Päihdeongelmaiseen ripustautunut

itse seurustelin alkoholistin kanssa, ei tietenkään ihan sama kuin huumeet, mutta se ihana ihminen muuttu aina ei-niin-ihanaks ku joi ja lopulta joi vaan. Tiesin ettei mun ole hyvä olla siinä suhteessa, mutta kun rakastin... selvinpäin se ihminen oli parasta mitä mulle on ikinä elämässä tapahtunu. Mutta kun tein lopullisen päätöksen ja jätin sen, tajusin kuinka kevyt olo oli olla. En ollut tajunnu millanen paino, ihan fyysisesti tunsin sen, oli ollut rinnassa. Vaikeeta se oli ja olin ihan hajalla pitkään, mutta selvisin.
Sain kuulla noita lupauksia viinan jättämisestä ja ongelmien myöntämisiä, mutta loppujen lopuksi viina vei voiton mun kanssa seurustelemisesta.
Joten repäse ittes irti vaikka kuinka koville ottas... loppujen lopuks se on parempi.
Sit jos kaveri siitä tajuaa, et oli sun kanssa parempi ku yksin ja pilvessä, ni ehkä se oikeesti tekee asioille jotain. Ja sit voi joskus kattoa tapahtuuko vielä jotain... mutta älä kuitenkaan jää roikkumaan, et jää yksin.
Tsemppiä!

läheisriippuvainen. Tuossa ei ole muuta vaihtoehtoa, kun että hajoaa lopullisesti.

Kerran alkoholisti aina alkoholisti.

Tuttu tilanne varmaan monelle. Itsekin seurustelin jonkin aikaa mukavan miehen kanssa, joka osottautui tuurijuopoksi. Meillä meni mukavasti 8kk, osasi peittää asian, sitten ratkesi. Ilmi tuli valehtelua, kun oli peitellyt juopottelu viikonloppuja. Annoin mahdollisuden. Mutta olut/viina/kaverit ja kapakat vei voiton parisuhteelta. Kipeää ero teki, mutta tiedän, että se oli ainut ja oikea ratkaisu itseni kannalta. En jaksa odotusta, selittelyä ja lupauksia. Tee samoin. Rakkauskaan ei voi toista parantaa, siihen vaaditaan oma tahtoa, Meidän pitää ensi opia rakastamaan itseämme ja olemaan itsekkäitä. Älä anna kohdella itseäsi huonosti.

...hakea apua! Itse tiedän tilanteen aika tarkkaan veljeni kautta joka oli alkoholisti ja kuoli viinaan. Hänen vaimonsa katsoi tuota juopottelua, pettämistä yms. 10 vuotta. Itse suosittelen, että ohjaatte miehesi hoitoon ja tuet häntä siinä. Mikäli hoito ei saa miestäsi lopettamaan ja tajuamaan sinun ja muiden ihmisten tärkeyttä, kannattaa sinun miettiä miehesi jättämistä vaikka se tuntuukin todella pahalta ja raskaalta. Sinun täytyy ymmärtää myös itse elää eikä tuhlata omaa elämääsi olemalla miehellesi äiti! Voimia sinulle!

Hei Luu!
samanlaisia kokemuksia...
kirjoita [email protected]

Itse olen naimisissa alkoholistin kanssa,joka on kiltti,huumorintajuinen ja avulias edelleen.Mutta vaikka vuodet muuttavat ihmistä muutenkin niin tässä tapauksessa väittäisin,että myös persoonallisuus on alkanut muuttua.Vaikka olemme molemmat muuttuneet ,kasvaneet ja joiltain osin viisastuneet,niin mieheni rypee itsesäälissä ja sehän on jo hyvä syy juoda lisää?
Ja se on pahinta että tälle rakkaalle,jota myös viinaksi kutsutaan, ei pärjää kukaan.Se on aina kaikkein rakkain.
On ollut erittäin tuskallista myöntää,että tässä on asia joka ei ole minun tahtoni tavoitettavissa.En saa miehestäni raitista,ellei ihme tapahdu ja hän alkaa tahtoa sitä itse - oikeasti.

melkein 3 vuotta päihdeongelmaisen kanssa. tapasimme 2004 keväällä, mies oli ihana ja kaikin puolin hyväkäytöksinen. kaikki meni hyvin kunnes tuli kesä 2005, siitä alkoi kaikki.. aluksi se ryyppäsi viikonloput,ihan tunnelissa jo kun se tuli töistä kotiin. sanoi vaa syyksi raskaat työt, ja kun pojat pyyteli mukaan/pojat tarjos. aluksi toi kaikki meni muhun ihan täydestä. kesä meni eteenpäin, ja kerran kännipäissään mies kertoi olleensa vuoden hoidossa juomisensa takia, siinä vaiheessa ei hälytyskellot vielä soinu, vaikka olis pitäny.

syksyllä se sitten piti loman, ryyppäsi 3 viikkoa putkeen, millo oli poliisit/lanssit miehet oven takana. mies rupes sekoileen sanoi tappavansa ittensä jos jätän, välillä se sano että tappaa mut.. ja kaikkee muuta sekoilua.

aattelin että se rauhottuu siitä, mutta ei. se meni pahemmaks koko ajan, meidän nurkissa rupes pyörii kaiken maailman piripäitä ja muita deekuja. no sitten se sai kenkää duunista.. silloin katsoin paremmaks lähtee kaverille yökylään. no kaverilla olin yökylässä melkein kuukauden.. kun mies vaan joi ja joi. kaikki sano mulle että anna paskan olla.
yritin, joka kerta kun menin hakeen tavaroita aattelin että pysyn kovana.. no sitten sieltä tuli "kulta mä en koskaan enään.." ja jotenki se puhu mut aina ympäri.

kyllä se oli kiltisti aina hetken.. sitten sama rumba tuntu jatkuvan loputtomiin.

olin niin rikki ja väsynyt koko touhuun, mutten vaan pystynyt lähtemään. pelkäsin hänen ja itseni puolesta, ja varmaa kuvittelin voivani parantaa hänet juomisongelmastaan.

sain myös tietää hänen pettäneen minua, useasti..senkin mies vain kuittasi " sun pillu kyllästyttää, jos olisit yhtä porno mimmi kun "tiina" kyl mä sua olisin pannu" mutta perkele vieläkin jäin roikkumaan, silloin alkoi tuleen mitta täyteen, mutta silti oltii vielä yhdessä.

se oli viimeinen pisara kun tulin töistä kotiin, ja siellä oli taas kutsuttu koko talon väki dokaamaan..mieheni sylissä oli häntä 12 vuotta nuorempi teinityttö joka oli mieheni mulkussa kiinni, silloin näin vaan punaista..ja vihan tunne valtasi minut ja vetäsin itekki kauheet lärvit, sitten sanoin miehelleni että mä en jaksa enään.. se iski avaimen mun sormesta läpitte, heitti seinää päin ja sanoi " jos huora tosta ovesta lähdet saat kirveen niskaasi".

menin ihan suunnattomaan paniikkiin, juoksin pihalle ja soitin poliisit. mies lähti putkaan yöksi, kaverini auttoivat kerämään kamat seuraava päivänä. lähteminen siitä suhteesta oli niin helvetin vaikeaa.. se sattui pitkään.

se miten mies mursi mut henkisesti ja fyysisesti oli todella hirveää.. tuntui että kaikki kaatuu päälle, otin kuukauden sairasloman ja lähdin kaverin kanssa espanjaan. siellä alkoi taas tulla jonkinmoinen elämänilo vastaan.

usein mietin miksi en lähtenyt aikaisemmin? jotenkin tuntuu että tämä mies sairastutti minut, uhkailuillaan, lupauksillaan ja jonkinmoisella rakkaudellaan..jos sellaista edes koskaan oli. siksi lähteminen oli ehkä niin vaikeaa.. en tiedä..

nyt olen päässyt tämän kaiken paskan ylitse, ja nyt tunnen taas eläväni ja olen löytänyt uuden miehen . Kiitos "pete" että olet tullut elämääni.