olemme seurustelleet mieheni kanssa 9v. ja yhdessä asuneet 4v. Joulupäivänä -06 huomasin ettei miehellä ollut enää sormusta sormessa, oli ottanut sen pois jo kauan sitten, kun hänestä ei ollut emnää tuntunut siltä, enkä minä pöllö edes huomannut sitä kun kuljin koko syksyn kahdessa työssä, eli en ollut koskaan kotona. Noh me sitten erosimme nimellisesti, mutta asustimme samassa osoitteessa edelleen. Kaippa se pieni toivo yhteenpalaamisesta edelleen oli sillä emme heti muuttaneet pois. Siinä oli kummallakin sitten omia juttuja, kunnes maaliskuussa päätimme että yritetään nyt vielä kerran, sillä sitä rakkautta edelleen lyötyi.
Minä olin onnellinen ja luulin, että mieskin oli, mutta, näimpäs reilu 3vko sitten miehen kännykässä viestejä toiselta naiselta, ja hän lupasi lopettaa heti sen. viikko tämän jälkeen pakotin hänen avaamaan spostin ja siellä oli monen vuoden ajalta viestejä eri naisilta, joita hän ei ollut poistanut. Nyt mietin että mitäköhän yllättävää saan tietooni hänestä tällä viikolla :(
hän tunnusti pettäneensä minua reilu vuosi sitten, jota en voi ymmärtää, koska itse surin saamaani keskenmenoa.Kuitenkin olin onnellinen hänen kanssaan.
Kun maaliskuussa sovimme yrittävämme uudelleen niin itse jätin muiden miesten numerot ja osoitteet unholaan ja odotin sitä myös mieheltäni, mutta ei. minun tapauksessa ei ollut ruoho aidan toisella puolella vihreämpää...
Hän sanoi, että heidän kanssaan hän haluaisi vain jutella, mutta sanoin ettei naien ja mies voi olla vain kavereita, aina siinä on jotainmuutakin mukana. Hän lupasi minulle että olen tärkeintä hänen elämässään ja rakastaa minua. Sillä minä olen aina asettanut hänet muiden edelle ja ajatellut häntä ensiksi.
Nyt minua vain vaivaa, että milloin minä pääsen tästä luottamuspulasta eroon häntä kohtaa. Rakastan häntä aivan mahdottomasti ja haluan olla vain hänen kanssaan, mutta myös minä olen havoittuvainen ihminen enkä kestä kaikkea paskaa...
Korjaako se aika ne haavat?
Minä olin onnellinen ja luulin, että mieskin oli, mutta, näimpäs reilu 3vko sitten miehen kännykässä viestejä toiselta naiselta, ja hän lupasi lopettaa heti sen. viikko tämän jälkeen pakotin hänen avaamaan spostin ja siellä oli monen vuoden ajalta viestejä eri naisilta, joita hän ei ollut poistanut. Nyt mietin että mitäköhän yllättävää saan tietooni hänestä tällä viikolla :(
hän tunnusti pettäneensä minua reilu vuosi sitten, jota en voi ymmärtää, koska itse surin saamaani keskenmenoa.Kuitenkin olin onnellinen hänen kanssaan.
Kun maaliskuussa sovimme yrittävämme uudelleen niin itse jätin muiden miesten numerot ja osoitteet unholaan ja odotin sitä myös mieheltäni, mutta ei. minun tapauksessa ei ollut ruoho aidan toisella puolella vihreämpää...
Hän sanoi, että heidän kanssaan hän haluaisi vain jutella, mutta sanoin ettei naien ja mies voi olla vain kavereita, aina siinä on jotainmuutakin mukana. Hän lupasi minulle että olen tärkeintä hänen elämässään ja rakastaa minua. Sillä minä olen aina asettanut hänet muiden edelle ja ajatellut häntä ensiksi.
Nyt minua vain vaivaa, että milloin minä pääsen tästä luottamuspulasta eroon häntä kohtaa. Rakastan häntä aivan mahdottomasti ja haluan olla vain hänen kanssaan, mutta myös minä olen havoittuvainen ihminen enkä kestä kaikkea paskaa...
Korjaako se aika ne haavat?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei luottamus palaa koskaan kokonaan sellaiseen ihmiseen johon ei yksinkertaisesti voi luottaa.
Miehesi on jo USEASTI omalla käytöksellään todistanut ettei hän vaan yksinkertaisesti ole luottamuksesi arvoinen ihminen. Ja jos sinä luotat sitten kuitenkin häneen kaikessa rakkauden sumentamassa järjenjuoksussasi - niin kuin usein elämässä näkee - epäluotettava pinnallisesti hurmaava ihminen, aina uusia selityksiä ja lupauksia antava mies tarvitsee ympärilleen - hölmöjä.
Kukaan täysjärkinen noita selitysautomaatteja ei jaksa kuunnella eikä katsella.
Olen sitä mieltä, että jokainen anaitsee toisen mahdollisuuden ja mahdollisuuden korjata/hyvittää virheensä.
t.aloittaja
Tämä ratkaisusi on oivallinen tapa huijata itseäsi ja olla kohtaamatta raskasta totuutta.
Jos miehesi on jo vuosien ajan ollut jatkuvassa yhteyksissä muihin naisiin ja pettänytkin (varmasti useaan otteeseen) niin eiköhän se sama peli jatku edelleenkin?! Niista kauniista lupauksista huolimatta...
Mennyttä luottamusta ei niin vaan korjata, se ei koskaan palaudu ennalleen.... Sitäpaitsi, ei se vanha koira uusia temppuja opi...
Mutta saahan sitä aina hyvässä uskossa luottaa ja antaa anteeksi - ja sitten ottaa samaa sontaa silmilleen uudelleen ja satuttaa itseään.
Eli milloin luottamus palaa suhteeseen ja palaako se koskaan. Mies on jäi kiinni vuosia jatkuneesta pettämisestä useiden naisten kanssa yhtäaikaa. Aivan samat tarinat olen minäkin kuullut, kuin mitä aloittaja kirjoitti. Eli että minä olen kuitenkin kaikkein paras, ja rakastaa vain minua, ja nämä naiset ovat vain hyviä tuttuja jne. jne.
Olen henkisesti lopussa. Muutaman päivän ajan olen nyt miettinyt, että en ehkä pystykään antamaan anteeksi. Jos minulle rakas ja tärkeä ihminen voi loukata (lue; puukottaa selkään) minua näin pahasti ja törkeästi, onko hän ansainnut anteeksiantoni. Voiko luottamus koskaan palata.... Ajattelen, että hän ei ole minua ansainnut, koska itse en voisi koskaan mitään tällaista hänelle tehdä.
Vuosia jatkunut pettäminen useiden naisten kanssa...
Tuollainen h.... ei ole ansainnut sua eikä luottamustasi. Hän ei ole luotettava ja
luottamuksenhan voi menettää vain kerran!
Miehen teot (törkeät) kertovat painavampaa kieltä kuin sanat (*voin tehdä mitä vain sulle, kun kerron että oot kuitenkin kaikista paras*).
Tulet olemaan tyytyväinen myöhemmin katsellessasi elämää taaksepäin, kun olet heittänyt tuollaisen ..... pihalle!
Voimia sulle!
mies ja nainen voi olla kavereita. Itse olen mies ja minulla on monia naispuoleisia kavereita, joiden kanssa en koskaan voisi edes kuvitella tekeväni muuta kuin olemaan kaveri.
Mie olen seurustellut kaksi vuotta ja asunut mieheni kanssa puolitoista vuotta. Olin ympärikorvia rakastunut mieheeni ja muutimme pian yhteen. Luulin olevani myös ainut hänelle.
Tapasimme netissä. Kuinka ollakaan muutaman kuukauden jälkeen tietokoneelta bongasi hänen nettityttökaverin mesen. Pyysin lopettamaan ja hän lupasi. Kaikki sujui. Haaveilimme lapsesta ja tulin raskaaksi melko pian. Olin neljannellä kuukaudella raskaana, kun huomasin jotain outoa miehen käytöksessä. Tsekkasin puhelimen ja siellä oli viestiä pusujen kera tältä nettitytöltä. Soitin tytölle ja selvisi, että mieheni oli jo minun raskaana ollessa pyytänyt tätä risteilylle.
Maailmani romahti. Suunnittelin aborttia ja eroa. Kuitenkin elämä voitti ja rakkaus. Jäin, kun mieheni lupasi lopettaa ne jutut. Oli kyllä vaikea luottaa.Mieheni sulki puhelimen lukkoon tuon episodin jälkeen.
No, nyt sitten on ollut monta kuukautta vaikeaa. Hänen puhelimensa hajosi ja hän joutui ottamaan vaatimattoman puh. käyttöön. Tsekkasin puhelimen ja sieltä löytyi koko kauneus neljän naisen numerot... Soitin yhdelle ja tämä kertoi mieheni soitelleen/ viestitelleen tälle nettitytölle koko meidän yhdessäoloajan. Mieheni valehteli taas. Mikä kamalinta meillä on maailman suloisin viisikuinen tyttövauva. Maailmani on aika synkkä . Masennuin ihan täysin. Sängystä on vaikea päästä ylös ja inhoan miestäni. Hän itse ei pidä noita juttuja minään, kun ei ole nähnyt naisia ja ei ole kuulema ollut sängyssä niiden kanssa.
Yritän antaa lapsen takia anteeksi, mutta vaikeaa on. Mietin koko ajan sitä, että en riitä miehelleni.olen tyhmä, kun annan anteeksi, mutta vauvan kanssa on rankkaa ilman toista.
Miksi mietit noin, että et riitä miehellesi?
Miehesihän ei riitä sinulle ja
hän ei ole sinulle tarpeeksi hyvä.
Sinä olet kunnollinen nainen, mutta miehesi
on ollut koko yhteiselonne ajan epäluotettava.
Paitsi että hän ei ole tasoisesi, niin onko tuollainen ihminen sopiva roolimalli miehestä
ihanalle tyttövauvallesi?
Ihan noita samoja olen ajatellut, mutta haave perheestä on niin voimakas, että jotenkin yritän tämän kaiken paskan jälkeen unohtaa olevani nainen ja ajattelen lasta, joka tarvitsee isääkin. Pelkään myös sitä, miten kiinni olen lapsessa, kun isovanhempia ei ole apuna. Taidan olla niin hölmö, että annan narsisti miehelle vielä yhden mahdollisuuden. Ettei tarvitse myöhemmin ajatella, että en yrittänyt tarpeeksi. Inhoan ja vihaankin tällä hetkellä miestäni, mutta eihän se tyhmä rakkaus niin vain kuole, vaikka toinen ei ole sen arvoinen.Kyllä hän on katunut ja itkenytkin tyhmyyttään, mutta hänestä nuo jutut eivät ole vakavia. Mutta on hän tajunnut, miten syvästi hän minua on loukannut. olen tosi masentunut.
valinnut,voi zessus!