Mikä mättää kun valitettavan monet avioliitot lähtevät menemään metsään lasten ollessa alle kouluikäisiä?
Mitä mieltä olette pitäisikö jo neuvola-aikana tarjota lastenneuvolassa vanhemmille kunnollista parisuhteen hoito-ohjeistusta?
Oppaita,yms?
Itse just kokenu v-mäisen eron!
Mitä mieltä olette pitäisikö jo neuvola-aikana tarjota lastenneuvolassa vanhemmille kunnollista parisuhteen hoito-ohjeistusta?
Oppaita,yms?
Itse just kokenu v-mäisen eron!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ja vaikka kuinka tietää että parisuhdetta pitäisi hoitaa niin ei vaan yksinkertaisesti jaksa!
Kaikilla ei ole mahdollisuutta laittaa lapsia hoitoon viikonlopuksi ja sitten jos vapaa-aikaa on pieni hetki niin minä äitinä käytän sen mieluummin lukemiseen, itseni hoitoon ja kotitöiden tekemiseen kuin istuisin miehen kanssa sohvalla sylikkäin tai lähtisin hänen kanssaa jonnekkin...
Eikö se kuitenkin olisi jaksamisen arvoinen asia?
Niin miesten kuin naistenkin pitäisi siihen panostaa.
Siksi jo neuvolassa asian tärkeyttä tulisi korostaa,sillä kyllähän toimiva parisuhde on myös lapsen turva!
Se on se itsekkyys ja suuret odotukset.
Ennen oli yksinketaista. Äiti hoiti kodin ja isä kävi töissä. Se oli sitten siinä.
Nyt sitten odotetaan molemmat hoitaa molempia, mutta ei sitten oikein kumpikaan suju. Nähdään vaan se mitä ei tee, mutta ei nähdä sitä mitä toinen tekee. Kaikkea ei voi saada.
Ja lapsilla on nykyään ihan liikaa valtaa. Ennen lapset oli lapsia ja aikuiset aikuisia. Mutta nyt lapset on aikuisia ja aikuiset lapsia.
Nauttikaa naiset olette tasa- arvonne ansaineet. Ennen miehet oli miehiä ja naiset naisia. Mutta nyt on miehet naisia ja naiset miehiä.
hävettää.
mutta siitä ei ole paljon apua, kun toinen osapuoli kieltäytyy puhumasta ulkopuolisten kuullen mitään.
juuri mitä väki tässä kirjoittelee ja tämä nykyajan hektisyys, kun pitäisi hoitaa pennut ja koti ja tehdä töitä jne, jne. Nykyaikana vaaditaan liikaa meiltä kaikilta, myös lapsilta. Tuossa kun joku kirjoitti että se on tämä tasa-arvo, niin varmasti myös se on yksi syy. Mä silti naisena ja nuorena sellaisena, kuitenkin olisin valmis siihen että mies on perheenpää ja minä hoitaisin lapset ja kodin. Mutta se ei kuitenkaan ole mahdollista nykyaikana, jos ei ole jumalattomasti rahaa. Ja sitten kun miehiäkin on monenlaisia.
Mitäs tästä tuumaat?
http://www.introspekt.fi/artikkelit/kalliisti.html
itse mietin että onko mahdollista jatkaa avioliittoa kliseisesti lasten vuoksi. Jos ero tulisi, lapset joutuisivat matkustamaan pitkänkin matkan toisen vanhemman luo, kodit olisivat puolta pienempiä kuin nyt, jne. Taloudellisesti tilanne hankaloituisi myös. Mutta hirveän hankalaa tuo on elää yhdessä, kun sitä ei voi olla "tunnekylmä" ja jättää reagoimatta asioihin - kun voisikin elää vaan erillään samassa taloudessa, molemmat hoitaisi omat asiansa. Olisihan se tietysti itsekäs ratkaisu omaltakin kannalta- mutta ottaisi päähän kyllä vaikeuttaa näitä olosuhteita vielä entisestään muuttamalla kauas ja heikentämällä taloudellista tilannetta. Olen kuitenkin avioliiton aikana ollut se uhrautuva osapuoli, jota nykyään pidetään itsestään selvänä pesukoneena - lastenhoitoyhdistelmänä... Nyt aion alkaa elää omaa elämää ja kokeilla, miten se avioliitossa onnistuu kun sitä KAKSI elää- tähän mennessä olen uhrautunut liikaa ja toinen on päässyt kuin koira veräjästä elämää sitä "omaa elämää" kodin ulkopuolella. Aion alkaa kasvattaa lapsiakin selviämään ilman isää - tähän asti olen säälittävästi tukenut isän isyyttä - mutta ei se sitä ansaitse. Mitä turhaa teeskennellä...