Auttakaa mitä tehdä äitienpäivä tulossa ja äitini vaatii aina muistamaan häntä vaikka hän itse ei välitä muistaa kuin harvoja valittuja.Kun itsekin olen äiti olen ymmärätänyt että äitini on kohdellut minua suorastaan sikamaisesti lievästi sanottuna. Aikani ihmeteltyäni hänen vahingollista käytöstään olen tutustunut narsistiseen luonteeseen ja bingo aivankuin äidistäni olisi kirjoitettu.Hän on hyvin dominoiva luonne ja minäkin olen suht vahva,mutta vaikeaa on.Mitä voisi tehdä rakentavassa hengessä?
Apua tabua
narsistin uhri
101509
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
et pysty muuttamaan äitiäsi. Itsellä on myös narsistiäiti ja ainut konsti pelastaa itseni oli katkaista välit. Koeta vältellä häntä, niin välit pysyy parempana. Muista häntä lauantaina ja pidä sunnuntai itsellesi varattuna, olethan itsekin äiti.
Samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja ja taustalla samanlaisia käytännön kokemuksia.
Parasta on pitää välimatkaa ja suojata itseään.
Narsistia ei auta mikään hoito, terapia tai lääkitys. Hän on aina rasittava ympäristölleen.
Tärkeintä on, että pelastat itsesi ja lapsesi häneltä.
Katso www.narsistienuhtientuki.info
Sieltä erityisesti keskustelusivut: narsistin lapsena.
miettii, miten vahingollinen
on oma äitisuhde ollut
lähestulkoon kaikilla elämänalueillani
irvokkaalta tuntuu joukkodynaaminen
äitienpäivä..
muistaako paineen alla
vai rehellisesti jättää yhtä
tyhjän päälle, kuin oma äitini
on vuosikymmenet tyttärensä
jättänyt - jolle ainoastaan muodolliset
muistamiset ovat avainsana
suhde kuollut lapsesta asti
omat kuviot kaikki kaikessa
tytärtään rankaisi ilmeisesti
vain siksi,
että syntyi
paskan marjat
pakkopyhille
www.narsistienuhrientuki.info
Sinä päätät, mitä sinä aikuisena ihmisenä teet. Muista se. Jos et halua muistaa äitiäsi, niin älä muista. Sanokoot hän sitten mitä sanoo. Lähde vaikka muualle äitienpäiväksi, älä vastaa puhelimeen, pysy kotonasi, jos tuntuu ettei muuten onnistu. Elämäsi on kuitenkin sinun elämääsi ja sinä päätät - ei äitisi.
Narsistille narsisseja.
omalleni "velvollisuustekstiviestin" --hyvää äitienpäivää... että joo. äitini ei ole narsisti, mutta välit ei tällä hetkellä ole hyvät. syyllisyydentunnosta toimii sitten noin, vaikka ei mieli tekisi. suhteet omiin vanhempiin on varmasti vaikeimpia mitä maailmassa on! (sanoo ihminen jolla ei ole vielä omia lapsia..)
velvollisuuskukkakimpun,,
johon hän tietenkin vastasi
velvollisuustekstiviestillä..
niinkuin aina
miten tyhmää on tämä näytelmä
muistamisista..
vaikka sisin huusi
älä reagoi mitenkään
ihmiseen,
jolle murskaamisesi
on ollut tärkein
elämäntehtävä
näin sortuu mukapaineeseen tehdä niinkuin oletetaan
- jotta ei muotosyytöksiä ainakaan voida osoittaa..
näinhän on äitinikin aina tehnyt
muodollisuudet hoidetaan, niin niistä
ei voi kukaan tikulla kaivaa
toivon vain hänen kuolemaansa
eikö olekin rakkaudellinen toive
silti, se on rehellisin tunne,
mitä minulla häntä kohtaan enään elää
edes jokin tunne
vihata en enää jaksa
halveksuakaan en viitsi
energiaani tuhlata
tulisipa kuolema ja
unohdus hänen sielulleen
tämän on aikaan saanut pelkkä
narsistinen paska, joka äidiksi
itseään on kutsunut aina isolla
alkukirjaimella ja tikkukirjaimin
joka helvetin merkkipäivän muistanut
rotten in hell, dear mother.. and
please as soon as possible
your loving...
Kummallista näyttelemistä. Jos välit on aivan tulehtuneet, niin miten edes kehtaa lähettää jotain kukkasia? Tajuaahan se vastaanottajakin, että teeskentelyä se kaikki vain on.
myöhäistä jo