Kaunista naista pidetään helpommin tyhmänä kuin rumaa, ja kauniiseen suhtaudutaan epäluuloisesti. Siksi kauniin on ponnisteltava huomattavasti enemmän todistaakseen toisille olevansa ihan normaaliälyinen. Kauniin naisen on hankittava enemmän koulutusta, käyttäydyttävä paremmin, ja hänen on oltava erittäin tarkka siitä, mitä suustaan päästää. Jos kaunis sanoo jotain hölmöä, ajatellaan helposti: "no niin, tyhmä mikä tyhmä, johan se tiedettiin". Jos saman sanoo ruma tyttö (tai kuka tahansa mies), niin ei ajatella mitään sen kummempaa. Jos siis on ruma nainen (tai jos on mies), ei tarvitse todistella mitään, mutta jos on kaunis, niin siinä tapauksessa on ilman muuta tyhmä kunnes toisin todistetaan.
Kaunis nainen on tyhmä?
kaunis nainen
302596
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Hyvää tekstiä! Juuri noin ja olen täysin samaa mieltä!
että jos on kaunis, niin sitten pitää alkaa etsimään vikoja väkisin jostakin, ettei tuntisi itseä huonommaksi?
Henkilökohtaisesti en ole törmännyt uskottavuus ongelmaan. Olen menestynyt erittäin hyvin työelämässä, huolimatta ulkoisista avuistani, mutta itsetuntoni onkin kunnossa, enkä edes pohdi tälläisiä asioita.
Heikko itsetunto ja epävarmuus omista kyvyistä antavat usein vaikutelman, että kyseessä olisi "tyhmä" henkilö. Ulkonäöllä ei ole väliä.
Keskity vahvuuksiisi, älä heikkouksiisi. Älä välitä siitä mitä muut ajattelevat. Kun kohtelet muita kunnioittavasti, huomaat saavasi kunnioitusta myös takaisin.
Joo niin minäkin olen menestynyt työelämässä. vaikea tietää minkä näköinen olet, mutta luultavasti "edustavan" näköinen kuin varsinaisesti KAUNIS sanan merkityksessä, jos sinun ei ole koskaan tarvinnut todistella mitään, tai et ole koskaan joutunut tilanteisiin ulkonäkösi takia. Ehkä olet vain "tavallisen nätti" ja siksi et näe asiaa minun kantiltani. Tässä ei ole mistään itsetuntoongelmista kyse, vaan ULKOPUOLISTEN ennekkoluuloista ja stereotypioista... Kohtelen kaikkia kunnioittavasti, mutta sitähän ei aina saa takaisin...
"Heikko itsetunto ja epävarmuus omista kyvyistä antavat usein vaikutelman, että kyseessä olisi "tyhmä" henkilö. Ulkonäöllä ei ole väliä."
Tämä on TÄYSIN totta. Juuri noin se on...ikävää, mutta totta.
joissain tutkimuksissa sanottiin joskus, että hyvännäköiset ihmiset saa helpommin ja parempia työpaikkoja.
Mut kyllä mä allekirjotan vähä tuota sun sanomaa. Sen tietää itekki, et jos juttelee jonku oikein hyvännäköisen miehen kans, niin alkaa ajatella niitä stereotypioita ehkä...."tolla menee enemmän aikaa peilin edes kuin mulla", "tuolla on kova vienti", "se saa varmaan suurinpiirtein valita kenet se haluaa", "toi vois olla ehkä vähä turhamainen" jne.
En epäile, etteikö miehet ajattelis noita asioita hyvännäkösen naisen kaa jutelles (toinen asia on, myöntääkö ne ajattelevansa ;)
Hyvännäkösten kannattaa varmaan ihan varmuuden vuoksi olla liikaa korostamatta ulkonäköönsä tai leikkiä ees leikillään noita-akkaa. Hmm, mut se rajanveto, et miten paljon viittii toisten takia uhrata omaa persoonaansa. Elämä on. Ehkä pitää olla vaan ylpeesti sitä mitä on, ja osoittaa kannattamansa arvot ulospäin. Jos ei uskalleta alkaa kaveriksi tai miesystäväksi, niin eihän sellanen tyyppi ollu toivelistallakaan :)
No yleensä tuntuu juuri siltä, että miehet ihastuvat juuri ulkonäköön, alkavat puhua naimisiin menosta jo parin ensimmäisen viikon aikana, ennen kuin tuntevat minua ihmisenä! Moni on sanonut "aijaa et sä olekaan bitch" tai "sähän oletkin älykkäämpi kuin miltä näytät"... Nuo ovat mielestäni tosi sovinistisia kommentteja.
Mielestäni KAUNEUS on haitta työpaikalla. Saa todistella olevansa fiksu, enemmän kuin "tavallisen näköinen". On varmasti haittaa, jos on ns. "ruma" mutta kaikkein paras on, kun on "edustavan" tai tavallisen näköinen. Se ei kuitenkaan tarkoita että olisi kaunis!
Minua on seksuaalisesti häiritty melkein joka työpaikalla... Luulisin että sitäkään ongelmaa ei ole jos on ns. "tavallisen" ja vakavasti otettavan näköinen. Toinen ongelma on muut naiset, selkään puukotetaan ja selän takana supistaan. Minut on jopa erotetttu tarjoilijan työstä syynä (näin pomon suusta), että eräs toinen tarjoilija (nainen) oli sanonut, että minä olen tyly hänelle!!! Eli kateellsia riittää, mikä satuttaa... Olen 110% varma että tuokin muija olisi ollut "parasta kaveria" kanssani, mikäli hän olisi tunetnut itsensä paremman näköiseksi kuin minä...!
Tietenkin on myös mahdollista, että OLIT tyly työkaveriasi kohtaan. Kauniit ihmiset, varsinkin naiset, ovat usein tylyjä ja ylimielisiä kun ovat tottuneet siihen, että muita voi kohdella kuin halpaa makkaraa ja silti liehittelijöitä ja ihailijoita riittää. Kyllähän sen huomasi jo koulussakin että kauniit tytöt saivat parempia numeroita kuin kokeitten tai tuntiosaamisen perusteella olisi pitänyt, kunhan muistivat hymyillä kauniisti opettajalle.
noinkaan. Olen aikoinani ihastunut erääseen naishenkilöön pelkästään kirjoittamisen/puheen perusteella - enkä taaskaan jaksa uskoa itseäni joksikin ääritapaukseksi. Jonkinlaisen lopullisen rajan ylittämiseen vaaditaan tietenkin ulkonäköönkin mieltyminen, mutta minusta sen osuutta on liioiteltu.
Mutta se tietenkin on totta, että kateudesta ihmiset tekevät moniakin asioita. Kateuden syynä voi tosin olla miljuuna eri asiaa.
ees erottaa töistä tolla perusteella...et mitä mieltä joku työkaveri on susta. Pitäishän sun olla samanarvoinen työntekijänä kuin sen toisen tarjoilijankin. No joo, mut nuo jutut on käytännös mitä ne on...tyylillä pomon vanha luottotyöntekijä vastaan uusi tulokas jne.
No hei, mut asian voi ajatella niinkin, että kauniin ei tarvi niin kauheesti meikkailla tai paikkailla naamaansa ja kehoonsa, kun on luomuna jo vatävä pakkaus. Vähän näyttää kampaa hiuksille aamulla ja ripsarit silmiin, ja menoks.
Mä saan noita ylimielisyyskommentteja sen takia, et oon luonteelta enemmänki sellanen hidas tutustuja kuin heti suuna päänä "hei kaverit, lauantaina kaikki meille saunomaan"-tyyppi. Ja enkä silleen tykkää itsekkään, et jos lähestytään tai tutustutaan liian reippaalla kädellä/tuttavallisesti.
korreloi kylläkään yhtään koulumenestyksen tai älynleikkaamisen kanssa. Koulussa on sellasia menestyjiä, jotka löhöö kotona ja tekee suurinpiirtein läksyt mut ne vaan osaa hommat hyvin tekemättä mitään. Sit on niitä, jotka ei ehkä osaa, ainakaan heti, vaan ne istuu opettelemassa asioita mut osaa ne sitten kyllä kun ovat omaan tahtiinsa oppineet. Eli on vähintään noi kaksi tietä menestyä. Ja kaikkee ei voi kukaan osata, tai olla kaikes hyvä. Jos on kaikes hyvä, niin siitä tulee tunne et yritetään väkisin pärjätä hyvin kaikessa. Juu, ei auta hymyillä kauniisti, jos asiat menee oikeesti päin honkia :) Se ei nosta kokeista saatuja numeroita, korkeintaan tekee asioiden hoitamisen miellyttävämmäksi.
On vähemmän nättejä ja komeita nättejä ja komeita, jotka ei ole järjen jättiläisiä...ja niitä jotka sitä ovat. Ihmisen ulkonäkö jaetaan randomina ihmiselle kuitenki.
" ees erottaa töistä tolla perusteella...et mitä mieltä joku työkaveri on susta. Pitäishän sun olla samanarvoinen työntekijänä kuin sen toisen tarjoilijankin. No joo, mut nuo jutut on käytännös "mitä ne on...tyylillä pomon vanha luottotyöntekijä vastaan uusi tulokas jne."
Ei tietenkään saisi! Mutta tilanne oli just tuommoinen että minä olin se uusi työntekijä: Pomo vielä lisäsi, että "minusta sinä et ole yhtään tyly, mutta näin minulle sanottiin!"... että hehe! Kuten joku tuossa ehti jo epäillä, vastaukseksi siihen että en ole tod tyly luonteeltani, vaan minulla on iso sydän. Mutta olen hieman ujo, ja "hitaasti lämpenevä", joten sen moni varmaan haluaa heti tulkita "tylyksi"... Mutta tässäkin nähdään taas se, että kauniin tulisi olla "extra super hyper mukava ja maailman täydellisin ihminen" jotta ei tuomita heti kättelyssä tylyksi, "täynnä itseään olevaksi" jne jne!!!
"No hei, mut asian voi ajatella niinkin, että kauniin ei tarvi niin kauheesti meikkailla tai paikkailla naamaansa ja kehoonsa, kun on luomuna jo vatävä pakkaus. Vähän näyttää kampaa hiuksille aamulla ja ripsarit silmiin, ja menoks."
Joo näinhän se on tietty... eka kerran laitoin luomiväriä 23 vuotiaana! :) Nuorempana en lattanut meikkiä koskaan.
"Mä saan noita ylimielisyyskommentteja sen takia, et oon luonteelta enemmänki sellanen hidas tutustuja kuin heti suuna päänä "hei kaverit, lauantaina kaikki meille saunomaan"-tyyppi. Ja enkä silleen tykkää itsekkään, et jos lähestytään tai tutustutaan liian reippaalla kädellä/tuttavallisesti. "
Joo olen samanlainen tuossa suhteessa, en voisi kuvitellakaan meneväni miesporukalla (tai naisporukallakaan) saunomaan... Kaunis nainen saa myös paljon enemmän katseita kun ollaan vähissä vaatteissa ja se häiritsee minua... Ei koskaan saa olla "rauhassa"... Tulin juuri koiraa käyttämästä, ja vaikka ei ole meikkiä, toppatakki päällä ja omasta mielestä hirveän näköisenä niin heti on joku tölläämässä... Joskus tuntuu vaan että jättäkää rauhaan!!!
Niin tässä taas lisää stereotypioita... Jos ei ole suuna päänä ihana hyper kiva täydellinen ymmärtäväinen ihminen, niin heti tuomitaan "tylyksi"... Tavallisen näköinen saa olla todella tyly, ennen kuin kukaan välittä siitä sen kummemmin. Kuten jo sanoin , olen ennemminkin ujo, ja luottamukseni saaminen kestää, joten siksikin minut usein leimataan "viileäksi"...
Minun ei ole koskaan tarvinnut lukea paljon kooulussa tai yliopistossa, mutta ulkonäköni takia tuskin olen kouluarvosanoja saanut, vaan ehkäpä kyse on siitä että kaikkien ei tarvitse päntätä kirjoja sataan kertaan, oppi pysyy päässä jo yhdellä lukemisella... ;)
Ettei sulla vaan ole "kaikki vahtaa mua" - syndrooma. Yhdellä tutulla naisella on se, se kuvittelee että melk. kaikki yrittää iskeä ja tuijottaa sitä.
mut tarkotin tossa sitä, että en ole kehittämässä heti työporukalle tai kaveriporukalle yhteisiä aktiviteetteja...tai siis et olisin "ottamassa heitä nopeasti elämääni".
kiitti päivän nauruista !
on mielestäni aivan paskapuhetta. saamarin monella alalla kauniit pääsee helvetin paljon helpommalla. puhumattakkaan ikärasismista, kun kokenut työntekijä korvataan jollain koulusta päässeellä mallilla...yllätys yllätys ei miesten duuneissa! peruselämässäkin kauniilla on eri oikeudet ja saavat kyllä aika lailla enemmän anteeksi kuin persjalkaset...sitä paitsi sä olet tasan sitä, minkälaisen kuvan itsestäsi annat, älä valita.
joilla on huono itsetunto ja jotka eivät ole fiksuja eikä kauniita. Pakko keksii toisesta jotain millä sen sais kuvitelluks ittensä alapuolelle.
Ei kauneudesta mitään haittaa ole, muu on täyttä puppua.
Mutta, jos olet viimeisen päälle pyntätty ja meikattu niin se antaa helposti sinusta jäykän ja kylmän vaikutelman ja se saattaa herättää epäluuloa. Kauniita ihmisiä on monenlaisia, se saattaa olla sen niellyn rautakangen syytä että ihmiset epäilevät kykyjä... Tällöin ei ole kysymys ulkonäöstä johtuvasta ongelmasta, vaan henkisistä ominaisuuksista.
Ei ole, vaikka miten päin sitä katsois. Tyhmyys näkyy kasvoista ja tyhmyys ei ole kaunista. Osaako kukaan edes kertoa mikä on kaunis ja mikä on ruma? Minä en tiedä?
.. ainakin ton työ- cases hoidit. En oikein usko, että erottaminen olis hevillä tullu kyseeseen, jos olisit selvittäny sen tilanteen älyllisin keinoin.
Laitonta erottaa tolla perusteella, mut jos suostuit, niin suostuit. Eri asia tietysti, olisko sun kannattanukaan siihen tarjoilijan pestiis jäädä, jos siellä kerran sellasia kotkia tosiaan oli, kuten kuvailit.
Yleensä kyllä ihmisen kuin ihmisen kanssa pärjää. Ite en ole tähän ikään mennessä tavannu yhtäkään ihmistä, jonka kanssa en olis ainakin jollakin tasolla tullu toimeen. Eri asia sit tietysti, jos ei haluakaan tulla toimeen.
No olin sillojn hyvin nuori enkä tiennyt työlaki asioista mitään. Toisekseen tapahtui ulkomailla (EU maa) ja siellä pitää olle töissä vähintään 2 vuotta ennen kuin mistään väärin syin erotuksesta voi edes viedä oikeuteen! Tiedän nykyisin nuo asiat erittäin hyvin, mutta nuori kun olin, en osannut puolustautua. Toisekseen se homma oli ihan karmeaa ja olisin lähtenyt sieltä itse jokatapauksessa...
Kyllä se varsinainen toimeentulo edellyttäisi vastapuoleltakin jotain vaivannäköä tai edes kunnioitusta, ei siihen pelkkä oma tahto riitä! Että miten tulet toimeen ihmisen kanssa joka ei halua tulla sinun kanssasi toimeen, vai kuinka loputtomasti pitää vaan niellä paskaa toisilta ihmisiltä? Että voi sanoa tulevansa toimeen kun tappelua ei synny siksi kun jaksaa myötäillä vaikka toinen keksisi mitä idioottimaisuuksia?
Tätä mateluahan suorastaan edellytetään esimerkiksi oppipoika/mestari -suhteessa. Jotkut vanhemmat ihmiset eivät kunnioita nuorempiansa tasan ollenkaan. Yhtä hyvin joku voi päättää että ei kunnioita sinua jonkun muun omaamasi piirteen takia, vaikkapa sen kauneuden sitten.
Sanotaan että jos ei muuta ole niin on kuitenkin ihmisarvo. Ja paskanmarjat! Toisilla on, toisilla ei! Jos sinun pitää erikseen todistella ja taistella että saat asiallista kohtelua, jos sinun pitää perustella miksi et ole kuin naantalin arska kokoajan vaikka tuhat muuta kulkee naama nurinpäin saaden murjottaa aivan kaikessa rauhassa, niin eihän sinulla ole samoja oikeuksia silloin kuin muilla!
Kysymys varmaan tossa mistä puhut, on asenteista. Ihmisissä on suuriakin eroja siinä, miten mielivaltaisin perustein kieltäytyvät tulemasta toimeen toisten ja mahdollisesti eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa.
Toi ongelma ei ole mitenkään uniikki. Olen mäkin mm. eräässä kesätyöpaikassani aikoinaan joutunu venymään ja joustamaan pylly pitkällä säilyttääkseni rauhallisen työilmapiirin. Tulin työyhteisöön ulkopuolelta ja asenteet & ennakkoluulot työpaikalla mua kohtaan oli ennalta aika valmiiksi pureskeltuja. Jos siinä tilanteessa en olis joustanu ja olisin ottanu kaiken sen asenteellisuuden ja piikit itseeni, työnteko olis ollu lähinnä mahdotonta. Samaten ulkonäkönikin vuoksi oon minäkin kohdannu ennakkoluuloja. Ottanu mm. teiniaikoina toisilta naisilta fyysisesti ihan turpaanikin, kun ei muiden surkea itsetunto kestäny. Tiedän siis ainakin jotain myös ulkonäköön kohdistuvista ennakkoluuloista.;)
Ihmisarvosi on sellainen asia, että sinä itse sen määrität, eivätkä muut. Jos havaitsee ennakkoasenteita muilla on musta yleensä aina fiksuinta ns. pelata niillä korteilla hyvin, jotka on annettu. Lähestulkoon jokaisen ihmisen kanssa on mahdollista tulla toimeen, jos ei jää kiinni omaan väärinkohdelluksi tulemisen kokemukseensa, omaksu turhaan "uhrimentaliteettia" tai suhteuta/ paisuttele omaa tilannettaan jotenkin erityisellä tavalla tässä maailmankaikkeudessa spesiaaliksi. Viisasta on tiedostaa, että meillä kaikilla on rooleja, jotka helposti omaksumme esim. tullessamme toisten taholta väärinkohdelluiksi.
Tietysti on aina hyvin paskamaista pelkästään jo havaita ja yleisesti pikkusieluista toimintaa sellainen, että joukko muka aikuisia ihmisiä asettaa yhden käytökselle tiukemmat raamit kuin muille, eikä varmaan tietenkään ole hauskaa aina nauraa, vaikkei nauratakaan, säilyttääkseen jonkun elämäänsä tyytymättömän surkion mielenrauhan.;)
Tuolloinkin kannattaa kuitenkin tiedostaa nimenomaan oma toimintansa ja sen seuraukset tilanteelle. Jos valitsee olla uhri, on se itseltä ihan tietoinen valinta ja seuraukset myös kantaa ihan itse. Muiden vajavaisuus on heidän vajavaisuuttaan ja havaittuja vajavuuksia on loppupeleissä usein aika helppo hyödyntää yhteiseksikin hyväksi.
...osaa laskea saavutukseksi kesätyöpaikan "kestämistä". Sen kolme kuukautta nyt varmaan jaksaakin ihan miten vaan. Mitä sitten teet kun sinulta loppuu puhti tässä keplottelussa? Ehkei sinulle vain ole vielä käynyt niin?
No, huomaa että olen tyhmä! :-D En vaan osaa ajatella itseäni ulos uhrin asemasta jos otan paskaa niskaani rauhan säilyttämiseksi. Että en ole uhri, leikin vaan sellaista. Ja olen oikeasti arvokas vaikkei kukaan mitenkään arvostaisikaan.
Sitäpaitsi olen jotenkin muutenkin kuvitellut että ihmisarvo olisi jotain jota ei tarvitse määritellä EDES ITSE, vaan että se vain on. Nyt jos sitä täytyy lähteä itse määrittelemään ja käyttää peilinä muiden suhtautumista itseensä, niin ei sitä todellakaan kaikilla ole! Ihminen on kuitenkin sosiaalinen eläin. Jos olet niin vahvoilla ettei sinun juuri nyt tarvitse kenestäkään mitään välittää niin muihin peilaamalla sinä sen käsityksen itsestäsi kuitenkin JOSKUS olet muodostanut.
.. ihan turhaa sultakaan kuitenkaan väheksyä mun kokemuksia, vaikkei ehkä tietysti joku kesätyöpaikkajuttu niin suuri asia ole, kuin esim. olla vuosia täysin riippuvainen jostakin työpaikasta, jossa jatkuvasti joutuu ottamaan paskaa niskaansa turhan asenteellisilta ihmisiltä.
Tsemppiä sulle, töihis ja kaikkeen muuhunkin.:)Et sä tyhmältä kuulosta. Ihan totta itseasiassa sikäli puhut, että ihmisarvon _pitäis_ olla sellainen asia, että se on itsestäänselvästi yhtäläinen kaikille ja että sitä tavallaan kaikki kunnioittaisivat riippumatta siitä, kohtaavatko henkilökemiat kenen kanssa ja kenen kanssa eivät. Tää maailma vaan kuitenkin on siitä vähän julma, etteivät kaikki niin kuitenkaan tee. Aina valitettavasti löytyy yksilöitä, jotka katsoo, että heillä on oikeus polkea muita. Usein se johtuu näiden polkijoiden omasta pahasta olosta. Kaunis ihminen esimerkiksi ,mistä aloituksessa puhuttiin, on silloin valitettavan helppo maalitaulu muille, koska hän kerää ulkonäöllään jokatapauksessa keskivertoa enemmän huomiota.
Kun puhuin, ettei kannata uhrin osaa tietoisesti valita, ajattelin lähinnä, että kun niiden kaikenmaailman surkioidenkin kanssa on kuitenkin pakko tässä maailmassa tulla toimeen, on joskus viisasta olla laittamatta niiden sanomisille ja tekemisille liikaa huomiota. Eivät ne ihmisssurkimukset jokatapauksessa sun ihmisarvoasi määritä, vaikka niin pienuuttaan kenties luulisivatkin.
En tarkoittanut väheksyä tai muutenkaan tapella, nämä mielipidekirjoitukset kai tulee kirjoitettua välillä hieman turhankin napakasti...tsori!
Kun siis ihan fiksujahan sinä kirjoitat, ajattelen/ajattelin niin itsekin. Vaan kun jossain vaiheessa alkaa olla pientä turnausväsymystä että eikö tässä putkessa jumalauta minkäänlaista valoa ala näkyä ikinä vaikka kuinka yrittää! Se suora väylä pään läpi korvasta toiseen menee tukkoon ja toisten sanomiset ja tekemiset alkavat valitettavasti vaikuttaa vaikka omaan arvoonsahan ne pitäisi toki osata jättää.
Tässä vaiheessa kun sitten lueskelee näitä sinänsä usein hyväntahtoisiakin neuvoja joissa aina vaan keskitytään siihen miten kyselijän tai keskustelun avaajan tulisi kohdata muu maailma, niin alkaa jo välillä harmittaa aika pahasti. Saati sitten niiden kirjoittajien kohdalla jotka ihan suoraan väheksyvät koko asiaa, mikä on mielestäni jo varsin julmaa! Toisilla ihmisillä on siis oikeus kohdella sinua ihan miten tahansa mutta jos erehdyt asiasta ottamaan ongelmaa niin olet vain turhanpäiväinen kitisijä joka itsensä pauloissa kehuskelee ulkonäöllään ja on todennäköisesti itse aiheuttanut koko tilanteen? Todellisuudessa jos herätät jotenkin huomiota mutta olet samaan aikaan arka, niin saat äkkiä rangaistuksen oletetusta tylyydestäsi mikä saa sinut vetäytymään entistä arempana entistä kauemmas ihmisistä ja se taas vituttaa muita ihmisiä vielä entistäkin enemmän...
Eihän sitä tietysti voi muuttaa kuin itseään joten ei kai tähän mitään ratkaisua ole olemassa. Ainakaan jos ei yksinkertaisesti pysty olemaan muiden mieliksi, ja eihän sitä kaikkien kohdalla pysty jos kemiat on aivan täysin vinksallaan. TIEDÄN, minäkin luulin ettei sellaista tapausta olekaan jonka kanssa ei jotenkin toimeen tulisi, mutta sittemmin olen huomannut erehtyneeni!
Toisaalta tekisi mieli kysyä että mitä sinulle sen jälkeen jää jos nielet ylpeytesi karvoineen päivineen, yrität yltiöystävällisesti ja mielistellen ja tulet muiden ihmisten taholta torjutuksi silti?
Olisiko vain osattava hyväksyä että joillekin ihmisille ainoa mahdollinen paikka ryhmien sosiaalisessa hierarkiassa on kynnysmatto, ja ongelmat johtuvatkin siitä että tosiaan ja edelleen kuvittelee olevansa jotenkin tasa-arvoinen muiden kanssa? Hyvä kynnysmatto ei häiritse olemisellaan ketään ja saa täten olla rauhassa? Eli edelleen kai pohdiskelen tätä ihmisarvoasiaa....
.. hyväksyä. Sitä en sinänsä ajanut tuossa takaa, vaan mietin enemminkin pointtia, kuinka tärkeää jokaisen olis väärinkohdelluksi tullessakin kuitenkin tiedostaa nimenomaan _omat_ reagointitapansa, ei toisten. Onhan kuitenkin niin, että juuri oman toimintansa tiedostamalla voi erityisesti auttaa itseään ristiriitatilanteissakin. Jokatapauksessa on pelkkää paskaa ja tuulen havinaa kaikki se, mitä sua epäoikeudenmukaisesti arvostelevat ovat, mitä he tekevät tai mitä he loppupeleissä ajattelevat, joten heideän tekemisiinsähän et varmaan halua liiaksi keskittyä?;)
"Tässä vaiheessa kun sitten lueskelee näitä sinänsä usein hyväntahtoisiakin neuvoja joissa aina vaan keskitytään siihen miten kyselijän tai keskustelun avaajan tulisi kohdata muu maailma, niin alkaa jo välillä harmittaa aika pahasti."
Niin. On oikein ymmärrettävää, että etenkin tän kaltaisilla nettipalstoilla "suuressa viisaus" on usein tosi kaukana. Vikojen hakeminen muista istuu kai jotenkin syvällisesti meidän ihmisten luonteessa.:/ Joskus siitä ominaisuudesta on hyötyä, mutta usein enemmän haittaa neuvoa kysyvälle. Tiedän.
Myötäelämiskyky ts. kyky ymmärtää toisten ihmisten tilanteita vaihtelee ihmisestä riippuen. Turhaan leukojansa louskuttavalle sä voit aina vaikka nauraa, tehdä hänen muka "hyvää tarkoittavuudestaan" ja tosiasiallisesta paskapäisyydestään vitsin itsellesi.;) Ihmiset on inhimillisyydessäänkin vajavaisia ja joskus sikäli äärimmäisen ärsyttäviä. Siinä mielessä ymmärrän tilannetta, jossa hyvää tarkoittavat mukaviisaudet menee toisesta korvasta sisään ja toisesta pihalle right away. Sehän on vain tervettä itsensä suojelemista.
"Toisaalta tekisi mieli kysyä että mitä sinulle sen jälkeen jää jos nielet ylpeytesi karvoineen päivineen, yrität yltiöystävällisesti ja mielistellen ja tulet muiden ihmisten taholta torjutuksi silti?"
Ylpeyttäs älä koskaan myy, ainakaan pilkkahintaan! Suru, paha mieli ja pettymys itseen sellaisesta jäisi. Jos joku sinut torjuu, on nurkan takana aina kuitenkin joku, joka ottaa sut vastaan ja hyväksyy sut juuri sellaisena, kuin sä olet. Usko tähän.;) Jos (?) sulla nyt kuitenkin on tällä hetkellä itselläsi tilanne, että sun on pakko kyetä toimimaan asenneilmapiiriltään hyvin sairaalloisessa ja ahdasmielisessä ympäristössä, yritä alkaa miettiä muita vaihtoehtoja.
Kieroutunut toimintakulttuuri nimittäin (esim. monilla työpaikoilla, tai muisskin yhteisöissä) on monasti useiden vuosien mittaan muodostunut: sä et ole siihen syypää, etkä sä sellaista tilannetta pystyisi yksin muuttamaan jokatapauksessa. Monasti työyhteisöissäkin, joissa ilmenee häiriintynyttä ja epäkunnioittavaa käytöstä, joku toinen valitaan häiriintyneesti toimivien taholta uudeksi silmätikuksi, kun yksi lähtee. (Oon itsekin valitettavasti tuollaista joskus ollu todistamassa, en kiusanteon kohteena enkä kieron toiminnan toteuttajana, mutta yhtenä yhteisön jäsenenä.)
"Olisiko vain osattava hyväksyä että joillekin ihmisille ainoa mahdollinen paikka ryhmien sosiaalisessa hierarkiassa on kynnysmatto, ja ongelmat johtuvatkin siitä että tosiaan ja edelleen kuvittelee olevansa jotenkin tasa-arvoinen muiden kanssa?"
Ei! Kukaan ei ole kynnysmatto, sellaista roolia mä en ainakaan kenellekään halua missään ryhmässä ajatella ja tiedän, että samalla tavalla ajattelevia on paljon, paljon muitakin. Tää tuntuu niin tyhjältä sanoa, mutta yritä olla välittämättä niiden pienuudesta, jotka vastuuta omasta henkisestä kääpiöaivoisuudestaan sun niskaas yrittää sysätä. Kenties arvostelijasi haluavatkin (lapsen lailla) vain enemmän huomiota sulta, mutta tietävät sisimmässään, ettet sinä sitä heille halua antaa, kun olet nähnyt, miten _pieniä_ he ihmisinä oikein ovat? Yritä tulla pelletapaustenkin kanssa toimeen. Hymyile niille edes joskus, vaikka sun tosiasiallisesti varmaan tekis mieli nauraa paskaisesti.;)
Voimia.
Tämä on niinkun mun omasta kynästä! Vähän oon repeillyt täällä 🤣🤭
Kauniita ja varattuja naisia on edukasta pitää hieman tavallista yksinkertaisimpina. Kuuluvat suvun jatkamisen hyötyjen viivalla hellan, synnytyssairaalan, pesukoneiden ja mopin juurelle.
Hivenen kun saavat työelämässä runtua, tulee kiire niihin kirjoittamattomiin koti hommiin.
Mikä vain adjektiivi keksitäänkin, tiedämme naisten tarkoituksen.
Itse en sano olevani kumpaakaan ensimmäisessä lauseessa mutta runtua ja vaurioita on tullut. Mies sukupuoli tekevät laumassa melko tehokkaita peliliikkeitä että nainen pidetään ruodussa.
Sinkku ja huoraksi luokiteltu.