Pikkufirmat/perhefirmat

Yrittäjiä on kaikennäkösiä, niin isoissa kuin pienissä sekä perheyrityksissä. Ei kukaan osaa vastata tuohon oikein.

Anna takaisin hölmölle työnantajalle ja lopeta uurastaminen.Tee työsi(keskinkertaisesti)ja joustaminen pois mm.ylityöt.Tee samoin, kuten jo tuhannet ja taas tuhannet duunarit ja Herrat tekee(viisaat).Ota uusi suunta elämääsi!

Työskentelen pienessä perheyrityksessä ainaoana ei sukulaisena toimistolla. Eniten ärsyttää kuunnella sitä, miten "johto" haukkuu työntekijöitään, kaikki toimistolla on melkein aina minun syytäni ja lisäksi palkkani maksetaan miten sattuu. Tuntipalkkalaiset saavat kyllä ajallaan palkkansa, muilla ei ole niin väliä... Viikolla olin yhden päivän poissa, niin tänään etsin sitten erästä paperia, jonka pomon poika oli hukannut. Minä olisin siitä kyllä huudot saanut, mutta kun paperin löysin, niin ei siitä sen kummempaa. pomoni kuvittelee olevan "ainoa työnantaja" seudulla ja ei varmaan osaa kuvitellakaan, ettei minullä ole seudulle mitään siteitä, eli kun joku työhakemuksistani tärppään, niin varmasti otan työn vastaan :D

Etsin koko ajan muuta työtä, mutta kun tykkää vuokraisännästä hänen perheestään, niin tuntuu vaikealta jättää asunto, vaikka pomo haukkui vuokraisäntänikin.

onhan tuota kokemusta.. Pomoni, entinen tavis duunari pisti pikkufirman pystyyn. Mm. minut palkattiin tuohon yritykseen. Alkuunsa olikin ihan kivaa, hommat luisti kunnes pomolla nousi neste päähän.. Ja ihan kunnolla. Nykyään se kuvittelee olevansa vähintäänkin jumala. Ja niin SUURTA JOHTAJAA että! Ja kyse on todellakin aika pienestä firmasta maalla. Mut itse se kuvittelee että tässä ollaan vähintääkin pörssiin rantautumassa. Ärsyttää ehkä jonkin verran. Se on nostanut itsensä muiden yläpuolelle täysin. Myös muutkin on sen huomannu. Että odotan sitä päivää kun se linnastaan romahtaa, sillä niinhän se on että ylpeys käy lankeemuksen edellä!!

firman omistajan mielivalta ja oikkuilut pääsevät vapaasti valloilleen, nyt kun olen isossa kansainvälisessä firmassa töissä niin on aivan eri meininki!

Joo, kiitos ei pikkufirmoihin. Esim siivousalalta oon kuullut tuttujen karvaita kokemuksia.

Pikkuhitler yleensä omistajana/toimitusjohtajana (ylennyt siivoojasta eli ei oo mitään todellista pohjaa työhönsä) joka luulee omistavansa kaikki alaisensa ja teettää överiä kuin sielu sietää. Sit kun alkaa kyselemään oikeuksiensa perään niin saa tuntea nahoissaan.

Työsopimuksissa kaikenlaisia kilpailukieltoja jotka ei oo lain mukaisia sen tason työläisille.

Tollasissa firmoissa kaikkien työnteko on surkeeta koska ainoo päämäärä on et omistaja käärii rahaa. Duunareitten koulutuksella tai hyvinvoinnilla ei oo mitään väliä.

Mutta jos oot tosi hyvä nuoleskelija etkä arvostele ja kyseenalaista epäkohtia niin voit nousta "urasi huipulle" - tekemään vielä enemmän palkattomia ylitöitä.

Kokemusta on kahdesta perheyrityksestä (anteeksi kiroilu).

Pahin paikka on sellainen jossa pomo on perinyt firman vanhemmiltaan, eli itsellä ei useinkaan ole mitään edellytyksiä johtaa yritystä. Olin sellaisessa paikassa. Kiire oli aina, eräskin toimitus odotti kaksi päivää minua sairaslomalta. Kun menin takaisin töihin kaikki työkalutkin oli juuri siinä mihin ne olin jättänyt. Sitten hirveällä kiireellä kojeet kasaan ja auton nokka kohti pohjoista, odottivat kamoja aamuksi sinne. Pomohan ei voinut niitä itse viimeistellä, vaikka olisi voinut sen tehdä. Sitten sitä jatkuvaa soittelua kun oli jossain menossa "missä oot?" Joku monista edeltäjistäni (5 asentajaa 2-3 vuoden sisällä!) oli kyllästynyt ja kuulemma sanonut että "autossa" tai ei vastannut ollenkaan enää joutaviin kyselyihin. Pomolla oli niin rankasti pissiä päässä etten lapsellisempaa miestä muista nähneeni. Itselle osteli veneet ja saaret ja isot Volvot, mutta lafka heiluu konkurssin partaalla. Tekee juuri sen verran että elättää itsensä. Toimittajatkaan ei antaneet mitään sille velaksi, aina kun sai asiakkaalta rahaa lähti hakemaan toimittajalta lisää tavaraa. Pari kertaa sain palkan käteen, kerran pikkurouva haki automaatilta mulle liksat kun ei varmaan firman tilillä ollut. Minä sentään sain sen palkan, muut joutui hakemaan palkkaturvasta.

Toinen narikka oli sellainen jossa oli aviopari kolmas osakas. Itse ulkopuolisena, piti opetella tekemään töitä ilta yhdeksään ilman eri korvauksia (tai sain ne vapaana tunti tunnista jos rouva tj antoi luvan pitää vapaatunteja). Siellä sentään palkka tuli ja muutenkin kohtelu oli suht asiallista. Kilpailukielto oli työsopparissa, en tiennyt että se on käytössä ihan haalarispedeilläkin. Oli niin paskat hommat että niihin hommiin en lähde enää itteeni sotkemaan, joten kilpailijalle siirtymisestä ei ole pelkoa.

Noiden jälkeen olenkin keskittynyt hakemaan töitä isoista firmoista, ja kyllä onkin isossa firmassa hyvä olla tuollaisten jälkeen.

Ei pidä yleistää, mutta minusta monet pienyrittäjät on yrittäjiä pakosta koska ne ei tule toimeen muiden ihmisten kanssa. Olenpa siis itsekin vakavasti harkinnut yrittäjäksi alkamista... ;)