Heips,
ankaran päivittäisen treenauksen jälkeen Cavatina alkaa jo kulkea. Ei vielä ihan kuin elokuvan alussa, mutta päivä päivältä eteenpäin kuin mummu lumessa.
Harvinaisen pirullinen biisi, ei voi sanoa - varsinkin tytölle, jolla ei ole klassisen kitaran taustaa ja joka on tähän saakka soittanut pelkästään plekulla ja pääsääntöisesti komppikitaraa, hardista ja voimasointuja! Niin rauhallinen, herkkä ja tunteikas biisi. Mutta Cavatina on se perinteinen kitaristin gradu :-)
Mitä tästä opimme:
- Vaikka kuinka olisit rokkari ja kuinka diggaisit tiluttamista, soolosoittoja ja metallimestarointia, älä suhtaudu yliolkaisesti klassiseen kitaraan tai flamencosoittoon. Akustinen kitara nimittäin ei anna mitään anteeksi.
- Barreesointujen osaaminen auttaa paljon klassisen tyylin soittamisessa. Sensijaan, että soitettaisiin asemasta tai seurattaisiin yhtä tai kahta kieltä intervalleina, soitetaan barreena ja soinnuista arpeggiona.
- Arpeggioissa kannattaa opetella oikea näppäilytyyli alusta saakka. Eli siis että käytetään kaikkia oikean käden sormia. Yksi hyvä sormintaharjoitus on "Konevitsan kirkonkellot", jossa pääsee käyttämään peukaloa, etusormea ja keskisormea ja opettelemaan niiden koordinaatiota.
- Älä hermostu. Kaikki kysyy treeniä, treeniä ja treeniä. Vaikka sitten yksi tahti arpeggoineen kerrallaan.
- Kasvata oikean käden kynnet pitkiksi. Auttaa paljon sormintasoitossa. Tosin plekun kanssa tulee ongelmia.
ankaran päivittäisen treenauksen jälkeen Cavatina alkaa jo kulkea. Ei vielä ihan kuin elokuvan alussa, mutta päivä päivältä eteenpäin kuin mummu lumessa.
Harvinaisen pirullinen biisi, ei voi sanoa - varsinkin tytölle, jolla ei ole klassisen kitaran taustaa ja joka on tähän saakka soittanut pelkästään plekulla ja pääsääntöisesti komppikitaraa, hardista ja voimasointuja! Niin rauhallinen, herkkä ja tunteikas biisi. Mutta Cavatina on se perinteinen kitaristin gradu :-)
Mitä tästä opimme:
- Vaikka kuinka olisit rokkari ja kuinka diggaisit tiluttamista, soolosoittoja ja metallimestarointia, älä suhtaudu yliolkaisesti klassiseen kitaraan tai flamencosoittoon. Akustinen kitara nimittäin ei anna mitään anteeksi.
- Barreesointujen osaaminen auttaa paljon klassisen tyylin soittamisessa. Sensijaan, että soitettaisiin asemasta tai seurattaisiin yhtä tai kahta kieltä intervalleina, soitetaan barreena ja soinnuista arpeggiona.
- Arpeggioissa kannattaa opetella oikea näppäilytyyli alusta saakka. Eli siis että käytetään kaikkia oikean käden sormia. Yksi hyvä sormintaharjoitus on "Konevitsan kirkonkellot", jossa pääsee käyttämään peukaloa, etusormea ja keskisormea ja opettelemaan niiden koordinaatiota.
- Älä hermostu. Kaikki kysyy treeniä, treeniä ja treeniä. Vaikka sitten yksi tahti arpeggoineen kerrallaan.
- Kasvata oikean käden kynnet pitkiksi. Auttaa paljon sormintasoitossa. Tosin plekun kanssa tulee ongelmia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
A. Oikean käden pikkusormea ei käytetä
B. nailonkieliset on homojen hommia
A. Pikkurilliä ei yleensä käytetä, poikkeuksiakin on.
B. Tulit kaapista?
Olen samaa mieltä, sormisoittoa on hyvä myös opetella. Tuo barreesointu arpeggiona kehittää kyllä varmasti soittoa. Olen edennyt soittoharjoittelussani siihen vaiheeseen, että tuota Cavatinaa vois alkaa treenaamaan. Harjoittelen akustisella, plekulla ja sormin. Sähkiksellä harjoittelen myös. Nuotteja opettelen vähitellen kun kitaran otelauta alkaa tulla vähitellen tutuksi. Aikaa tuo kaikki vie, mutta sitähän on elämän loppuun asti.
Kynsien ei näppäilysoitossa tarvitse olla varsinaisesti "pitkät", riittää että kynsiä näkyy kämmenen puolelta katsottuna 1-1.5 mm.
Peukalon kynnen pitäisi olla 4-5 mm pituinen, jotta sillä voisi luontevasti näppäillä bassokieliä, vaihtoehtona on näppäillä peukalon syrjällä. Jos kaluaa bassoihin enemmän "atakkia" niin voi hankkia peukaloplektran.
Huomasin joskus, kun jaksoin vielä huoltaa omia sarveismuodostumiani, että luontevin pituus oli juuri sellainen, että kynnet just ja just näkyivät nahkan takaa, kun sormea katsoi "nahkapuolelta". Peukussa sama. Silloin ne ei olleet tiellä, ja pehmeä nahka kuitenkin väistyi syrjään näpytellessä, niinkuin se tekee siinä toisessakin tunnetussa näpyttelyssä. Mulla on lisäksi aika "löysät" kynnet pureskelun jäljiltä, joten liian pitkät luomuplekut olisivat vaan kärsineet ja hajonneet jos olisivat olleet sen 1,5 mm kämmenen puolelta näkyvissä.
Hyvä, jotta kulkoo. Tiiä siitä kitaristin gradusta.. luulen, että korkeakoulussa kitarointia opiskelleet eivät pidä Cavatinaa paljon preliminääriä kummempana välietappina. Tietysti kaiken voi soittaa hyvin tai huonosti..
Flamencosoitanta on kitarointia kiimapäissään. Ensimmäisen kerran pippelini nousi pystyyn pelkästä musiikista, kun näin Paco de Lucian esiintymistä TV:ssä. Kunnioitukseni sitä kohtaan on suuri (suurempi kuin vempeleeni).
Barreiden hallinta auttaa klasarissa, mutta koska usein klasaribiisien bassopuoli ei noudata suoraa barreeotetta (vaan siihen on lisätty välisäveliä tms), barreet eivät ole mikään avain klassisen taivaan autuuteen. Ainakin omat sormet ovat usein varsin kummallisissa asennoissa, ja asento vaihtuu sukkelaan toiseksi.
Arpekat kynsillä raavittuina on siinä mielessä vihtumaisia, että ainakaan minä en ole saanut muodostettua kunnollista tekniikkaa, mikä kattaisi 4, 5, ja 6 kielen arpekat. En ole liiemmin harjoitellutkaan (paitsi plekulla tietty), mutta niiden veteleminen puhtaasti muun soitannan yhteydessä tuottaa minulle hankaluuksia..
Moi,
olen tosiaan siinä käsityksessä että Cavatina on vaikea kappale ja oikein soitettuna ihan korkeakoulutasoa. Itse en edes yritä, käyn tunneilla ja ope kantaa eteen ihan alkeisnuotteja. En tiedä, jos soittelisi omin päin kotona ja tabeista niin ehkä tulisi kahlattua vaikeampia kappaleita ja soittaisi ne sitten huonommin. Nyt soittaa vain helppoja huonosti :)
Ope kehotti myös pitämään kynnet lyhyenä tuonne 3/3 tasolle asti, ja opettelemaan soittamaan sormenpäillä mutta kuitenkin riittävän napakasti ja kovaa. Kynnet saa kasvattaa sitten...tulee aina noottia kun yrittää soittaa kynsillä, ilmeisesti se sormenpää on pääosassa niillä pitkäkyntisilläkin?