Erosimme reilu vuosi sitten ja exmies löysi uuden naisystävän. Siihen päivään loppui exän kiinnostus omiin lapsiin. Ovat kuulemma tervetulleita heidän luokseen mutta kun soitetaan ja kysytään niin aina on kiirettä, työtä, matkaa ja muuta estettä. Nyt viikon ajan on siellä muutto eikä lapsilla ole ollut sinne asiaa. Eli syitä löytyy moneen menoon. Harmittaa lasten puolesta kun isä ei halua olla tekemisissä. Olisiko jollaikin ideoita että miten saisin isän jälleen kiinnostumaan lastensa asioista ja miten saisin hänet ymmärtämään että minkä karhun palveluksen hän tekee itselleen olemalla välittämättä omista lapsistaan.
miten saan isän
kiinnostumaan lapsistaan..
221623
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tämä on valitettava tilanne, mutta ei mitenkään ainutlaatuinen. On paljon paljon miehiä, jotka eivät lapsiaan tapaa saatika maksele elatusmaksuja.
Ja niinhän se on, että etävanhemmalla on OIKEUS, mutta EI VELVOLLISUUTTA lasten tapaamiseen. Niinhän se monissa perheissäkin menee, ettei isä lapsista mitenkään huolehdi avioliiton aikanakaan. Miksi sitten huolehtisi/välittäisi, kun on uutta naista kehissä. "Vanhat lapset" ovat vain tiellä...
Et sinä mitään voi tehdä, painostaminen vain pahentaa tilannetta...
Entä silloin kun äiti määrää koska toisen pitää ottaa lapset ja kuinka pitkäksi aikaa? Kun tulee viesti et ne tulee ensiviikolla järjestä itsellesi vapaata myös töistä. Sun vastuulla jos meet töihin ja jotain sattuu. Tapaamiset evätään välittömästi. (olisko jotain pientä kiristystä?) Siin sitä on miehellä pähkäilemistä, miten järjestää vapaata töistä. Silloin kun olisi loma niin eiköhän exvaimo järjestä lapsille niin paljon muuta ohjelmaa etteivät isälleen jouda. Ja muuten koskaan en ole ollut esteenä isän ja lasten tapaamisten välissä. Lapset jopa pyytävät itse, että olisin enemmän paikalla. Eli voi se olla toisinkin.
Tuttu juttu, ja exä vielä muuttelee sovittuja aikatauluja "omien menojensa" mukaan. Jos mies on työmatkoilla eikä voi ottaa lapsia, niin niitä muutoksia ei korvata. Ne jää välistä.
Meillä nämä mieheni lapset kärsivät, mutta en ymmärrä miksi eivät puhu asiasta myös äidilleen. Meillä ollessaan lapset kyllä kertovat isälleen omia mielipiteitään. Ja jos lapset äidilleen puhuvatkin, tuntuu menevän ohi korvien. Lapset ovat puhuneet myös siitä kun äiti juo viikonloppuisi ja vapaapäivisin, eikä koskaan tee heidän kanssaan mitään, eikä käydä missään kun on aamusta asti litkinyt olutta. Äiti voisi sen verran lapsiaan arvostaa, että antaa heille aikaansa silloni kun on kotona. Lapset pitää olla äidillä, mutta äitiä ei ole heille olemassa. Järjetöntä.
Isä ei tosiaan voi äidin elämää säädellä eikä määräillä. Ehkä oikeuteen voisi viedä sopimusrikkomuksen, mutta ajaako se tarkoituksen? Varmaan siinä tapauksessa että lapset tosiaan kärsii.
Äiti ei koskaan tuo eikä vie lapsia, isän pitää hoitaa nämä vaihtokuljetukset. Äiti on usein ajokunnoton, ja jollei ole hän on sanonut suoraan ettei hän aio edesauttaa lasten tuloa meille. Kerran meiltä lähtöä tehdessään nuorempi takertui jalkoihini ja sanoi ettei halua mennä vielä äidin luo, kun ei tiedä milloin pääsee takaisin.
On hiton vaikeaa selittää ummet ja lammet pienelle lapselle kuinka oma äiti hänestä välittää ja haluaa myös pitää lapset luonaan, ja ainahan he ovat isälleen päässeet takaisin. En minä edes tiedä välittääkö se äiti niistä lapsista, mutta lasten täytyy uskoa niin.
Kerroppa nämä jutut jossain niin olet vain se katkera toinen nainen joka havittelee äidin paikkaa!
Tämä ex oli sanonut lastensa aikana minusta suunnilleen noin ja vähän höysteenä näit lunttu ym. nimityksiä. Tytär oli puolustanut ja pyytänyt vaikenemaan äitiään koska ei hän minua edes tunne. Oli saanut jopa uuden isäpuolensa puolelleen. Nyt tämä ex emäntä yrittää tehdä kaikkensa jotta tapaamiset eivät onnistu muuta kuin silloin koska hänellä on meno johon lapset ei sovi.
Siis eikö miehellä saisi olla elämää sen jälkeen kun vaimo lähtee toisen matkaan lasten kanssa? Eli kukaan toinenko ei saa hänen entisestään kiinnostua? Vai mitä tämä ilkeily lasten kustannuksella oikein voi olla?
vaan lapsen oikeus tavata etävanhempaansa. Siksi olisi suotavaa että isä olis edes hieman kiinnostuneempi lapsistaan.
Miehillä on tosiaan oikeus vetäytyä "velvoitteistaan" kun tulee kyse lapsista.
Oman lapseni isä tämän kymmenen vuoden aikana ollut muutaman kerran poikansa kanssa kahdestaan, lyhyehkön ajan.
Nyt on kulunut kaksi vuotta niin, etteivät ole nähneet. Pari korttia on lähettänyt, vaikka olen yrittänyt puhua häntä edes laittamaan välillä tekstiviestiä, ettei lapsi oleta hänen unohtaneen.
Ja näinhän lapsi olettaa. Eivätkö nämä epäkelpoisät ymmärrä sitä tuskaa mitä lapsilleen tuottavat? Lapsihan ei koskaan syyllistä vanhempiaan, vaan etsii syyn aina itsestään. Todella vaikeaa selittää lapselle miksei isä muista, kun ei itsekään pysty ymmärtämään miten voi oman lapsensa vain "unohtaa".
Oma lapseni kärsii nyt tunne-elämän vaikeuksista ja käy säännöllisesti terapiassa. Ei ole vaikea keksiä syitä siihen mielipahaan.
Eli en osaa neuvoa, miten isän saa lapsistaan kiinnostumaan.
Ehkä yhteiskunnankin pitäisi tehdä jotain. Ei isilläkään ole pelkkiä oikeuksia, mitä lapsiin tulee, pitäisi olla myös jonkinlainen velvollisuus olla läsnä. Ihan vaan noiden lasten takia.
Mitä tää yhteiskunnalle kuuluu? Kysyitkö yhteiskunnalta aikoinaan et onko sillä mahdollisuuksia hoitaa sun lapses jos sen teet? Et tainut. Mitä lapsi tekee terapialla jos sillä on vahva äiti joka osaa kyllä kertoa et ei isä välitä edes textiviestin vertaa? Hei haloo. Isättömii on aina ollut ja kyl ne pärjää jos äiti osaa luoda mahdollisuudet. Tunnen myös lapsia jotka pärjäävät vaikka isä on heidät kasvattanut tasapainoisiksi aikuisiksi ilman äitiä.
Eiköhän ihmisten lisääntyminen ole yhteiskunnalle itsestäänselvyys ja jopa toivottava asia, ei tarvitse siihen erikseen lupia kysellä..
Kerroin tuossa MEIDÄN perheen kokemuksia. Uskoisin kaikkien ymmärtävän, ettei jokainen isätön lapsi joudu terapiaan..
Minun lapseni on joutunut, ja TIEDÄN, kuinka paljon hän isäänsä ajattelee ja luonnollisesti vertailee omaansa kavereiden vanhempiin.
Mielestäni isien ja äitien velvollisuus on edelleen kantaa vastuunsa lapsista, kun ne kerran on tähän maailmaan halunnutkin.
Ikävä että sinulla meni siitä luumut suuttimiin.
On toki yhteiskunnalle itsestään selvyys, mutta myös ihmisille se on itsestään selvyys. Eikö se tänäpäivänä ole niin että lapsia ei ole pakko hommata jos niitä ei jaksa itse hoidella. Miksi yhteiskunnan pitäisi? Siis miksi minun pitäisi omieni lisäksi jaksaa hoitaa sinunkin lapsesi jos sä vaan haluut niitä tehdä? Kyllä minusta siinä kohden pitää kysyä jos tekee eikä haluu hoitaa.
Ei pidäkkään joutua. Voi jos olet niin heikko ettet pysty luomaan lapsellesi tasapainoista lapsuutta ilman isää. Miksi sä teit sen lapsen tämän miehen kanssa? Eikö hän ollutkaan se oikea? Ei se lapsen syy ole.
Olisko naisessakin sitten vikaa kun tekee lapsia kenen kans sattuu? Miksi et tehnyt lastasi miehelle joka olisi kokopäiväisesti isä lapsellesi ja mies sinulle? Olisko vika ehkä myös sinussa?
Ja mulla ei menny luumut suuttimiin. Mulla on itsellä lapsia useampi kaikki samalle miehelle. Ja usko huvikses hän on isä heille ihan koko ajan.
Satun vain olemaan mukana tapuaksessa jossa äiti tekee aivan kaikkensa ettei isä voi olla isänä lapsilleen ja silti syyttää joka asiasta. Onneksi lapset ovat sen verran fiksuja että eroittavat jo mikä on äidin mustasukkaisuutta exää kohtaan ja mika on isän parhaaksi.
Ikävää jos sinä et hyväksy lapsesi isän uutta puolisoa. Ei ne sanat vaan se mitä rivien välistä voi lukea.
Toivottavasti lapsesi selviää ilman sinun tukeasikin.
Tekstisi alkaa olla niin katkeran kuuloista, etten tiedä mitä tuohon nyt vielä voisi vastata..
"Siis miksi minun pitäisi omieni lisäksi jaksaa hoitaa sinunkin lapsesi jos sä vaan haluut niitä tehdä?" - Sinulta en lastenhoitoapua pyytänyt...ehkä enemmänkin jonkinlaisen lainalaisen turvan lapsille, koskien omia vanhempiaan. Tiedostan kyllä mm "ongelmaperheet".
"Ikävää jos sinä et hyväksy lapsesi isän uutta puolisoa. Ei ne sanat vaan se mitä rivien välistä voi lukea." -Lapsen isällä ei taida uutta vaimoa olla. Ja päinvastoin oletuksiasi, olen kyllä vienyt lasta tapaamisiin myös silloisen tyttöystävän ollessa paikalla. Olen myös useamman kerran ajanut toiselle puolelle Suomea näihin tapaamisiin, joihin isä ei ole suvainnut saapua. Se jos joku syö lasta, sen voin kertoa.
Mielestäni olen hyvä äiti.Et pysty kuvitteellisilla teorioillasi sitä kumoamaan, sori vaan :)
Jotenkin on noi vastaukset taas asianvierestä. Se älähtää johon kalikka kalahtaa ja uudet vaimot alkavat puolustamaan exiämme. Jos mies ei halua tavata lapsiaan, niin syyhän on meidän... lasten äitien. Ei p...kele ole!!!!!
Lapsilla on oikeus isään, mutta kaikki isät eivät yksinkertaisesti pysty olemaan isiä. Ei siinä meidän naisten keskinäinen syyttely johda yhtään mihinkään. Kyllä minun exäni saa nyxä pitää. Ole hyvä. Se, ettei lapset siihen tilanteeseen mahdu, on heidän asiansa. Paljosta jäävät isät paitsi.
Miehet eivät välttämättä näytä sitä mutta ero ja lasten menettäminen voi olla sama kuin lasten kuolema, noin niinkuin henkisessä mielessä. Asiaa ei paranna, että lapsia näkee silloin tällöin, pikemminkin se ptää vain pahaa oloa yllä. Jotkut miehet suojelevat mielenterveyttään pyrkimällä eroon erolapsista kokonaan ja hankkimalla uuden perheen. Jotkut naiset voivat toivoa, että miehet kokisivat eron toisin ja jos oikein kovasti toivoo niin kyllähän se totuuskin toiseksi muuttuu, kai. Jos haluaa, että lapset näkisivät isää useammin niin tietysti voi olla myös eroamatta. Se mahdollisuus ei vaan useille tule nykyään mieleen.
Eikö isän kuuluisi ajatella enemmän lasten kuin omaa mielen terveyttään. On hyvin itsekästä ajatella vain omaa napaa ja omaa hyvinvointia omien lasten kustannuksella.
Aivan totta. Harvoin vaan kukaan osaa ajatella niin jos mielenterveys järkkyy.
Samoin voisivat äidit ajatella lastensa parasta ja lakata parjaamasta lasten isiä ja heidän uusiaan lastensa aikana.
Eikö tasapainottoman tai masentuneen äidin tai isän pitäisi ensin hoitaa oma mielenterveytensä kuntoon ennenkuin jatkaa epäterveitä tapaamisia lastensa kanssa? Epäterveitä siksi, että katkera vanhempi myrkyttää lapsen mielen.
Entä sitten kun äiti tai isä on päässyt tasapainoon, ja alkaa perumaan katkeruudessa sanottuja sanojaan ja tekemiään tekoja. Mihin lapsi voi luottaa kun äiti tai isä muuttaa asenteitaan tämän tästä? Sairaan äidin mielestä isän uusi nainen oli lumppu ja vaarallinen ja terveen äidin mielestä asia tyyppi onkin ok.
Lapselle (iästä riippuen) voi sanoa "rakastan sinua ja välitän sinusta, mutta olen nyt hieman sairas, ja yritän parantua". Tai jotain vastaavaa. Vanhemmille lapsille voi suoraan sanoa oman katkeruuden johtuvan erosta, ja että yrittää päästä tasapainoon itsensä kanssa ollakseen hyvä äiti tai isä.
Tein sen virheen etten ymmärtänyt näitä asioita ja seurauksena - vaikka olenkin onnistunut pääsemään henkisesti tasapainoon - en edelleenkään saa puheyhteyttä vanhimpaan lapseeni. Kolmisen vuotta olen anellut, mutta hän suhtautuu kuin halpaan riepuun, koska yritin kääntää hänet isäänsä vastaan. Mistä minä silloin tiesinja ymmärsin mitä näistä voi seurata? En mistään.
Vaikutat mustasukkaiselta uudelle naiselle. Lakkaa itsesi tyrkyttäminen. Älä sekoita lapsia ja itseäsi tilanteeseen. Hän on kyllä valmis ottamaan lapset, ei sinua.
Meillä sama juttu. Heti eron jälkeen oltiin päivittäin yhteydessä. Heti kun uusi naikkonen ilmaantui, mies lopetti kuin seinään lasten tapaamisen ja minulle soittelun.
Ne uudet naiset pistää miehen heti kuriin, että entinen elämä on jätettävä, jos aikoo hänen kanssaan olla.
Nyt on kulunut kohta kuusi vuotta, eikä mies halua olla minun ja lasten kanssa tekemisissä. Iloinen vaan kun pääsi meistä eroon. Edes lapsia ei kaipaa.
Exäni ei tykkännyt kun löysin uuden naisen.Se kielsi lapsia tulemasta meille sillon kun mulla on yhteishuoltoviikonloppu.Exän vaatimus oli että saan tavata lapsia mutta muualla.Lapset ja naiseni tuli aluksi hyvin juttuun mutta varmaan äidin painostus alkoi vaikuttaa eikä laspet parin kk-n päästä edes tervehtineet häntä.
Seuraavaksi lapset sanoi ettei halua tulla meille.Mun piti tavata niitä muualla.Aluksi yritettiin mutta kalliiksi se tulee olla viikonloput yötä hotellissa.Kaksi kertaa suostuin.Sitten sanoin lapsille että se saa loppua.Kerroin vähän elämän tosiasioita mutta.Lapset sanoi ettei äiti tykkää jos ne tulee meille.Naisessa ei lasten mukaan ollut mitään vikaa mut jos äidin mielestä oli niin sitten siinä varmaan oli.
Kun en sitten lapsia enä tavannut,exä alkoi levitellä juttuja etten halua tavata lapsia, lapset ikävöi jne.Teki minusta muka huonon ja välinpitämättömän isän.Mutta millä perusteella?Sillä etten suostunut exän vaatimuksiin.Exä toimi lasten suhteen väärin.Sen olisi pitänyt tukea lapsia ja olla niinkuin on normaalia tavata isää isän kotona vaikka isällä olisi uusi nainen.Mutta exäpä käyttikin vaan lapsia välineinä kostaaksen ereon minulle.Se ei ymmärtänyt että se oli kosto lapsillekin.
Asiat on muuttuneet kun lapsista tuli isoja.Mutta kyllä ne muutama vuosi jätti jäljet.Ei olla niin läheisiä.Exä kehuu miten hän kasvatti lapset yksin kun isää ei kiinnostanut.Pieni piikki hänelle kuitenkin tuli kun vanhempi lapsi laittoi välit poikki äitiinsä murrosiässä juuri tän konfliktin takia.Hän lähti 18 vuotiaana maailmalle ja teki kaikenlaista typerää mitä olisi voinut jättää tekemättä.Kävin joskus hakemassa hänet putkastakin.Hän on kyllä siitäkin jo rauhoittuntu ja käy terapiassa mut pitää tiukasti kiinni vihastaan äitiinsä.Meillä hän käy joskus.On kamalaa katsoa miten oma lapsi on siinä tilassa ettei vielä aikuistuttuakaan ole tasapainossa.Kovasti hän yrittää ymmärtää ja tsempata.Syksyllä hän aikoo vahvasti hakeutua kouluun.
Siksi suhtaudun varauksella näihin kun toista puolisoa syyllistetään yksipuolisilla kommenteilla. Aina pitäisi kuulla molempia.
Jos isä heidät jättää, on silläkin vaikutusta. Syy on yhteinen. Katso peiliin, ja näe toinenkin syyllinen!
niin.. isä kostaa oman vihan lapsiin kun oikeasti on vihainen lasten äidille, kasvakaa miehet aikuisiksi ja ottakaa vastuu lapsistanne.
Tämän saat kyllä selittää. Mitä isä voisi tehdä toisin? Olisi voinut tehdä? Tiedän yhden keinon: viedä äidin käytös oikeuteen. Olisiko se ollut lasten etu? Ehkä. Olisivat oppineet ettei niin saa toimia kuten äiti toimi.
et varmaan mitenkään, isän pitää itse tajuata asia, koskaa ei ole liian myöhäistä. eli yritä selittää lapsille ja anna ajan kulua, ehkä exäsi tulee vielä järkiin. pakottaahan ei voi, koska siitä ei kuitenkaan seuraa mitään hyvää.