Minkälaiset ruokapöytätavat/tekemiset sinua häiritsevät?
Minua häiritsee:
- serviettiin niistäminen(äänekäs tursaus)
- suu auki syöminen
- ruoka suussa puhuminen
Minua häiritsee:
- serviettiin niistäminen(äänekäs tursaus)
- suu auki syöminen
- ruoka suussa puhuminen
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lisäyksenä tuohon vielä maiskuttaminen ja äänekäs nenän kautta hengittäminen, joka ei erityisesti liity ruokailuun, mutta useimmiten olen joutunut kärsimään siitä nimenomaan ruokapöydässä.
erityisesti yhdistettynä kommentteihin "Miks täs on näin paljon sipulia?" tai "Sienet ällöttää mua". Kaikkea ei tarvitse syödä, mutta ei siitä tarvitse isoa numeroa tehdä.
Toisen lautasen yli kurottelukaan ei pahemmin kiihota ruokahalua - siis silleen, että hiha viistää omaa sapuskaa.
hihan viistämistä oman sapuskan päältä...samoin se että toinen meinaa tulla syliin kun se kurkottaa esim. pippuripurkkia mun yli (voi pyytää mua ojentamaan).
Ja sit terveysintoilijat, jotka alkaa analysoimaan (varsinki toisen heille valmistamaa ruokaa!) ruuan rasva- ja suolamääriä ääneen yhdistettynä närppimiseen. Jos toinen on valmistanut toiselle ruokaa, niin saapi se toinen vaan vetää sen huiviinsa tms.
arvostelua? Mut juu - jos on itse häärinyt tunnin tai pari keittiön puolella, niin ei sitä ole kaikkein alttein kuuntelemaan kovin negatiivisia kommentteja ruuan koostumuksesta tai ravintosisällöstä.
"Ai säki kestät arvostelua?" ottaa oikeena kysymyksenä vai sarkasmina siitä, ettet säkään tykkää tosta arvostelusta kahden tunnin safkan vääntämisen jälkeen? :) Jos se oli ihan tavallinen kyssä, niin yritän sietää arvostelua vaikka eihän arvostelu kivaa kuultavaa ole ;)
Musta silloin kun menee toisen vieraaksi, niin ei voi olettaa että se toinen tehny ruuan sun tekemillä tavoilla. On hirveetä kuunnella, jos jonku emännän sinänsä kunnollista ruokaa vieraat parjailee ja väheksyy...kun se ei ole sallaista mihin HE ovat tottuneet (no ei tietenkään ole!). Emäntä siinä sitte menee kivannäköiseksi ja yrittää seivata tilanetta jotenki.
Ja musta jos menee vaikka sen kerran tai pari jonku (deitin) luokse syömään, niin ei kai siinä tarvi kaloritaulukoita muistella tai kertoilla että ottaa vaan vähän jälkkäriä, kun se lihottaa. Porkkanoita voi vetää sit kotona seuraavana päivänä tai vaikka koko viikon, jos sitä mieltä on. Noita kynttiläsyömätreffejä on kuitenki sen verran harvoin, et silloin voi syödä kuten juhlavimmissakin tilaisuuksissa.
oikea kysymys ollut eli paa sinne jälkimmäiseen.
Olen samaa mieltä, että rehellisyys on ihan kiva ominaisuus, mutta aina ihan kaikkea ei tarvitse kertoa - ja joskus saa jopa "valehdellakin". "Ei kiitos, en ota lisää vaikka ruoka erinomaista olikin. Olen vain aivan täynnä."
Ärsyttää se, että lastataan lautanen niin täyteen ruokaa, ettei pystytä kunnolla sitä haarukoimaan ilman että tursuaa reunoilta ulos. Jotenkin antaa ahneen ja porsasmaisen vaikutelman ihmisestä. Kärjistyy joidenkin kohdalla puffetpöydästä ruokailtaessa.
Rupesin miettimään, että mielenkiintoista sinänsä, miten yhteneviä ruokailuun liittyvät käytöskoodistot ovat ihmisten ja usein kulttuurienkin kesken, ja miten tuo kaikki oikein opitaan, missä vaiheessa ymmärretään sinänsä neutraalien käskyjen "ei saa puhua ruoka suussa" taustalla olevat arvot ja merkitykset, ja millä kaikilla tavoilla noita käytöskoodeja pidetään yllä ja siirretään aina uusille sukupolville.
hotkiminen ja sen jälkeen valittaminen että muut syövät hitaasti :D, et lähtee puhumatta pois pöydästä heti syötyään kun muut ovat vasta esim. alussa tai hyvä kun puolivälissä.
Banaaleja kokemuksia lapsuudesta:
Perheen kanssa matkusteltiin aika paljon ympäri Suomea sukuloimassa ja kun huoltsikalle mentiin tankkaamaan auto ja ihmiset niin olin aina se viimeinen, jolla munkki oli vasta puolessavälissä kun muut kärsimättömästi jo halusivat jatkaa matkaa. Isäpuoleni varsinkin oli oikea piiskuri. "Syö nyt se munkkis ja vähän äkkiä, aina sama juttu sun kanssas!" Toinen suuri ongelma oli se etten aina oikein tiennyt että haluanko munkin vai sämpylän ja muut repivät hiuksia päästään kun pohdiskelin asiaa. Minä kun tykkäsin nautiskella ihan rauhassa. Kotona ruokapöydässä sama juttu, olin aina liian hidas. Ruoka oli tarkoitettu vain ja ainoastaan mahan pikaiselle täyttämiselle. Kauhea kiire koko ajan jonnekin...
roudaa pentunsa ravintolaan ja ei osaa pitää kuria heille.
häiritsee jos moinen maiskuttaa kuin sikala ruokinta-aikana.
mut sitä en kestä jos joku tulee maistelemaan/syömään mun lautaselta! Se on mun reviiri, kele!
niin, että sen huomaa, mikä poikkeaa omasta toiminnasta?
Sua ei siis häiritse ollenkaakn, kun olet syömässä ja sua vastapäätä istuva niistää oikeen kunnon tursausrään paperiin ja ähkäsee päälle.
Olisit edes rehellinen :D
vähän missä syödään. Jos se tekee sen jossain ruokalassa niin so not.Jos on nuha niin pitäähän sitä räkästä. Jos se tekee sen iltapuku-juhlissa niin ikävämpi juttu.
Jos puhutaan paskantamisesta ruokailun aikana niin se häiritsee. Samoin piereskeleminen häiritsee. Röyhtäisytkin voisi jättää pois. Siksi syönkin mielelläni yksin kun ruokailukumppani naiseni on röyhtäilijätyyppiä. Osoittaa millaista roskaväkeä hän on mutta tämä ei olekaan ikuista vaan säännöllistä saamista kunnes löytyy parempi. Haku on päällä koko ajan, tilaisuuksia tulee mutta ei tule niistä ota kiinni kun on jo tarjolla.
Pitää vaan mennä treffeille ja katsoa jos vaikka saiis toisen.
Miten sanoa nykyiselle, että se on ohi. Ihan vaan tekstarilla että moikka, olen homoksi muuttunut niin ei kysele muista naisista?
Mulla on kaveri joka puhuu paskasta ja paskantamisesta kun syön tai hän itsekin syö. Ei mieti puheitaan. Ravintolassakin jauhaa paskaa paskasta kun luulee ettei kukaan muu kuule. Näin viime viikolla kuinka mies ja nainen kuulivat 10 metrin päähän ilmeet paljasti että paskaa nekin ajatteli kun joutuivat kuuntelemaan.
Ruokapöydän antimista on kohteliasta kiittää kahdesti, ensin vinkupieuru väkinäisenä ja toiseksi rento röyhtäsy pidennettyä.
Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.