Mormonismipalstalla vieraillessani siellä nousi esiin kysymys:
Miten asperger näkee, kokee tai tuntee uskonasiat. Helppoa vai hankalaa?
Yksilöitähän me assitkin uskonasioissa olemme, mutta olisi mielenkiintoista kuulla assien näkemyksiä. Itse en ole erityisen uskovainen, mutta en Jumalan mahdollista olemassaoloa kielläkään.
Assien uskonnollisuus?
43
1675
Vastaukset
- Per Aspera
Usko on jokaisen oma asia. Mielestäni on ihan se ja sama mihin taruolentoon ihminen uskoo kunhan hän pitää sen omana tietonaan eikä tyrkytä uskoaan muille. Kaikenlaiset käännyttäjät saavat minut näkemään punaista. Itse en voi uskoa mihinkään, minkä olemassaolosta ei ole vähäisimpiäkään tieteellisiä todisteita. Minulle uskovaisuus tarkoittaa järjen köyhyyttä, mutta kuten sanottu kukin uskokoon mihin huvittaa jos kokee siitä jotain hyötyvänsä.
- avaramielinen!
Ymmärrät, ettei Jumalaa ole. Vain todella viisas voi tietää sen. Useimmat meistä joutuvat turvautumaan uskoonsa, puolesta tai vastaan.
Ja olet niin avaramielinen, että sallit niidenkin elää, joilla on virheellinen usko.
Olet niin kehittynyt yksilö, että nostaisin hattua, jos olisi hattu.
- ...
En usko Jumaliin, koska tiede on todistanut toista.
- Assi minäkin
Voisitko linkittää tänne sen todistuksen? Minä en ole sellaiseen vielä törmännyt...
- kertoneet,
Assi minäkin kirjoitti:
Voisitko linkittää tänne sen todistuksen? Minä en ole sellaiseen vielä törmännyt...
että kuollessaan sairaalassa he muistavat katselleensa maallisen ruumiinsa elvytysyrityksiä ylhäältäpäin. He todella kuolivat, 'tieteen todistamalla tavalla' - sydän ei lyönyt, kaikki oli nollilla. Sitten he palasivat takaisin ruumiiseensa, kun elvytys onnistui.
Vajavainen ihmisten tiede ei pysty selittämään, mitä tapahtuu kuoltuamme. Tiede on havaintoihimme perustuvien ilmiöiden listaamista ja analysointia. On kuitenkin asioita, joihin meidän ymmärryksemme ei pysty - siksi emme voi niitä sen enemp♪2ä tarkkailla kuin analysoidakaan. Joku ameeba, joka tajuaa maailman kaksiulotteisesti, ei pysty todistamaan omantasoisellaan 'tieteellä', että kolmas ulottuvuus on olemassa. Monet ajattelijat ovat puhuneet neljännestä ja useasta muusta ulottuvuudesta. Luepa vaikka Ouspenskyä. Me emme ole tehdyt noita ulottuvuuksia ymmärtämään. Ne ovat kokemuspiirimme yläpuolella. Ne voivat silti olla totta. Mekin olemme osa todellisuutta, mutta emme todellakaan maailmankaikkeuden älyllinen huippu! - ...
Assi minäkin kirjoitti:
Voisitko linkittää tänne sen todistuksen? Minä en ole sellaiseen vielä törmännyt...
Raamatussa sanotaan, että maapallo on 10000 vuotta vanha, mutta tiede on todistanut sen olevan noin 4500 miljoonaa vuotta vanha. Se riittää todisteeksi, että jumalaa ei ole.
Mitään linkkiä tähän ei tarvitse, koska wikipediat ja kaikki muutkin tietosanakirjat sanovat samaa. - Per Aspera
... kirjoitti:
Raamatussa sanotaan, että maapallo on 10000 vuotta vanha, mutta tiede on todistanut sen olevan noin 4500 miljoonaa vuotta vanha. Se riittää todisteeksi, että jumalaa ei ole.
Mitään linkkiä tähän ei tarvitse, koska wikipediat ja kaikki muutkin tietosanakirjat sanovat samaa....raamatussa ei kerrota Maapallon ikää. Kreationistit ovat kyllä laskeskelleet maailman luomisen ajankohtaa raamatun sukuluetteloiden yms. perusteella. Usein siteerataan piispa Usheria, jonka laskelmien perusteella maailma on luotu 23. lokakuuta 4004 eKr. Eli sen mukaan kolme vuotta sitten olisi voitu juhlia maailman 6000-vuotissynttäreitä. Uskokoon ken tahtoo.
Sinänsä tuo ei todista Jumalan olemassaolosta juuta eikä jaata. Voihan olla, että jumala on olemassa, mutta hän ei ole raamatun jumala. Yksistään hinduilla on lukemattomia jumalia. - ...
Per Aspera kirjoitti:
...raamatussa ei kerrota Maapallon ikää. Kreationistit ovat kyllä laskeskelleet maailman luomisen ajankohtaa raamatun sukuluetteloiden yms. perusteella. Usein siteerataan piispa Usheria, jonka laskelmien perusteella maailma on luotu 23. lokakuuta 4004 eKr. Eli sen mukaan kolme vuotta sitten olisi voitu juhlia maailman 6000-vuotissynttäreitä. Uskokoon ken tahtoo.
Sinänsä tuo ei todista Jumalan olemassaolosta juuta eikä jaata. Voihan olla, että jumala on olemassa, mutta hän ei ole raamatun jumala. Yksistään hinduilla on lukemattomia jumalia.Vain todistaa enemmän, että tiede on oikeassa. Ihmiset ovat kristinuskon lisäksi keksineet lukuisia uskontoja, joidenka mukaan sokeimmat ihmiset toimivat: Islam, Skientologia, Hindulaisuus, Kreikan jumalat... Tiede eroaa noista sillä tavalla, että tulokset on saatu tutkimalla, ja osoitettu paikkansa pitäviksi. Uskontojen kohdalla se liittyy yleensä johonkin kirjoitettuun satukirjaan, jonka mukaan nämä idiootit sitten toimivat tai jopa tappavat.
- Assi minäkin
... kirjoitti:
Raamatussa sanotaan, että maapallo on 10000 vuotta vanha, mutta tiede on todistanut sen olevan noin 4500 miljoonaa vuotta vanha. Se riittää todisteeksi, että jumalaa ei ole.
Mitään linkkiä tähän ei tarvitse, koska wikipediat ja kaikki muutkin tietosanakirjat sanovat samaa.Olen tottunut odottamaan asseilta loogisuutta. Sinun viestissäsi sitä ei ollut häivääkään. Ei yhden uskonnon piirissä oleva yksittäinen väite, johon edes läheskään kaikki kristityt eivät usko (eikä maapallon ikää Raamatussa sitä paitsi edes sanota!) ole mikään todistus siitä, että onko Jumala olemassa vai ei!
Ritalin tuolla alempana sanoo:
"Eli Jumalan olemassaoloa ei voida todistaa matemaattisesti, mutta kaikki muut vaihtoehdot voidaan todistaa vääriksi."
Hän puolestaan voisi kertoa että miten kaikki muut vaihtoehdot voidaan todistaa vääriksi... - ...
Assi minäkin kirjoitti:
Olen tottunut odottamaan asseilta loogisuutta. Sinun viestissäsi sitä ei ollut häivääkään. Ei yhden uskonnon piirissä oleva yksittäinen väite, johon edes läheskään kaikki kristityt eivät usko (eikä maapallon ikää Raamatussa sitä paitsi edes sanota!) ole mikään todistus siitä, että onko Jumala olemassa vai ei!
Ritalin tuolla alempana sanoo:
"Eli Jumalan olemassaoloa ei voida todistaa matemaattisesti, mutta kaikki muut vaihtoehdot voidaan todistaa vääriksi."
Hän puolestaan voisi kertoa että miten kaikki muut vaihtoehdot voidaan todistaa vääriksi...Paskat minä siitä mitä sinä odotat. Luitko ollenkaan vastausviestiäni Per Asperalle? Ja niitä ristiriitaisuuksia tieteen tuloksien kanssa löytyy paljon enemmänkin, joten älä pistä sanoja suuhuni.
- Assi minäkin
... kirjoitti:
Paskat minä siitä mitä sinä odotat. Luitko ollenkaan vastausviestiäni Per Asperalle? Ja niitä ristiriitaisuuksia tieteen tuloksien kanssa löytyy paljon enemmänkin, joten älä pistä sanoja suuhuni.
Alkuperäinen viestisi oli: " En usko Jumaliin, koska tiede on todistanut toista."
Se todistus puuttuu edelleen. Tiede ei ole todistanut, että Jumalia ei ole olemassa. Jos on, laita lähteet tänne. Vastauksessasi Per Asperalle ei mitään todistusta ollut.
En ole itse uskovainen, mutta nyt oli kysymys väitteen todistamisesta. - ...
Assi minäkin kirjoitti:
Alkuperäinen viestisi oli: " En usko Jumaliin, koska tiede on todistanut toista."
Se todistus puuttuu edelleen. Tiede ei ole todistanut, että Jumalia ei ole olemassa. Jos on, laita lähteet tänne. Vastauksessasi Per Asperalle ei mitään todistusta ollut.
En ole itse uskovainen, mutta nyt oli kysymys väitteen todistamisesta."Vastauksessasi Per Asperalle ei mitään todistusta ollut."
Oletko kykenemätön ajattelemaan vai mikä on ongelmana? Uskonnot ovat ihmisten kirjoittelemia satuja, mutta tiede on tutkinut ja todistanut asioiden olevan täysin eri tavalla, mitä näissä satukirjoissa selitetään.
Se riittää todisteeksi siihen. Eli mitään suoraa jumalatutkimusta ei tarvitse tehdä, koska tieteen todistetut tulokset ovat pahasti ristiriidassa satukirjojen sepustuksista, ja näin ollen jumalia ei ole olemassa.
Minulle on aivan sama riittääkö se sinulle, koska olet nähtävästi näitä aspergernarsisteja, jotka eivät millään voi myöntää olevansa väärässä. - Assi minäkin
... kirjoitti:
"Vastauksessasi Per Asperalle ei mitään todistusta ollut."
Oletko kykenemätön ajattelemaan vai mikä on ongelmana? Uskonnot ovat ihmisten kirjoittelemia satuja, mutta tiede on tutkinut ja todistanut asioiden olevan täysin eri tavalla, mitä näissä satukirjoissa selitetään.
Se riittää todisteeksi siihen. Eli mitään suoraa jumalatutkimusta ei tarvitse tehdä, koska tieteen todistetut tulokset ovat pahasti ristiriidassa satukirjojen sepustuksista, ja näin ollen jumalia ei ole olemassa.
Minulle on aivan sama riittääkö se sinulle, koska olet nähtävästi näitä aspergernarsisteja, jotka eivät millään voi myöntää olevansa väärässä.Se että ihmiset ovat sepittäneet satuja ei todista sitä, että onko Jumalaa/jumalia olemassa vaiko ei.
Onhan mahdollista että kaikki uskonnot kuvatessaan Jumalaa ovat erehtyneet siitä riippumatta, että Jumala olisikin olemassa.
>Minulle on aivan sama riittääkö se sinulle, koska olet nähtävästi näitä aspergernarsisteja, jotka eivät millään voi myöntää olevansa väärässä.
Minähän en väitä olevani oikeassa, koska en minä tiedä että onko Jumala olemassa vai ei. Joko on tai ei ole. Pitäviä todisteita kumpaankaan suuntaan ei ole esitetty. Henkilökohtaisesti pitäisin todennäköisempänä sitä että ei ole, mutta en sorru keveisiin päätelmiin ilman todisteita. - ...
Assi minäkin kirjoitti:
Se että ihmiset ovat sepittäneet satuja ei todista sitä, että onko Jumalaa/jumalia olemassa vaiko ei.
Onhan mahdollista että kaikki uskonnot kuvatessaan Jumalaa ovat erehtyneet siitä riippumatta, että Jumala olisikin olemassa.
>Minulle on aivan sama riittääkö se sinulle, koska olet nähtävästi näitä aspergernarsisteja, jotka eivät millään voi myöntää olevansa väärässä.
Minähän en väitä olevani oikeassa, koska en minä tiedä että onko Jumala olemassa vai ei. Joko on tai ei ole. Pitäviä todisteita kumpaankaan suuntaan ei ole esitetty. Henkilökohtaisesti pitäisin todennäköisempänä sitä että ei ole, mutta en sorru keveisiin päätelmiin ilman todisteita.En ymmärrä ajattelutapaasi. Jos uskontoja ei olisi olemassa, tuskin edes miettisit sitä että onko jumalaa edes olemassa. Ihminen loi jumalan.
- ritalin
... kirjoitti:
En ymmärrä ajattelutapaasi. Jos uskontoja ei olisi olemassa, tuskin edes miettisit sitä että onko jumalaa edes olemassa. Ihminen loi jumalan.
"Oletko kykenemätön ajattelemaan vai mikä on ongelmana? Uskonnot ovat ihmisten kirjoittelemia satuja, mutta tiede on tutkinut ja todistanut asioiden olevan täysin eri tavalla, mitä näissä satukirjoissa selitetään.
Se riittää todisteeksi siihen. Eli mitään suoraa jumalatutkimusta ei tarvitse tehdä, koska tieteen todistetut tulokset ovat pahasti ristiriidassa satukirjojen sepustuksista, ja näin ollen jumalia ei ole olemassa."
Ajatteletko nyt kummallisen naiivisti? En ainakaan minä tarvitse minkäänlaisia tieteellisiä perusteita sillä, että poliittinen propaganda ei ole tieteenmukaista. Kyllähän sen nyt ymmärtää ihan itsekin.
Raamattua sen sijaan en sekoittaisi tähän liirumlaarumiin.
Kirja täytyy sijoittaa omaan kontekstiinsa, ja täytyy ottaa huomioon, että se sisältää kansantarinoita ja muita tapoja, joiden avulla sen sanoma on pyritty yksinkertaistamaan aikansa ihmisille.
Milloin vanhatestamentti, joka näitä kummallisuuksia esittää, on kirjoitettu? joskus 5000 vuotta sitten. Ei ihme, jos jotkut jutut ovat kummallisia.
Järjenkäyttöä tässä yhteydessä kuvastaa se, että löytää sen ydinsanoman ja tajuaa, mitä siellä on tarkoitettu.
Jos menisit samalla asenteella liikenteessä, kuin luet Raamattua, niin ruumiita tulisi.
Mitä tieteeseen tulee, niin siinä nimenomaan uskonnollinen suuntaus on hyvin merkittävässä asemassa.
"Jos uskontoja ei olisi olemassa, tuskin edes miettisit sitä että onko jumalaa edes olemassa. Ihminen loi jumalan."
Eli toisinsanoen; todellisuus riippuu subjektista. Varhainen havaintomalli.
Myös ristiriitainen, sillä tuon ajattelumallin mukaan subjekti on itse Jumala, eikä tällöin tarvita muuta Jumalaa.
Eli ensin on ollut Jumala ja vasta sitten subjektiivinen, ateistinen Jumala on alkanut hyväksikäyttämään termiä "Jumala".
Subjektiin perustuvan ajattelumallin mukaan ei voida saada todellista tietoa mistään, koska kaikki tieto riippuu sosiaalisesta auktoriteetista. Eli on melko huvittavaa vaatia tieteellisiä perusteita, jos oma ajattelusuuntaus automaattisesti kieltää myös tieteen mielekkyyden.
Eli subjektiivinen jumaluus toimii siten, että se ottaa todellisuutta kuvaavia termejä vahvistamaan omaa auktoriteettiaan ja vahvistaakseen valtaansa.
Se on hyväksikäyttäjä, ei luoja.
Tosiasia on se, että tieteellisissä tuloksissa näkyy aina persoonallinen elementti, mutta kaikki havaitsevat samaa maailmaa.
"Hän puolestaan voisi kertoa että miten kaikki muut vaihtoehdot voidaan todistaa vääriksi..."
Siten, että muissa vaihtoehdoissa ihminen on itse luonut Jumalan ja kuten todettua tämä on loogisesti ristiriitaista.
Sama voidaan todeta yleisessä logiikassa, eli merkin ja olion vastaavuussuhde on mahdotonta todistaa, mutta vastaavuussuhteen puuttuminen on aina loogisesti mahdoton tila.
Näin ollen loogisesti on mahdotonta puhua siitä, onko Jumalaa olemassa ja looginen vaihtoehto näyttää olevan uskominen. - ...
ritalin kirjoitti:
"Oletko kykenemätön ajattelemaan vai mikä on ongelmana? Uskonnot ovat ihmisten kirjoittelemia satuja, mutta tiede on tutkinut ja todistanut asioiden olevan täysin eri tavalla, mitä näissä satukirjoissa selitetään.
Se riittää todisteeksi siihen. Eli mitään suoraa jumalatutkimusta ei tarvitse tehdä, koska tieteen todistetut tulokset ovat pahasti ristiriidassa satukirjojen sepustuksista, ja näin ollen jumalia ei ole olemassa."
Ajatteletko nyt kummallisen naiivisti? En ainakaan minä tarvitse minkäänlaisia tieteellisiä perusteita sillä, että poliittinen propaganda ei ole tieteenmukaista. Kyllähän sen nyt ymmärtää ihan itsekin.
Raamattua sen sijaan en sekoittaisi tähän liirumlaarumiin.
Kirja täytyy sijoittaa omaan kontekstiinsa, ja täytyy ottaa huomioon, että se sisältää kansantarinoita ja muita tapoja, joiden avulla sen sanoma on pyritty yksinkertaistamaan aikansa ihmisille.
Milloin vanhatestamentti, joka näitä kummallisuuksia esittää, on kirjoitettu? joskus 5000 vuotta sitten. Ei ihme, jos jotkut jutut ovat kummallisia.
Järjenkäyttöä tässä yhteydessä kuvastaa se, että löytää sen ydinsanoman ja tajuaa, mitä siellä on tarkoitettu.
Jos menisit samalla asenteella liikenteessä, kuin luet Raamattua, niin ruumiita tulisi.
Mitä tieteeseen tulee, niin siinä nimenomaan uskonnollinen suuntaus on hyvin merkittävässä asemassa.
"Jos uskontoja ei olisi olemassa, tuskin edes miettisit sitä että onko jumalaa edes olemassa. Ihminen loi jumalan."
Eli toisinsanoen; todellisuus riippuu subjektista. Varhainen havaintomalli.
Myös ristiriitainen, sillä tuon ajattelumallin mukaan subjekti on itse Jumala, eikä tällöin tarvita muuta Jumalaa.
Eli ensin on ollut Jumala ja vasta sitten subjektiivinen, ateistinen Jumala on alkanut hyväksikäyttämään termiä "Jumala".
Subjektiin perustuvan ajattelumallin mukaan ei voida saada todellista tietoa mistään, koska kaikki tieto riippuu sosiaalisesta auktoriteetista. Eli on melko huvittavaa vaatia tieteellisiä perusteita, jos oma ajattelusuuntaus automaattisesti kieltää myös tieteen mielekkyyden.
Eli subjektiivinen jumaluus toimii siten, että se ottaa todellisuutta kuvaavia termejä vahvistamaan omaa auktoriteettiaan ja vahvistaakseen valtaansa.
Se on hyväksikäyttäjä, ei luoja.
Tosiasia on se, että tieteellisissä tuloksissa näkyy aina persoonallinen elementti, mutta kaikki havaitsevat samaa maailmaa.
"Hän puolestaan voisi kertoa että miten kaikki muut vaihtoehdot voidaan todistaa vääriksi..."
Siten, että muissa vaihtoehdoissa ihminen on itse luonut Jumalan ja kuten todettua tämä on loogisesti ristiriitaista.
Sama voidaan todeta yleisessä logiikassa, eli merkin ja olion vastaavuussuhde on mahdotonta todistaa, mutta vastaavuussuhteen puuttuminen on aina loogisesti mahdoton tila.
Näin ollen loogisesti on mahdotonta puhua siitä, onko Jumalaa olemassa ja looginen vaihtoehto näyttää olevan uskominen.Olet uskovainen, et tule ikinä ymmärtämään ateismia & evoluutioteoriaa.
- Per Aspera
ritalin kirjoitti:
"Oletko kykenemätön ajattelemaan vai mikä on ongelmana? Uskonnot ovat ihmisten kirjoittelemia satuja, mutta tiede on tutkinut ja todistanut asioiden olevan täysin eri tavalla, mitä näissä satukirjoissa selitetään.
Se riittää todisteeksi siihen. Eli mitään suoraa jumalatutkimusta ei tarvitse tehdä, koska tieteen todistetut tulokset ovat pahasti ristiriidassa satukirjojen sepustuksista, ja näin ollen jumalia ei ole olemassa."
Ajatteletko nyt kummallisen naiivisti? En ainakaan minä tarvitse minkäänlaisia tieteellisiä perusteita sillä, että poliittinen propaganda ei ole tieteenmukaista. Kyllähän sen nyt ymmärtää ihan itsekin.
Raamattua sen sijaan en sekoittaisi tähän liirumlaarumiin.
Kirja täytyy sijoittaa omaan kontekstiinsa, ja täytyy ottaa huomioon, että se sisältää kansantarinoita ja muita tapoja, joiden avulla sen sanoma on pyritty yksinkertaistamaan aikansa ihmisille.
Milloin vanhatestamentti, joka näitä kummallisuuksia esittää, on kirjoitettu? joskus 5000 vuotta sitten. Ei ihme, jos jotkut jutut ovat kummallisia.
Järjenkäyttöä tässä yhteydessä kuvastaa se, että löytää sen ydinsanoman ja tajuaa, mitä siellä on tarkoitettu.
Jos menisit samalla asenteella liikenteessä, kuin luet Raamattua, niin ruumiita tulisi.
Mitä tieteeseen tulee, niin siinä nimenomaan uskonnollinen suuntaus on hyvin merkittävässä asemassa.
"Jos uskontoja ei olisi olemassa, tuskin edes miettisit sitä että onko jumalaa edes olemassa. Ihminen loi jumalan."
Eli toisinsanoen; todellisuus riippuu subjektista. Varhainen havaintomalli.
Myös ristiriitainen, sillä tuon ajattelumallin mukaan subjekti on itse Jumala, eikä tällöin tarvita muuta Jumalaa.
Eli ensin on ollut Jumala ja vasta sitten subjektiivinen, ateistinen Jumala on alkanut hyväksikäyttämään termiä "Jumala".
Subjektiin perustuvan ajattelumallin mukaan ei voida saada todellista tietoa mistään, koska kaikki tieto riippuu sosiaalisesta auktoriteetista. Eli on melko huvittavaa vaatia tieteellisiä perusteita, jos oma ajattelusuuntaus automaattisesti kieltää myös tieteen mielekkyyden.
Eli subjektiivinen jumaluus toimii siten, että se ottaa todellisuutta kuvaavia termejä vahvistamaan omaa auktoriteettiaan ja vahvistaakseen valtaansa.
Se on hyväksikäyttäjä, ei luoja.
Tosiasia on se, että tieteellisissä tuloksissa näkyy aina persoonallinen elementti, mutta kaikki havaitsevat samaa maailmaa.
"Hän puolestaan voisi kertoa että miten kaikki muut vaihtoehdot voidaan todistaa vääriksi..."
Siten, että muissa vaihtoehdoissa ihminen on itse luonut Jumalan ja kuten todettua tämä on loogisesti ristiriitaista.
Sama voidaan todeta yleisessä logiikassa, eli merkin ja olion vastaavuussuhde on mahdotonta todistaa, mutta vastaavuussuhteen puuttuminen on aina loogisesti mahdoton tila.
Näin ollen loogisesti on mahdotonta puhua siitä, onko Jumalaa olemassa ja looginen vaihtoehto näyttää olevan uskominen.>"Näin ollen loogisesti on mahdotonta puhua siitä, onko Jumalaa olemassa ja looginen vaihtoehto näyttää olevan uskominen".
Miten niin? Tietenkin Jumalan olemassolo on periaatteessa mahdollista, mutta mahdollisuus ei tee siitä vielä todennäköistä ja uskottavaa. Logiikkasi mukaan voisi sanoa että "on mahdotonta todistaa että Hitler syväjäädytettiin ja sen aivot siirrettiin George Bushille, mutta looginen vaihtoehto näyttää olevan sen uskominen". No, ainakaan minä en todisteiden puuttuessa ihan täysin usko siihen, kuten en usko Jumalaankaan... - Assi minäkin
... kirjoitti:
En ymmärrä ajattelutapaasi. Jos uskontoja ei olisi olemassa, tuskin edes miettisit sitä että onko jumalaa edes olemassa. Ihminen loi jumalan.
Ei Jumalan mahdollinen olemassaolo riipu siitä, että mietinkö minä hänen mahdollista olemassaoloaan...
- ...
Assi minäkin kirjoitti:
Ei Jumalan mahdollinen olemassaolo riipu siitä, että mietinkö minä hänen mahdollista olemassaoloaan...
En ole tuollaista väittänytkään...
- ritalin
Per Aspera kirjoitti:
>"Näin ollen loogisesti on mahdotonta puhua siitä, onko Jumalaa olemassa ja looginen vaihtoehto näyttää olevan uskominen".
Miten niin? Tietenkin Jumalan olemassolo on periaatteessa mahdollista, mutta mahdollisuus ei tee siitä vielä todennäköistä ja uskottavaa. Logiikkasi mukaan voisi sanoa että "on mahdotonta todistaa että Hitler syväjäädytettiin ja sen aivot siirrettiin George Bushille, mutta looginen vaihtoehto näyttää olevan sen uskominen". No, ainakaan minä en todisteiden puuttuessa ihan täysin usko siihen, kuten en usko Jumalaankaan..."Miten niin? Tietenkin Jumalan olemassolo on periaatteessa mahdollista, mutta mahdollisuus ei tee siitä vielä todennäköistä ja uskottavaa. Logiikkasi mukaan voisi sanoa että "on mahdotonta todistaa että Hitler syväjäädytettiin ja sen aivot siirrettiin George Bushille, mutta looginen vaihtoehto näyttää olevan sen uskominen"."
Ihan hauskasti sanottu ja kyllähän tuo hyvä pointti on.
Onhan todellakin näin meidän näkökulmasta aika mahdotonta sanoa, onko George Bushilla Hitlerin aivot. Emmehän pääse käsiksi asioihin, jotka todistaisivat tuon asian valheeksi.
Mutta mistä tällainen luulo näistä aivoista voisi johtua? Meillä ei ole mitään loogista, tai käytännöllistä syytä saada mieleemme, että näin asia olisi.
Vaikka Bushin asiattomasta käytöksestä niin saattaisi ajatella.
Eli joku joka keksii tällaisen asian näistä aivoista ja alkaa väittää, että asia näin on, on valehtelija, ellei minkäänlaisia perusteita moiselle väittämälle ole.
Yleensä loogiset väittämät tehdään havainnon perusteella.
Havainto on jonkin asian kuva. Ilmaus tuosta asiasta on joidenkin asioiden suhteen kuvaus.
Kuvauksen suhteen loogisuus voidaan selvittää. Jos suhde on epälooginen, se ei vastaa todellisuutta, jos suhde on looginen, se vastaa todellisuutta.
Mutta puhuttaessa Jumalasta, ei puhuta suhteen kuvauksen loogisuudesta. Puhuttaessa Jumalasta ei ole kyse suhteen kuvauksesta, vaan kaikkien suhteiden loogisuuden, tai epäloogisuuden merkityksellisyydestä.
Ellei Jumalaa olisi olemassa, olisi periaatteessa aivan sama, onko kuvaus suhteesta ollenkaan todellisuuden kuvaus.
Koska on täysin merkityksetöntä, onko Bushilla Hitlerin aivot, ei asiaa edes kannata miettiä.
Ääriateistisena ideologiana voisin ottaa esimerkkinä kapitalismin. Sen mukaan totuutta ei ole olemassa ja totuus on suhteellinen käsite. Kapitalismissa onkin kyse siitä, että se laittaa valheet kilpailemaan keskenään ja väittää, että sellainen valhe, mihin kaikkein eniten uskotaan, on demokraattisesti totuus. - just niin
ritalin kirjoitti:
"Miten niin? Tietenkin Jumalan olemassolo on periaatteessa mahdollista, mutta mahdollisuus ei tee siitä vielä todennäköistä ja uskottavaa. Logiikkasi mukaan voisi sanoa että "on mahdotonta todistaa että Hitler syväjäädytettiin ja sen aivot siirrettiin George Bushille, mutta looginen vaihtoehto näyttää olevan sen uskominen"."
Ihan hauskasti sanottu ja kyllähän tuo hyvä pointti on.
Onhan todellakin näin meidän näkökulmasta aika mahdotonta sanoa, onko George Bushilla Hitlerin aivot. Emmehän pääse käsiksi asioihin, jotka todistaisivat tuon asian valheeksi.
Mutta mistä tällainen luulo näistä aivoista voisi johtua? Meillä ei ole mitään loogista, tai käytännöllistä syytä saada mieleemme, että näin asia olisi.
Vaikka Bushin asiattomasta käytöksestä niin saattaisi ajatella.
Eli joku joka keksii tällaisen asian näistä aivoista ja alkaa väittää, että asia näin on, on valehtelija, ellei minkäänlaisia perusteita moiselle väittämälle ole.
Yleensä loogiset väittämät tehdään havainnon perusteella.
Havainto on jonkin asian kuva. Ilmaus tuosta asiasta on joidenkin asioiden suhteen kuvaus.
Kuvauksen suhteen loogisuus voidaan selvittää. Jos suhde on epälooginen, se ei vastaa todellisuutta, jos suhde on looginen, se vastaa todellisuutta.
Mutta puhuttaessa Jumalasta, ei puhuta suhteen kuvauksen loogisuudesta. Puhuttaessa Jumalasta ei ole kyse suhteen kuvauksesta, vaan kaikkien suhteiden loogisuuden, tai epäloogisuuden merkityksellisyydestä.
Ellei Jumalaa olisi olemassa, olisi periaatteessa aivan sama, onko kuvaus suhteesta ollenkaan todellisuuden kuvaus.
Koska on täysin merkityksetöntä, onko Bushilla Hitlerin aivot, ei asiaa edes kannata miettiä.
Ääriateistisena ideologiana voisin ottaa esimerkkinä kapitalismin. Sen mukaan totuutta ei ole olemassa ja totuus on suhteellinen käsite. Kapitalismissa onkin kyse siitä, että se laittaa valheet kilpailemaan keskenään ja väittää, että sellainen valhe, mihin kaikkein eniten uskotaan, on demokraattisesti totuus."Puhuttaessa Jumalasta ei ole kyse suhteen kuvauksesta, vaan kaikkien suhteiden loogisuuden, tai epäloogisuuden merkityksellisyydestä.
Ellei Jumalaa olisi olemassa, olisi periaatteessa aivan sama, onko kuvaus suhteesta ollenkaan todellisuuden kuvaus."
Eli koska ajatus Jumalan puuttumisesta aiheuttaa epämukavan tunteen kaiken merkityksettömyydestä, Jumalan on pakko olla olemassa? - pilven reunalla
... kirjoitti:
Olet uskovainen, et tule ikinä ymmärtämään ateismia & evoluutioteoriaa.
Totta tosiaa – kun pilviin katsoo - niin siellähän se ukko ylijumala istuukin pilveä poltellen.
- ritalin
just niin kirjoitti:
"Puhuttaessa Jumalasta ei ole kyse suhteen kuvauksesta, vaan kaikkien suhteiden loogisuuden, tai epäloogisuuden merkityksellisyydestä.
Ellei Jumalaa olisi olemassa, olisi periaatteessa aivan sama, onko kuvaus suhteesta ollenkaan todellisuuden kuvaus."
Eli koska ajatus Jumalan puuttumisesta aiheuttaa epämukavan tunteen kaiken merkityksettömyydestä, Jumalan on pakko olla olemassa?"Eli koska ajatus Jumalan puuttumisesta aiheuttaa epämukavan tunteen kaiken merkityksettömyydestä, Jumalan on pakko olla olemassa?"
No sanotaanko niin, että jos Jumalaa ei ole olemassa, niin totuudella ei ole sen suurempaa merkitystä.
Jos väitän tuon Per Asperan juttua mukaillen, että Bushilla on Hitlerin aivot ja uskon siihen, olen periaatteessa yhtä oikeassa, kuin henkilöt, jotka tietävät, ettei hänellä ole Hitlerin aivoja.
Samoin jos saan pakkoneuroosi oireen ja luulen, että minun täytyy kumartua viidesti päivässä Syktyvkarin kaupunkia kohtia, tai muuten joku tuttu saa sydärin... :D Olen yhtä oikeassa, kuin sen jälkeen, kun minulle on selvinnyt, että se oli neuroottinen oire.
Tuohon sinun kysymykseesi voisi esittää vastakysymyksen siitä, että minkä merkityksen takia kaikelle ei pitäisi olla merkitystä, tai minkä merkityksen takia luulit, että minulla olisi ajatus?
Mutta kyse ei ole epämukavista tunteista. Kyse on järjestä. - just niin
ritalin kirjoitti:
"Eli koska ajatus Jumalan puuttumisesta aiheuttaa epämukavan tunteen kaiken merkityksettömyydestä, Jumalan on pakko olla olemassa?"
No sanotaanko niin, että jos Jumalaa ei ole olemassa, niin totuudella ei ole sen suurempaa merkitystä.
Jos väitän tuon Per Asperan juttua mukaillen, että Bushilla on Hitlerin aivot ja uskon siihen, olen periaatteessa yhtä oikeassa, kuin henkilöt, jotka tietävät, ettei hänellä ole Hitlerin aivoja.
Samoin jos saan pakkoneuroosi oireen ja luulen, että minun täytyy kumartua viidesti päivässä Syktyvkarin kaupunkia kohtia, tai muuten joku tuttu saa sydärin... :D Olen yhtä oikeassa, kuin sen jälkeen, kun minulle on selvinnyt, että se oli neuroottinen oire.
Tuohon sinun kysymykseesi voisi esittää vastakysymyksen siitä, että minkä merkityksen takia kaikelle ei pitäisi olla merkitystä, tai minkä merkityksen takia luulit, että minulla olisi ajatus?
Mutta kyse ei ole epämukavista tunteista. Kyse on järjestä."minkä merkityksen takia kaikelle ei pitäisi olla merkitystä, tai minkä merkityksen takia luulit, että minulla olisi ajatus?"
En sanonut ettei pitäisi. Minusta tuntuu että merkityskin on olemassa ja jos niin voi sanoa, että se on merkityksellinen käsite. Tuntuu jopa että se on hyvä ajatus, ts saa minut tuntemaan oloni mukavaksi. Mutta en tosiaankaan voi väittää tietäväni, enkä näe mitään loogista ketjua mikä johtaisi tietoon. Minulle on myös emotionaalisesti ja älyllisesti yhdentekevää, syntyykö merkitys evoluution tuloksena elämän ja tietoisuuden monimutkaistuessa, ilman ohjausta, vai jonkin ylivertaisen olennon luomana. En näe mitään syytä kokea minkäänlaista intohimoa suuntaan tai toiseen asian liepeiltä. - ritalin
just niin kirjoitti:
"minkä merkityksen takia kaikelle ei pitäisi olla merkitystä, tai minkä merkityksen takia luulit, että minulla olisi ajatus?"
En sanonut ettei pitäisi. Minusta tuntuu että merkityskin on olemassa ja jos niin voi sanoa, että se on merkityksellinen käsite. Tuntuu jopa että se on hyvä ajatus, ts saa minut tuntemaan oloni mukavaksi. Mutta en tosiaankaan voi väittää tietäväni, enkä näe mitään loogista ketjua mikä johtaisi tietoon. Minulle on myös emotionaalisesti ja älyllisesti yhdentekevää, syntyykö merkitys evoluution tuloksena elämän ja tietoisuuden monimutkaistuessa, ilman ohjausta, vai jonkin ylivertaisen olennon luomana. En näe mitään syytä kokea minkäänlaista intohimoa suuntaan tai toiseen asian liepeiltä."Minulle on myös emotionaalisesti ja älyllisesti yhdentekevää, syntyykö merkitys evoluution tuloksena elämän ja tietoisuuden monimutkaistuessa, ilman ohjausta, vai jonkin ylivertaisen olennon luomana."
Puhut tässä minun näkökulmastani hiukan ristiin. Uskon evoluutioteoriaan. Evoluutioteoria siis vaikuttaa loogiselta, eli todellisuuden kuvalta.
Ateismin mukaanhan tällaista todellisuutta ei ole, jonka kuvia pitäisi nähdä.
Koska uskon evoluutioteoriaan, ja siihen, että Jumala on luonut maailmankaikkeuden alkuräjähdyksellä väitän, että tällaisia tosia kuvia maailmasta on olemassa.
Mutta se, että niitä on, vaatii uskoa.
Ilman uskoa esim. kaikki vastaukset laskutoimitukseen 1 1 ovat tosia.
Logiikan mukaan sellainen kysymys, johon kaikki vastaukset ovat yhtä oikeita, on väärin aseteltu. - kansa
ritalin kirjoitti:
"Minulle on myös emotionaalisesti ja älyllisesti yhdentekevää, syntyykö merkitys evoluution tuloksena elämän ja tietoisuuden monimutkaistuessa, ilman ohjausta, vai jonkin ylivertaisen olennon luomana."
Puhut tässä minun näkökulmastani hiukan ristiin. Uskon evoluutioteoriaan. Evoluutioteoria siis vaikuttaa loogiselta, eli todellisuuden kuvalta.
Ateismin mukaanhan tällaista todellisuutta ei ole, jonka kuvia pitäisi nähdä.
Koska uskon evoluutioteoriaan, ja siihen, että Jumala on luonut maailmankaikkeuden alkuräjähdyksellä väitän, että tällaisia tosia kuvia maailmasta on olemassa.
Mutta se, että niitä on, vaatii uskoa.
Ilman uskoa esim. kaikki vastaukset laskutoimitukseen 1 1 ovat tosia.
Logiikan mukaan sellainen kysymys, johon kaikki vastaukset ovat yhtä oikeita, on väärin aseteltu.jolla ei ole numeroita?
- ritalin
kansa kirjoitti:
jolla ei ole numeroita?
Ei ole väliä sillä, millaisessa muodossa kommunikaatio ilmenee. Samat säännöt pätevät kaikkiin kommunikaation muotoihin, myös aisteihin.
Eli voitaisiin kysyä, että: "mihin uskoo kansa, jolla ei ole aisteja?".
Tosin tällainenhan olisi ihan älytön kysymys, sillä kysehän oli juuri siitä, että tässä ollaan ihan uskon varassa, koska tiedot perustuvat aisteihin ja kommunikaatioon.
Eli olemme tietyssä mielessä uskon varassa kaiken kommunikoinnin ja aistien suhteen.
- ritalin
Voisitko laittaa linkin siihen keskusteluun, missä "nousi esiin kysymys"?
Minä olen myös joskus huomannut, että uskontopalstalla on ollut keskustelua aspergerin uskonnollisuudesta.
Siinä mietittiin, että assi ei voi olla kovin uskovainen, koska ei tajua sosiaalisia sääntöjä...
Minua tuo asia alkoi kyllä hieman ihmetyttää, että uskonnollisuutta käsiteltiin sosiaalisuuden näkökulmasta.
Jos uskonnollisuutta käsitellään sosiaalisuuden kannalta, niin tulee mieleeni, että assia luullaan antisosiaaliseksi ja sääntöjä, lakeja ja moraalia ymmärtämättömiksi sosiopaatiksi, joka ei empatiakyvyttömyyttään voi uskoa.
Toinen vaihtoehto on, että siellä katsottiin uskontoa nimenomaan sosiaalisena toimintana ja että uskonto samaistettiin sosiaalisiin aktiviteetteihin ja uskonnolliseen yhteisöön.
Uskontohan ei ole sellainen asia, mikä riippuu yhteisöstä. Jokainen ihminen voi olla uskovainen ja kristillisessä mielessä se juuri niin tulisi ollakin.
Yhteisöhän ei voi uskontoa määrittää, eikä yhteisö ole uskon merkki ollenkaan. Kyllähän ihminen voi kuulua yhteisöön, vaikkei uskoisikaan Jumalaan.
Sinänsähän yhteisöllä ei ole oikeastaan mitään tekemistä tämän uskonnollisuuden kanssa. Yhtä uskovainen henkilö on kuuluessaan vaikkapa johonkin poliittiseen puolueeseen, tai taskubiljardikerhoon.
Minä olen uskovainen. En tiedä kuinka voin määrittää oman uskovaisuuteni tason. En ehkä ole niin aktiivinen, kuin monet muut uskovaiset, enkä harjoita uskoani kovin kummoisilla rituaaleilla, tai harrastuksilla.
Uskolleni on kuitenkin erittäin vahvat ja syvälle menevät perusteet. Kristilliset arvot kuuluvat jo ihan luonnostaan maailmankäsitykseeni ja olen luonnostani "palava", eikä palavuuteni siksi myöskään heikkene, tai ole koskaan ollutkaan heikompaa.
Tuo palava uskovaisuus sopii hyvin assin temperamenttiseen luonteeseen.
Itselleni tuo yhteisöllinen leima uskonnollisuudessa on ollut yksi kaikkein voimakkaimmin uskovaisuuttani haittaavista tekijöistä. Siitä saa helposti sellaisia stereotypioita, että uskovaisuus on sitä, kun hihhuloidaan jossain leirillä, tai käydään jossain muissa seurakunnan aktiviteeteissa. Ei se ole. Sitä ei tule sekoittaa uskontoon.
Lainaan tässä hieman Per Asperaa kirjoitukseni juonen etenemiseksi:
"Itse en voi uskoa mihinkään, minkä olemassaolosta ei ole vähäisimpiäkään tieteellisiä todisteita. Minulle uskovaisuus tarkoittaa järjen köyhyyttä, mutta kuten sanottu kukin uskokoon mihin huvittaa jos kokee siitä jotain hyötyvänsä."
Tuo lausahduksesi sisältää melko ironisen vireen, sillä kaikki tieto ja tiede perustuu uskoon. On mieletöntä vaatia perusteluita Jumalan olemassaololle, sillä Jumalan olemassaolon todistaminenhan vaatisi kaiken tietoa, eli samaa tietoa, kuin mikä on Jumalalla. Näin voidaan huomata, että vain Jumala voi itse tietää olevansa olemassa.
Tiedon täytyy noudattaa mahdollisuuksien rajoja ja edetä totuuden teitä. Tällä tarkoitan, että täytyy noudattaa logiikkaa. Jumalan olemassaolon todistaminen on totuuden teiden päätepisteessä. Jumalan olemassaolo on Metafyysinen asia.
Ääretöntä tietoa ei ole mahdollista saavuttaa ja sen vuoksi kaikki tieto perustuukin lopulta uskontoon. Kaikki todistaa kaiken, mutta vasta, kun kaikki tiedetään. Kyse on palapelistä, joka ihmisestä katsoen koostuu äärettömästä määrästä osia.
On olemassa pääsääntöisesti kaksi erilaista ajattelusuuntausta. Toinen on ateistinen ja toinen on uskovainen.
Ateistinen ajattelu on hylännyt sen mahdollisuuden, että voisi olla olemassa jotain korkeampaa. Uskovainen ajattelu taas uskoo juuri tuohon korkeampaan.
Ateistinen ajattelu ei usko, että palapeli voisi potentiaalisesti olla kokonainen, vaan se uskoo, että totuus ja kokonaisuus on epävalmiissa palapelissä, josta puuttuu paloja. Näin ateistisen ajattelun mukaan vajavainen maailmankuva on lopullinen maailmankuva.
Ateistisen ajattelun pohjalla on siis käsitys siitä, että maailma riippuu havaitsijasta ja havaitsijan maailmankäsityksestä. Tällaista ajattelua voidaan hyvin kuvata sillä, että 1-vuotias lapsi luulee, etteivät toiset näe häntä, hänen sulkiessa silmänsä.
Per Asperan kommentista käy ilmi ateismin loistavin ristiriita: ei voi uskoa asiaan, mille ei ole perusteita. Tässä on se ongelma, että tällainen ajattelu johtaa lumeperusteltuihin "lopullisiin vastauksiin", jotka ovat sisäisesti ristiriitaisia, niistä puuttuu dynamiikka, eli ateistinen filosofia väittää, ettei voi uskoa tieteellisesti perustelemattomiin asioihin ja päättää luoda epäloogisia perusteita.
Kristillisessä mielessä uskoon perustuva ymmärrys on dynaamista, se osoittaa sen, että lopullisia vastauksia ei voida saada ja meillä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin mennä uskon varassa. Uskominen on myös todellisuuden ymmärtämistä.
Ateistinen ajattelu, joka pohjautuu lopullisiin vastauksiin, luo uusia todellisuuksia. Lopulliset vastaukset ovat maailman rajojen asettajia.
Uskovainen ajattelu pohjautuu siihen, että Jumala on ääretön ja täydellinen ja äärettömyys on pyhää ja se on totuus.
Ateistinen ajattelu pitää äärettömyyttä likaisena ja vääränä.
Ateistinen ajattelu on totuuden vaihtoehto.
Todellista tietoa ei voi myöskään saada ilman uskoa, sillä ilman uskoa ei ole rakkautta ja rakkaus totuuteen on edellytys todellisuuden ymmärtämiselle.
Eli ilman uskoa joudut kieltämään todellisuuden.
Itse asiassa paras jumaltodistus lieneekin juuri se, että ihminen on todistetusti aina väärässä, jollei hän usko. Eli matemaattisessa mielessä usko tarkoittaa jatkuvuutta, kun taas ateismi tarkoittaa mielettömiin kysymyksiin vastaamista ja siten myös epäloogisia vastauksia.
Eli Jumalan olemassaoloa ei voida todistaa matemaattisesti, mutta kaikki muut vaihtoehdot voidaan todistaa vääriksi.
Ateismi ei kuitenkaan kulje käsikädessä ateistisen ajattelun kanssa. Myöskään uskovaisuus ei kulje uskovaisen ajattelun kanssa.
Henkilö voi hyvin osallistua Uskonnollisiin riitteihin ja seurakunnan aktiviteetteihin ilman uskovaisuuttakin.
Samoin ateisti voi hyvin ajatella uskovaiseen tyyliin.
Sanat ovat vain kuvia ja kuva voi olla epälooginen, eli ateistisen ajattelun tulos.
Itse kunnioitan täysin kaikkien ateistien kantaa olla ateisti, sillä jos en näin tekisi, niin väittäisin, että oma totuus ja se, mikä on oikein, riippuu minun mielipiteistäni ja käsityksistäni. Ja tällöinhän juuri ajattelisin itse kuten 1-vuotias.
Ja jokainenhan toimii oman tilanteensa mukaan. Kaikilla on erilainen kokemusmaailma. Jokainen toimii juuri tuon kokemusmaailmansa mukaan ja tekee olosuhteiden mukaiset ratkaisut. Jokainen voi edetä ajattelussaan vain mahdollisen ajattelun teitä. Kukaan ei voi ajatella ajattelemattomia ajatuksia ja irtautua kokemusmaailmastaan.
Täten olisi mieletöntä sanoa, että ateisti on väärässä, yhtä mieletöntä, kuin väittää, ettei usko Jumalaan, koska sille ei ole perusteita.
Samoin minä, jos tässä omassa kokemusmaailmassani en olisi uskovainen, olisin toiminut huonommalla, kuin parhaalla tavalla.
Minun kokemuksillani olen uskovainen. Tietyssä tilanteessa ihminen ymmärtää, miksi uskoa, toisessa hän ei ymmärrä, miksi uskoa.
Per Aspera puhui tuossa viestissään "hyödystä". Eiköhän asia ole parhaiten sanottuna niin, että sitä uskovaisempaa ajattelu on henkilöllä, sitä vähemmän hänestä on haittaa toisille.
Ateistinen ajattelu on tietyllä tavalla denfensiivistä ja se vaatii tilaa toisilta, jotta henkilöstä itsestään riippuvat "totuudet" saisivat tilaa elää.- ???????
>Voisitko laittaa linkin siihen keskusteluun, missä "nousi esiin kysymys"?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000259&posting=22000000026121069 - Per Aspera
>"Ateistinen ajattelu pitää äärettömyyttä likaisena ja vääränä".
-Ateisti uskoo että maailmankaikkeus on ääretön, mutta ei todellakaan pidä sitä likaisena tai vääränä. Tuollaiset moraaliset arviot kuuluvat nimenomaan uskovaiseen ajatteluun. Ateistin mielestä maailma ei ole hyvä eikä paha, ei likainen eikä puhdas, ei oika eikä väärä, vaan tarkoituksenmukainen. Sen sijaan uskovaisten kuulee useinkin sanovan, että maailma on paha. Esimerkiksi helluntailaiset kutsuvat Saatanaa nimellä "maailman herra". Tähän liittyy ajatus että sielu ja ruumis ovat toisistaan erillisiä ja vaikka sielu on hyvä, himokas ja paha ruumis pistää ihmisen toimimaan väärin. Ateisti ei koskaan sorru vastaavaan ajatteluun.
>"Todellista tietoa ei voi myöskään saada ilman uskoa, sillä ilman uskoa ei ole rakkautta".
-Tuokin on aika yleinen ja törkeän loukkaava uskovaisten väite. Ikäänkuin ateistit eivät osaisi rakastaa. Väitän, että jos otetaan satunnainen uskovainen ja satunnainen ateisti ja tutkitaan kuinka he suhtautuvat puolisoonsa, lapsiinsa tai eläimiin, molemmat ovat ihan yhtä rakastavia.
>"Itse asiassa paras jumaltodistus lieneekin juuri se, että ihminen on todistetusti aina väärässä, jollei hän usko"
-Tämäkin väite on täysin järjetön. Jälleen voidaan ottaa satunnainen uskovainen ja satunnainen ateisti ja kysyä heiltä vaikkapa, mikä on Bangladeshin pääkaupunki. Sinun väitteesi mukaan ateisti siis vastaa aina väärin, mutta uskovainen tietää aina että että pääkaupunki on Dhaka. Enpä usko.
>"Mitä uskovaisempaa ajattelu on henkilöllä, sitä vähemmän hänestä on haittaa toisille".
-Ketkä ovat vastuussa uskonsodista, ristiretkistä, noitavainoista, lasten sukuelinten silpomisesta...ateistit vai uskovaiset? I rest my case.
Niin, ja uskovaisuus ON yhteisöllistä, sillä ilman uskovien yhteisöä ja yhdessä luotuja oppeja kukaan ei olisi uskovainen. Jokainen lapsi on nimittäin syntyjään ateisti ja muuttuu uskovaiseksi ainoastaan jos hänet muiden uskovaisten toimesta aivopestään sellaiseksi. Et sinäkään uskoisi Jumalaan jos et olisi sellaisesta olennosta koskaan kuullut. - ritalin
Luulen, että yleisin syy ateismiin on siinä, että henkilö luulee, että totuus riippuu hänestä itsestään, eli subjektiivisesta tekijästä.
Täten ateisti luulee myös, että uskovaisuus riippuu yhteisöistä.
Eli hän samaistaa uskovaisuuden yhteisöön, joka väittää toimivansa uskon mukaan.
Kuten jo sanoin, uskovaisuus täytyy aina liittää ihmisen kokemusmaailmaan. Ihminenhän ei voi uskoa, ellei löydä uskoa itse oman kokemusmaailmansa mukaan.
Kun yhteisö ei kosketa henkilöä ja yhteisö omilla teoillaan joutuu huonoon valoon henkilön silmissä, henkilö luulee, että uskovaisuus on myös huonoa ja päättää olla ateisti.
Mutta yhteisöhän ei voi olla uskovainen, kuin nimellisesti, sillä kaikilla on omat kokemusmaailmat.
Yhteisö väittää olevansa uskon nimissä ja siten todistaa olevansa subjektiivinen ja ajattelevansa ateistisesti.
Uskovainen yhteisö rakentuu juuri traumaattisesta ajattelusta, sillä subjektiivinen käsitys, joka ei hyväksy toisten kokemusmaailmoja, valtaa alaa toisilta kokemusmaailmoilta ja alistaa ne noudattamaan vaihtoehtoista todellisuutta, eli ateistista filosofiaa.
Usko löytyy ja totuus löytyvät henkilöstä itsestään. Sellainen, mikä vaatii olemassa ollakseen sosiaalista valtaa, ei ole olemassa enää sen jälkeen, kun se on todistettu ristiriitaiseksi.
Mikään järjestö ei siis voi olla uskon mukainen, sillä niistä puuttuu dynamiikka.
Viestini ovat hieman hajanaisia, sillä joudun kirjoittelemaan hämärien muistikuvien perusteella.
Kirjoitin aiemmin pitkän vastauksen, jonka juoni eteni luistavasti ja se rakensi loputtuaan kokonaisuuden, joka toimi eräänlaisena jumaltodistuksena.
Tietokone kuitenkin päätti kaatua ennen viestin lähettämistä.
Kirjoitin viestin lähinnä inspiraation pohjalta nähtyäni mielessäni loogisen kuvan. Se oli jonkinlainen kuntopiikki, mihin varmaan lorahti jotain välittäjäaineita hiukan normaalia enemmän ja nyt, kun välittäjäaineet kuluivat tuohon lorahdukseen, ei ajatus kulje enää ollenkaan. - ritalin
Per Aspera kirjoitti:
>"Ateistinen ajattelu pitää äärettömyyttä likaisena ja vääränä".
-Ateisti uskoo että maailmankaikkeus on ääretön, mutta ei todellakaan pidä sitä likaisena tai vääränä. Tuollaiset moraaliset arviot kuuluvat nimenomaan uskovaiseen ajatteluun. Ateistin mielestä maailma ei ole hyvä eikä paha, ei likainen eikä puhdas, ei oika eikä väärä, vaan tarkoituksenmukainen. Sen sijaan uskovaisten kuulee useinkin sanovan, että maailma on paha. Esimerkiksi helluntailaiset kutsuvat Saatanaa nimellä "maailman herra". Tähän liittyy ajatus että sielu ja ruumis ovat toisistaan erillisiä ja vaikka sielu on hyvä, himokas ja paha ruumis pistää ihmisen toimimaan väärin. Ateisti ei koskaan sorru vastaavaan ajatteluun.
>"Todellista tietoa ei voi myöskään saada ilman uskoa, sillä ilman uskoa ei ole rakkautta".
-Tuokin on aika yleinen ja törkeän loukkaava uskovaisten väite. Ikäänkuin ateistit eivät osaisi rakastaa. Väitän, että jos otetaan satunnainen uskovainen ja satunnainen ateisti ja tutkitaan kuinka he suhtautuvat puolisoonsa, lapsiinsa tai eläimiin, molemmat ovat ihan yhtä rakastavia.
>"Itse asiassa paras jumaltodistus lieneekin juuri se, että ihminen on todistetusti aina väärässä, jollei hän usko"
-Tämäkin väite on täysin järjetön. Jälleen voidaan ottaa satunnainen uskovainen ja satunnainen ateisti ja kysyä heiltä vaikkapa, mikä on Bangladeshin pääkaupunki. Sinun väitteesi mukaan ateisti siis vastaa aina väärin, mutta uskovainen tietää aina että että pääkaupunki on Dhaka. Enpä usko.
>"Mitä uskovaisempaa ajattelu on henkilöllä, sitä vähemmän hänestä on haittaa toisille".
-Ketkä ovat vastuussa uskonsodista, ristiretkistä, noitavainoista, lasten sukuelinten silpomisesta...ateistit vai uskovaiset? I rest my case.
Niin, ja uskovaisuus ON yhteisöllistä, sillä ilman uskovien yhteisöä ja yhdessä luotuja oppeja kukaan ei olisi uskovainen. Jokainen lapsi on nimittäin syntyjään ateisti ja muuttuu uskovaiseksi ainoastaan jos hänet muiden uskovaisten toimesta aivopestään sellaiseksi. Et sinäkään uskoisi Jumalaan jos et olisi sellaisesta olennosta koskaan kuullut.Ajauduit nyt todella kauas siitä, mistä tuossa viestissäni kerroin.
Puhuin siis ateistisesta ja uskovaisesta ajattelusta, en nimellisestä uskovaisuudesta, tai ateismista, joilla ei ole mitään muuta tekemistä uskovaisuuden ja ateismin kanssa, kuin nimi.
"-Ateisti uskoo että maailmankaikkeus on ääretön, mutta ei todellakaan pidä sitä likaisena tai vääränä."
Ateistiset filosofiat omaavat yleispiirteen, joka ilmenee filosofian subjektiivisuudessa.
"Ateistin mielestä maailma ei ole hyvä eikä paha, ei likainen eikä puhdas, ei oika eikä väärä, vaan tarkoituksenmukainen."
Tarkoitin äärettömyyden likaisuudella sitä, että antiikin aikana yleisesti ajateltiin subjektiivisen suuntauksen mukaan. Tällainen ajattelu johti legendaariseen matemaattisten piirien hajoamiseen ja salaliittojen syntyyn Zenonin osoitettua subjektiivisen ajattelun ja ihmisen jumalallisen aseman mielettömäksi.
"Sen sijaan uskovaisten kuulee useinkin sanovan, että maailma on paha. Esimerkiksi helluntailaiset kutsuvat Saatanaa nimellä "maailman herra"."
Helluntalaisuus on subjektiivinen ajattelusuuntaus, eikä sillä ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa.
Kuten jo sanoin, yhteisöillä ei ole mitään muuta tekemistä kristinuskon kanssa, kuin nimi.
Tämä maailman saatanallisuus ideana uskonnossa perustuu ainakin osittain siihen, että Raamatussa kerrotaan, kuinka saatana heitettiin maailmaan.
Muita Kristinuskon puhdasoppisia väitteitä ovat, että saatana vaikuttaa ihmisiin ja sen voima vaikuttaa ihmisten kautta.
Toinen on, että saatanan vaikutus kestää niin pitkään, kuin maailma on olemassa ja se katoaa maailman kadotessa.
Sanotaan, että saatanalla on kiire tehdä paljon pahaa, sillä se tietää, ettei sillä ole paljoa aikaa.
Maailmankaikkeuden keskeisin erotus maailmankaikkeuden ulkopuolisesta on sen tietynlainen tila olioiden välisessä avaruudessa. Voidaan siis sanoa, että Saatanan voima näkyy välillisyydessä.
Ja nimenomaan siinä, että välillisyys luo maailmaan epätäydellisyyden mahdollisuuden.
Maailman pahuus tarkoittanee sitä, että se on epädyynaaminen. Se sisältää itsensä kanssa ristiriitaisia asioita, jotka ovat aikaan sidonnaisia.
Koska nämä tietyt asiat ovat sisäisesti ristiriitaisia, ne ovat matemaattisessa mielessä itsensä nollaavia, eikä niitä siksi voinut koskaan olla olemassakaan.
Ne ovat täten olemassa niin pitkään, kuin maailmankaikkeus laajenee, mutta kun maailmankaikkeus alkaa kutistua ja kadota, sen koon pineneminen aiheuttaa myös niiden asioiden itsensä nollaantumisen, joita ei koskaan ollutkaan olemassa.
Ajan kuluminen on maailmankaikkeuden kasvamista ja maailmankaikkeuden kutistuminen ajan kulumista taaksepäin. Kun maailmankaikkeus katoaa, katoavat kaikki ne asiat, joita ei koskaan ollutkaan olemassa.
Raamattu puhuu siitä, että ne asiat katoavat, jotka eivät alun alkaenkaan olleet kirjoitettuna elämän kirjaan.
Homman nimi on siis se, että ne asiat jatkavat olemistaan, jotka olivat maailmankaikkeuden ulkopuolisen, eli ns. Platonin ideamaailman, eli kristinuskon taivaan kanssa yhtenäisiä ja siten sisäisesti loogisia.
Eli ajattomasti olemassa.
Maailmankaikkeus on tuo tietynlainen välillinen muoto, jonka läpi voimme havaita sitä, mikä on maailmankaikkeuden ulkopuolella.
Maailmakaikkeuden ulkopuolinen on looginen. Se asia, että havaitsemme maailmankaikkeuden ulkopuolista välillisen läpi, perustuu uskoon.
Näemme vain kuvia tosiasioista, mutta emme tiedä niitä suoraan.
Näiden kuvien sisäinen logiikka on se, mikä ratkaisee niiden oikeellisuuden ja sen, kuvaavatko ne loogisia totuuksia, vai ovatko ne sisäisesti ristiriitaisia.
Ne, jotka uskovat sisäisesti ristiriitaisiin kuviin, uskovat ajallisiin, epädynaamisiin ajallisiin asioihin, ajattelevat ateistisesti.
Ateistinen ajattelu on siinä mielessä hienoa, ettei se usko siihen, että havainnolla ja merkillä voisi olla suhde logiikkaan, koska sitä ei voida todistaa.
Mutta mutta epäloogisella havainnolla ja merkillä ei ole vastinetta ajattomassa.
"Tähän liittyy ajatus että sielu ja ruumis ovat toisistaan erillisiä ja vaikka sielu on hyvä, himokas ja paha ruumis pistää ihmisen toimimaan väärin."
Sanoin, että kristilliset yhteisöt ovat aina subjektiivisia ja persoonallisia. Tuon kaltaiset opit, mitä helluntalaisuudessa on, eivät ole merkityksellisiä uskon kannalta.
Nuo opit ovat mielettömiä, eikä niille ole minkäänlaisia järjellisiä perusteita, eikä niillä ole olennaista merkitystä uskon kannalta.
Se, että kaikilla lahkoilla tällaisia persoonallisia mielettömiä piirteitä, erottaa ne toisistaan ja todistaa sen, että niistä mikään ei ole todellisuuden asialla.
"Ikäänkuin ateistit eivät osaisi rakastaa. Väitän, että jos otetaan satunnainen uskovainen ja satunnainen ateisti ja tutkitaan kuinka he suhtautuvat puolisoonsa, lapsiinsa tai eläimiin, molemmat ovat ihan yhtä rakastavia."
En väittänytkään, että ateisti ei osaisi rakastaa, päin vastoin sanoin vain, että ihminen toimii sen mukaan, mitä hän rakastaa.
Jos hän ei rakasta totuutta, hän ei toimi totuuden mukaan.
"-Tämäkin väite on täysin järjetön. Jälleen voidaan ottaa satunnainen uskovainen ja satunnainen ateisti ja kysyä heiltä vaikkapa, mikä on Bangladeshin pääkaupunki. Sinun väitteesi mukaan ateisti siis vastaa aina väärin, mutta uskovainen tietää aina että että pääkaupunki on Dhaka. Enpä usko."
Sattuipa mukavasti. Yksi kiinnostukseni kohde on maantieto.
Ajattelit asian jotenkin kummallisen konkreettisesti. En tarkoittanut konkreettisia vastauksia. Tarkoitin sitä, mikä ilmenee tuolla ylempänä olevasta tekstistä. Kyse on ajatelun pohjasta ja sen luonteesta, ei sanoin ilmaistavissa asioissa.
Sanat ovat kuvia.
"-Ketkä ovat vastuussa uskonsodista, ristiretkistä, noitavainoista, lasten sukuelinten silpomisesta...ateistit vai uskovaiset?"
Eivät he ainakaan ole kristinuskoon uskoneet, sillä kristitty on sellainen, joka ei tapa. Ehkä he ovat väittäneet olevansa kristittyjä, mutta kyllähän natsitkin väittivät olevansa puhdasrotuisia.
Sekoitat politiikan, joka käyttää propagandana kristinuskon aatteita ja kristinuskon.
Kyllä kyseessä oli paremminkin ateistista ajattelua mukailevat ihmiset sillä he käyttivät kristinuskoa lumeperusteluna omille väärille toimilleen ja oikeuttivat toimintansa väittämällä tekevänsä sitä hyvän nimeen.
Sama kaava toistui todellakin puhdasrotuisuudessa ja viimeaikoina erityisesti ranskalaisten keksimässä "vapaus"-propagandassa, jolla jenkit oikeuttavat vallanhalunsa huvikseen tappamisensa.
Kyllä tällainen oikeuttaminen on sitä, kun tietty taho esiintyy "hyvänä". Tällainen hyvyyden esikuvaksi asettuminen on sitä, kun ihminen asettuu Jumalaksi ja alkaa kilpailemaan Jumalan kanssa.
Mitä tulee näihin kristinuskon nimissä tehtyihin hirveyksiin, niin Paavali ennusti ne etukäteen ja käytti niistä ihmisistä, jotka näin tekevät, nimitystä "antikristus", sillä he tekevät pahoja tekoja kristinuskon nimiin ja samalla tuhoavat kristinuskon maineen. - Per Aspera
ritalin kirjoitti:
Ajauduit nyt todella kauas siitä, mistä tuossa viestissäni kerroin.
Puhuin siis ateistisesta ja uskovaisesta ajattelusta, en nimellisestä uskovaisuudesta, tai ateismista, joilla ei ole mitään muuta tekemistä uskovaisuuden ja ateismin kanssa, kuin nimi.
"-Ateisti uskoo että maailmankaikkeus on ääretön, mutta ei todellakaan pidä sitä likaisena tai vääränä."
Ateistiset filosofiat omaavat yleispiirteen, joka ilmenee filosofian subjektiivisuudessa.
"Ateistin mielestä maailma ei ole hyvä eikä paha, ei likainen eikä puhdas, ei oika eikä väärä, vaan tarkoituksenmukainen."
Tarkoitin äärettömyyden likaisuudella sitä, että antiikin aikana yleisesti ajateltiin subjektiivisen suuntauksen mukaan. Tällainen ajattelu johti legendaariseen matemaattisten piirien hajoamiseen ja salaliittojen syntyyn Zenonin osoitettua subjektiivisen ajattelun ja ihmisen jumalallisen aseman mielettömäksi.
"Sen sijaan uskovaisten kuulee useinkin sanovan, että maailma on paha. Esimerkiksi helluntailaiset kutsuvat Saatanaa nimellä "maailman herra"."
Helluntalaisuus on subjektiivinen ajattelusuuntaus, eikä sillä ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa.
Kuten jo sanoin, yhteisöillä ei ole mitään muuta tekemistä kristinuskon kanssa, kuin nimi.
Tämä maailman saatanallisuus ideana uskonnossa perustuu ainakin osittain siihen, että Raamatussa kerrotaan, kuinka saatana heitettiin maailmaan.
Muita Kristinuskon puhdasoppisia väitteitä ovat, että saatana vaikuttaa ihmisiin ja sen voima vaikuttaa ihmisten kautta.
Toinen on, että saatanan vaikutus kestää niin pitkään, kuin maailma on olemassa ja se katoaa maailman kadotessa.
Sanotaan, että saatanalla on kiire tehdä paljon pahaa, sillä se tietää, ettei sillä ole paljoa aikaa.
Maailmankaikkeuden keskeisin erotus maailmankaikkeuden ulkopuolisesta on sen tietynlainen tila olioiden välisessä avaruudessa. Voidaan siis sanoa, että Saatanan voima näkyy välillisyydessä.
Ja nimenomaan siinä, että välillisyys luo maailmaan epätäydellisyyden mahdollisuuden.
Maailman pahuus tarkoittanee sitä, että se on epädyynaaminen. Se sisältää itsensä kanssa ristiriitaisia asioita, jotka ovat aikaan sidonnaisia.
Koska nämä tietyt asiat ovat sisäisesti ristiriitaisia, ne ovat matemaattisessa mielessä itsensä nollaavia, eikä niitä siksi voinut koskaan olla olemassakaan.
Ne ovat täten olemassa niin pitkään, kuin maailmankaikkeus laajenee, mutta kun maailmankaikkeus alkaa kutistua ja kadota, sen koon pineneminen aiheuttaa myös niiden asioiden itsensä nollaantumisen, joita ei koskaan ollutkaan olemassa.
Ajan kuluminen on maailmankaikkeuden kasvamista ja maailmankaikkeuden kutistuminen ajan kulumista taaksepäin. Kun maailmankaikkeus katoaa, katoavat kaikki ne asiat, joita ei koskaan ollutkaan olemassa.
Raamattu puhuu siitä, että ne asiat katoavat, jotka eivät alun alkaenkaan olleet kirjoitettuna elämän kirjaan.
Homman nimi on siis se, että ne asiat jatkavat olemistaan, jotka olivat maailmankaikkeuden ulkopuolisen, eli ns. Platonin ideamaailman, eli kristinuskon taivaan kanssa yhtenäisiä ja siten sisäisesti loogisia.
Eli ajattomasti olemassa.
Maailmankaikkeus on tuo tietynlainen välillinen muoto, jonka läpi voimme havaita sitä, mikä on maailmankaikkeuden ulkopuolella.
Maailmakaikkeuden ulkopuolinen on looginen. Se asia, että havaitsemme maailmankaikkeuden ulkopuolista välillisen läpi, perustuu uskoon.
Näemme vain kuvia tosiasioista, mutta emme tiedä niitä suoraan.
Näiden kuvien sisäinen logiikka on se, mikä ratkaisee niiden oikeellisuuden ja sen, kuvaavatko ne loogisia totuuksia, vai ovatko ne sisäisesti ristiriitaisia.
Ne, jotka uskovat sisäisesti ristiriitaisiin kuviin, uskovat ajallisiin, epädynaamisiin ajallisiin asioihin, ajattelevat ateistisesti.
Ateistinen ajattelu on siinä mielessä hienoa, ettei se usko siihen, että havainnolla ja merkillä voisi olla suhde logiikkaan, koska sitä ei voida todistaa.
Mutta mutta epäloogisella havainnolla ja merkillä ei ole vastinetta ajattomassa.
"Tähän liittyy ajatus että sielu ja ruumis ovat toisistaan erillisiä ja vaikka sielu on hyvä, himokas ja paha ruumis pistää ihmisen toimimaan väärin."
Sanoin, että kristilliset yhteisöt ovat aina subjektiivisia ja persoonallisia. Tuon kaltaiset opit, mitä helluntalaisuudessa on, eivät ole merkityksellisiä uskon kannalta.
Nuo opit ovat mielettömiä, eikä niille ole minkäänlaisia järjellisiä perusteita, eikä niillä ole olennaista merkitystä uskon kannalta.
Se, että kaikilla lahkoilla tällaisia persoonallisia mielettömiä piirteitä, erottaa ne toisistaan ja todistaa sen, että niistä mikään ei ole todellisuuden asialla.
"Ikäänkuin ateistit eivät osaisi rakastaa. Väitän, että jos otetaan satunnainen uskovainen ja satunnainen ateisti ja tutkitaan kuinka he suhtautuvat puolisoonsa, lapsiinsa tai eläimiin, molemmat ovat ihan yhtä rakastavia."
En väittänytkään, että ateisti ei osaisi rakastaa, päin vastoin sanoin vain, että ihminen toimii sen mukaan, mitä hän rakastaa.
Jos hän ei rakasta totuutta, hän ei toimi totuuden mukaan.
"-Tämäkin väite on täysin järjetön. Jälleen voidaan ottaa satunnainen uskovainen ja satunnainen ateisti ja kysyä heiltä vaikkapa, mikä on Bangladeshin pääkaupunki. Sinun väitteesi mukaan ateisti siis vastaa aina väärin, mutta uskovainen tietää aina että että pääkaupunki on Dhaka. Enpä usko."
Sattuipa mukavasti. Yksi kiinnostukseni kohde on maantieto.
Ajattelit asian jotenkin kummallisen konkreettisesti. En tarkoittanut konkreettisia vastauksia. Tarkoitin sitä, mikä ilmenee tuolla ylempänä olevasta tekstistä. Kyse on ajatelun pohjasta ja sen luonteesta, ei sanoin ilmaistavissa asioissa.
Sanat ovat kuvia.
"-Ketkä ovat vastuussa uskonsodista, ristiretkistä, noitavainoista, lasten sukuelinten silpomisesta...ateistit vai uskovaiset?"
Eivät he ainakaan ole kristinuskoon uskoneet, sillä kristitty on sellainen, joka ei tapa. Ehkä he ovat väittäneet olevansa kristittyjä, mutta kyllähän natsitkin väittivät olevansa puhdasrotuisia.
Sekoitat politiikan, joka käyttää propagandana kristinuskon aatteita ja kristinuskon.
Kyllä kyseessä oli paremminkin ateistista ajattelua mukailevat ihmiset sillä he käyttivät kristinuskoa lumeperusteluna omille väärille toimilleen ja oikeuttivat toimintansa väittämällä tekevänsä sitä hyvän nimeen.
Sama kaava toistui todellakin puhdasrotuisuudessa ja viimeaikoina erityisesti ranskalaisten keksimässä "vapaus"-propagandassa, jolla jenkit oikeuttavat vallanhalunsa huvikseen tappamisensa.
Kyllä tällainen oikeuttaminen on sitä, kun tietty taho esiintyy "hyvänä". Tällainen hyvyyden esikuvaksi asettuminen on sitä, kun ihminen asettuu Jumalaksi ja alkaa kilpailemaan Jumalan kanssa.
Mitä tulee näihin kristinuskon nimissä tehtyihin hirveyksiin, niin Paavali ennusti ne etukäteen ja käytti niistä ihmisistä, jotka näin tekevät, nimitystä "antikristus", sillä he tekevät pahoja tekoja kristinuskon nimiin ja samalla tuhoavat kristinuskon maineen.Nyt sinä itse sorrut solipsismiin, ts. äärisubjektiivisuuteen väittämällä, että ihmiset jotka uskovat olevansa uskossa mutta toimivat sinun määrittemän uskonnollisuuden vastaisesti eivät olekaan uskovaisia. Lopputulemaksi jää että sinä olet ainoa uskovainen, koska muut "uskovat väärin". Tulee mieleen se kuuluisa entinen kveekari joka sanoi vaimolleen "minusta tuntuu että koko maailma on tullut hulluksi paitsi sinä ja minä - enkä ole aina varma sinustakaan"...
En myöskään ymmärrä, kuinka maailmankaikkeuden ulkopuolella voisi olla mitään siitä riippumtonta ideamaailmaa. Luonnonlait syntyivät ns. alkuräjähdyksessä maailmankaikkeuden myötä eivätkä synnyttäneet sitä. Materia/energia/luonnonlait syntyvät ja toimivat kaikki saumattomassa yhteistyössä ja riippuvat toisistaan. Mikäli kuvailemasi kaltainen ikuinen, pysyvä ja aineellisesta maailmasta riippumaton ideamaailma olisi kuitenkin olemassa, emme voisi saada siitä mitään tietoa (tai edes spekuloida sen olemassaololla), sillä aistimme ja tietoisuutemme on täysin sidoksissa materiaan ja siinä vallitseviin luonnonlakeihin.
Yhteenvetona: Kaikki mitä kirjoitit on puhdasta metafyysistä haihattelua, joka ei ole millään tavoin testattavissa eikä siis myöskään todistettavissa, eli ihan turhaa ja hedelmätöntä lätinää. - ritalin
Per Aspera kirjoitti:
Nyt sinä itse sorrut solipsismiin, ts. äärisubjektiivisuuteen väittämällä, että ihmiset jotka uskovat olevansa uskossa mutta toimivat sinun määrittemän uskonnollisuuden vastaisesti eivät olekaan uskovaisia. Lopputulemaksi jää että sinä olet ainoa uskovainen, koska muut "uskovat väärin". Tulee mieleen se kuuluisa entinen kveekari joka sanoi vaimolleen "minusta tuntuu että koko maailma on tullut hulluksi paitsi sinä ja minä - enkä ole aina varma sinustakaan"...
En myöskään ymmärrä, kuinka maailmankaikkeuden ulkopuolella voisi olla mitään siitä riippumtonta ideamaailmaa. Luonnonlait syntyivät ns. alkuräjähdyksessä maailmankaikkeuden myötä eivätkä synnyttäneet sitä. Materia/energia/luonnonlait syntyvät ja toimivat kaikki saumattomassa yhteistyössä ja riippuvat toisistaan. Mikäli kuvailemasi kaltainen ikuinen, pysyvä ja aineellisesta maailmasta riippumaton ideamaailma olisi kuitenkin olemassa, emme voisi saada siitä mitään tietoa (tai edes spekuloida sen olemassaololla), sillä aistimme ja tietoisuutemme on täysin sidoksissa materiaan ja siinä vallitseviin luonnonlakeihin.
Yhteenvetona: Kaikki mitä kirjoitit on puhdasta metafyysistä haihattelua, joka ei ole millään tavoin testattavissa eikä siis myöskään todistettavissa, eli ihan turhaa ja hedelmätöntä lätinää."Nyt sinä itse sorrut solipsismiin, ts. äärisubjektiivisuuteen väittämällä, että ihmiset jotka uskovat olevansa uskossa mutta toimivat sinun määrittemän uskonnollisuuden vastaisesti eivät olekaan uskovaisia. Lopputulemaksi jää että sinä olet ainoa uskovainen, koska muut "uskovat väärin"."
Päin vastoin. Sanoinhan, että jokainen ymmärtää todellisuutta omalla tavallaan. Sama todellisuus voidaan sanoa millä tavalla tahansa.
Tästähän oli tuolla aiemmin keskustelua, kun puhuimme siitä, kuinka ihmiset ovat päätyneet samoihin tuloksiin ja selkeisiin yhteneväisyyksiin eri tieteiden aloilla ja eri keinoin.
Kuten sanoin, kunnioitan ateismiasi, koska se tapa, mikkä ymmärrät todellisuutta voi olla vain paras mahdollinen.
Yksinkertainen todistus ideamaailman olemassaolosta:
Ihminen ei voi saada yliaistillista tietoa.
Et tiennyt vihreää olevan olemassa, ennen kuin näit "vihreän" ja ymmärsit ilmauksen "vihreä" tarkoittavan "vihreää".
Kuitenkin ihminen saattaa nähdä sen, minkä näet vihreänä, punaisena.
Tämä todistaa sen, että termi "vihreä" kuvaa ideamaailmassa olevaa oliota, eikä havaintoa.
Kuitenkaan termiä "vihreä" ei olisi olemassa ilman sitä, että olisi saatu havainto "vihreästä".
Tulos: ihminen ei voi saada ideamaailmasta tietoa, kuin välillisesti, mutta koska merkin ja olion vastaavuussuhde pysyy samana välillisestä riippumatta. Eli havaittavaa asia ei ole havainnossa, vaan havainnon takana.
Samoin esim. assin yliherkkyydet todistavat, että ihminen voi kokea maailmaa erilailla, ja että ihminen ei havaitse oliota suoraan, vaan havaitaan vain sitä, mikä kuljettaa informaatiota.
Silmät havaitsevat valoa: ilman valoa ei näe. Esim. väriolion voi havaita vain valon kautta.
"Kaikki mitä kirjoitit on puhdasta metafyysistä haihattelua, joka ei ole millään tavoin testattavissa eikä siis myöskään todistettavissa, eli ihan turhaa ja hedelmätöntä lätinää."
Ei sentään. Siinä oli fysikaalisia ja matemaattisia totuuksia. Se, mikä niissä oli edes jossain määrin metafyysistä, oli se, että yhdistin matemaattiset ja fysikaaliset asiat toisiinsa.
- ????????
No niin, tulihan niitä vastauksia sekä uskovilta asseilta että uskomattomilta. Samaa näyttää olevan kuin muillakin, että se oma näkemys (kumpi tahansa) on joillekin se ainoa oikea ja se on mukamas todistettu...
Oma arvioni on kuitenkin se, että useimmilla asseilla ei ole lukkoon lyötyä kantaa, mutta voin olla väärässäkin.Ritalin kirjoittaa: "Eräsmielenkiinnon kohteistani on maatieto"!
Näin itselläkin. Se on laajeni itsestään selvyytenä megamaantietoon eli kosmologian
alkeiden opiskeluun.
Universumin...(mien) ulkopuolella ei tietenkään voi olla mitään.
Ei olla yhtämieltä siitä, että olisi vain tämä nykyinen maailmankaikkeus.
Edes 'Tervo' ei osaa sanoa onko niiden lukumäärä rajaton vai ei.
Yks selvä piirre Sinulla "ritalin" henkisessä kehityksessäsi mielestäni näkyy:
Se on ilmiselvässä 'kuohumistilassa'. Hyvä niin! Kehittyköön mielesi "iässä ja armossa", kuten muinaiset lyydialaiset vitsailivat.
Tässä psykologisessa aamuhämärässään en halua vitsailla hänen kehitysvaiheellaan Raamatun ilmoittamasta
maailmankuvasta.- just niin
Olen agnostikko. Hämmentää kun koko ajan puhutaan kahdesta vaihtoehdosta. Minusta ei ole mahdollista todistaa, että jotain ei voitaisi koskaan todistaa, joten ateismikin on yhden laatuinen uskontunnustus.
- karhunpalveluksen
just niin kirjoitti:
Olen agnostikko. Hämmentää kun koko ajan puhutaan kahdesta vaihtoehdosta. Minusta ei ole mahdollista todistaa, että jotain ei voitaisi koskaan todistaa, joten ateismikin on yhden laatuinen uskontunnustus.
väittessämme lapsillemme, että joulupukki on olemassa, vaikka hyvin tiedämme miten asia on - miksi siis väittää todeksi asiaa, jonka tiedämme epätodeksi?
- siksi että se on
karhunpalveluksen kirjoitti:
väittessämme lapsillemme, että joulupukki on olemassa, vaikka hyvin tiedämme miten asia on - miksi siis väittää todeksi asiaa, jonka tiedämme epätodeksi?
lapsista hauskaa! Ja siksi, ettei ne syyttäisi meitä huonoista lahjoista. Mulla taas on ongelma, että kun yritin kertoa lapselle, että pääsiäispupua ei oikeesti ole, hän suuttui ja tyrmistyi: olette siis valehdelleet! Oli pakko perua puheita, että joo joskus vaan äiti ja isi ostaa ne pääsiäismunat Päätin, että joulupukkia en ainakaan paljasta. Kyllä se on jo kavereilta kuullut että sitä ei ole, mutta ei usko. Koska miten me muka olisi sille semmoiset määrät lahjoja ostettu! Iik! Tuo on kyllä kauheeta.
Asperger-henkilö voi kokea uskonasiat voimakkaammin,voi puhua niistä innokkaasti,olla hyvinkin kiinnostunut esim.raamatun tutkimisesta tai ilmestyskirjasta.Ja saattaa olla,että assina voi oppia erinomaisestikin ymmärtämään raamatun vaikeampia kohtia,koska assi herkästi käyttää aikaa asioiden tutkisteluun.
- Marilla_
Minä olen aina ollut uskonnollinen ihminen sikäli, että minua kiinnostaa erilaiset uskonnot, jumalakäsitykset, uskonfilosofia(t) jne. En kuitenkaan koskaan ole kokenut olevani ns. uskovainen, mikä ehkä johtuu siitä, että nimitystä 'uskovainen' käytetään lähes aina nimenomaan kristinuskon yhteydessä.
Yksi asia, johon todella voin sanoa hurahtaneeni, on kielifilosofia, ja sitä kautta minulle on muodostunut konstruktionistinen suhtautuminen uskonasioihin: Jumala on olemassa ainakin kielellisenä ja kulttuurisena konstruktiona ("se on olemassa, jos siitä voi puhua ja tulla ymmärretyksi"). Mutta onko Jumala olemassa "kielestä riippumattomassa todellisuudessa"? Sitä emme kieleen sidottuina ihmisinä voi tietää, ja siitä syystä olen tottunut määrittelemään itseni agnostikoksi.
En lukenut koko ketjua alkaessani vastata, joten en tiedä sisältääkö se "keskustelua assien uskonnollisuudesta" vai "assien keskustelua uskonnollisuudesta", aloituksessa on aineksia molempiin keskusteluihin. Minun kirjoitukseni nyt kuuluu tuohon jälkimmäiseen.- ritalin
"En lukenut koko ketjua alkaessani vastata, joten en tiedä sisältääkö se "keskustelua assien uskonnollisuudesta" vai "assien keskustelua uskonnollisuudesta", aloituksessa on aineksia molempiin keskusteluihin."
Jep, kai tarkoitus oli saada tietoa, millainen suhde asseilla on uskontoon...
Ehkä se suhde ilmeneekin juuri parhaiten omakohtaisista mielipiteistä ja siitä, miten suhtautuu niihin ja toisten mielipiteisiin. :)
Toivottavasti.
"Yksi asia, johon todella voin sanoa hurahtaneeni, on kielifilosofia, ja sitä kautta minulle on muodostunut konstruktionistinen suhtautuminen uskonasioihin: Jumala on olemassa ainakin kielellisenä ja kulttuurisena konstruktiona ("se on olemassa, jos siitä voi puhua ja tulla ymmärretyksi"). Mutta onko Jumala olemassa "kielestä riippumattomassa todellisuudessa"? Sitä emme kieleen sidottuina ihmisinä voi tietää, ja siitä syystä olen tottunut määrittelemään itseni agnostikoksi."
Ihmeitä voi siis vielä sattua.
Voisin sanoa vähän samaa itsestäni(tapahtui samaistuminen). Tosin mielestäni on selvää, että kielelliset ilmaukset "ilmentävät" todellisuutta. Vaikka aistihavainnot ovat välillisiä, olisi mahdotonta, että näkisimme sellaista, mitä ei ole olemassa.
Tulkinta voi olla tietenkin väärää. Tähän liittyy juuri tietynlainen uskovaisuuden tarve.
Sillä asian esittämismuodosta huolimatta täytyy pystyä tajuamaan sen merkityssisältö ja tekemään oikea päätös... Mielestäni jokaisen pitäisi lukea Wittgensteiniä ja ymmärtää hänen koko tuotantonsa täydellisesti, ennen kuin lukee Raamattua, sillä tällöin väärinymmärtämisen mahdollisuudet on etukäteen eliminoitu.
Samat säännöt, mitkä pätevät kieleen, pätevät myös aisteihin.
Parempi, kun en jatka enempää tästä...
Tässä lainauksia asiaan liittyvistä kirjoituksistani tästä ketjusta:
"Sama voidaan todeta yleisessä logiikassa, eli merkin ja olion vastaavuussuhde on mahdotonta todistaa, mutta vastaavuussuhteen puuttuminen on aina loogisesti mahdoton tila.
Näin ollen loogisesti on mahdotonta puhua siitä, onko Jumalaa olemassa ja looginen vaihtoehto näyttää olevan uskominen."
"Kuvauksen suhteen loogisuus voidaan selvittää. Jos suhde on epälooginen, se ei vastaa todellisuutta, jos suhde on looginen, se vastaa todellisuutta.
Mutta puhuttaessa Jumalasta, ei puhuta suhteen kuvauksen loogisuudesta. Puhuttaessa Jumalasta ei ole kyse suhteen kuvauksesta, vaan kaikkien suhteiden loogisuuden, tai epäloogisuuden merkityksellisyydestä.
Ellei Jumalaa olisi olemassa, olisi periaatteessa aivan sama, onko kuvaus suhteesta ollenkaan todellisuuden kuvaus."
"Uskon evoluutioteoriaan. Evoluutioteoria siis vaikuttaa loogiselta, eli todellisuuden kuvalta.
Ateismin mukaanhan tällaista todellisuutta ei ole, jonka kuvia pitäisi nähdä.
Koska uskon evoluutioteoriaan, ja siihen, että Jumala on luonut maailmankaikkeuden alkuräjähdyksellä väitän, että tällaisia tosia kuvia maailmasta on olemassa.
Mutta se, että niitä on, vaatii uskoa.
Ilman uskoa esim. kaikki vastaukset laskutoimitukseen 1 1 ovat tosia.
Logiikan mukaan sellainen kysymys, johon kaikki vastaukset ovat yhtä oikeita, on väärin aseteltu."
"On mieletöntä vaatia perusteluita Jumalan olemassaololle, sillä Jumalan olemassaolon todistaminenhan vaatisi kaiken tietoa, eli samaa tietoa, kuin mikä on Jumalalla. Näin voidaan huomata, että vain Jumala voi itse tietää olevansa olemassa.
Tiedon täytyy noudattaa mahdollisuuksien rajoja ja edetä totuuden teitä. Tällä tarkoitan, että täytyy noudattaa logiikkaa. Jumalan olemassaolon todistaminen on totuuden teiden päätepisteessä. Jumalan olemassaolo on Metafyysinen asia.
Ääretöntä tietoa ei ole mahdollista saavuttaa ja sen vuoksi kaikki tieto perustuukin lopulta uskontoon. Kaikki todistaa kaiken, mutta vasta, kun kaikki tiedetään. Kyse on palapelistä, joka ihmisestä katsoen koostuu äärettömästä määrästä osia."
"Yksinkertainen todistus ideamaailman olemassaolosta:
Ihminen ei voi saada yliaistillista tietoa.
Et tiennyt vihreää olevan olemassa, ennen kuin näit "vihreän" ja ymmärsit ilmauksen "vihreä" tarkoittavan "vihreää".
Kuitenkin ihminen saattaa nähdä sen, minkä näet vihreänä, punaisena.
Tämä todistaa sen, että termi "vihreä" kuvaa ideamaailmassa olevaa oliota, eikä havaintoa.
Kuitenkaan termiä "vihreä" ei olisi olemassa ilman sitä, että olisi saatu havainto "vihreästä".
Tulos: ihminen ei voi saada ideamaailmasta tietoa, kuin välillisesti, mutta koska merkin ja olion vastaavuussuhde pysyy samana välillisestä riippumatta. Eli havaittavaa asia ei ole havainnossa, vaan havainnon takana.
Samoin esim. assin yliherkkyydet todistavat, että ihminen voi kokea maailmaa erilailla, ja että ihminen ei havaitse oliota suoraan, vaan havaitaan vain sitä, mikä kuljettaa informaatiota.
Silmät havaitsevat valoa: ilman valoa ei näe. Esim. väriolion voi havaita vain valon kautta." - Ass Hole
ritalin kirjoitti:
"En lukenut koko ketjua alkaessani vastata, joten en tiedä sisältääkö se "keskustelua assien uskonnollisuudesta" vai "assien keskustelua uskonnollisuudesta", aloituksessa on aineksia molempiin keskusteluihin."
Jep, kai tarkoitus oli saada tietoa, millainen suhde asseilla on uskontoon...
Ehkä se suhde ilmeneekin juuri parhaiten omakohtaisista mielipiteistä ja siitä, miten suhtautuu niihin ja toisten mielipiteisiin. :)
Toivottavasti.
"Yksi asia, johon todella voin sanoa hurahtaneeni, on kielifilosofia, ja sitä kautta minulle on muodostunut konstruktionistinen suhtautuminen uskonasioihin: Jumala on olemassa ainakin kielellisenä ja kulttuurisena konstruktiona ("se on olemassa, jos siitä voi puhua ja tulla ymmärretyksi"). Mutta onko Jumala olemassa "kielestä riippumattomassa todellisuudessa"? Sitä emme kieleen sidottuina ihmisinä voi tietää, ja siitä syystä olen tottunut määrittelemään itseni agnostikoksi."
Ihmeitä voi siis vielä sattua.
Voisin sanoa vähän samaa itsestäni(tapahtui samaistuminen). Tosin mielestäni on selvää, että kielelliset ilmaukset "ilmentävät" todellisuutta. Vaikka aistihavainnot ovat välillisiä, olisi mahdotonta, että näkisimme sellaista, mitä ei ole olemassa.
Tulkinta voi olla tietenkin väärää. Tähän liittyy juuri tietynlainen uskovaisuuden tarve.
Sillä asian esittämismuodosta huolimatta täytyy pystyä tajuamaan sen merkityssisältö ja tekemään oikea päätös... Mielestäni jokaisen pitäisi lukea Wittgensteiniä ja ymmärtää hänen koko tuotantonsa täydellisesti, ennen kuin lukee Raamattua, sillä tällöin väärinymmärtämisen mahdollisuudet on etukäteen eliminoitu.
Samat säännöt, mitkä pätevät kieleen, pätevät myös aisteihin.
Parempi, kun en jatka enempää tästä...
Tässä lainauksia asiaan liittyvistä kirjoituksistani tästä ketjusta:
"Sama voidaan todeta yleisessä logiikassa, eli merkin ja olion vastaavuussuhde on mahdotonta todistaa, mutta vastaavuussuhteen puuttuminen on aina loogisesti mahdoton tila.
Näin ollen loogisesti on mahdotonta puhua siitä, onko Jumalaa olemassa ja looginen vaihtoehto näyttää olevan uskominen."
"Kuvauksen suhteen loogisuus voidaan selvittää. Jos suhde on epälooginen, se ei vastaa todellisuutta, jos suhde on looginen, se vastaa todellisuutta.
Mutta puhuttaessa Jumalasta, ei puhuta suhteen kuvauksen loogisuudesta. Puhuttaessa Jumalasta ei ole kyse suhteen kuvauksesta, vaan kaikkien suhteiden loogisuuden, tai epäloogisuuden merkityksellisyydestä.
Ellei Jumalaa olisi olemassa, olisi periaatteessa aivan sama, onko kuvaus suhteesta ollenkaan todellisuuden kuvaus."
"Uskon evoluutioteoriaan. Evoluutioteoria siis vaikuttaa loogiselta, eli todellisuuden kuvalta.
Ateismin mukaanhan tällaista todellisuutta ei ole, jonka kuvia pitäisi nähdä.
Koska uskon evoluutioteoriaan, ja siihen, että Jumala on luonut maailmankaikkeuden alkuräjähdyksellä väitän, että tällaisia tosia kuvia maailmasta on olemassa.
Mutta se, että niitä on, vaatii uskoa.
Ilman uskoa esim. kaikki vastaukset laskutoimitukseen 1 1 ovat tosia.
Logiikan mukaan sellainen kysymys, johon kaikki vastaukset ovat yhtä oikeita, on väärin aseteltu."
"On mieletöntä vaatia perusteluita Jumalan olemassaololle, sillä Jumalan olemassaolon todistaminenhan vaatisi kaiken tietoa, eli samaa tietoa, kuin mikä on Jumalalla. Näin voidaan huomata, että vain Jumala voi itse tietää olevansa olemassa.
Tiedon täytyy noudattaa mahdollisuuksien rajoja ja edetä totuuden teitä. Tällä tarkoitan, että täytyy noudattaa logiikkaa. Jumalan olemassaolon todistaminen on totuuden teiden päätepisteessä. Jumalan olemassaolo on Metafyysinen asia.
Ääretöntä tietoa ei ole mahdollista saavuttaa ja sen vuoksi kaikki tieto perustuukin lopulta uskontoon. Kaikki todistaa kaiken, mutta vasta, kun kaikki tiedetään. Kyse on palapelistä, joka ihmisestä katsoen koostuu äärettömästä määrästä osia."
"Yksinkertainen todistus ideamaailman olemassaolosta:
Ihminen ei voi saada yliaistillista tietoa.
Et tiennyt vihreää olevan olemassa, ennen kuin näit "vihreän" ja ymmärsit ilmauksen "vihreä" tarkoittavan "vihreää".
Kuitenkin ihminen saattaa nähdä sen, minkä näet vihreänä, punaisena.
Tämä todistaa sen, että termi "vihreä" kuvaa ideamaailmassa olevaa oliota, eikä havaintoa.
Kuitenkaan termiä "vihreä" ei olisi olemassa ilman sitä, että olisi saatu havainto "vihreästä".
Tulos: ihminen ei voi saada ideamaailmasta tietoa, kuin välillisesti, mutta koska merkin ja olion vastaavuussuhde pysyy samana välillisestä riippumatta. Eli havaittavaa asia ei ole havainnossa, vaan havainnon takana.
Samoin esim. assin yliherkkyydet todistavat, että ihminen voi kokea maailmaa erilailla, ja että ihminen ei havaitse oliota suoraan, vaan havaitaan vain sitä, mikä kuljettaa informaatiota.
Silmät havaitsevat valoa: ilman valoa ei näe. Esim. väriolion voi havaita vain valon kautta.">Vaikka aistihavainnot ovat välillisiä, olisi mahdotonta, että näkisimme sellaista, mitä ei ole olemassa. Tulkinta voi olla tietenkin väärää.
Väärä nimenomaan. Näköhavainnon rekisteröityminen aivoihin ei riipu vain silmien toiminnasta. Itsellänikin on kokemusta olemattomien näkemisestä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 895095
- 514012
- 232073
Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko161775Etsin vastaantulevista sua
Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s271717- 151414
Ajatteletko koskaan
Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹261185Tekis mieli lähestyä sua
Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗201006T, miten mun pitäis toimia
Olen niin toivottoman ihastunut suhun...ollut jo liian,monta,vuotta. Lähestynkö viestillä? Miten? Sun katse...mä en kest43971- 21960