ikinä miettineet minkä kuvan annatte itsestänne täällä? Onko kukaan teistä yrittänyt katsoa itseään sivustakatsojana? Siis ihan puolueettomana sivustakatsojana? Pystyttekö lukemaan omia mielipiteitä eri asioista tuntematta häpeää? Silleen, että "Hups! Kirjoitinko minä tämän?" Eipä muuta. Jatkakaa harjoituksia.
Oletteko
"Viisastelija"
21707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
sinun puolestasi hävetä. Hyvänen aika! Joku raja.
puute vaivata. En kysynyt tätä kysymystä itseltäni. Pystyn kysymään ja vastaamaan itselleni ilman keskustelufoorimiakin. Pystyn siihen itse asiassa parhaiten yksin. Kysyinkin teiltä vakkaripalstalaisilta.
että voit kysyä sitten iteltäs vaiks peilin eessä
kolahtaa...
ja pahasti....*anna äitis puhaltaa*
.. mietin noita juttuja. Kiroilen täällä jonkin verran tms. käytän muuten aika paskaakin kieltä välillä, mut yritän välttää todella rumaa henkilöön käymistä. Joillakin kirjoittajilla ei tossa asiassa ilmeisesti mitään sisäisiä estoja.;D
Kyllä oon myös yrittäny katsoa kirjoituksiani ns. ulkopuolisen silminkin. Sellainen olis ihan tervettä jokaiselle kynnelle kykenevälle aikuiselle. Tsiigata, että hei: nyt mä tossa kirjoitin tolle, että se on musta" *piip* ja että se on *piip* ja että se on *piip*" ja sen jälkeen kysyä iteltään, että oliks jou toi _mun_ sanomani nyt ihan oikeasti oikeudenmukaista, kun mä kuitenkin tosiaan niin sanoin.;)
Voi oppia uusia asioita itsestään katselemalla omia kirjoituksiaan kriittisesti, totta puhut ap.
..harvoin tulee "hups!mäkö kirjoitin ton" juttuja. Juuri varmaan siksi, että yleensä mietin, mitä kirjoitan.
jos mietitään näitä sinun ikuisia lisäyksiäsi;D....ja lisäyksen lisäyksiä!:/
;D
Niin sairas en kuitenkaan koskaan olisi, että takertuisin yhteen nikkiin, remember Wastaajan muistoa kunnioittamaton.;) Ilmeisesti jo haudattu Wastaaja oli sinulle psykologisesti liikaa.;D
Et sitten muuta nikkiä oikeasti keksi, kuin ton mun ennen käyttämäni Wastaajan?:( Mikäs lisäyksissä olis vikana, sanotaan nyt, että laitoin vaikka sun kiusakses.:)
..narsistisen kirjoitustapasi kilometrien päästäkin. Huono itsetunto sulla, voi nyyh. Vattumarja tota Wastaaja- nikkiä et epähumaaniudellas lokaan vedä, vaikka sen psyk..ilkeyttäs omaksuitkin tietäen oikein hyvin, että mä sitä aiemmin käytin.:)
Päätä sä et valitettavasti voi ostaa kaupasta.;D
Tyyppi roikkuu täällä kaiket päivät, mutta kuvittelee olevansa toisenlainen kuin muut.
Pidä penkistäs kiinni armaani minä paljastan sinulle nyt salaisuuden........
Niin kaikki muutkin luulee :P
En minä. Tosiasia on kuitenkin se, että en kuvittele olevan erilainen. Tiedän, että en ole erilainen. Olen aivan samanlainen kuin muutkin. En parempi, en huonompi vaan ihan samanlainen. Ainoana erona ehkä, että tiedän olevan samanlainen enkä kuvittele olevan erilainen.
kaikki oli mietitty valmiiksi jo ennen kuin nimimerkki rekisteröitiin.
tainnut ilmaista itseni huonosti. Mietittekö edes jälkikäteen asiaa? Tai turhaan mä sitä kysyn. Muutama vastaus tänne on jo oikeastaan selvittänyt tilanteen. Olisi yksi kysymys lisää niille jotka ehkä osaisivat vastata. Kuinka luulette voivan olla joskus jossain asiassa oikeassa, jos ette osaa olla edes väärässäkään?
Mä en valitettavasti voi puhua kuin itseni puolesta, joten sinuttele vaan ihan rohkeasti :)
Mä osaan olla väärässä ja pyytää anteeksi, sen enempää en jaksa asioita jauhaa. En vain ole jossittelija- tai whatif-tyyppiä.
sitten. Jossittelu on tosiaan turhaa. Se ei johda mihinkään.
Itse en enää oikeastaan tiedä mikä on oikea ja mikä väärä. Se riippuu aina siitä, että miltä kantilta asiaa katsoo. Jos on ollut väärässä, huomannut sen ja pyytänyt anteeksi, niin ei olisi mahdollista olla oikeassa myöhemmin ilman sitä väärässäoloa aikaisemmin. Itselläni herää siinä kohtaa kysymys, että oliko se nyt kuitenkaan väärässä oloa, jos sen väärässä olon ansioista tiedän, miten toimia jatkossa oikeammin. Ne kulkee aina käsi kädessä. Niiden raja on itse asiassa olematon. Niiden raja on meidän mielikuvituksen tuotetta. Taitavat ne väärä ja oikea olla sama asia. Saman asian kääntöpuolia. Ei ole olemassa ehdotonta oikeaa tai väärää. Ei ainakaan verbaalisesti. Ei yhdelläkään kielellä. Oikean ja väärän voi erottaa ainoastaan tunteella.
Se on hyvä, että uskallat puhua itsesi puolesta. Monella ei ole rohkeutta tehdä sitä. Harvoilla on rohkeutta aidosti myöntää olleensa väärässä. Todella usea tekee sen ainoastaan miellytääkseen muita vaikka todellisuudessa on asia toisin. Minä voisin kyllä puhua jokaisen puolesta mutta en koe omaavani oikeutta siihen. Puhun siis minäkin ainoastaan itseni puolesta.
Ja pahoittelen nimimerkin puuttesta. Olen mieluiten vaan ei kukaan.
jiiänee.
Tottakai pitää katsoa peiliin aina silloin tällöin, ja kyllä minäkin sitä harrasta. Pyrin kuitenkin kirjoittamaan ja sanomaan vain sellaisia asioita, joiden takana voin seistä. Mutta väärässä olen ollut ihmisten suhteen, ja se onkin suhteellisen helppoa täällä virtuaalimaailmassa. Minutkin ymmärretään väärin täällä, joten ihan yhtä todennäköisesti minä ymmärrän väärin muita.
Jos huomaan loukanneeni jotakuta toista, pyydän anteeksi. Niin täällä kuin oikeassakin elämässä. Mutta mielestäni mielipiteissään ei voi olla väärässä. Perustelut sitten ovat eri asia... :)
Minä olen useinkin väärässä, tai teen väärin. Olen ihminen. Ja vähintä, mitä voin tehdä, on myöntää asian. Mun mielestäni oman virheen myöntäminen ja anteeksipyytäminen (silloin kun siihen on aihetta) on helpoin tie kompromissiin ja harmoniaan. Livessä teen niitä väärinkin perustein, annan helposti periksi pelkästään yleisen harmonian tai konsesus-illuusion takia... Siinä mielessä täällä on helpompi olla oma itsensä.
Oikeasti sydäntäni riepoo aika useinkin se, kun näen kuinka paljon minä (usein tahtomattani) ärsytän muita. :'(
mahdollisuus, että ei toista voi loukata jos toisella ei ole aihetta loukkaantua. Minä en ole jo pitkään aikaan loukkantunut kenellekään. Jos joku kertoo mulle jonkun tosiasian minusta, en näe mitään syytä loukkantua. Totean vaan, että se on niin. On monia asioita mistä en ole ylpeä mutta en kuitenkaan kiistä tosiasioita.
Erehtymätöntä ja täydellistä ihmistä ei ole vielä syntynyt, eikä tule ikinä syntymään. Ei ainakaan niin kauan kuin ihminen syntyy tuntemalla jotain. Ensimmäinen tunnehan on kipu, sen jälkeen seuraa pelko ja sitten kaipuu. Ja ne seuraa jokaista koko elämän ajan. Siksi ihminen on aina tyytymätön, siksi se aina haluaa jotain, siksi se aina haluaa jonkun, saamatta kuitenkaan koskaan(?) selvää, että mitä se haluaa? Ja siitä alkaa se ikuinen etsiminen. Siitä alkaa elämän oppitunti.
Ajattele siitä ärsyttämisestä mieluummin niin, että sä et ärsytä vaan muut ärsyyntyy.
yritän toteuttaa niitä itsekin. Kiitos.
miettimisestä ei saa kuin päänsäryn.
Siksi toiseen ei edes kiinnosta, täähän on keskustelupalsta ja täällä voi keskustella anonyymisti.
En mä siksi toiseen häpeä mielipiteitäni, ne on mun mielipiteitä, joita olen valmis puolustamaan.
"Onko kukaan teistä yrittänyt katsoa itseään sivustakatsojana?"
Ihastuisin itseeni välittömästi.