Yrittättekö vaikuttaa lastenne/miniänne/vävynne päätöksiin?
Yrittättekö käskeä erinäisiä asioita?
Käytättekö valtaa(esim tuleva perintö) että saatte tahtonne läpi?
Vai annatteko lastenne/miniänne/vävynne tehdä omat ratkaisut?
Minun omat vanhempani lakkasivat komentelemasta ja käskemästä minua kun täytin 18.
Reilusti yli 20 vuotta olen saanut tehdä itsenäisiä päätöksiä tosin silloin tällöin kysyn mielipidettä.
Miettikää tarkoin kun vastaatte että yritättekö vaikuttaa lastenne tilanteeseen sillä ajatuksella että eiväthän he osaa tehdä mitää ja on pakko puuttua ettei tapahdu mitään "kauheaa".
Miettikää miltä tuntuisi jos teitä itseä kohdeltaisiin samalla lailla.
Olen joskus lukenut että ihminen eroaa apinasta sillä että ihminen osaa asettua toisen asemaan ja miettiä miltä toisesta tuntuu.
Tiedän että on sellaisia anoppeja jotka hoitavat lapsia kun pyydetään ja tekevät asioita kun pyydetään mutta eivät tyrkytä omia mielipiteitään eivätkä uhkaile ja vaadi erinäisiä asioita.
Yrittättekö käskeä erinäisiä asioita?
Käytättekö valtaa(esim tuleva perintö) että saatte tahtonne läpi?
Vai annatteko lastenne/miniänne/vävynne tehdä omat ratkaisut?
Minun omat vanhempani lakkasivat komentelemasta ja käskemästä minua kun täytin 18.
Reilusti yli 20 vuotta olen saanut tehdä itsenäisiä päätöksiä tosin silloin tällöin kysyn mielipidettä.
Miettikää tarkoin kun vastaatte että yritättekö vaikuttaa lastenne tilanteeseen sillä ajatuksella että eiväthän he osaa tehdä mitää ja on pakko puuttua ettei tapahdu mitään "kauheaa".
Miettikää miltä tuntuisi jos teitä itseä kohdeltaisiin samalla lailla.
Olen joskus lukenut että ihminen eroaa apinasta sillä että ihminen osaa asettua toisen asemaan ja miettiä miltä toisesta tuntuu.
Tiedän että on sellaisia anoppeja jotka hoitavat lapsia kun pyydetään ja tekevät asioita kun pyydetään mutta eivät tyrkytä omia mielipiteitään eivätkä uhkaile ja vaadi erinäisiä asioita.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En yritä vaikuttaa heidän päätöksiinsä ellei minulta kysytä mielipidettä.
Käskyttäminen ei missään tapauksessa kuulu minun tapoihini kenenkään kohdalla, eli ei siis poikani perheenkään.
Tuleva perinö kuuluu pojalleni ja olisin valmis antamaan sen heti jos suostuisi ottamaan vastaan. Sillä ei todellakaan kiristetä.
He saavat tehdä omat ratkaisunsa ja tekevätkin, ovat jo aikuisia ihmisiä ja erinomaisen fiksuja ja kykeneviä järkeviin päätöksiin.
Poikani on ollut 15 vuotiaasta alkaen jo hyvin itsenäinen eikä ole tarvinnut äidin neuvoja ja ohjeita elämässään.
En ymmärrä ollenkaan sellaista, että vanhemmat uhkailisivat omia lapsiaan jollakin. Eikö se ole niin, että heille toivotaan aina parempaa kuin itsellä koskaan on ollut. Uhkailu ei oikein sovi siihen kuvaan.
rehellisen vastauksen poikasi ammattiin.
En ole koskaan kuullut, että 15-vuotias on jotekin kypsä yleensä vielä mihinkään.
Hän on pahass murrosiässä.
Enkä hyväksy ammatin valehtelemista.
Kyllä 15 vuotiaanakin voi jo hyvin pitkälle olla itsenäinen siinä mielessä, että ei tarvitse äidin neuvoja ja apuja juurikaan. Yksinhuoltajan lapselle se ei ole mitenkään harvinaistakaan koska silloin on pakko oppia tulemaan toimeen omillaan jo hyvin nuorena kun se ainut vanhempi on töissä ja lapsi yksin kotona. Eli ruuanteko hoiui jo hyvin varhaisessa iässä samoin kuin siivoamiset ja kaupassakäynnit ja monenlaiset koriaskareet ja itsestä huolehtiminen. Eli pakko oli oppia tulemaan toimeen ilman äitiä jo hyvin nuorena. Ja kyllähän 15 kesänen on jo lähes aikuinen ja jos on fiksu ja järkevä niin parjää.
Pojilla tuo murrosikäkin on huomattavasti helpompi kuin tytöillä.
Poikani on koulutukseltaan DI.
tehkööt miten miellyttää.
Eri asia jos tulevat mielipidettä tai neuvoa kysymään.
Mutta en minä läheskään aina ota lapsenlasta hoitoon, vaikka pyytäisivät. Olen kai itsekäs..
Olen kärsinyt vuosikymmenet anopin hirmuvallasta joten en halua olla samanlainen.
Mikä on motiivisi kun esität noin hyökkääviä kysymyksiä?
Luuletko, että joku "rehellisesti" myöntäisi olevansa tuollainen omituinen olento, joka kysymyksistäsi välittyy?
Koska omat vanhempasi komentelivat ja käskivät sinua 18 vuotiaaksi asti, niin arvelet ilmeisesti, että muutkin vanhemmat niin tekevät.
Mieti itse tarkoin kun vastaat, yritätkö kiristää meitä vanhempia ihmisiä sanomaan, että jos ei jälkikasvu tee meidän tahtomme mukaan, viemme heiltä perinnöt.
Tunnetko perintöön liittyvää lainsäädäntöä? Rintaperillisille kuuluu vähintään lakiosa. Sitä ei voi heiltä viedä.
Vastaapa vielä siihenkin, mitä ovat "erinäiset asiat", joita vanhemmat ehkä vaativat/eivät vaadi.
Kaikki poerheet, lapset, anopit ja vanhemmat ovat erilaisia. Joka perhessä asiat hoidetaan sen mukaan, mitä parhaaksi nähdään. Eripuraa tulee ilmeisesti sellaisiinkin perheisiin, missä vanhemmat eivät ole lastensa elämään puuttuneet heidän itsenäistyttyään.
Elämä on!
Mitkä kysymykset ja millä lailla olivat hyökkääviä ?
Lapseni ovat löytäneet puolison itselleen ja perustaneet perheen.
Hyvä niin, luotan 100% että osaavat huolehtia itsestään ja perheestään.
En halua enää lapsenlikaksi, olen sitäkin tehnyt oman osani.
Soitellaan ja nähdään heidän käydessään lomilla.
Välit ovat kunnossa.
Motiivi on se että NS. hankalat anopit miettisivät mitä tekevät, tietenkään sellaiset sairaat yksilöt eivät kykene sitä tekemään.
Normaali terve kyllä pystyy ajatella jos joku vähän ravistelee ja pakottaa ajattelemaan näitä asioita.
Itse kasvoin maatilalla jossa oli kaikkien pakko osallistua työntekoon ja sitäkautta komentelu oli myös luonnollinen asia, komentelen myös omia lapsiani (tiskikoneen tyhjennys, saunan lämmitys yms.)
Tunnen hyvin perintökaaren ja sen pykälät ja tiedän että perinnön voi hukata eli sitä kautta täyttää uhkauksn. Olen läheisesti sidoksissa 3 anoppiin joista yksi käyttäytyy justiinsa näin uhailee ja määräilee, kaiken on mentävä hänen mielensä mukaan.
Härskeimmät "erinäiset asiat" ovat pakottaminen mukaan kavallukseen pitämällä kuolinpesän huomattavaa summaa tilillä ja luovuttamaan kuoleman jälkeen takaisin.
Tuo sinun viimeinen lause oikeastaan kertookin kaikille mikä mättää, sinun mielestäsi sinun velvollisuus on puuttua lastesi elämään vielä siinäkin vaiheessa kun asuvat itsenäisesti, ovat perustaneet perheen, tienaavat oman elantonsa, jne.
Vielä kysymys sulle, millä tavalla saat lapsesi tottelemaan sinua? Mielestäni normaali järjellä varustettu iminen kaipaa omaa päätosvaltaa. Onko sulla jokin ase jota käytät lastasi kohtaan, suututko jos lapsesi ei tee niinkuin sanot?
Oletko ajatellut sitä että teet lapsistasi itsestäsi riippuvaisen, mitä jos kuolet yllättäen? Kuka silloin ohjailee ja määräilee lastasi? Onko heidän yhdessä yössä opittava tulemaan toimeen?
Jos ajattelet lastesi parasta tuet heidän omia päätöksiä olipa ne mitä hyvänsä ja annat heidän tehdä omat virheensä, jos olet kasvattanut heidät oikein he kysyvät neuvoasi ennen tärkeitä päätöksiä.
En yritä vaikuttaa lapseni perheasioihin. Minun haluttiin asuvan lähellä, jotta voisin tarvittaessa olla lapsenvahtina. Minun olisi kuitenkin pitänyt muuttua mykäksi, kuuroksi ja sokeaksi eli apinaksi, joka tekee niin kuin käsketään, mutta ei kuule, ei näe, eikä puhu.
Välit ovat nyt hyvät, saatan soittaa kerran kuussa ja kysyä kuulumisia, en halua sotkeentua heidän elämäänsä. Näemme hyvin harvoin, ehkä kerran tai kaksi vuodessa.