En nyt tiedä kuuluuko tämä tänne palstalle, mutta kuitenkin.. Mieheni on pettänyt minua aikaisemminkin ja olen antanut hänelle anteeksi ja hän on luvannut parantaa tapansa. Nyt odotan esikoistamme ja mies jäi taas kiinni pettämisestä.:( Onko miehelle järkeä antaa enää mahdollisuutta vai kannattaisiko minun muuttaa pois yhteisestä asunnostamme ja kasvattaa lapsi yksin...?
Rakastan kyllä miestäni,mutta luottamus on kadonnut enkä usko että pystyn enään koskaan luottamaan mieheeni.
Rakastan kyllä miestäni,mutta luottamus on kadonnut enkä usko että pystyn enään koskaan luottamaan mieheeni.
Vastaukset 17
Vanhimmat
odottaessani esikoistani...annoin anteeksi...kerran voi erehtyä mutta jos on niin tyhmä että erehtyy kahdesti loukkaamaan pahimmalla mahdollisella tavalla kumppaniaan, ihmistä jota rakastaa ja (ainakin pitäisi)kunnioittaa, niin en antaisi anteeksi..tämän olen sanonut miehellenikin ja toivon että uskoo..
On todella iso päätös lähteä kun rakastaa toista ja varsinkin kun on yhteinen lapsi tulossa, mutta mielestäni kukaan ei ansaitse anteeksi antoa jos tekee noin typerää toistamiseen..meidän suhteessa minä jättäisin ja lähtisin lapsen kanssa(vaikka se olisi ihan helvetillisen vaikeaa)mutta en sitten tiedä sinun suhteestasi...toisaalta voisin kuvitella että jos kerta pettää toisenkin kerran, ei ehkä voi luottaa ikinä siihen tuleeko kolmatta kertaa..onko se sitten onnellista elämää? Miettiä koko ajan tuleeko se kolmas kerta joskus ja milloin se tulee...
Toivotan sinulle lujuutta, kestävyyttä, voimia ja rakkautta!On varmasti vaikea ratkaisu mutta mieti tässä asiassa ihan vain itseäsi. Yh-lapset eivät ole onnettomia ja heistä ei kasva rikollisia(niinkuin näillä palstoilla aina haukutaan), joten NYT kuuntelet itseäsi, ajattelet vain itseäsi..ja kerro toki minullekkin mitä päätit..päätöksesi, mikä se sitten olikin, voi antaa voimia/kannustusta/tukea/toivoa monelle saman asian kanssa pähkäileville...
Meilläkin yllättäen mies petti,jo odottaessani esikoista (silloin en vielä tiennyt/aavistanut asiaa). Kun pääsin sairaalasta kotiin niin sain puhelun jossa minulle kerrottiin kaikki.
No tehtiin toinen tai paremminkin saatiin toinen lapsi pari vuotta esikoisen syntymän jälkeen..
Tätä pettämistä oli jatkunut kaiken aikaa...
Välillä oltiin puoli vuotta erossakin mutta minä hölmö otin ukkoni takas,kun hän jälleen kerran lupasi parantaa tapansa,ja minulla oli silloin vielä tunteita häntä kohtaan. Ja tietty sitä toivoi, että lapsilla olisi isä mukana arjessa.
Vaihdettiin maisemaa,muutettiin eri paikkakunnalle uuden toivon merkeissä,mutta mitäpä tapahtui jälleen kerran.. Taas soi puhelin ja ukko jäi kiinni...
Silloin mittani tuli lopullisesti täyteen,tätä oli jatkunut kaiken kaikkiaan jo 6v...
Kun luottamus menee toiseen,sitä on erittäin hankala saada takas. Ja näillä patologisilla valehtelijoilla ja pettureilla on yleensä aina jotain meneillään ja osaavat salata menonsa yms erittäin hyvin. Sitä kun tarpeeksi kauan kattoo ja murehtii niin minulla tämä lopullinen päätös lopettaa suhde ei tuottanut ollenkaan vaikeuksia. Sitä oli jo niin turta kaikkeen,ei edes itkettänyt. Pitkään seuranneena sitä vain aina oli ja odotti,koska taas käry käy..
Sinuna miettisin kaks kertaa et jatkaako suhdetta vai ei.. Itse en moiseen rumbaan enää ryhtyisi. Päätös ei varmaankaan tule olemaan helppo,mutta mieti,haluatko miettiä ja murehti mitä isukki tekee milloin missäkin.. Ainahan ne pettäjät lupaa yhtä jos toista mut pitääkö lupaukset...
Parempi yksin kuin huonossa suhteessa!
Kelan äitiysrahakorvaushakemuksessa yhteishuoltajaksi.
Minä menin naimisiin, mies ei saanut aluksi lupaa Suomeen (lumeavioliitto), kaksi vuotta taisteltiin ja maahan päästyään narahti pettämisestä. Auliisti tunnusti, että koko suhteen ajan oli pettänyt, mutta nyt loppu.. siis vuosia ja useiden naisten kans! Minä kun vedin herneet nenään, niin mies ryhtyi uhriksi (loukkasin hänen herkkiä tunteita!!!) ja siitä ei suhde toipunut.
Raskautta oli enää myöhäistä keskeyttää ja avioero vireillä. Nyt äijä vielä vaatii yhteishuoltajuutta, vaikka olen ollut yksinhuoltaja avioliitossakin!
Olen itse sitä mieletä, että kerrasta poikki..jos vielä raskaana olevaa puolisoaan pettää niin voi herranjestas...jos ei mies ymmärrä että seksihalut eivät ehkä ole entisellään niin ei taida olla vielä valmis isäksi..luottamus on suhteen perusta ja jos luottamus puuttuu ja pitää kokoajan pelätä että kohta taas puhelin soi niin ei se ole täysipainoista elämää..tilanne on tietysti aina vaikea kun lapsista on kyse, mutta kyllä ne lapset sitten aikuisena ymmärtävät että äitikin ansaisee kunnon rakkautta!!itse kyllä ottaisin vauvan kainaloon ja lähtisin vetäään jos kuulisin että mieheni on pettänyt minua.kyllä maailmasta uskollisiakin miehiä löytyy!!!
tsemppiä sinulle ja toivotaan että teet oikean ratkaisun itsellesi, mikä ikinä se onkin!!!
että kyllä se on lapsellekkin parempi että vanhempi/vanhemmat on onnellisia tahoillaan vaikkei samassa talossa asuttaisikaan..toisekseen, jos päätät lähteä, voi olla että ukkosi "parantaa tapansa" kun tajuaa mitä on pelleilyllään menettänyt...voisitte tässä tapauksessa(jos näin käy)jatkaa yhteiseloa erillään...asua eri kodeissa, mutta olla silti yhdessä..jos siis SINÄ jaksat..tämä tietenkin edellyttää mieheltä voimia jaksaa sitä että sinä kyselet ja tenttaat(oma syy omaan kurjuuteen!)ja tässä tapauksessa mies on todellakin tilivelvollinen sinua kohtaan niin kauan kunnes SINÄ sanot toisin.
Mutta voin vaan kuvitella kuinka iso asia tuo on päättää..olen itse antanut miehelleni anteeksi monet törttöilyt(siis ei pettämisjuttuja)ja aina sitä ei vaan jaksa antaa anteeksi...olen sanonut miehellekkin että joskus se raja tulee vastaan, jolloin ei enää anteeksi jaksa antaa..koska eihän kukaan voi olettaa että voi satuttaa toista yhtenään ja toinen vaan antaa anteeksi..Parisuhteessa on kyse molempien onnellisuudesta. Jos toinen ei kykene varmistamaan että toinenkin on onnellinen, niin silloin ei ole valmis suhteeseen..
meillä siis meis petti ihan alkuraskaudesta...olimme juuri saaneet tietää ylläri-vauvasta, mies säikähti koska "nyt en voi koskaan enää olla vapaa, kaikki on lopullista, olen ikuisesti saman naisen kanssa" (kauhulla odotan mahdollisia häitä!)ja meni ja petti...hohhoijaa...
Että ei kukaan lapsi ole onnellinen siitä, että isona tajuaa äidin uhranneen oman elämänsä vain lapsen sijaan. Kuten psykologitkin sanovat, onnellinen äiti on onnellisen perheen tae. On raskas taakka lapselle kantaa, että äiti eli onnettomassa parisuhteessa vuosikymmenet vain lasten tähden. Se katkeroittaa mielen ja sielun.
Itselläni kävi aikoinaan samalla tavalla ja kituuttelin siinä vielä muutaman vuoden..lasten kanssa. Pettäminen muistui jatkuvasti mieleen, tai muuten vaan kummitteli aina taustalla, ei sitä pystynyt oikeasti antamaan anteeksi, saati unohtamaan. Tympii vieläkin kun muistelee..
Kengänkuva miehen perseeseen ja heti, tuollaista selkärangatonta petturia en kattelis yhtään!
Minä varmaan lähtisin tuossa tilanteessa! Jos toista rakastaa ihan oikeasti ja haluaa yhteisen perheen ja lapsia, niin ei silloin juosta vieraissa!! Se on pahinta mitä toiselle voi tehdä... Toki kaikenlainen petturuus on pahasta, mutta tuo on jo niin loukkaavaa ja henkilökohtaista, että siitä on tosi vaikeaa toipua ja yrittää samalla pitää parisuhdetta ja perhettä koossa!
Muuta pois, vaikka aluksi tuntuisikin vaikealta! Vanhempien suhde on kuitenkin perheen tukiranka ja jos se on jo valmiiksi rempallaan, niin onko se lapselle sitten sen parempi? Isää ei kannata kuitenkaan sulkea lapsen elämästä pois, jos isä on yhtään halukas osallistumaan huoltamiseen! Onhan lapsella oikeus isäänsäkin... :)
Täällä suurin osa naisista heivaisi miehensä koska tämä on pettänyt. Oletteko naiset koskaan ajatelleet että te raskaana olevat naiset tuijotatte vaan omaa napaanne vatsan kasvaessa ja lapsen synnyttyä. Miettikään kenessä on tapahtunut enemmän muutosta, raskaana olevassa naiseessa vai miehessä, kun mies lähtee hakemaan seksiä muualta. Punnitkaa asiaa kokonaisuutena älkääkä turhaa urkkiko miehenne asioita niin elätte onnellisempana. En minäkään halausi tietää jos vaimoni pettäisi, varsinkaan jos hän antaa myös kotona eikä tuo tuliaisia.
No ihan sairaaltahan tuo kuullostaa! Miksi sitten alkaa parisuhteeseen, jos pitää liottaa keppiään monessa sopassa?? Jos elämässä ei muuta sisältöä ole kuin seksi, niin johan menee elämä metsään!
Omasta mielestäni petturuus on aina pettäjän vika. Ihan turha syyllistää raskaanaolevaa naista sellaisesta! Jos mies ei kestä, niin lähtisi sitten mieluummin, kuin repisi toisen elämän kappaleisksi seksinhakureissuillaan!
Joka pettää kerran se pettä toisen kerran ja sitärataa.. Ei muuta kun vaihda luko ja pakka ukkos tavarat. Pärjäät kyllä varmaan yhtä hyvin lapsesi kanssa ilman petturia ja uskollisiakin löytyy joski voi olla hankalaa kun on lapsi. En hyväksy pettämistä. Jos omani pettäisi saisi lähteä saman tien eikä muuta sais kun vaatteensa. Olen pelannut korttini hyvin joten omistan kaiken miehieni ei saa mitään erossa.
Ellei teillä ole avioehtoa, niin riippumatta siitä, kenen nimissä, niin omaisuuteen on miehellä avio-oikeus. Tätä jakoa ei vain tehdä kuin avioeron tai kuoleman kohdatessa. Eli kyllä se mies sen puolet saa, jos riiteleen alkaa eikä avioehdolla ole toisin sovittu.
Ei myösänn ennen avioliittoa hankittuun tai perinnöksi saatuun omaisuuteen toisella ei ole avoioikeutta. Eikä tuo ole aika laskelmoivaa että suunnittelee avioliittoa eron varalle kun mainitsee pelaavansa korttinsa oikein.
kysymys sinulle, kuinka voit rakastaa enää tollasta pettävää luuseria??? Mikä on se asia ja ihme hänessä (valehtelvassa paskiaisessa)mikä saa yhä sinun rakkauden kumpuamaan esiin? Mietippä oikein todella niin huomaat kuinka helppoa on lopulta potkia häntä persuuksille ja sanoa hyvästi!
elämä tulee muuten olemaan ihan kauheaa hirveetä epäilyä kokoajan pienimmistäkin asioista ja ei ne tavat mihinkään muutu ihan sama onko lapsi tulossa vai ei vähäks aikaa ehkä voi asiat muuttua mutta loppujen lopuks palaa aina ennalleen