...aiheuttaa minulle aivan järkyttävän olon aina tasaisin väliajoin. Alan todella huolestua millainen ihmisraunio minusta tuolla tulee? Ei siinä mitään mutta vaihtaminen voi olla vähän hankalaa sillä uuteen paikkaan meneminen edellyttäisi kai jonkinlaista itsetuntoa? Ja kaiken uskon itseen ja ihmisiin on tuo paikka vienyt. Tiedän että kierre vain pahenee sillä alakuloisena en tietenkään ole parhaimmillani mutta muu maailma näyttää olettavan että minun pitäisi säteillä iloa ja onnea kokoajan, kaikesta huolimatta. Ja kun en sitä tee niin tulee vaan lisää palautetta kaikilta ihmisiltä kun olen niin omituinen ja tyly.
Olen sentään rakastanut ihmisiä joskus yli kaiken ja halunnut tutustua uusiin kokoajan, löytänyt aina kaikista jotain hyvää. Viimevuosien aikana olen oppinut lähinnä pelkäämään ihmisiä enkä vapaaehtoisesti haluaisi enää olla kenenkään kanssa tekemisissä. Sääli kun sitä vaihtoehtoa ei ole tarjolla...
Joten kysyisin nyt onko vastaavia kokemuksia kenelläkään? Siis miten vaihtaa työpaikkaa jos olotila on tämä, ja toisaalta jos olet vaihtanut niin onko siitä ollut hyötyä? Onko löytynyt parempaa paikkaa vai vaihdoitko vahingossa peräti huonompaan?
Olen sentään rakastanut ihmisiä joskus yli kaiken ja halunnut tutustua uusiin kokoajan, löytänyt aina kaikista jotain hyvää. Viimevuosien aikana olen oppinut lähinnä pelkäämään ihmisiä enkä vapaaehtoisesti haluaisi enää olla kenenkään kanssa tekemisissä. Sääli kun sitä vaihtoehtoa ei ole tarjolla...
Joten kysyisin nyt onko vastaavia kokemuksia kenelläkään? Siis miten vaihtaa työpaikkaa jos olotila on tämä, ja toisaalta jos olet vaihtanut niin onko siitä ollut hyötyä? Onko löytynyt parempaa paikkaa vai vaihdoitko vahingossa peräti huonompaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olin aikoinaan samanlaisessa tilanteessa, jopa niin, että en osanut enää kotitöitä tehdä. Kaikki alkoi tuntua ylivoimaiselta. Toisin sanoen työpaikka oli vienyt minulta itsetunnon, ikäni lähenteli jo 50 vuotta, joten uuden vakityön saanti oli vaikeaa. Töissä olo ihmisuhteet lukossa. Asiasta kuin asiasta oltiin erimieltä. Hain sairaslomaa ja sitä tuli paljon ja pitkästi. Kehoitan käy työterveyslääkärillä, työsuoeluvaltuutetulla jne...
Tuttu tilanne! Olen samanlaisessa nyt pitkä jo kaksi kuukautta kestänyt sairasloma takana ja vielä kolme viikkoa edessä ja nyt jo pelottaa takaisin paluu. Sama p...a pomo edessä ja pari inhottavaa juoruakkaa, pomon mielistelijöitä.
Ovat vieneet kaiken omanarvontunnon , ammatillisen itsetunnon ja ihmisarvon. Miten tästä jatkaa? Uutta työtä en pysty edes ajattelemaan millä "lihaksilla" ikää jo hieman yli 50.
Nyt ei ole edessä kuin helvetti tai kuolema ja jälkimmäinen tuntuu jotenkin pehmeämmältä. Enkä sano tätä uhkatakseni vaan niin kuin se tuntuu. En aio tappaa itseäni työpaikan takia!
Mutta mietin vaan mitkä on minun oikeuteni ihmisenä? Olen ottanut työsuojeluun ja liiton edustajiin yhteyttä ja se auttoi siihen asti että pomolleni tehtiin selväksi että palaan samoihin hommiin kuin aikaisemmin mutta tämä henkinen puoli! Sitä ei kukaan kysy millä voimilla sinne palaa, ne ihmiset eivät ole muuttuneet, minä olen! Olen enää kuori siitä entisestä!
Miten nyt eteenpäin?
Näyttää siis vähän siltä että olisi vain otettava ja lähdettävä vielä kun tai JOS jotenkin pystyy, että ajan kuluessa pystyy kokoajan huonommin...
En usko siihen vaihtoehtoon että lähtisin apua keneltäkään pyytämään, joten ei tässä sitten jääkään niitä muita vaihtoehtoja.
työpaikkasi jollekkin joka sitä oikeasti tarvitsee. Teet palveluksen itsellesi ja työnantajallesi.
Työpaikkani vapautuu kyllä kunhan löydän toisen, älä ole huolissasi. Työnantajani vaikuttaisi olevan tyytyväinen mutta varmaankin joku muu voisi hoitaa pestini vieläkin paremmin. Niinkuin voisin minäkin jos olisin onnellisempi.
Helpottiko?
Kirjoituksesi oli melkeimpä kuin minun. Ei minullakaan hyvin mene. En kerta kaikkiaan enää tahdo millään jaksaa. Työpaikkani on yhteisössä, jossa kiusaamisprosentti tutkimustenkin mukaan on suurin, elikkä se, mikä työyhteisönä tulisi olla oikea lintukoto ja rauhan ja kaiken hyvän tyyssija. Mutta jotenkin vain tuntuu,että se on sieltä alimmasta, eli etten sanoisi helvetistä. Miten paljon riitaa ja eripuraa ja toisen selän takana puhumista. Isojen päälliköiden hyvän aseman väärinkäyttöä ja alaistensa eriarvoisuutta suosivia...
Mikä ala se semmonen on?
Vois tietysti nimetä montakin mutta yksi on ihan tämä kunnallinen. Pomoilta ei vaadita muuta kuin terävät kyynärpäät, eikä yhteistyötä tarvitse kenenkään tehdä jo sen takia että :kunnan ja valtion leipä on pitkä ja kapea. Tervetuloa tänne vaan töihin! Mene vaikka sosiaalitoimistoon niin löydät kyllä v...... paikan. Sosiaalialalla muutenkin tärkeintä on olla ymmärtävinään asiakkaita ja nuoleskella pomojaan. Työkavereita ei tarvitse ymmärtää koska ollaan alan ihmisiä!
...seurakunta.