Heipsan,
Ajattelin naputella miedän tilanteesta.
Olemme lähes 4-kymppinen pariskunta, yhdessä olemme olleet nyt noin 10 vuotta ja meillä on alla vuoden ikäinen lapsi. Meillä on kaikki ns. hyvin, mutta, mutta...
- minä vastaa perheen taloudesta täysin, mies ei osaa hoitaa raha-asioitaan ollenkaan mm. pelaa
- kaikki mitä kotiin hankitaan on minun maksamaa
- lapsen tarvikkeet hankin kaikki
- "johdan" perhettä, eli mitään ei tapahdu jollen käske
jne.
- läheisyys on asteella -90
Olen yrittänyt kaikkea, puhua, olla puhumatta / välittämättä jne.
Viimeinen niitti tuli kuitenkin siitä kun yritin olla hellä niin sain kuulla olevani " kiimainen narttu". Tästä on nyt noin 4 kk, mutta vakaasti tuntuu ettei mitään voi enää korjata. Joskus jopa toivon että miehelläni olisi toinen jolle tunteensa osoittaa, se osoittaisi ettei ole ihan tunnekuollut koko mies.
Ajattelin naputella miedän tilanteesta.
Olemme lähes 4-kymppinen pariskunta, yhdessä olemme olleet nyt noin 10 vuotta ja meillä on alla vuoden ikäinen lapsi. Meillä on kaikki ns. hyvin, mutta, mutta...
- minä vastaa perheen taloudesta täysin, mies ei osaa hoitaa raha-asioitaan ollenkaan mm. pelaa
- kaikki mitä kotiin hankitaan on minun maksamaa
- lapsen tarvikkeet hankin kaikki
- "johdan" perhettä, eli mitään ei tapahdu jollen käske
jne.
- läheisyys on asteella -90
Olen yrittänyt kaikkea, puhua, olla puhumatta / välittämättä jne.
Viimeinen niitti tuli kuitenkin siitä kun yritin olla hellä niin sain kuulla olevani " kiimainen narttu". Tästä on nyt noin 4 kk, mutta vakaasti tuntuu ettei mitään voi enää korjata. Joskus jopa toivon että miehelläni olisi toinen jolle tunteensa osoittaa, se osoittaisi ettei ole ihan tunnekuollut koko mies.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ehkä jos yrität puhua asiasta ja kysyä mitä hän haluaa, jos ei tiedä tai ei ylipäätään halua puhua mistään niin ehkä on aika itse miettiä mitä loppuelämältään, joka voi tuoda onnellisia vuosia kahdestaan lapsen ja ystävien tai uuden rakkaan kanssa, haluaa. Aika oudolta kuulostaa kun kirjoitat että teillä on kaikki ns hyvin ja kuitenkin lista joka on siinä alla ei todellakaan kuulosta hyvältä joten ihmettelen mikä suhteessanne on sinun mielestäsi hyvin. Eli mieti tarkkaan mitä itse haluat ja kysy mieheltäsi mitä hän haluaa, sulla on vielä aikaa aloittaa hyvin alusta ja kun lapsikin on vielä pieni ei hän muista mahdollisesta erosta mitään eikä ehkä tulevista riidoistakaan vaan saisi elää ihan tasaisen tavallista lapsuutta, teidän välit väkisinkin (vaikkette edes riitelisi) vaikuttaa lapsen kehitykseen koska ei koe perheen keskinäistä kiintymystä ja hellyyttä normaalina osana arkielämää. Tsemppiä sulle.
... itsekkin mietin että parempi olisi aloittaa "tulevaisuus" mahdollisimman pian, mutta ei tahdo voimat riittää. Noilla ns.hyvillä asioilla tarkoitin lähinnä taloudellistatilannetta ( tosin se on omaa ansioita eikä se muuttuisi erossa ), mies ei tupakoi ja juokin nykyään kohtuulisesti, kohtelee ja hoitaa lasta hyvin, on paljon kotona (nykyään), tekee sen minkä pyydän ( mutta ei oma-aloitteisesti ). Jos / kun päädymme eroon pelkään hänen pärjäämistään ( henkinen ja taloudellinen ). Toisaalta pelkään myös huoltjuuskiistaa, joka saattaa olla edessä sillä mies osaa olla tosi ilkeä niin halutessaan ja hän tietää että lapsi elämäni tärkein asia.
nk. vahvan äidin roolia suhteessa mieheesi. Olet päästänyt hänet vastuuttoman tilaan huolehtimalla taloudestanne sekä rahallisesti että johtamalla toimintaa. Miten hän ilmaisee omaa miehisyyttään suhteessanne? Oletko liian kaikkivoipa, että miehesi taantuu pojan asteelle. Tähän viittaisi seksistä kieltäytyminenkin ja ehkä myös vastuuton pelaaminen, vaikka rahaa ei olisi. Miten käyttäydyt, kun miehesi touhut ärsyttävät? Annatko miehesi ymmärtää, ettei hänestä ole oikeastaan muuta kuin harmia.
Miten teillä oli aikaisemmin asiat. Miksi alkujaan menitte yhteen vai oliko miehesi silloin tot. eri mies.
Mikä siis on oikein ongelmasi? Se ei mielestäni käy täysin selville.
haluatko siis jättää kumppanisi ja etsi oikeutusta? haluatko toimivan parisuhteen? lisää hellyyttä?
keskity hyvä ihminen siihen, mikä elämässäsi toimii ja päätä, että millaisen elämän haluat! kerro miehellesi, että millaisen suhteen haluat ja muista, että olet omassa mielessäsi luonut nykyiset olosuhteesi, joten niiden muuttuminen on yhtä lailla kiinni sinusta.
Joo-o. Ja kaikki tuo tietsti tapahtui yhdessä yössä. Ja nimenomaan sen jälkeen, kun lapsi syntyi. Kuinka sopivaa, eikö olekin? ;-)
Olet naurettava. Nyt, kun sait lapsen, voitkin alopittaa "itsenäisen sinkun elämän". Toivottavasti lähtiessäsi jätät lapsen isälleen. Heillä lienee oikeus normaaliin elämään, jota sinä näköjään et pysty tarjoamaan.
On aika kovaa tulla isäksi/ äidiksi nelissäkymmenissä, varsinkin pitkän yhteisen kahdenkesken olemisen jälkeen. Ettei vain mies koe itseään tarpeettomaksi? Monet miehet eivät nuorempinakaan osaa ottaa isän ja aviomiehen roolia sen jälkeen, kun vaimo on ollut ensin raskaana, sitten onkin äiti. Ihan kuin eri ihminen. Ja hormonit vievät naista.
Aika tuttu tilanne teillä synnytyksen jälkeen.
Mutta onko oikeutta jättää lapsi ilman ehjää perhettä ennen kuin hän on sitä edes saanut kokea? Sitä voisit miettiä muun miettimisen lisäksi.
jälkeinen masennus teilä siirtynyt miehelle. Ja ihan oikeesti. Miehesi peliriippuvuus viittaisi vähän siihen, että hän kokee olevansa heikoilla ja hakee elämälleen tarkoitusta. Saisi tuuletella, kun toisi perheeseen ison potin rahaa.
Masentunut ihminen on yleensä aikas tunteeton. Ei jaksa ajatella asioita. Keskustelkaa rauhallisesti asiasta ja hoitakaa lasta YHDESSÄ.
Kommenteista, tässä muutamia asiaa valeisivia vastauksia:
-alunperin menimme yhteen kiihkeän rakkauden voimalla.
-mies on pelannut aina se vain paljatui minulle viime syksynä kun löysin pelitositteita
- mies on lapsen kanssa tosi paljon ja olemme yhdessä lapsen kanssa tosi paljon
- en hae oikeutusta erolle vaan hellyyttä ja yhteistä vastuullista aikuista eloa.
- olen puhunut ja puhunut, ollut hiljaa ja puhunut
- en koe että mies on masentunut vaan yhteiset asiat eivät vain kiinnosta häntä
Lapsen syntymä ei oikeastaan ole muuttanut näitä asioita ja lapsi on enemmän kuin toivottu.
Haluan toki valtavasti ehjää perhe-elämää hänen kanssaan mutta nyt kun alkaa elämänilo itsestäkin hukassa niin olen ottanut eronkin vaihtoehdoksi.
let todella itsekeskeinen. Miksi et miettinyt koskaan aiemmin eroa? Nyt se tietenkin on "kätevää" ajattelua, kun sait minkä tarvitsit, lapsen. Lasta ei hankita status-symboliksi!
Jos erota haluat, niin eroa. Lapsi luonnollisesti tuollaisessa tapauksessa jää isälle. Sinä saat elää vapaata (ja pelivapaata) elämää ihan oman halusi mukaan.
No taisi olla turha avautua täällä. Itseäni en koe itsekeskeiseksi ja ihan itkettää tuolaiset olettamukset että lapsi olisi statussymbooli. Enkä tosiaan kaipaa mitään vapaata sinkkuelämää.
En myöskään ymmärrä tuota lapsi jää isälle lausetta, koska on hyvä että isä pystyy huolehtimaan itsestään, eikä tämä ole mitään vittumaisen tunteettoman naisen sanomaa vaan miehen omasta suusta.
Toivottavasti te osaatte olla kaiken nieleviä ja vahvoja ihmisiä, jotka pärjäätte parisuhteessa ilman "parisuhdetta".
Kiitos vielä kuitenkin ajatusta herättävistä viesteistä.
On enemmän kuin sääntö, että täällä nimettömänä kirjoitellaan tuntemattomalle loukkaavia ja karkeita heittoja. Niistä ei todellakaan kannata ottaa murheita eikä pahaa mieltä, vaan sensuroida asiattomuudet mielessään. Ne kommentit kertovat enemmän kirjoittajasta itsestään kuin vastaanottajasta. Tekstit tulevat varmaan sellaisilta ihmisiltä, jotka tosielämässä eivät saa sanaa suustaan ja jotka näin pystyvät sitten purkamaan perusilkeätä ja katkeraa mieltään. Asiallista keskusteluakin on, mutta ei se kovin yleistä ole.
Kävimme yhdessä pariterapiassa 17 avioliittovuoden jälkeen. Siitä lähti suunta parempaan, kohti keskinäistä avoimuutta, läheisyyttä, hellyyttä. Jokaisessa suhteessa tulee omat koetuksensa. Tuntuu siltä, että ne ovat aivan "mittatilaustyönä" kullekin tapaukselle "suunniteltuja". Ne ovat kuitenkin kasvunpaikkoja, niistä on mahdollista selviytyä, kun niihin uskaltaa yhdessä tarttua. Toista ei voi pakottaa, mutta voi kertoa, miltä jokin asia itsestä tuntuu. Se lisää ymmärrystä. Suhde vain syvenee ja paranee, kun on yhdessä voitettu ongelma. Ovathan puolisot lopulta samalla puolella, eivät toistensa vihollisia. Toivon kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.
Hei,
Toi kuulostaa just sellaselta mitä mä voisin kuvitella mun exavovaimoni tilittävän.(paitsi rahat)
Fakta on että hän oli ihminen jonka piti saada asiat heti tapahtumaan, minun taas ollessa hidas ja harkitseva.(alkuun luultiin et täydentää toisiaan)
Lopputulos oli että jossain vaiheessa naiseni ei enään jaksanut odottaa, antaa minun tehdä asioita kuin minä halusin vaan minua komenneltiin ympäriinsä kuin koiraa. Tämä johti kierteeseen.
Koska en koskaan tehnyt tarpeeksi (näkyvää tein vähän, työni vei energiaa myös vapaa-ajalta mutta tienaan erittäin hyvin rahat kelpas, haittapuolet ei) en edes "uskaltanut" puhua mitä minä oikeasti halusin tehdä sillä halusin vain välttää riitaa jne. (tuo salaa pelaaminen??)
Naiseni päätti kaikesta, melkeimpä mielivaltaisesti siitä että oliko seksiä vai ei jolloin vetäydyin kuoreni sisään enkä antanut/halunnut häneltä enää hellyyttä sillä se tuli juuri kuin hän niin päätti. ei muulloin, esim kuin minä sitä tarvitsin.
Eihän teillä välttämättä tästä kyse ole mutta noin niinku ajatuksia tuomaan.