Kohta vuosi karikkoista suhdetta takana. Ei ole viikkoa tai muutamaa päivääkään ettei jostain tulisi riitaa. Ihan pikku jutuista-kai se on molempien vika-luonteet on molemmilla tuliset. Mietin vain että voiko tämä ikinä muuttua? voimmeko ikinä olla yhdessä rauhaisammin? onko mitään konstia?kokemuksia?
Toinen ongelma on erilaiset tulevaisuuden haaveet. Minä korkeakoulussa toinen työtön jolla ei mitään kiinnostusta mihinkään. Sekin ottaa päähän kun itse raataa ja toinen ei tee mitään. Haluaisin muuttaa opiskelun jälkeen ulkomaille, hän ei.
Mutta: hän on hellin ja rakastavin ihminen ikinä (ehkä liiankin) Hän rakastaa minua vaikka en pysty harrastamaan seksiä tällä hetkellä, hän rakastaisi minua vaikka minulle tapahtuisi mitä-tiedän sen. Hän ei ikinä pettäisi minua tms.
Kysyn vaan että miksi sitten osan ajasta vihaan häntä 30%??
kuulostaako tämä suhde tuhoon tuomitulta?
Toinen ongelma on erilaiset tulevaisuuden haaveet. Minä korkeakoulussa toinen työtön jolla ei mitään kiinnostusta mihinkään. Sekin ottaa päähän kun itse raataa ja toinen ei tee mitään. Haluaisin muuttaa opiskelun jälkeen ulkomaille, hän ei.
Mutta: hän on hellin ja rakastavin ihminen ikinä (ehkä liiankin) Hän rakastaa minua vaikka en pysty harrastamaan seksiä tällä hetkellä, hän rakastaisi minua vaikka minulle tapahtuisi mitä-tiedän sen. Hän ei ikinä pettäisi minua tms.
Kysyn vaan että miksi sitten osan ajasta vihaan häntä 30%??
kuulostaako tämä suhde tuhoon tuomitulta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olenko vain kiintynyt häneen ja hänen hellyydenosoituksiinsa.....? olen huono olemaan yksin ja olin ennen hänen tapaamistaa pari vuotta yksin masentuneena ja itsetunto sairaalloisen huono. en vain enää halua etsiä ketään uutta. en jaksaisi enää. tuntuu vaan että kaikki kaatuu, me ei pystytä puhumaan mistään.. oon miettinyt jo useasti parisuhdeterapeuttia tai ihan omaa terapeuttia...
ja kuinka paljon olen harkinnut eroa.. me melkein erotaan joka viikko ja vähän ajan päästä taas ollaan niin rakastuneita ja pahoillaan.. tää vaan rasittaa ihmistä aika lailla...et en tiedä
Mutta muutos lähtee vain omasta halusta.
Ei tuollaista kukaan pitkään jaksa...
Jo pelkästään se, että toisella on opiskelupaikka ja tulevaisuudensuunnitelmia ja toisella ei, on omiaan aiheuttamaan turhautumista molemmissa. Ja turhautumiset ym. tunteet puretaan yleensä siihen kummaniin, joka on se lähin ihminen.
Poikakaverisi tuntee takuulla kovaa syyllisyyttä omasta elämäntilanteestaan, etenkin kun hän näkee miten se suakin huolestuttaa. Hän ehkä myös pelkää sun jättävän hänet, ellei mitään muutosta tapahdu, joka sekin vaan lisää sitä syyllisyyttä ja epätoivoa hänessä.
Eli ne suurimmat paineet jotka teitä nyt riepoo ja riitauttaa, ovat täysin teidän suhteenne ulkopuollella. Kun ne poistaa, paranee fiilis myös parisuhteessannekin.
Yhdessä niitä unelmia kohti vaan pyrkimään, aktiivisesti, rakkaudella ja ymmärtämisellä sekä pitkällä pinnalla. Ei nykytilanne ole mitenkään ikuinen ja muuttumaton, eikä kumpikaan teistä ole yksin. Tukekaa sitä optimismia ja luottavaisuutta toisissanne älkääkä antako negatiivisten asioiden ottaa valtaa ja repiä teitä erilleen.
... vai että hän "rakastaa sinua täysillä". Sanoisin pikemminkin, että hän TARVITSEE sinua täysillä. Sinä edustat hänelle sitä vahvaa ja huolehtivaa aikuista, jota hän tarvitsee. Ilman sinua hän kokee olevansa vieläkin enemmän tuuliajaolla kuin nyt...
Olette kovin epätasavertainen pari. Sinuna katsoisin eteeni ja hankkisin itselleni kaltaiseni kumppanin.
Jos jatkat tässä suhteessa, kumppanisi vetää sinut mukanaan - tai ainakin imee energiat sinusta niin, ettet pääse elämässäsi sinne asti, minne sinulla tukevan ja tasavertaisen kumppanin kanssa olisi mahdollista...
Vaikea sanoa kun ei tiedä tilannetta paremmin, mutta niinkuin joku jo mainitsi, niin muutoksen pitää lähteä molemmista. En usko että olisi huono idea mennä jonnekkin terapiaan yhdessä, siellä teitä auttaisi aivan ulkopuolinen, jonka on ehkä helpompi nähdä ongelma kuin teidän.
Varmasti vaikuttaa myös toisen työttömyys. Kyllä se tietysti tuntuu aika oudolta, että jos oikein ymmärsin, niin seurustelleet noin vuoden verran, vasta ja nyt jo koko ajan riitoja. Niinhän se ei voi jatkua, sillä ne riidat vain työntävät teitä helposti kauemmaksi toisistanne. Miettikää mitä haluatte, mutta kyllä joku muutos olisi tarpeen!