Jokainen voi alkaa kelaa muinka monta tarinaa pettäjistä on lukenut joissa pettäjä jatkaa samalla linjalla ja kuinka monta missä on "parantunut" sen yhden virheen jälkeen. Siittä kantsis ehkä vetää johtopäätökset jos oma vastapuoli päättää pettää, todennäkösyydet ei todellakaan ole sen puolella että jäis ainut kertaseks tai olisi ollut se ainutkertainen virhe. Jos se sit pettää uudelleen ni ei todella ole kun itteänsä syyttää koska uskoi ihmeisiin.
Antaako anteeksi?
Pohtikaas nyt
71240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
joo näin se on, ois vaan pitänyt aiemmin tajuta.. en usko ikinä enää ihmeisiin, vittu mikä huora..
...atrkoita, että kaikki unohdetaan ja voidaan jatkaa kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Enemmän se on kuin keltainen kortti fudiksessa.
Erona vaan se että jos saat fudiksessa keltaisen kortin ei ole todennäköisyys saada toinen keltainen kortti sen todennäköisempi kuin aikaisemminkaan. Pettäjistä voidaan taas havainnoida että ensimmäisen kerran jälkeen todennäköisyys että se tapahtuu uudelleen on enemmän kuin ennen ensimmäistä kertaa.
Toinen juttu on sitten "haittaako" se että toinen pettää joka on ihan jokaisen oma juttu eikä liity siihen tapahtuuko lisää pettämistä.
...että jos toinen kerta tulee, sillä tulee olemaan pettäjälle vähän kauaskantoisempia, eikä välttämättä niin mieluisia seurauksia.
Kuten alkuperäisessä viestissä argumentoitu, toinen kerta onkin jo petetyksi tulijan "vika" koska antoi ensimmäisen anteeksi eli uskoi joulupukkiin. Nämä kauaskantoiset seuraukset kannattaa jo ihan ensi kerralla pistää toteen.
Paljonhan se riippuu tapauksesta. Mikä sopii yhteen tilanteeseen ei välttämättä sovi toiseen. Anteeksiantaminen on tietysti aika turhaa jos toinen ei kadu kuin enintään sitä, että jäi kiinni. Itse sanoisin, että yksi kerta voi olla erehdys, toinen on jo tapa.
Pettäjä pettää ja petetyksi tullut loukkaantuu. Pettäjä pettää uudestaan, petetyksi tullut loukkaantuu toisen kerran. Ja taas pettäjä teki petoksen. Ja taas loukkaantuu petetty.
Näinhän se jatkuu.
Toinen ei kykene sitoutumaan uskollisuuteen, on liian pihalla itsensä kanssa kunnioittaakseen puolisonsa toivetta ja toinen ei kykene vaatimaan sitä kunnioitusta, tukea ja hyväksyntää jonka haluaisi saada on liian pihalla toiveistaan ja todellisista odotuksistaan elämässään.
Kummatkin pettävät omaa elämäänsä jatkaessaa epätyydyttävää tilannetta. Elämälle pitää olla rehellinen.Pyytää sitä mitä haluaa, eikä tyytyä vähempään. Kaikilla on oikeus ja melkein velvollisuus pyrkiä olemaan elämässään onnellinen.
Ja totuus on onnellisuuden äiti. Jos todella haluaa olla onnellinen, joutuu katsomaan totuutta silmiin,kunnioittaa omia tunteitaan, huomaamaan harhaluulot, kuvitelmat ja valheellisuus. Ottaa niistä opikseen ja tehdä parempia valintoja.
Omiin unelmiin ja elämään pitää uskaltaa luottaa ja niitä kohti pyrkiä. Muuten valitsee vihan ja katkeruuden tai pelon ja alemmuuden tunnon.
Ihminen on loppujen lopuksi ainoastaan itse vastuussa elämästään ja onnellisuudestaan. Puoliso ja muut suhteet ovat vain apuna näyttääkseen sinulle mitä haluat ja mitä et halua tullaksesi onnelliseksi.