Mulla ja tyttöystävälläni on vaikea tilanne. Ollaan asuttu vajaa vuosi yhdessä, seurusteltu ollaan pari vuotta. Ongelma on se, että tyttöystäväni haluaisi sitoutua vakavammin, suunnittelee pitkälle yhteistä tulevaisuutta. Itse en ole niin innostunut meidän (=hänen) suunnitelmistaan, enkä enää itsekään tiedä, mitä haluan.
Viime aikoina on ollut todella voimakkaita erofiiliksiä, jotka olen kyllä onnistunut kätkemään. Olemme jo pari kertaa pistäneet homman poikki, mutta palanneet yhteen. Jotenkin vain haluasin omaa vapautta ja rauhaa, haluaisin elää omaa elämääni ja toteuttaa omia haaveitani. Tuntuu erityisen pahalta juuri siksi, että koen tekeväni väärin tyttöystävääni kohtaan.
Haluan vielä tähdentää, että suhteemme ei todellakaan ole mitenkään täydellinen. Kumpikaan ei toista pettänyt, itse en sitä koskaan tekisi, mutta muita ongelmia meillä kyllä on ollut ihan riittävästi.
En vain enää tiedä, mitä minun tulisi tehdä. Uskaltaisinko ottaa riskin ja erota, tehdä elämästäni sellaisen, kuin haluan? Koen olevani lähes umpikujassa..
Viime aikoina on ollut todella voimakkaita erofiiliksiä, jotka olen kyllä onnistunut kätkemään. Olemme jo pari kertaa pistäneet homman poikki, mutta palanneet yhteen. Jotenkin vain haluasin omaa vapautta ja rauhaa, haluaisin elää omaa elämääni ja toteuttaa omia haaveitani. Tuntuu erityisen pahalta juuri siksi, että koen tekeväni väärin tyttöystävääni kohtaan.
Haluan vielä tähdentää, että suhteemme ei todellakaan ole mitenkään täydellinen. Kumpikaan ei toista pettänyt, itse en sitä koskaan tekisi, mutta muita ongelmia meillä kyllä on ollut ihan riittävästi.
En vain enää tiedä, mitä minun tulisi tehdä. Uskaltaisinko ottaa riskin ja erota, tehdä elämästäni sellaisen, kuin haluan? Koen olevani lähes umpikujassa..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos et ole varma, niin älä missään nimessä sitoudu. Ja kerro se hänelle.
Ilmeisesti tiedät sisimmässäsi mitä oikeasti haluat,mutta et uskalla toteuttaa sitä..? Väkisin ihmissuhteet eivät onnistu, eikä itseään voi pakottaa mihinkään, tai siitä ainakin seuraukset ovat lopulta karmaisevatkin.
Omasta mielestäni yksinkin on parempi olla, kuin tehdä oma ja toisen olo tahtomattaan kurjaksi suhteessa, joka ei ole enää aito. Itse toivoisin myös toisen sanovan, jos asiat eivät enää luonnistu suhteessa. Näin olen toisellekin osapuolelle sanonut/ ohjeistanut. Itsekin yritän sitä ohjetta toteuttaa, sumuttaminen on törkeää ja mielestäni itsekästäkin.
nimim. samassa asemassa kuin tyttöystäväsi
kertoa jos koet ahdistavaksi tyttöystäväsi tulevaisuuden suunnittelun. Se helpottaa, kun pystyy kertomaan oman näkökulmansa. Itse kerroin tyttöystävälleni rehellisesti, kun hän suunnitteli tulevaisuutta ja puhui häistä. Hän ei oikein tykännyt asiasta, mutta asian laita on, että jos lupaudut tekemään sellaista, josta et itse pidä niin pidemmällä aikavälillä se katkeroittaa ja kuluttaa sinua ja puolisoasi.
Mielestäni kyllä sitä kannattaa harkita ja ajatella kenenkä kanssa sitä avioliittoon lupautuu.
P.S Ei mikään suhde ole täydellinen. Jokaisesta suhteesta löytyy ne tiukat tilanteet ja hienot hetket.
Ei ole lainkaan epaoikeudenmukaista elaa ja asua yksin.
Tekisit todella viisaasti jos antaisit ystavasi rauhassa menna ja keskittaydyt omaan elamaasi. Mita sina olet tehnyt vaarin oa se etta suostuit alun perinkaan asumaan hanen kanssaan. Siina tulee aivan liian paljon tunnekonflikteja esteeksi, aivan liian aikaisin. Tassakin tapauksessa sina et lainkaan ollut valmis sellaiseen.
Miksi et anna ajan kulua, tietenkin ystavia pitaa olla, ystavia joiden kanssa jutella ja vaihtaa katsontakantaa maailman kulusta. Mutta pida nuo ystavat juuri tuolla tasolla. Ala sido itseasi kehenkaan ennenkuin olet tuntenut hanet tarpeeksi kauan, se saatta vieda vuosia ennekuin on aivan varma tunteistaan.
Tuolla tavalla seka sina etta ystavasi saastytte ainvan liian monelta tarpeettomalta murheelta.
"Mita sina olet tehnyt vaarin oa se etta suostuit alun perinkaan asumaan hanen kanssaan. Siina tulee aivan liian paljon tunnekonflikteja esteeksi, aivan liian aikaisin. "
Tästä minä olen erimieltä. Tietenkään ei yhteen pidä muuttaa liian nopeasti, mutta ilman yhteiseloa ei tule esiinkään ne kohdat, joiden kanssa mahdollisesti ei halua loppuelämäänsä viettää.
Kaikki ylläoleva samaa mieltä: Eli ero...Kerran ollaan nuoria ja kaikki kannattaa kokea, ettei sitten kun muksut ja talolainat niskassa napsahtaa viimein pinna ja alkaa elää nuoruuttansa.
Olen miettinyt muutenkin ettämeidän kulttuurissa aletaan seurusteleen vakavasti tosi nuorena ja nopeasti. Miksi ei voitaisi olla vähän vapaampia(ei pettämistä tietenkään) suhteessa. Miksi me suomalaiset rynnätään avoliittoon toisen poski poskea vasten 24 tuntia toinen toistemme seuraan heti? ...näin jälkiviisaana vaan mietin...
Muista- sinulla on vain yksi elämä- tämä!!!
Elä kuin haluat- se voi satuttaa sinua/toisia mutta elä. Ota vastuu ja muista ettet voi saada muistoja kauniita ja kipeitä jollet ole rohkea!!!!
Ole rohkea ja voita, jollet voita olet kuitenkin ollut rohkea sitä yrittäesäsi! Toista et voi muuttaa, vain itseäsi ja asenteitasi!
nimimerkki....paljon kokenut- onnea ja tuskaa valinnoistani ja valitsematta, mutta ELÄEN!