Miten koet tai olet kokenut mokusuhteen kun lapsia on edellisestä liitosta sinulla tai puolisollasi? Paljonko lapset ovat vaikuttaneet sinuun?
Miten eksäsi tai hänen eksänsä (lapsen tai lasten isä tai äiti) on suhtautunut ulkomaalaiseen isä- tai äitipuoleen?
Onko asuinpaikkanne valintaan vaikuttanut etävanhemman tahto tai mielipide?
Allekirjoittanut vastailee itse vähän myöhemmin, kun tuo ihana auringonpaiste lakkaa houkuttelemasta ulos.
Miten eksäsi tai hänen eksänsä (lapsen tai lasten isä tai äiti) on suhtautunut ulkomaalaiseen isä- tai äitipuoleen?
Onko asuinpaikkanne valintaan vaikuttanut etävanhemman tahto tai mielipide?
Allekirjoittanut vastailee itse vähän myöhemmin, kun tuo ihana auringonpaiste lakkaa houkuttelemasta ulos.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan mielenkiinnosta tekis mieli tietää että jos suunnittelet muuttavasi miehen perässä muille maille, niin mitä muksun isä siihen sanoo että viet teidän yhteisen lapsen pois suomesta?
Musta vaan tuntus hassulta jos isä siihen mukisematta suostuu, ellei se nyt ole ihan joku narkkari-*aska, joka ei välitä eikä tajua elämänmenosta yhtikäs mitään.
on ratkaiseva asia. Jos on yksinhuoltaja niin silloin päättää yksin lastensa asioista, mutta jos taas yhteishuoltajuus niin lapsen muuttoon ulkomaille (ja moneen muuhunkin asiaan) tarvitaan aina toisen vanhemman lupa ja suostumus. Jos yhteishuoltajavanhemmat eivät pääse yhteisymmärrykseen lastensa asioista niin asia siirtyy viranomaisten päätettäväksi, jotka tekevät päätöksensä lasten edun kannalta.
Tämä siis ihan yleisesti tästä aiheesta lapsen muutto toisen vanhemman kanssa ulkomaille.
ne miehet jotka antaa viedä lapsensa ulkomaille, saatika arabialaiseen kulttuurin omaavaan maahan.
Hirveä ajatuskin.
Minulla edellisestä liitostani lapsi (mokuliitto) ja nykyinen mieheni pitää lasta kuin omaansa. Lapsen biologinen isä ei hyväksy nykyistä suhdettani. Hänellä ei koskaan ollut tiivistä suhdetta lapseensa, mutta nyt toinen mies hyppii hänen alueelleen kuulemma, hah. Lapsi pitää nykyistä puolisoani isähahmona, ja sekös lisää kuumaa vettä soppaan. Että ei helppoa meilläkään. Ja koettelee myös minua päätäntävaltani kera. Meillä ei siis yhteishuoltajuutta, olen yksinhuoltaja, ja suunnitelmissa ehkä myöhemmin muutto ulkomaille... ehkä jopa sinne paljon parjattuun arabimaahan ;)
..pääosin positiivisia on kokemukset ulkom. miesten suhtautumisesta tyttäreeni. Ihanasti ottavat hänet vastaan ja pitävät jopa "omana" lapsenaan, toisin kuin eräätkin kotimaiset. Kuitenkin paljon kokemusta omaavan elämään liittyy tietysti se huonokin,kun mies ei pystynyt ymmärtämään miksen voinut lähteä hänen mukaansa hänen vaihtaessaan kaupunkia. Olen aina asettanut tyttäreni etusijalle ja tässäkään tapauksessa en olisi voinut "riistää" häntä pois tutuista ja rakkaista asioista ja kaupungista, jonka hän tuntee kodikseen. Niimpä sitten jäin ja mies meni menojaan..kun löytäis jostain jonkun joka haluaa paikalleen asettua niin olisin kyllä tosi kiitollinen..kovin ovat reissaavaisia, ainakin nämä jotka tunnen!