Jätin mieheni noin kuukausi sitten.. Hän tosin heivasi minut meidän yhteisestä kodistamme jo puolisen vuotta sitten.. Seurustelimme mieheni kanssa 2 vuotta. sen kaksi vuotta asuin hänen kanssaan omakotitalossa, opiskelujeni takia muutin heti hänen kanssaan yhteen. Hänellä oli päättynyt lähiaikoina 4 vuoden suhde josta hänen sanojensa mukaan loppui rakkaus. Mies oli tämän naisen jättänyt. jo samana kesänä tulin harjoittelupaikastani kotiin ja ovesta sisälle tultuani näin heidät sängyssä.. Mies itki, pyyteli anteeksi (juovuksissa olivat) heitti toisen naisen pihalle ja hajotti sängyn.. annoin anteeksi. Mitä ei koskaan ikinä saisi tehdä.. luottamus oli mennyt ja sitä sitten yhteisvoimin rakentamaan.. pettämistä tapahtui myöhemminkin.. jostain syystä syitä vaan löytyi jatkamaan.. Nehän olivat vaan kännissä panoja.. niinpä niin... Ette arvaa kuinka sattui.. silmien alla he eivät jäänet kiinni.. salaa tutkin mieheni puhelinta joista löytyi viestejä ja minkä sisällöistä ei ollut epäselvyyttä... Mieheni oli kova juhlimaan kavereidensa kanssa.. hän ei arvostanut sitä että kävin töissä ja toin oman osani ruokapöytään.. Perjantai illat meni monesti valvoen juhlinnasta ja lauantaina sitten aikaisin töihin.. ei ollut helppoo.. Monet kerrat hän kävi minuun kiinni.. Nämä tapahtui aina humalassa.. kuristi ja joskus löikin. seuraavana päivänä hän ei muistanut mitään.. sanoi että tarvitsee apua.. Ja minä uskoin auttavani häntä.. uskoin että rakastamalla ja yrittämällä saisin autettua häntä.. Kaverit kaikkosivat mieheni ympäriltä ja yhä enemmän tahdoin olla hänen vierellään.. meillä oli niin upeita yhteisiä hetkiä.. Oli ihanaa kuinka hän huomioi minua.. Sängyssä ei todellakaan ollut ongelmia.. mitä enemmän aikaa kului sitä paremmaksi se muuttui.. kuinka hän piteli minua sylissään ja rakasti.. kunnes pitkän ajan jälkeen kun meillä oli mennyt hyvin.. ei mitään pettämisiä, ei lyömistä.. Miheni juhlinnan jälkeisenä päivänä tulin töistä kotiin ja sama nainen löytyi kotimme sohvan luota.. mieheni käski kerätä tavarani.. Ei minulla ollut paikkaa mihin mennä.. ei ystäviä.. paljastui että heillä oli yhteinen lapsi.. Olin pari kuukautta poissa.. alkoi on off kausi.. Hän pyyteli anteeksi.. tahtoi näyttää minulle olevansa hyvä.. lapseen hän ei halunnut pitää yhteyttä.. minulla oli ikävä.. hankin oman asunnon.. pienen yksiön. Mikä ei ollut herkkua omakotitalosta muuton jälkeen. Kunnes jokin aika sitten se nainen oli taas mieheni luona.. hän sanoi että mitään ei ollut tapahtunut, hän oli vaan halunnut jutella.. minä lopetin kaiken.. jätin mieheni, lemmikkini kaikki.. niin paljon kaipaan ja niin paljon kuitenkin sydän huutaa vihaa ja kipua.. ei ole ollut päivääkään yksin ollessani etten olisi itkenyt.. mieheni juo vieläkin jatkuvasti.. sanoo lopettavansa työt.. elämänsä.. sekin sattuu vieläpä ettei hänellä ole ketään auttamassa.. mutta kun en minä voinut häntä auttaa.. vaikka kuinka rakastin niin pettäminen ja pahoinpitely jatkui..haluan elää nyt omaa elämää.. en hänen.. tunnen itseni aivan turtuneeksi.. kun vaan ei jaksa nousta.. ei jaksaisi auttaa edes itseään.. mitään en kadu koska kaikki tämä on niin kasvattanut minua ihmisenä.. tämä oli ensimmäinen vakava suhteeni ja olen vain parikymppinen ja tiedän että elämä on edessä, totta kai.. mutta koska tämä kipu helpottaa.. koska loppuu kyyneleet... Voinko enään ketään rakastaa kun luottamus on niin pohjalla käynyt ja nähnyt että vaikka kuinka hyvin menisi ja vaikka kuinka onnellinen olisit..vaikka kuinka paljon toiselle antaisit itseltäsi.. se toinen voi ilman mitään armoa pudottaa sut pohjalle..
Koska se helpottaa?
Heikko
81002
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
hei..
luin juttusi ja minun oli pakko vastata. Jos hän kohtelee sinua noin huonosti ei hän ole sinua ansainnut.olen itse sitä mieltä että toinen ansaitsee toisen tilaisuuden, mutta useamman tilaisuuden jälkeen tuntee itsensä petetyksi, epävarmaksi. vaikka kuinka haluaisit uskoa teidän rakkauteen, taitaa se mies rakastaa tätä toista naista kuitenkin enemmän kuin sinua. sinä olet vielä hyvin nuori, joten ehdit kyllä kokea aidon rakkauden elämässäsi, jos annat vain itsellesi mahdollisuuden. Kerran olette jo eronneet ja sinulla on oma asuntokin niin lopullisesti eroaminen ei ole sinulla kaukana. Uskon, että se mies säilyy sinun sydämmessäsi ja huonot muistot vaihtuvat ajan kultaamina hyviin muistoihin, kun aikaa on kulunut ja olet saanut elämäsi raiteilleen. Ja ei se sinun tuskasi ja vihasi ja epäluottamus häntä kohtaan laannu ennenkuin eroat hänestä lopullisesti. ei kukaan voi elää suhteessa jossa toista täytyy epäillä koko ajan..ihminen väsyy siihen, turtuu.
tsemppiä sulle!
..voi kulta pieni...sinä et ole heikko..olet vahva ja valmis rakastamaan, olet antanut anteeksi liian monta kertaa...
Rakkaasi on itsekäs, ja ajattelee vain itseään..
Hän jatkaisi pettämisiään...hän ei muutu, vaikkakin voisit ajatella, että rakkautesi muutaisi hänet... se ei vain onnistu.
Olet nuori, ja sinulla on elämä edessäsi..älä tuhlaa elämääsi, meillä ihmisillä sitä on vain yksi.
Se sattuu..kaikesta luopuminen..tuntuisi kun sydäntä revittäisiin rinnasta..se mies ei ole suremisen arvoinen..jos mies lyö kerran.. se tapahtuu uudestaan..sen jälkeen pyydetään anteeksi..siitä alkaa kierre, jolle ei näy loppua..älä mene takaisin....sinulla menee aikaa toipumiseen..puhu ystävillesi ja läheisillesi, älä jää yksin suremaan.
Muuta yhteystietosi, puhelinnumerosi.. jopa voit ottaa itsellesi uuden sukunimenkin...kannattaa kysyä väestörek.
Mies on itsekkin sekaisin...hän hakee sinulta sääliä..et ole vastuussa siitä mitä hän tekee itselleen..on parempi jos haihdut "savuna" ilmaan...unohda.
usko tai älä..tämä kannattaa
kuivaa kyyneleesi, elämä hymyilee vielä..
minun oli kirjoitettava sinulle..olen itse selvinnyt eteenpäin..vaikka se veikin paljon voimavaroja, ja kyyneleitä..mutta minusta tuli vahvempi ihminen.....sinustakin tulee olen siitä aivan varma!!!....iso hali sinulle ja jaksamisia....
Onpa hienoa, että olet saanut käydä tuon kaiken läpi jo noin nuorena; nyt sinulla on koko elämä edessäsi ja voit kulkea paljon viisaampana ja vahvempana kuin useimmat ikätoverisi. Juuri nyt ei sinusta ehkä siltä tunne, mutta voit uskoa ja luottaa siihen, että tämä kaikki on kääntyvä vielä sinun eduksesi - sen näet sitten tulevina vuosina konkreettisesti.
Nyt hommaudut eroon siitä miehestä. Mitä nopeammin hän on ulkona elämästäsi, sitä nopeammin alkaa oma paranemisesi.
Älä pidä mieheen mitään yhteyttä ja yksi kaunis päivä huomaat olevasi onnellisempi kuin koskaan.
Käytä itsenäinen aikasi viisaasti ja löydä onnellisuus itsestäsi.
Muista. Sinua kohdellaan juuri niin kuin annat itseäsi kohdeltavan.
Älä ole enää kynnysmatto, arvosta itseäsi ja jätä mies, joka ei ole sinun arvoisesi.
Vanno itsellesi, että seuraavassa suhteessa, minkä aloitat, vallitsee molemmin puolinen kunnioitus. Mihinkään vähempään sinun ei ole tyytyminen.
Aurinko paistaa vielä. Usko minua.
Been there, done that.
LUOJAN KIITOS PÄÄSIT EROON MOISESTA PASKIAISESTA!
Tämä on sinulle mahdollisuus rakentaa oma elämäsi niin mukavaksi kuin mahdollista :) Toteuttaa itseäsi, hemmotella itseäsi, ajatella tulevaisuutta ja mahdollisuus myös löytää se oikea mies, joka tarjoaa sinulle TERVEEN parisuhteen, eli tukea ja aitoa rakkautta!
PALJON ONNEA MATKALLESI!
Pettämistä, pahoinpitelyä, rakkautta...
Omakotitalo, josta muutin yksiöön...
Tuska ja suru ja kaipaus...
Ehkä näin vaan on parempi, mutta tunteilleni en voi mitään, itken koko ajan...
Jätin myös lemmikkini...
sun kirjotukses pisti silmään...ite oon 22 v. ja melkeinpä samanlainen stoori. seurusteltu hieman yli 2 vuotta ja asutaan yhdessä rivitalossa. kahteen vuoteen on mahtunu tosi paljon pettymyksiä ettei enää välillä tiedä kuka oikein oon. koska musta tuli näin heikko?annan kaiken anteeksi pettämiset,haukkumiset,solvaamiset,lyöminen ym. koska musta tuli tämmönen ns. nössö joka ei pysty ajatteleen omaa parastaan?nyt tälläkin hetkellä mietin,et kuinka ryhdyn ajatuksista tekoihin..kun pitäs tehdä jotain niin ei vaan pysty..menee lukkoon. sanoo,et rakastaa mut en tiedä rakastaako hän todellisuusdessa ketään..päässä pyörii kysymys MIKSI..antanu oon kaiken mitä vaan pystyn rakastamalleni ihmiselle antamaan..ystävät sanoo et jätä se sä et ansaitse tommosta...todellisuudessa tiedän sen,mut kun sydän sanoo toista..kuinka saada voimia ja lähteä??
on aivan ihana kuulla toisilta tällaista.. ymmärrystä ja tukea.. kiitos kaikille viesteistä! näitä luen aina uudestaan ja uudestaan jos on paha olla! ja ne helpottaa!!