Uusioperhe

No tuohon ongelmaan tuskin saat mitään selkeää vastausta edes ammattilaiselta.

Ongelmahan on sinun pääsi sisällä, eli et pidä lapsista. Jotkut vain ovat sellaisia, ehkä sinäkin.

Tilanteeseen on tasan kaksi ratkaisuvaihtoehtoa - joko alat ymmärtämään lapsia tai sitten lopetat suhteen ja unohdat koko jutun. Lapsilla on oikeus elää välittävässä ja turvallisessa ympäristössä. Ei perheen uuden jäsenen tarvitse heitä rakastaa, mutta sietää ja välittää pitää. Välillä toki oikeillekin vanhemmille tulee hetkiä, jolloin ei jaksaisi millään mukuloitaan, mutta se ei saa olla jatkuva tila.

Kokemusta on uusioperheen elämästä...

Mitäkö teet? Jos lapsista ei kerran voi päästä sivistyneesti eroon (lasten nettimyynti lienee laitonta), joko puret hammasta ja kestät tai sitten lähdet pois. Ilmeisesti olet laskenut, että suhteesta saamasi tyydytys voittaa lapsista aiheutuneen vaivan, muuten et olisi muuttanut yhteen. Sinä tulet joka tapauksessa lähtemään sitten kun arvioit riesan käyneen suuremmaksi kuin palkkion. Näinhän ihmiset toimivat. Ihmissuhteet kun ovat pohjimmiltaan kuitenkin kaupankäyntiä, jossa omaa hyötyä (iloa, tyydytystä) halutaan maksimoida. Ja hyvä niin.

No, sä nyt vaan haluaisit niin kiihkeästi olla sen miehen kanssa kahden, mutta kun on muitakin vastuulla...
Pitäkää kesällä kunnon kahdenkeskeinen loma, jos suinkin mahdollista, niin saatte kuherrellakin rauhassa ja vahvistaa sitä keskinäistä rakkaussidettänne.

Kyllä sunkin on mahdollista kasvaa uuteen rooliisi ja jopa nauttia siitä, kunhan annat itsellesi aikaa etkä tue loputtomasti itsekin niitä negatiivisia ajatuksia, jotka sua juuri nyt riepoo. Tämäkin vastaanpanemisvaihe menee vielä ohi kun hahmotat oman roolisi tärkeyden rakastamasi miehen lastenkin elämässä, koet onnistumisia ja saat muksuilta hyvää palautetta eli näet, kuinka ne viihtyy sun seurassa.

Niin ei valitettavasti kaikissa uusiokodeissa ole ja kyllä lapset sen aistii, jos aikuisella on jarrut ja torjunta päällä. He syyttävät siitä tietysti itseäänkin, koska lapsen maailmahan pyörii hänen itsensä ympärillä.
Et sä halua heidän tuntevan syyllisyyttä tai turvattomuutta, sä haluat vaan päästä itsesi kanssa takas tasapainoon, niin kuin me kaikki halutaan uuden asian edessä.

Sinuna lompsisin vaikka kirjastoonkin ja hakisin tukea sitäkin kautta tähän uuteen elämäntilanteeseen, jonka keskellä sä nyt yrität selviytyä nykytaitoinesi. On paljon ihmisiä, jotka jakaa sun tunteet ja kuvittelevat olevansa ainoita "paholaisia" maailmassa, paljon myös niitäkin jotka on selvinneet uudessa roolissaan hyvin ja osaavat siten antaa käytännön neuvoja muillekin.

Yritä myös kanavoida negatiivisuutesi tietoisesti johonkin tekemiseen, että saat ajatukset poikki etkä vello samassa mielentilassa kovin pitkään kerrallaan, etkä pura tunteitasi syyttömiin, jotka kyselee hassuja.
Lapset eivät ole syyllisiä siihen, mitä sä tunnet, vaan sun oma epävarmuutesi rakentaa sitä torjunnan muuria sun "turvaksesi" ettei sun tarttis muuttua.
Pitää ensin ymmärtää itseään, että voi rauhoitella itseään, kannustaa itseään ja palkita itseään hyvistä valinnoista.

Tämähän oli jo yksi askel pois pahasta olosta, kun uskalsit purkaa ajatuksesi tänne meidän tuntemattomien reposteltavaksi.
Kyllä se ahistus siitä hellittää, kun et anna periksi. Muista, että sulla on myös se ihana mies siinä rinnallasi, jonka olkapää on suakin varten.

Tilanteen taustalla saattaa hyvinkin olla kysyjän oma psyykkinen persoonallisuuden rakenne. Mikä ei ole ollenkaan tavatatonta nyky-Suomessa.

Eli omaan lapsuuden aikaiseen kasvu- ja kehitysprosessiin on jäänyt syvää vaillejäämistä, "sisällä on tyhjä tila", joka ei ole täyttynyt. Tämän seurauksen on hyvin, hyvin vaikea olla tasapainonen aikuinen, koska "ei ole mistä antaa", tällöin tarvitsevien lasten kanssa oleminen saattaa tuntua juuri tuollaiselta kuin ap kuvaa: Ap:n oma tarvitsevuus ei anna tilaa lasten tarvitsevuudelle ja hoivan tarpeelle.

Olet varmaankin alunperin tiennyt kun aloit seurustelemaan kyseisen miehen kanssa et lapset tulee miehen mukana ,joten mun mielestä on turha alkaa nyt sitten ruikuttamaan.
Jos kerran rakastat kyseistä miestä niin paljon kuin tekstissä väität niin silloin hyväksyt myös lapset tai unohdat miehen kokonaan ja etsit sellaisen miehen jolla ei omia lapsia vielä ole.

Kun muutin exäni kanssa asumaan niin hänen luonaan asui myös kaksi lasta. Toki tiesin sinne mennessäni että lapset ovat siellä ja pysyy, mutta kun koitti arki ja aika kului niin aloin voida huonosti siinä uusperhekuviossa.
Toinen lapsista oli ok. ,mutta toisen kanssa oli koko ajan napit vastakkain. lisäksi olin mustasukkainen , vaikka tiedän että se on tyhmää ja epäkypsää (tosin olin silloin vähän yli 20v).

Olen pahoillani, mutta jo tuosta lukemani perusteella voin sanoa ettei tuosta taida mitään tulla. Yleensä nuo huonot ajatukset vain pahenevat, eikä todellakaan yhteinen lapsi siihen auta. Kaikista vain ei ole uusperhe-elämään ja sillä selvä!!

No miehen kanssa olen koskapa rakastan häntä, paljon. Hän tekee minut onnelliseksi, on huomaavainen, hellä, romanttinen, huomioon ottava, saa minut nauramaan ja myöskin itkemään (onnesta), ja tekee (entisenä YH:na) kotitöitäkin pyytämättä, hieroo menkkojen aikana jalkoja ja selkää, ymmärtää, rakastaa, on hyvä isä ja on kaikin puolin ihan uskomaton mies!! Ja kaiken hyvän lisäksi uskomaton sängyssä sekä komea...

Miten helv.... sellaisen voisi päästää käsistään! En minä ainakaan ota sitä riskiä että menettäisin hänet muuttamalla eri osoitteisiin. Siksipä olenkin hieman ahdistunut tästä lapsiasiasta... Pakko kai yrittää vain jaksaa...?? Vaikka näyttää siltä että ei tämä tästä ainakaan paranemaan päin ole... Kumpa voisin kaapata mieheni ja paeta!!

Ja selvennän vielä sen verran, että tottakai minä lastenkin pyykit hoidan samalla kun omanikin. Samahan se on pesenkö omat farkkuni samalla koneella kuin pojan farkut... En minäkään sentään niin lapsellinen että pesisin vaikka ennemmin vajaita koneita kun lasten vaatteita samalla... Ja hoitaahan rakas avopuolisoni myös oman osansa kotitöistä! En ole mikään orja tai piika, enkä osaisi edes alistua sellaiseen kohteluun.

Otan heti piakkoin käytäntöön tämän lomaehdotuksen!! Pukkaan pennut mummilaan vaikka väkisin... :)

Kiitos kaikille vastauksista!