Tämä on varmaan erittäin yleinen ongelma, vai olenko väärässä? Jostain syystä aika monella suomalaisella äidillä on kieroutunut "oidipus-kompleksi" omaan/omiin POIKAANSA/POIKIINSA!!!
Tyttöjä aina huomattavasti helpommin kiristetään/vähätellään/kostetaan heille omia traumoja...jne, mutta pojat ovat aina niitä "äitylin kultapoikia", jotka "ovat aina oikeassa", "eivätkä tee mitään väärin"...jne!
Vai onko tuo vain jotain sairasta PENIKSEN PALVONTAA, vai mitä saatanaa...?!?
Tyttöjä aina huomattavasti helpommin kiristetään/vähätellään/kostetaan heille omia traumoja...jne, mutta pojat ovat aina niitä "äitylin kultapoikia", jotka "ovat aina oikeassa", "eivätkä tee mitään väärin"...jne!
Vai onko tuo vain jotain sairasta PENIKSEN PALVONTAA, vai mitä saatanaa...?!?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pojan kuulumisia äiti soitteli heti,
jos poika muutamankin päivän jossain..
Tyttärelle sitä vastoin ei ole koskaan
soittoja kuulunut.
Poika ei ole koskaan tehnyt mitään väärin,
sisarensa ilkkuminen ja sarkasminen "huumori" ollut aina hänen esikoisoikeutensa.
Ja paljon muuta.
Ja äiti aplodeeraa pojalleen.
Puhuu paskaa taas tyttärestään.
Kääntää ja vääntää.
Tai teki niinkauan, kunnes
tytär otti pesäeron, eikä jaksanut
enää kuunnella kieroilua selkänsä takana.
Ja ei mitenkään yllättävää.
Mitään ei ole kuulunut.
Pyhä äiti, pyhä poika.
Se symbioosi riittää hamaan
hautaan asti.
Veli ollut sisartaan kohtaan väkivaltainen
ja tämänkin äiti on katsonut lähinnä
oikeutetuksi.
Vaiennut ja hyväksynyt - jo lapsesta asti
aikuisena vieläkin julmemmin
(Isä luonnollisesti poissa kuvioista, jolloin näin näkyvää suosimista ja väkivaltaa ei päässyt tapahtumaan)
Kyllä suomalaisissa äideissä on jotain perin kieroutunutta - olen siitä vakuuttunut, suhteessa poikiinsa ja tyttäriinsä.
Äidit kostavat tyttärilleen näiden isänsä ihailun ja naiseksi muuttumisen.
Suomalainen äiti ei rakasta tyttäriään.
MOT.
Suu tukkoon. Minulla on sisko ja kaksi veljeä ja vannon kuolleen isäni nimeen että olemme kaikki saaneet yhtä paljon rakkautta.
ja sitä oli paljon.
Sorry jos sinulle kävi toisin.
Kyllä jotain tämän tapaista huomasin ensimmäisessä pidemmässä suhteessani. Ex-anoppi oli suorastaan omistavainen pojastaan, mutta muutaman vuoden vanhempaa tytärtä moitti milloin mistäkin ja lopulta heidän välit menivät poikki. Kuulin muilta sukulaisilta, että jo lapsena sisko sai syyt häiriköinnistä ja häntä äiti komensi, vaikka syyllinen olisi ollut veli.
Yksi syy omaan kyllästymiseeni oli varmasti tämä anoppi, joka paapoi päälle parikymppistä poikaansa kuin mitäkin taaperoa ja osoitti avointa vihamielisyyttä minua kohtaan. Asuivat vielä niin kaukana, että anoppilaan mentiin aina moneksi päiväksi kerrallaan ja se olikin melkoista showta, kun anoppi passasi pikku-poikaansa ja hössötti niin että hermoja kiristeltiin. Ja senhän tietää minkämoinen pojasta on kasvanut tuollaisen äidin kanssa.. Avuton nössö, joka vertaili minua jatkuvasti äitiinsä, joka teki kotona kaikki kotityöt ja passasi poikaansa ja miestään niin ettei ruokapöydässäkään malttanut paikallaan istua. (Tytär oli muuttanut varsin nuorena pois kotoa, eikä koskaan kuulemma saanut samanlaista huomiointia osakseen.)
Tapaus on ääriesimerkki, vastaavaan en onneksi ole törmännyt uudelleen.
Tuntuu siltä, että yhä useammin kuulee näistä tapauksista. Meilläkin äidillä ja pojalla varsin sairas suhde keskenään, jonkinlaisessa symbioosissa elävät ja innostavat toinen toistaan. Kaikki muut ihmiset ympärillä ovat jotenkin viallisia heidän mielestään, varsinkin perheen tyttäret. Huh mitä kaikkea olemme saaneetkaan niskaamme.
Muu ei ole auttanut kuin täydellinen välien katkaisu. Miksi olla yhteydessä ihmiseen, joka kylläkin on synnyttänyt minut, mutta ilmeisestikään ei koskaan rakastanut tytärtään? On vain ollut kateellinen, jos jotakin hyvää tytär on elämässään saavuttanut.
olet sitten kun olet saanu itse lapsia.Kumpaa pidetään tärkeämpänä ja arvokkaampana,tyttöä vai poikaa...Kuka yleensä on isäntä talossa!