Minulla on nyt kohta kahden vuoden ajan ollut erikoinen, pitäisikö sanoa "vapaa suhde". Emme siis seurustele. Mies on kolmikymppinen.
Minut esitellään kaikille kavereille, muttei vanhemmille. Emme suunnittele yhteisiä matkoja, yhteisestä tulevaisuudesta (siis yhteenmuutosta, naimisiinmenosta tms) emme edes keskustele. Ainoastaan sen verran, että hän on sanonut, ettei yhteinen, oikea parisuhde ja perhe ole poissuljettu mahdollisuus välillämme. En ota näitä asioita puheenaiheeksi, koska rakastan häntä ja tiedän, että hän ahdistuisi sellaisista puheista.
En ole koskaan sanonut hänelle rakastavani, eikä hän minulle. En tiedä, mitä rakkaus on...onko se suuria sanoja ja intohimoa, onko se välittämistä ja myötäelämistä? Minusta tuntuu, että meillä on jonkintyyppistä rakkautta välillämme, vaikkemme siitä uskalla puhua.
Hän ei ole koskaan rakastanut naista tai seurustellut vakavasti. Hän sanoo olevansa äärimmäisen hitaasti syttyvä, ettei vuoden tutustumisaika ole vielä mitään.
Minusta tuntuu, että suhteessamme on kaikesta huolimatta jotain ainutlaatuista. Mies ei koskaan vaadi minulta seksiä tai kohtele minua alentavasti. Alussa nukuimme monta yötä vierekkäin, pelkästään halailtiin. Seksi välillämme on hellää ja huomioonottavaa. Puhumme hänen kanssaan paljon, meillä on pitkiä ja hyviä keskusteluja. Voin puhua hänelle kaikesta, hän ei tuomitse vaan arvostaa sitä että kerron avoimesti asioista.
Hän ei ole mustasukkainen tai omistushaluinen. Hänen mielestään minulla on oikeus olla kenen kanssa haluan, hänelle tärkeintä on, että olen onnellinen. Minä olen ollut monen muun miehen kanssa suhteemme aikana ja olen kertonut niistä miehelle. Hän ymmärtää ne täysin. Itse hän ei ole ollut kenenkään muun kanssa sen jälkeen kuin tapasimme. Hän sanoo, ettei koskaan voisi pettää minua.
Välillä vaadin häneltä edistystä, joskus en kestä sitä, ettemme voi "sitoutua". Olen lakannut pitämästä häneen yhteyttä, poistanut nrot jne. Silti jossain vaiheessa jompi kumpi soittaa, ihan kuin mitään välirikkoa ei olisi ollutkaan.
Joku ehkä ihmettelee miksi jatkamme tätä juttua. Hänen puolestaan en tiedä, mutta minut hän tekee onnelliseksi. Välillä olen yrittänyt ns. oikeaa suhdetta muiden miesten kanssa ja tuntuu, etten saa niistä yrityksistä kuin päänsärkyä.
En kykene arvostamaan ketään muuta kuin tätä rakkauteni kohdetta. Muiden miesten kanssa minulla on riitelyä ja valtataistelua, typeriä keskusteluja ja inttämistä, epäluottamusta ja epäkunnioitusta. Rakkauteni kohde on aina mielessäni. Minulla on hänen kanssaan kevyt ja tasapainoinen olo.
Lisättäköön, että tämä mies on ulkoisesti ja sisäisesti upea tapaus. Hän saisi kenet vaan. Itseäni en pidä mitenkään hienona ja kauniina ihmisenä. Olemme miehen kanssa kuin yö ja päivä, erilaiset luonteeltamme ja elämäntavoiltamme. En tiedä, miten tämä tulee jatkumaan, mutta aion nauttia joka hetkestä.
Kertokaa mielipiteitä tästä. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Minut esitellään kaikille kavereille, muttei vanhemmille. Emme suunnittele yhteisiä matkoja, yhteisestä tulevaisuudesta (siis yhteenmuutosta, naimisiinmenosta tms) emme edes keskustele. Ainoastaan sen verran, että hän on sanonut, ettei yhteinen, oikea parisuhde ja perhe ole poissuljettu mahdollisuus välillämme. En ota näitä asioita puheenaiheeksi, koska rakastan häntä ja tiedän, että hän ahdistuisi sellaisista puheista.
En ole koskaan sanonut hänelle rakastavani, eikä hän minulle. En tiedä, mitä rakkaus on...onko se suuria sanoja ja intohimoa, onko se välittämistä ja myötäelämistä? Minusta tuntuu, että meillä on jonkintyyppistä rakkautta välillämme, vaikkemme siitä uskalla puhua.
Hän ei ole koskaan rakastanut naista tai seurustellut vakavasti. Hän sanoo olevansa äärimmäisen hitaasti syttyvä, ettei vuoden tutustumisaika ole vielä mitään.
Minusta tuntuu, että suhteessamme on kaikesta huolimatta jotain ainutlaatuista. Mies ei koskaan vaadi minulta seksiä tai kohtele minua alentavasti. Alussa nukuimme monta yötä vierekkäin, pelkästään halailtiin. Seksi välillämme on hellää ja huomioonottavaa. Puhumme hänen kanssaan paljon, meillä on pitkiä ja hyviä keskusteluja. Voin puhua hänelle kaikesta, hän ei tuomitse vaan arvostaa sitä että kerron avoimesti asioista.
Hän ei ole mustasukkainen tai omistushaluinen. Hänen mielestään minulla on oikeus olla kenen kanssa haluan, hänelle tärkeintä on, että olen onnellinen. Minä olen ollut monen muun miehen kanssa suhteemme aikana ja olen kertonut niistä miehelle. Hän ymmärtää ne täysin. Itse hän ei ole ollut kenenkään muun kanssa sen jälkeen kuin tapasimme. Hän sanoo, ettei koskaan voisi pettää minua.
Välillä vaadin häneltä edistystä, joskus en kestä sitä, ettemme voi "sitoutua". Olen lakannut pitämästä häneen yhteyttä, poistanut nrot jne. Silti jossain vaiheessa jompi kumpi soittaa, ihan kuin mitään välirikkoa ei olisi ollutkaan.
Joku ehkä ihmettelee miksi jatkamme tätä juttua. Hänen puolestaan en tiedä, mutta minut hän tekee onnelliseksi. Välillä olen yrittänyt ns. oikeaa suhdetta muiden miesten kanssa ja tuntuu, etten saa niistä yrityksistä kuin päänsärkyä.
En kykene arvostamaan ketään muuta kuin tätä rakkauteni kohdetta. Muiden miesten kanssa minulla on riitelyä ja valtataistelua, typeriä keskusteluja ja inttämistä, epäluottamusta ja epäkunnioitusta. Rakkauteni kohde on aina mielessäni. Minulla on hänen kanssaan kevyt ja tasapainoinen olo.
Lisättäköön, että tämä mies on ulkoisesti ja sisäisesti upea tapaus. Hän saisi kenet vaan. Itseäni en pidä mitenkään hienona ja kauniina ihmisenä. Olemme miehen kanssa kuin yö ja päivä, erilaiset luonteeltamme ja elämäntavoiltamme. En tiedä, miten tämä tulee jatkumaan, mutta aion nauttia joka hetkestä.
Kertokaa mielipiteitä tästä. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
...oikealta.
Itselläni ei vastaavaa kokemusta ole, sitoutuminen on minulle hyvin tärkeää, samoin perhe ja yhteinen tulevaisuus. Siltikin kuulostaa siltä että olet löytänyt oikean tavan rakastaa, olette molemmat suhteeseenne tyytyväisiä, ja se on tärkeää. Ehkä tärkeintä!
Suhde voi olla erikoinen mutta aivan yhtä arvokas kuin mikä tahansa muu tasapainoinen suhde. Jos se on oikea teille molemmille, miksi tunteakaan muuttumisen paineita? Vaikka yhteikunta on suuremmassa mittakaavassa erilainen, se ei missään nimessä tarkoita sitä että teidän tulisi olla normipariskunta vastoin omia halujanne.
Onnittelen. Harva jolle vapaa tai muuten epänormisuhde sopii, on löytänyt noin hyvän kumppanin ja yhteisymmärryksen.
***
"Jos se on oikea teille molemmille, miksi tunteakaan muuttumisen paineita?"
Niin, muuttumisen paineet tulevat ulkopuolelta. Kaikki lähipiirissäni sanovat, että ansaitset miehen, joka sitoutuu. Minulla on kuitenkin kokemuksia seurustelusuhteista, joissa mies on ollut tosissaan, palvonut ja tunnustanut rakkauttaan sanoin ja romanttisin teoin. On asuttu yhdessä, suunniteltu avioliittoa ja lasten hankintaa. Totuus kuitenkin on, että niistä suhteista on puuttunut vapaus, arvostus, luottamus, toisen tunteminen...ehkä jopa rakkaus.
Tottakai mietin joskus, tulenko ikinä saamaan lapsia. Ihailen naisia, jolla on hyvä avioliitto ja oikea perhe. Olen kuitenkin niin onnellinen tästä elämästä ja tästä rakkaudesta, etten ole valmis luopumaan "kumppanistani", vaikka joku toinen sen oikean perheen olisikin valmis perustamaan. Ja välillä olen tosiaan sitä yrittänytkin, minusta ei vain ole siihen.
Kiitos, kun kannustit! Olet niitä harvoja, jotka ymmärtävät mikä on oikeasti tärkeää. Tai mistäs minäkään sen tiedän... :) mutta onnellisuus, kai se on tärkeintä. Sama kai se mistä sen onnensa kukin löytää.
Ensinnäkin itse olen täysin koskematon mies suunnilleen samassa iässä, eli vaikka en osaa parisuhdeneuvoa, niin saatan aavistella mitä sen miehen päässä liikkuu.
Eniten siis pisti tämä lause silmään: "Hän ei ole koskaan rakastanut naista tai seurustellut vakavasti."
Se on takuuvarmaa että mies tuntee itsensä hyvin erilaiseksi, epävarmaksi ja myös alistuvaksi, oli päällepäin näkyvä käytös mitä tahansa.
Itseasiassa kuinka kokematon hän on? Olitko hänen ensimmäinen?
Kirjoittamasi perusteella kuulostaa siltä että hän käyttäytyy samalla tavalla kuin normaali rakastava ihminen, mutta ei vain uskalla tai kykene sitä täysin sanoin ja teoin ilmaisemaan kun on kuitenkin kokematon ja näkee itsensä erilaisena.
Normaalistihan mies toimii vievänä ja johtavana hahmona, mutta teillä varmaan mies tekee paljon miellyttääkseen jne, mutta ei kuitenkaan pidä lankoja käsissä kun ei yskinkertaisesti osaa.
Jotenkin pelottaa että teistä molemmat rakastavat, mutta kumpikin odottaisi sitä aloitetta toisetla. Mies ei osaa kun ei ole tarpeeksi "mies" ja nainen ei uskalla koska ei saa "normaalin" miehen viestejä miehen päästä.
Se ihmetyttää miksi sinä harrastat sitten muita miehiä sivussa vaikka sinulla onkin lupa siihen? Kuulostaa siltä että saat kuitenkin kaikki parisuhdeasiat, paitsi ne rakstan sinua ja ne tulevaisuuden suunnitelmat mieheltäsi.
Tämä siis mitä itse olen mieltä näin kokemattomana miehenä. Ehkä pieni vaivannäkö ja tuon tarinan ekrtominen jollekin psykologille voisi auttaa enemmän - hän varmaan psytyisi analysoimaan miehen paremmin. Jotenkin vaan tuntuu että teot ja sanat ei vastaa ja nyt ne on just toisinpäin kuin normaalissa suhteissa, jossa mieht puhu ja lupaa, mutta tuloksia ei näy :-)
Itse melkein jopa suosittelisin että kerrot tutneistasi hänelle, mutta riski piilee siinä että mies ei ehkä "osaisi" reagoida siihen oikein. Eli paniikissa saattaisi sanoa jotian negatiivista, uskoisin kuitenkin että katuiusi ja kertoisi totuuden sitten myöhemmin.
Ja "tuo mies saisi kenet tahansa vaan"... Voi hyvinkin olla että mies ei yksinertaisesti tajua tuota. Huono itsetunto tekee välillä ihmeitä negatiivisessä mielessä.
"Se on takuuvarmaa että mies tuntee itsensä hyvin erilaiseksi, epävarmaksi ja myös alistuvaksi, oli päällepäin näkyvä käytös mitä tahansa."
Olet siinä oikeassa, että mies pitää itseään marginaalitapauksena. Hän ihailee minun välittömyyttäni ja kykyäni ilmaista tunteita. Itseään hän pitää jääkalikkana, siis tunteettomana. Minun mielestäni hän on mitä lämpimin ihminen ja ehkä tietyllä tavalla herkempi kuin minä. Hän ei vain näytä sitä, en tiedä johtuuko se epävarmuudesta. Hän suojelee itseään, pelkää että rakkaus ja sitoutuminen satuttaa häntä itseään ja minua. Niinkuin pelkään minäkin, itse otan tosin paljon enemmän riskejä.
Mies on äärimmäisen vastuuntuntoinen, huolehtii muista ja itsestään todella ihailtavasti. Hän ei ehkä uskalla ottaa vastuuta minusta. Siis parisuhteessahan on niin paljon enemmän vastuuta, kuin sinkkuudessa. Kaksinverroin, onhan siinä kaksi ihmistä.
"Itseasiassa kuinka kokematon hän on? Olitko hänen ensimmäinen?"
En ollut ensimmäinen, luulen, että hänellä on 2-5 eri naista ollut ennen minua. Parisuhteessa olon suhteen hän toki on kokematon. Hän ei tiedä sellaisia suhteeseen kuuluvia kirjoittamattomia sääntöjä. On ilmaissut sen itsekin, että hänellä ei ole kokemusta tällaisista tilanteista, joissa täytyy ottaa toinenkin huomioon. Pelkään kuitenkin olla se parisuhteen "johtaja", pelkään että hän kokisi toiveeni ahdistavina vaatimuksina ja rajoituksina.
"Kirjoittamasi perusteella kuulostaa siltä että hän käyttäytyy samalla tavalla kuin normaali rakastava ihminen, mutta ei vain uskalla tai kykene sitä täysin sanoin ja teoin ilmaisemaan kun on kuitenkin kokematon ja näkee itsensä erilaisena."
Niin, siltä minustakin tuntuu. Siksi jatkankin tätä suhdetta, uskon hänellä olevan tunteita.
"Itse melkein jopa suosittelisin että kerrot tutneistasi hänelle, mutta riski piilee siinä että mies ei ehkä "osaisi" reagoida siihen oikein. Eli paniikissa saattaisi sanoa jotian negatiivista, uskoisin kuitenkin että katuiusi ja kertoisi totuuden sitten myöhemmin."
Niin, hän perääntyisi varmasti. Kyllä hän sanoo tietävänsä, että minä haluaisin enemmän ja tiedän sen pelottavan häntä. Niinkuin kerroinkin, olen välillä itse turhautunut tilanteeseen ja katkaissut välit. Mutta on hänkin katkaissut välit, kun on säikähtänyt minun tunteitani.
"Ja "tuo mies saisi kenet tahansa vaan"... Voi hyvinkin olla että mies ei yksinertaisesti tajua tuota. Huono itsetunto tekee välillä ihmeitä negatiivisessä mielessä."
Niin, hän ei tunnista tilanteita, joissa nainen tulee "iskemään". En usko, että hänellä on huono itsetunto. Joskus tosin tuntuu, että hän haluaisi olla villi ja vapaa naistenmies...mutta joku järjen ääni estää häntä siinä. Hän on tyytyväinen elämäänsä, mutta kuulostaa siltä, että jotain silti puuttuu.
Kiitos paljon miesnäkökulmasta :) Täytyy sanoa, että yleensä pääsen hyvin helposti sisälle miesten sielunelämään, mutta tämä tapaus tuntuu mahdottomalta. Kiitos kun valotit hieman.
minulla vähän samanlainen tilanne, mutta taisin ahdistaa toisen nurkkaan :-(, kuinka pitkiä ovat "tauot" välillänne pisimpään olleet ?
tauot, ettemme ole tavanneet, ovat olleet muutamia kuukausia. Soitellaan tosin aika usein, mutta on siinäkin tullut joskus kuukauden taukoja. En oikein tarkkaan muista, ajan käsitteet ovat hämärtyneet tämän ihmisen kanssa :) Tuntuu, että olen kuitenkin koko ajan ollut hänen kanssaan, vaikka olen tänä aikana jopa seurustellut "tosissaan" toisen ihmisen kanssa.
jo yli kymmenen vuotta ja suhteemme jatkuu, mies naimisissa, minä vapaa.
Minulla on ollut viim. 3,5 vuotta melko lailla samantapainen suhde, olemme 33- ja 38-v. Tosin meidän tapauksessa minä (nainen) olen se, joka on halunnut pitää tämän jutun vapaana ja epämuodollisena - ahdistun kaikista "oikeista" seurusteluyrityksistä. Emme siis seurustele, mutta hänen sängyssään olen ollut viimeksi eilen. Meillä ei myöskään ole ollut muita kumppaneita tänä aikana - jos kuvioon ilmaantuisi kolmansia osapuolia, niin silloin tämä päättyisi.
En haluaisi hukata tätä miestä elämästäni, mutta toisaalta en ehkä jaksaisi jokapäiväisesti elääkään hänen kanssaan. Olen päättänyt, että antaa asioiden edetä omalla painollaan... Ehkä tämä pikkuhiljaa hiipuu itsekseen. Ehkä hän päättää joskus, että nyt riitti (minä luultavasti en), ehkä tämä jatkuu vuosikausia ja lopulta olemmekin molemmat valmiita elämäänkin yhdessä... Päivä kerrallaan... Nyt on riittävän hyvä näin.
Olen nainen ja tunnistin jotain henkilökohtaista tuosta miehen käytöksestä. Onko mahdollista, että miehellä on jonkinlainen sitoutumiskamma eli pelko että parisuhde ei voi onnistua jos siihen tulee ylimääräsiä siteitä. Hän haluiaa, että hänene rakastutaan sellaisena kuin hän on, eikä ulkoisten tai materialististen tekijöiden perusteella. Hän ei myöskään halua suhteeseen mitään kitkaa eli haluaa, että siinä on mahdollisimman vähän tekijöitä, jotka voisivat "häiritä" luonteiden rakastumista. Harmi vaan, että oikeasti luonteita pitäisi testata useissa arkisissa tilanteissa....