Jaksaminen on kokonaisvaltainen tila. Jaksamiselle luo pohjaa, kun kotipesä on kunnossa. Silloin jaksaa töissäkin tehdä työnsä hyvin. Jos kotipesä ei ole kunnossa, silloin täytyy hakea voimaa muualta; ammattiauttajilta, ystäviltä ja lisäksi
voimaa pitää saada jostain korkeammalta, että jaksaa seuraavaan aamuun.
Itse olen saanut kosketuksen korkeampaan voimaan, muuten en jaksaisi. Mieheni pettää minua ja samalla itseään. Ero olisi helppo ratkaisu, mutta kun nyt ei ole kysymys ns. normaalista pettämisestä. Niin kuin pettäminen voisi olla jotain normaalia, hyväksyttävää. Yleensä siihen ajaudutaan, kun kotona asiat eivät ole hyvin, ei yhteistä tekemistä, ei seksiä, seikkailuhalua. Miehelläni on psykiatrin mukaan seksiriippuvuus, joka johtuu hänen alkoholismitaustasta. Mieheni on ollut juomatta jo yli kymmenen vuotta, mutta hänellä on edelleenkin vaikeuksia nauttia jokapäiväisestä arjesta. Parantuneet alkoholistit puhuvatkin pulloista hameen alla. Tällä he tarkoittavat monia asioita, joita olen omakohtaisesti itse joutunut kohtaamaan tahtomattani.
Mieheni suvussa on taipumusta alkoholismiin, hänen isänsä joi rankasti, mutta pääsi siitä eroon ajoissa. Mieheni kolmella veljellä on ollut vaikeuksia alkoholin kanssa; yksi heistä on nyt raittiina, yksi oli lähellä itsemurhaa, yksi juo hallitusti, mitä lie sekin tarkoittaa.
Mieheni yritti monta kertaa päästä viinasta eroon, itki ja lupasi, lupasi ja sortui. Aluksi syytin siitä itseäni, kun mieheni joi, enkö ollut tarpeeksi hyvä. Alkoholisti löytää aina syyn juoda, syy löytyy sateesta tai auringonpaisteisesta päivästä.. Alkoholi toi miehelleni värivaloja(elämyksiä) arkielämään, muuten hän ei pystynyt tavallisesta arjesta nauttimaan.
Mieheni pääsi AA:n avulla eroon juomisesta, mutta ei lopetettuaan löytänyt arjesta näitä värivaloja. AA:ssa olevat kertovat, että paraneminen on elinikäinen prosessi ja AA:n kautta kuiville päässeiden paranemista auttaa elinikäinen säännöllinen käynti näissä kokouksissa, mistä he saavat eväitä löytää arkipäivän värivalot.
Mieheni on kokeillut monenlaisia värivaloja omalla ja minun terveydellä leikkien. Yhteen aikaan hän kuntoili mielettömästi, juoksi päivittäin puolimaratoneja. Nautti liikunnan tuomasta hyvästä tunteesta. Päivittäiseen kuntoiluun hän varasi kolmesta viiteen tuntiin. Metsähommia, puiden hakkaamista, pienimistä hän teki yhteen aikaan niin, että kroppa alkoi reistailla raskaasta fyysisestä työstä. Työhönsä hän välillä puri energiansa, niin, että lopulta sairastui burnoutiin viime syksynä ja nyt odottaa sairaseläkepapereita Valtiokonttorista.
Nyt vasta ymmärrän, että kaikki tämä johtuu taustalla olevasta alkoholismista, herätyksen koin psykiatrin tuolilla, kun hän ilmoitti meille yhteisesti, että kysymys on alkoholismista johtuvasta seksiriippuvaisuudesta. Jos ja kun olisin ymmärtänyt tämän aikaisemmin, että mieheni on parantumaton alkoholisti ja tarvitsee tavallaan jatkuvaa hoitoa, että pystyy sairautensa kanssa elämään arkea, niin olisin voinut tehdä paljonkin hänen hyväkseen, silloin minun ei olisi tarvinnut enää kokea mieheni seksiriippuvuutta. Uskottomuus sinällään satuttaa ja loukkaa, tunsin itseni loukatuksi ja olin vihainen. Mieheni ei pitänyt sitä minään, ”pelkkä huora vain oli tämäkin ihminen ollut hänen sanojensa mukaan”. Toisaalta näin hänen tuskansa, kun hän lakaisi maton alle ikäviä asioita, ehkä siksi, kun hänellä ei ole niitä voimaa kohdata. Opin ymmärtämään, että kysymys on sairaudesta, silloin sain jostain ylimääräisiä voimia elää ja käsitellä tätä vakavana sairautena. Sain uskoa, että mieheni tulee paranemaan tästäkin. Mutta se vaatii mieheltäni rohkeutta kohdata todellisuus ja teot, vasta silloin hän voi ottaa vastuun teoistaan. Se vaatii myös minulta voimia, pettäminen ei ole loppunut, mutta minun täytyy nostaa vain itseni tämän yläpuolelle. Mieheni ei kestä kauaa henkisesti tätä tilannetta. Hän on itse myöntänyt, että psykiatrin sanoissa on perää. Ensimmäinen askel on myöntää tämä itselleen, kuinka kauan menee seuraavaan askeleeseen, ottaa tarjottua apua vastaan?
Päivittäinen elämä ei ole helppoa. Mieheni on burnoutin ja tämän riippuvuuden seurauksena menettänyt otteensa jokapäiväiseen elämään. Hänen muistinsa oli ennen terävä, enää se ei sitä ole. Hän unohtelee asioita, kertoo vanhoista asioista ikään kuin ne olisivat sattuneet tänään. Puhe on välillä hyvinkin ristiriitaista, nauru ja hymy eivät ole aitoa. Osasyynä lienee hänen omavaltainen mielialalääkkeiden vähentäminen puoleen. Välillä hän puhuu outoja, että välittää vain itsestään ja omasta hyvinvoinnista, toisaalta hän kertoo, kuinka paljon merkitsen, eikä haluaisi menettää tätä kaikkea. Kaikkea ei voi kuitenkaan saada. Hänen pitkästä burnout lomastaan johtuen taloudellinen tilanteemme on heikentynyt, mutta siitä hän ei kanna huolta, viimeksi hän lappiin lähtiessään otti käyttörahaa lasten tililtä. Rahoista osa meni tämän naisen kanssa hotellikuluihin, jotka hän häpeilemättä maksoi. Eihän hän voinut viedä tätä naikkosta poikaporukan yhteiseen kämppään. Nämä asiat sattuivat, kun sain näistä tietää. Mieheni ei myönnä tuntevansa tästäkään asiasta minkäänlaista syyllisyyttä, sekin kuvastaa kuinka vakavasta asiasta on kysymys. Enää ei liikuta normaalissa pettämisessä, vaan sairauden maailmassa
Seksiriippuvaisia on väestöstä 2-3 %. Sana on saanut aivan toisen merkityksen, kun olen asian itse joutunut kohtaamaan. Jos en tätä olisi tajunnut, olisin jatkanut käyttäytymistäni kuin normaali pettämisen kohteeksi joutunut puoliso ja heittänyt mieheni pellolle. Mutta kun tiedän mistä on kysymys, jaksan vielä yrittää, en ole sinisilmäinen hölmö, niin kuin normaali tavallinen lukija saattaa tämän kokea, siksipä toivonkin, jos löytyy ihmisiä, jotka ovat tämän prosessin käyneet läpi, niin otan mielelläni neuvoja vastaan. AA:n kautta mieheni pääsi kuiville viinasta, luotan, että AA on nytkin se apu, mutta sinne menosta päättää mieheni, en minä. Psykiatrikin auttaa tässä asiassa, kalliiksihan se vähän tulee, mutta mitä en tekisi mieheni parantamiseksi. Ollaanko vielä yhdessä tämän prosessin jälkeen, en tiedä, mutta jos nyt luovutan, ei mene pitkä aika, kun hameen alta löytyy oikea viinapullo ja sitä kohtaloa en halua miehelleni
voimaa pitää saada jostain korkeammalta, että jaksaa seuraavaan aamuun.
Itse olen saanut kosketuksen korkeampaan voimaan, muuten en jaksaisi. Mieheni pettää minua ja samalla itseään. Ero olisi helppo ratkaisu, mutta kun nyt ei ole kysymys ns. normaalista pettämisestä. Niin kuin pettäminen voisi olla jotain normaalia, hyväksyttävää. Yleensä siihen ajaudutaan, kun kotona asiat eivät ole hyvin, ei yhteistä tekemistä, ei seksiä, seikkailuhalua. Miehelläni on psykiatrin mukaan seksiriippuvuus, joka johtuu hänen alkoholismitaustasta. Mieheni on ollut juomatta jo yli kymmenen vuotta, mutta hänellä on edelleenkin vaikeuksia nauttia jokapäiväisestä arjesta. Parantuneet alkoholistit puhuvatkin pulloista hameen alla. Tällä he tarkoittavat monia asioita, joita olen omakohtaisesti itse joutunut kohtaamaan tahtomattani.
Mieheni suvussa on taipumusta alkoholismiin, hänen isänsä joi rankasti, mutta pääsi siitä eroon ajoissa. Mieheni kolmella veljellä on ollut vaikeuksia alkoholin kanssa; yksi heistä on nyt raittiina, yksi oli lähellä itsemurhaa, yksi juo hallitusti, mitä lie sekin tarkoittaa.
Mieheni yritti monta kertaa päästä viinasta eroon, itki ja lupasi, lupasi ja sortui. Aluksi syytin siitä itseäni, kun mieheni joi, enkö ollut tarpeeksi hyvä. Alkoholisti löytää aina syyn juoda, syy löytyy sateesta tai auringonpaisteisesta päivästä.. Alkoholi toi miehelleni värivaloja(elämyksiä) arkielämään, muuten hän ei pystynyt tavallisesta arjesta nauttimaan.
Mieheni pääsi AA:n avulla eroon juomisesta, mutta ei lopetettuaan löytänyt arjesta näitä värivaloja. AA:ssa olevat kertovat, että paraneminen on elinikäinen prosessi ja AA:n kautta kuiville päässeiden paranemista auttaa elinikäinen säännöllinen käynti näissä kokouksissa, mistä he saavat eväitä löytää arkipäivän värivalot.
Mieheni on kokeillut monenlaisia värivaloja omalla ja minun terveydellä leikkien. Yhteen aikaan hän kuntoili mielettömästi, juoksi päivittäin puolimaratoneja. Nautti liikunnan tuomasta hyvästä tunteesta. Päivittäiseen kuntoiluun hän varasi kolmesta viiteen tuntiin. Metsähommia, puiden hakkaamista, pienimistä hän teki yhteen aikaan niin, että kroppa alkoi reistailla raskaasta fyysisestä työstä. Työhönsä hän välillä puri energiansa, niin, että lopulta sairastui burnoutiin viime syksynä ja nyt odottaa sairaseläkepapereita Valtiokonttorista.
Nyt vasta ymmärrän, että kaikki tämä johtuu taustalla olevasta alkoholismista, herätyksen koin psykiatrin tuolilla, kun hän ilmoitti meille yhteisesti, että kysymys on alkoholismista johtuvasta seksiriippuvaisuudesta. Jos ja kun olisin ymmärtänyt tämän aikaisemmin, että mieheni on parantumaton alkoholisti ja tarvitsee tavallaan jatkuvaa hoitoa, että pystyy sairautensa kanssa elämään arkea, niin olisin voinut tehdä paljonkin hänen hyväkseen, silloin minun ei olisi tarvinnut enää kokea mieheni seksiriippuvuutta. Uskottomuus sinällään satuttaa ja loukkaa, tunsin itseni loukatuksi ja olin vihainen. Mieheni ei pitänyt sitä minään, ”pelkkä huora vain oli tämäkin ihminen ollut hänen sanojensa mukaan”. Toisaalta näin hänen tuskansa, kun hän lakaisi maton alle ikäviä asioita, ehkä siksi, kun hänellä ei ole niitä voimaa kohdata. Opin ymmärtämään, että kysymys on sairaudesta, silloin sain jostain ylimääräisiä voimia elää ja käsitellä tätä vakavana sairautena. Sain uskoa, että mieheni tulee paranemaan tästäkin. Mutta se vaatii mieheltäni rohkeutta kohdata todellisuus ja teot, vasta silloin hän voi ottaa vastuun teoistaan. Se vaatii myös minulta voimia, pettäminen ei ole loppunut, mutta minun täytyy nostaa vain itseni tämän yläpuolelle. Mieheni ei kestä kauaa henkisesti tätä tilannetta. Hän on itse myöntänyt, että psykiatrin sanoissa on perää. Ensimmäinen askel on myöntää tämä itselleen, kuinka kauan menee seuraavaan askeleeseen, ottaa tarjottua apua vastaan?
Päivittäinen elämä ei ole helppoa. Mieheni on burnoutin ja tämän riippuvuuden seurauksena menettänyt otteensa jokapäiväiseen elämään. Hänen muistinsa oli ennen terävä, enää se ei sitä ole. Hän unohtelee asioita, kertoo vanhoista asioista ikään kuin ne olisivat sattuneet tänään. Puhe on välillä hyvinkin ristiriitaista, nauru ja hymy eivät ole aitoa. Osasyynä lienee hänen omavaltainen mielialalääkkeiden vähentäminen puoleen. Välillä hän puhuu outoja, että välittää vain itsestään ja omasta hyvinvoinnista, toisaalta hän kertoo, kuinka paljon merkitsen, eikä haluaisi menettää tätä kaikkea. Kaikkea ei voi kuitenkaan saada. Hänen pitkästä burnout lomastaan johtuen taloudellinen tilanteemme on heikentynyt, mutta siitä hän ei kanna huolta, viimeksi hän lappiin lähtiessään otti käyttörahaa lasten tililtä. Rahoista osa meni tämän naisen kanssa hotellikuluihin, jotka hän häpeilemättä maksoi. Eihän hän voinut viedä tätä naikkosta poikaporukan yhteiseen kämppään. Nämä asiat sattuivat, kun sain näistä tietää. Mieheni ei myönnä tuntevansa tästäkään asiasta minkäänlaista syyllisyyttä, sekin kuvastaa kuinka vakavasta asiasta on kysymys. Enää ei liikuta normaalissa pettämisessä, vaan sairauden maailmassa
Seksiriippuvaisia on väestöstä 2-3 %. Sana on saanut aivan toisen merkityksen, kun olen asian itse joutunut kohtaamaan. Jos en tätä olisi tajunnut, olisin jatkanut käyttäytymistäni kuin normaali pettämisen kohteeksi joutunut puoliso ja heittänyt mieheni pellolle. Mutta kun tiedän mistä on kysymys, jaksan vielä yrittää, en ole sinisilmäinen hölmö, niin kuin normaali tavallinen lukija saattaa tämän kokea, siksipä toivonkin, jos löytyy ihmisiä, jotka ovat tämän prosessin käyneet läpi, niin otan mielelläni neuvoja vastaan. AA:n kautta mieheni pääsi kuiville viinasta, luotan, että AA on nytkin se apu, mutta sinne menosta päättää mieheni, en minä. Psykiatrikin auttaa tässä asiassa, kalliiksihan se vähän tulee, mutta mitä en tekisi mieheni parantamiseksi. Ollaanko vielä yhdessä tämän prosessin jälkeen, en tiedä, mutta jos nyt luovutan, ei mene pitkä aika, kun hameen alta löytyy oikea viinapullo ja sitä kohtaloa en halua miehelleni
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nyt kun se "riippuvuus" on ihan dignosoitu, niin sittenhän sitä voi hyvällä omalla tunnolla pettää... just joo. Silloin kun alkaa tehdä mieli, niin olisiko vaikka hyvä ilmoittaa siitä sinulle ja keskustella ythdessä mitä juuri sillä hetkellä pitäisi tehdä. Varmaan sinultakin sitä seksiä saa.
diagnoosia vaan ryyppäs ja kävi huorissa ihan ilman sitä. Taisi olla mun onni ettei saanut, ei tarvinnut jäädä "sairaan" hoitajaksi.
Mieti hyvä ihminen mikä kuuluu normaaliin parisuhteeseen ja mikä ei!Ei entinen juoppo voi johonkin (kyseenalaiseen)sairauteensa vedota kun pettää sinua,ei edes psykiatri.Vai kuuluu taudin kuvaan heh!
Kyllä juomisen lopettaneen henkilön on otettava se tosiasia huomioon että hän elää koko ajan ihmisten kanssa ja hänen tulee käyttäytyä lähimmäisiään kohtaan kunnioittavasti.
Valitettavasti AA:ssa esiintyy paljon vastaavaa öykkäröintiä juuri puolisoita kohtaan!
Tässä mielenkiintoinen linkki aiheesta:
http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=14918
Itse aikanaan koin kun AA:ssa käyvä puolisoni petti minua ja samalla halveksi mitä törkeimmällä tavalla,pilaten lastemme ja minun elämäni melkein kahdeksi vuodeksi kunnes tarjosin vihdoin ovea.
Päihdeongelmaisen läheinen joutuu antamaan paljon myönnytyksiä eläessään päihdeongelmaisen kanssa,nämä myönnytykset ovat sitten läheisriippuvuutta tai aivan hyvää uskoa ihmisen hyvyyteen ja järjen valon syttymiseen.Loukkaavaa on että silloin kun läheiset odottavat asioiden vihdoin kääntyvän parempaan alkaakin toipilas terrorisoida perhettään.
AA:ssa paisutetaan "alkoholismin" vakavuutta ja näin juomisensa lopettanut henkilö luulee olevansa suuremmankin asian kanssa tekemisissä ja niin sanotusti luulee itsestään liikoja,karkaa raittiusmopo käsistä kirjaimellisesti.En ole kuullut että muut raitistumismuodot aiheuttavat vastaavia pöntön sekoamisia kuin AA! Joten perheelliset tarkkana miten sitä viinan juontia lopetetaan.
toinen mielenkiintoinen linkki aiheesta tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4000000000000036&posting=22000000023802740
Kun luin kirjoitustasi, arvasin heti että kaiken maailman keittiöpsykologit tulee aukomaan päätään asiasta, mihin heillä ei ole mitään kompetenssia tässä tapauksessa. Jos alan ammattilainen on tehnyt diagnoosin naamat vastakkain, on varmaan turhaa kenenkään alkaa viisastelemaan mitään netissä. Sama kuin mä menisin muurarille sanomaan, miten niitä tiiliä laitetaan sinne seinään.
Mutta pitkä kirjoituksesi herätti kieltämättä outoja tunteita. Tietenkin rakastat miestäsi, mutta etkö kuitenkin kärsi tilanteessa melko paljon? Oletko miettinyt, että sinulla on vain tämä yksi elämä? Miten sen haluat käyttää? Olisiko sinun helpompaa olla yksin? En mitenkään halua provosoida eroon, mutta aloin miettimään kirjoituksen puolessa välissä, että mitä eroa tässä tekee miehesi sairauden ja esim. narkkarin välillä? Ei muuta kuin riippuvuus eri asiaan. Mietin, että olisinko itse valmis katsomaan narkkarin toipumista ja pelkäämään joka aamu uutta romahdusta. Vastaukseksi sain, en. Tämä on minun elämä ja se on kerran minulle lahjana annettu. Elän sen kuin parhaaksi näen.
Kehoitan kuitenkin tarkkaan miettimään, mitä elämältäsi tosiaan haluat. Jos haluat auttaa miestäsi, niin ok. Mutta tuskin sinua kukaan tuomitsee siitä, jos et jaksa ja haluat oman elämän. Tai jos tuomitsee, niin näyttää vain oman henkisen pienuutensa.
Luin pitkän kirjoituksesi ja minulla heräsi sympatiat sinua kohtaan. On ikävää mitä olet joutunut kestämään mutta vaikutat sitkeältä. Toivotan sinulle kaikesta huolimatta aurinkoista kevättä, ja etenkin Voimia, niitä tarvitaan.