Eron jälkeen tuli mietittyä mitä tulevalta suhteelta haluaa ja mitä itse pystyy antamaan. En kylläkään tiedä onko tämä asenteeni aivan kamala teille miehille.
Olen tosi itsenäinen ja pystyn elämään ilman parisuhderiippuvaisuutta. Kokemusta yksinelämisestä on jo liki 3 vuoden ajalta. Parisuhtesta 10 vuotta. Olen kuitenkin luonteeltani parisuhdetyypppiä, mutta en kait sitten uskolla ottaa ketä tahansa, varsinkaan sellaista, jonka motiivia ei tiedä.
Haluan parisuhteen, josta kumpi tahansa osapuoli voi lähteä pois sitten kun homma ei kiinnosta. Itse tuskin lähden, jos olen löytänyt aidosti sopivan ihmisen.Minä teen valintani huolella. Haluan että toiselle jää tämä lähtemisen mahdollisuus. Vastustan siis tosi rankasti seurustelua, jotka alunperin rakentuu jonkin epäolennaisen asian varaan (esim. on halvempi asua yhdessä osoitteessa, tehdään yhteisiä lapsia, kumppani on läheisriippuvainen, ulkonäkö tai varallisuus seikkoihin). Asenteeseeni myös liittyy se, etten halua (=uskalla) hankkia lisää lapsia, sillä tulevan lapsen isästä joutuisin pitämään tiukemmin kiinni lapsen vuoksi, vaikka suhde olisi muuten mätä.
Siispä kysymys uudestaan: Onko sinua rakastava nainen peloittava tai outo jos hän tarjoaa sinulle tämän lähtemisen vapauden? Tarjoaa mahdollisuuden, koska hänen logiikkansa mukaan parisuhde on aito silloin kun se on vapaaehtoinen valinta.
Olisi kiva saada vastauksia ikäisiltäni ikätiedon kera.
T: 36v N (lapsia 2)
Olen tosi itsenäinen ja pystyn elämään ilman parisuhderiippuvaisuutta. Kokemusta yksinelämisestä on jo liki 3 vuoden ajalta. Parisuhtesta 10 vuotta. Olen kuitenkin luonteeltani parisuhdetyypppiä, mutta en kait sitten uskolla ottaa ketä tahansa, varsinkaan sellaista, jonka motiivia ei tiedä.
Haluan parisuhteen, josta kumpi tahansa osapuoli voi lähteä pois sitten kun homma ei kiinnosta. Itse tuskin lähden, jos olen löytänyt aidosti sopivan ihmisen.Minä teen valintani huolella. Haluan että toiselle jää tämä lähtemisen mahdollisuus. Vastustan siis tosi rankasti seurustelua, jotka alunperin rakentuu jonkin epäolennaisen asian varaan (esim. on halvempi asua yhdessä osoitteessa, tehdään yhteisiä lapsia, kumppani on läheisriippuvainen, ulkonäkö tai varallisuus seikkoihin). Asenteeseeni myös liittyy se, etten halua (=uskalla) hankkia lisää lapsia, sillä tulevan lapsen isästä joutuisin pitämään tiukemmin kiinni lapsen vuoksi, vaikka suhde olisi muuten mätä.
Siispä kysymys uudestaan: Onko sinua rakastava nainen peloittava tai outo jos hän tarjoaa sinulle tämän lähtemisen vapauden? Tarjoaa mahdollisuuden, koska hänen logiikkansa mukaan parisuhde on aito silloin kun se on vapaaehtoinen valinta.
Olisi kiva saada vastauksia ikäisiltäni ikätiedon kera.
T: 36v N (lapsia 2)
Vastaukset 8
Vanhimmat
on samanlainen kuin yritys, jonka eteen molemmat tekevät töitä, ja kaikki pelaa hyvin.
ajattelutapasi on harvinaisen kypsynyt, ei tuo vastuuntuntoinen ajattelutapa ainakaan minua häiritse. Mikäli tarkoitit todella sitä, mitä kirjoitit. Eli parempi elää yksin kuin huonossa suhteessa. Sen olet näköjään oppinut. Minä taas en välitä naisesta, joka ei viitsisi tehdä mitään. Taloudellisesti se olisi mahdollista, mutta jos nainen on kotona ja minä annan hänelle taskurahaa korvauksena siitä, että viitsii siivota ja laittaa ruoan. On niiden myös toimittava. Mutta jos nainen viitsii tehdä töitä, hän saa täyden palkan.
Se, mitä lapsiin tulee, niin eihän niitä tehdä huvikseen eikä toisten harmiksi vaan rakkaudesta ja todellisesta rakkaudesta.
eikös se avioliittoon meno ole aina vapaaehtoinen ja oma valinta puolisosta lähtien.
Ajattelutapasi on aivan hyvä.
econ. 35
Kiitos sinulle palautteesta. Olisin tietysti toivonut saavani vastakkaisiakin näkemyksiä.
Tein aloituksen siksi, koska on tosi vaikea tietää miltä tämä oma valintani ja arvomaailma tuntuu muiden mielestä. Tuntuu, ettei monikaan tuolla treffi-ilmoituspuolella ymmärrä tätä asetelmaa. Tai sitten miehet ovat ensi sijaisesti etsimässä synnyttäjiä, eikä niinkään parisuhdetta. Toisaalta ymmärrän tämänkin, sillä kyllähän meilla kaikilla on oikeus saada omia lapsia.
Välillä tulee mietittyä, koetaanko mut liiankin vahvaksi vaan siksi, että annan toiselle vapauden lähteä heti kun homma ei kiinnosta. Haluaisiko miehinen luonne, että nainen olisi perinteisellä tavalla riippuvainen miehen olemassa olosta. Perinteisellä tavalla tarkoitan, että riippuvuus syntyy omaisuudesta, yhteisistä ystävistä ja sukulaisista, lapsista, komeasta ulkonäöstä, julkisivusta jne.
Mutta mitä tuumaa mies, jos näitä riippusuussuhteita ei ole, vaan suhde todellakin syntyy sinusta ja minusta? Onko tilanne liian vaarallinen, varsinkin siinä vaiheessa kun
osapuolet alkavat pettämään toisiaan? Mitättömän syrjähypyn jälkeen parisuhteesta voi poistua se, jota homma ei enään kiinnosta. Poistuja voi olla pettäjä tai petetty. Jos olisin itse tuo petetty, niin suhde loppuisi siihen, että kokisin arvomaailmamme liian etäisiksi.
Minulle myös sopisi hyvin sellainen suhde, jossa molemmilla olisi omat kodit. Se on sitten eri asia kuinka paljon yökyläilyä harrastetaan.
on yhä kahden kauppa. Moni varmasti kokee sen vaikeana, kun ei ole sitä riippuvuus suhdetta. minun mielestäni asiat pitää järkeillä mahdollisimman pitkälle niin, ettei loukata toisia. Koska ei se ole rakkautta, jos taas asutaan toisen luona, mutta ei kyetä keskustelemaan ja joustamaan omista pinttyneistä asenteista. Sen vuoksihan avioliitto kasvattaa ihmistä joustamaan ja olemaan hyväksyvämpi. Tietenkin on itsestään selvää, että todellinen luottmuksen puute/ petturuus ei ole mistään kotoisin.
Toisaalta on hyvä, että on kaksi asuntoa, Toisen kun voi jättää vuokralle, kun eletään yhdessä. Mikäli lusikat menee jakoon niin eihän siinä ole mitään vahinkoa käynyt. Asunnon saa vuokralaiselta kahdessa viikossa omistaja, kun tarvitsee sitä omaan käyttöön.
Tietysti, itse en jättäisi osakettani vuokralle tänä päivänä kuin sellaiselle tuttavalle, jonka kirjaimellisesti tiedän ja tunnen. Vähemmän remontoitavaa.
Ei lapsia kummallakaan. Kummallakin oma asunto ja yhdessä ollaan seurusteltu useita vuosia. Mikä pakko sitä on asuakaan saman katon alla. Usein kyllä vietetää yhteisiä iltoja ja öitäkin lähinnä minun luonani.
Miehet sitä paitsi usein muuttuvat lapsiksi, kun asuvat samassa taloudessa naisen kanssa. Kaipaan aina välillä taysin omaa rauhaa.
Vähän sinua vanhempi nainen.
Se on hyvä ratkaisu, koska kun ihmiset asuvat kauan yhdessä mutta eivät halua muuttaa omaa ajatteutapaansa eivätkä kykene neuvottelemaan/sovittelemaan asioita niin siitä ei ole kuin harmia ja avioero. Kumminkin yhdessä eläminen ja läheisyys ja rakastetuksi tulemisen tunne ovat ihmisen perustarpeita.
Tuo Teidän järkisuhde on vielä tänä päivänä aikaansa edellä, mutta joskus on hyvä saada miettiä asioita rauhassa ja yksin, eli astua siitä kehästä ulos ja olla rehellinen itselleen. Koska silloin parisuhteesta kehittyy paljon antoisampi. On myös täysin tervettä myöntää omat virheensä eli pinttyneet ajattelutavat/ väärinkäsitykset ja pyytää anteeksi.
Ihminenhän heijastaa ajattelutapojansa ja asenteitansa omien kokemustensa kautta. Tällöin meistä kukaan ei voi ikinä tietää kaikkia niitä käyttäytymismalleja, joita lapsi aikanaan on oppinut kodissaan.
Hyvää jatkoa teille.
vuoden nuorempi kuin Sinä mutta ei kai se haittaa jos vastaan kuitenkin? Saat ainakin minun kunnioitukseni. En ole itse tavannut vielä ainuttakaan joka olisi tämän oivaltanut. On kyllä ollut suuria puheita mutta teot ei ole oikein käynyt sanojen kanssa yhteen.
Itselläni on käynyt sillä tavalla, että ensiksi halusin olla naisen kanssa yhdessä. Kukaan ei minua siihen pakottanut. Olin ihan vapaaehtoisesti. Jonkun ajan kuluttua nainen jäi raskaaksi. Halusin lapsen hänen kanssa. Sitä en epäillyt hetkeäkään. Saatiin lapsi ja elettiin hetken aika onnellista perheelämää. Oli meillä ongelmia odotusaikana. Ja isojakin. Mutta erehdyin uskomaan, että ne voidaan jättää menneisyyteen. Ei voitu. Sen jälkeen yhteiselämä jatkui lapsen vuoksi. Pysyin siinä ainoastaan lapsen takia. Sekään ei ollut riittävä syy yhdessä oloon... Jos jatkan niin tästä tarinasta tulee aika pitkä, en siis jatka enää pidemmälle. Olen siis tullut samaan tulokseen kuin Sinä. Kaksi ihmistä voi olla onnellisesti yhdessä ainoastaan silloin kun kumpikin tahtoo sitä. Tarkoitan, että TODELLA TAHTOO! Turhaan minä Sinulle sitä selitän. Kyllä Sinä ymmärrät mitä tarkoitan.
Ja sitten vielä vastaus kysymykseesi. Suurin osa ei tule sitä ymmärtämään. Ymmärtää ainoastaan ne jotka on mennyt itseensä. Ne jotka määrittelemisen sijaan on kokenut, tuntenut...
jolla on suuri merkitys elämälle on se, että mitään, mitä kumppani on sanonut ei sivuuteta vaan huomioidaan. Mikäli on joitakin vaikeuksia, ne selvitetään. Vaikka se selvittäminen tuntuu raskaalta itse kustakin, loppujen lopuksi tosiasia on se, että molemmat huomaavat, että he rakastavat toisiaan. Ja taas elämä jatkuu normaalisti. Mutta ellei asiaa selvitetä, se jää kytemään alitajuntaan ja siitä tulee myöhemmin todellisia ongelmia.
tekemällä, niin virheet korjataan tekemättä jättämisellä tai tekemällä toisin. Jos taas sanomalla, niin sanomatta jättämisellä tai sitten kertomalla sama asia ymmärrettävästi. Mutta jos toisella ei ole tahtoa myöntää omia virheitä, niin ongelma ei poistu.Yhden tahto siihen ei riitä. Omien virheiden myöntämiseen tarvitaan aina kummankin tahto. Muuten ongelma vaan jatkaa olemassaloaan. Muotoa muuttaneena mutta silti ongelmana.