Yksi syy siihen että olen sinkku on se että olen väsynyt tutustumisen alkuvaiheen säätämiseen. Ensin tavataan, sitten odotellaan että ottaako toinen yhteyttä vai ottaisinko itse. Ensimmäisten treffien jälkeen sama miihailu. Ensimmäisen seksikerran jälkeen sama miihailu. Tykkääköhän se musta? Halusiko se vaan kertapanon? jnejne blaablaa.
Ja niin moni mies tuntuu nauttivan siitä että pitää naista odotuksessa.
Olen väsynyt säätämään ja katselemaan miesten pelailua tällä asialla. Voihan se olla että ne ei tajua pelaavansa, että niistä on ihan ok olla treffien jälkeen 2, 3 tai 4 päivää ottamatta yhteyttä. Mä ehdin siinä ajassa kyllästyä ja vedän johtopäätökset että eipä tästä taida mitään tulla.
Nyt ois fiilis että ei edes jaksa yrittää. Kunhan panee, tai sitten ei, mutta suhteen vääntäminen...auts.
Onko muilla vastaavaa väsymystä?
Jaksatteko suhtautua jokaiseen uuteen yritykseen uudella innolla?
Ja vastatkaa asiallisesti kiitti.
Ja niin moni mies tuntuu nauttivan siitä että pitää naista odotuksessa.
Olen väsynyt säätämään ja katselemaan miesten pelailua tällä asialla. Voihan se olla että ne ei tajua pelaavansa, että niistä on ihan ok olla treffien jälkeen 2, 3 tai 4 päivää ottamatta yhteyttä. Mä ehdin siinä ajassa kyllästyä ja vedän johtopäätökset että eipä tästä taida mitään tulla.
Nyt ois fiilis että ei edes jaksa yrittää. Kunhan panee, tai sitten ei, mutta suhteen vääntäminen...auts.
Onko muilla vastaavaa väsymystä?
Jaksatteko suhtautua jokaiseen uuteen yritykseen uudella innolla?
Ja vastatkaa asiallisesti kiitti.
Vastaukset 36
Vanhimmat
ei olla varmoja toisesta varsinkin jos on netissä tavattu tai välimatkaa on,ja kun tuntuu että naisen pitää itse ottaa yhteyttä mieheen,nykyaikaa näköjään sekin
eiks porukka tajua että mitään ei saa jos ei uskalla heittäytyä ja pistää itseään alttiiksi. Mä oon tainnu törmätä tosi varautuneisiin miehiin joo, ja apua, musta alkaa tulee samanlainen.
Tuntus et se on aina naisen asia "heittäytyä" ja uskaltaa näyttää että tunnetta olisi ja mitäs jos yritettäs...
..heti ensimmäisistä päivistä alkaen, jos tunnetta ei oikeasti ole? Itsellä ei koskaan ole ollut tuollaista valtavaa tunneryöppyä ensitapaamisesta alkaen, enkä kyllä sellaista aio alkaa feikkaamaankaan. Aina on tarvinnut muutaman viikon tutustumisen, ennnen kuin on edes hiukan pystynyt ihastumaan. Sittenhän sitä tunnetta voi näyttää, kun sitä oikeasti on, vai kuinka?
omaa järkeeki käyttää, mihin heittäytyy mukaan ja mihin ei. Jos heittäytyy ja saa jatkuvasti siipeensä, niin varmasti tulee varovaiseksi ihmiseksi. Hanki positiivisia kokemuksia niin sulla on myös positiivinen kuva toisesta sukupuolesta. En tarkoita mitään et "pakko onnistua ihmissuihteissa" vaan että tärkeistä ihmisistä jää hyvä kuva itselle, vaikka suhde joskus kaatuisi.
ei niitä noin vain hankita, kun pelissä on aina se toinenkin ja sen tahto ja paskat puolet.
Eikai kukaan tieten tahtoen etsi huonoja kokemuksia?...
kai ihmiset on erilaisia. Jos mä en tunne ihastunutta poltetta viimeistään kolmansilla treffeillä niin tuskin sitä tuleekaan.
Ja sitten jos kaksi tällälailla erilaista kohtaa....grrrr...siitä seuraa juuri sitä mikä väsyttää mua. Mä ihmettelen että mitä toi toinen pihtaa ja miihailee ja se toinen kai pitää mua sekopäänä.
En minä ainakaan ole koskaan pelaillut mitään pelejä. Kun aikoinaan tapasin uuden kiinnostavan naisen, pyysin numeron. Ylensä parin päivän päästä soitin ja ehdotin tapaamista. Jos sekin meni hyvin, sovin aina samantein uuden tapaamisen. Jos nainen ei tiennyt, milloin hänelle sopisi tai että haluaisiko hän edes tavata, jätin vastavuoroisuuden nimissä seuraavan yhteydenoton hänen huolekseen. Joskus soittivat, toisinaan eivät.
Ihan sama, oliko seksiä ensimmäisenä iltana vai vasta parin viikon päästä, se ei koskaan ollut mikään syy jatkaa tai erota. Ei siinä ollut mitään himmailua. Minä houkuttelin naisen lukseni yökylään ja se oli siinä. Jos joku vältteli asiaa liian kauan, totesin, ettei meillä ole yhteisiä intressejä.
Useinkin paremmin tutustuttamme esille tuli jotain sellaista, mikä sammutti kiinnostukseni. Esimerkiksi mustasukkaisuus, erilaiset arvot, tulevaisuuden suunnitelmat tai joku muu, mutta koskaan asialla ei ollut mitään tekemistä seksin kanssa.
Ja jos homma meni mönkään, en ikinä tuntenut taisteluväsymystä. Seuraava perjantai toi aina mukanaan uudet kuviot, joita jo malttamattomana odotin.
Ehkä minä sitten olen ollut joku ääritapaus, mutta kuvaamasi ongelma tuntuu olevan melkoisen yleinen, vaikken minä ole sitä koskaan ymmärtänyt.
jaksoit olla positiivinen ja vielä tärppäsikin!
Rouva Ratikka oli alunperin aloitteellinen osapuoli. Että terveisiä vaan kaikille "perinteisille" naisille, joiden mielestä aloitteellisuus on vain miesten yksinoikeus.
on aivan samanlainen tilanne. En vain oikeasti jaksa enää sitä rumbaa
venkuloimine o persiestä. ja sit sellane jatkuvassa epävarmuudessa pitämine myös.
jos ei pysty luottaan toseen, nii sit voi olla varma, et se toinenka ei pysty. jos tekee toisen epävarmaks, se toine tosiaanki tulee epävarmaks. se alkais syödä rohkeempaaki kundii enemmä ku sata jänistä. jos ei oo kiinnostusta tai intoo nähä, se toisenki kiinnostus ja into loppuu aika noppaan. rakenna sellase päälle sit jotai suhdetta,.. pelkkä ajatus alkaa väsyttää.
it takes two to tango.
Sehän on kivaa ja hauskaa ?
Mitä hauskaa on pelkästään jonkun panokaverin haalimisessa, mitä mielekästä siinä on ?
Kottarainen mukaan, kotiin, vaatteet puis ja hommiin sen jälkeen kledjut päälle akka pihalle. Tuota ny voi harrastaa aina ku huvittaa mut kunnon seurustelu se ei olekkaan niin helppoa.
Ihan totta, että se alkuvaiheen kikkailu on aika kuluttavaa. Naisen pitää olla tosi mielenkiintoinen, että jaksaisin oikeasti ryhtyä panostamaan. Seksin eteen ei tartte kauheasti tehdä hommia, mutta oikean parisuhteen luominen ja ylläpitäminen edellyttää jo vaivannäköä.
Oon ite 25-vuotias ja sinkkuna oon elellyt jo kaksi vuotta. Selibaatissa ei oo tarttenu elää, mutta alan pikkuhiljaa kaipailemaan jotain muutakin kuin pienessä hiprakassa olevia panopatjoja, joiden nimeä en enää aamulla edes muista. Mulla oli silloin parikymppisenä upea juttu upean naisen kanssa, mutta eihän se kestänyt.
Nyt tahtoisin löytää jotain vastaavaa ja nyt tahtoisin sen myös kestävän. Koko projekti vaan tuntuu niin uuvuttavalta urakalta. Pitäisi tutustua toiseen kaikessa rauhassa. Pitäisi antaa itsestään paljon ja pitäisi olla valmis uhrauksiin.
Eihän siitä mihinkään pääse, että tällainen itsekäs ja huoleton sinkkuelämä on paljon helpompaa kuin sellainen todellinen rakastava parisuhde.
Pitäisi tehdä valinta.
Haluanko elää helposti vai haluanko elää oikein.
Kyllä mä kaipaan kumppania itselleni, koska eihän sinkkuilu monista hyvistä puolistaan huolimatta anna ihmiselle niin paljon kuin aito sitoutuminen rakastamaansa ihmiseen. Mua ainakin näin sinkkumiehenä vaivaa valtava emotionaalinen nälkä. Pitäisi vaan heittäytyä rohkeasti sekaan. Pitäisi löytää ihana kumppani. Pitäisi ja pitäisi. En ole yksinäinen mutta olen yksin. Ympärilläni on ihmisiä, mutta silti on orpo olo. Se jokin puuttuu elämästäni. Ja se jokin on rakkaus.
pallolla tietää miten eletään oikein ja mikä on vääränlaista elämää!!
Onneksi olkoon kaikkitietävyydestäsi!
Helppo elämä ei ole syntiä eikä väärin!!!
missä kohdin tulee ilmi kaikkitietäväisyys ja se, että kirjoittaja esittäisi jonkin suuren totuuden, jonka mukaan kaikkien tulisi elää? Vähintäänkin omituista päättelyä. Eiköhän hän pohdi juuri sitä, minkä kokee itselleen oikeaksi ja tärkeäksi.
mielestä selvästi vääränlaista elämää.
Ote:
"Pitäisi tehdä valinta.
Haluanko elää helposti vai haluanko elää oikein."
No, ehkä kirjoittaja pohtii asiaa omakohtaisesti, mutta kyllä tuosta pohdinnasta käy ilmi se asenne, että helppo elämä on kirjoittajan mielestä vääränlaista elämää.
Kaikkia tuollaisia mielipiteitä vastaan on hyvä huomauttaa heti, olivat ne sitten kuinka omakohtaisia tahansa. Muutenhan tuollaiset aatteet voivat levitä ja saattaa tällaisen helppoon elämään tottuneen ikisinkun elämäntyylin ja -asenteen kyseenalaiseksi :)
Juu tarkoitukseni ei ollut vaikuttaa mitenkään tuomitsevalta. Mulla ei ole varaa heristellä sormea yhtään kenellekään. =)
Tarkoitun tuolla "oikealla" elämäntavalla juurikin sitä, että olisin itse mahdollisimman onnellinen. Eli huoleton sinkkuilu on itselleni "väärä" elämäntapa koska en ole tällä hetkellä kovin onnellinen. Tai en ainakaan niin onnellinen kuin mitä olisin rakastavassa ja kunnioittavassa parisuhteessa.
on ihan oikeassa, jos katsoo tietävänsä miten juuri hän voisi elää oikein tai väärin.
Jokainen on oman itsensä paras asiantuntija.
kirjoittamasi ymmärsin. Teki jo mieleni aiemmin kirjoittaa sinulle, että kaikella on aikansa ja paikkansa, onni löytää sinut jälleen sitten kun olet valmis sen ottamaan vastaan. :)
ps.(enkä tarkoita nyt jotain uskonnollista heräämistä, saattoi kuulostaa siltä! heh!)
hyvä kirjoitus. Kirjottaja kai tarkoitti että oikea hänelle.
PAITSI: yksikään nainen ei ole panopatja. Mä en muutenkaan tajuu tota termiä koska mä tykkään olla paljon päällä :P
Miksi retkahdat niihin epäasiallisiin? On meitä kunnon panomiehiäkin tarjolla, mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa :(
"Yksi syy siihen että olen sinkku on se että olen väsynyt tutustumisen alkuvaiheen säätämiseen."
Toi on totta ja joskus tuntuu että säätämisen määrä vaan lisääntyy... ihmisillä kun kokemus kartuu vaikka vois kuvitella et se on päinvastoin... kun alkaa tuntee itsensä ...et ei tarvis enää säätää... Jotenkin tuntuu siltä et kyse ei oo väsymyksestäkään pelkästään vaan myös ihmisen rohkeuden puutteesta kohdata omat ja toisen tunteet...
Niinkuin -k32v- sanoi et jos toista alkaa vedättää niin kyllähän se tuntuu... eikä se oo mitään avaruustiedettä.... puolin eikä toisin...
Eli vastaus ... on hieman väsymystä... aika ristiriitaistakin kun ei enää yhdenyönjututkaan kiinnosta pätkääkään... ja toisaalta...ikinä ei oo ollu niin paljon tilanteita kun tänä keväänä... ( joskus on ollut vähän päinvastoinkin...)
"Olen väsynyt säätämään ja katselemaan miesten pelailua tällä asialla. Voihan se olla että ne ei tajua pelaavansa, että niistä on ihan ok olla treffien jälkeen 2, 3 tai 4 päivää ottamatta yhteyttä. "
Joono, jos ongelma on siinä, että kyseessä lienee treffit enemmän tai vähemmän tuntemattoman kanssa- eli kyseessä ei siis ole arkisissa ympyröissä tuttu tyyppi? Luonnollisimminhan homma toimii, kun molemmat tapaavat toisensa ihan muissa ympyröissä, kuin treffeillä. Ja toki sinun tulee ottaa huomioon miesten yhteydenoton tapauksessa oma käytöksesi ja suhtautumisesi koko juttuun. Ei se välttämättä ole pelailua miehen taholta, jos ei ota heti yhteyttä, vaan ihan luonnollista hämmennystä sinua kohtaan?
"Jaksatteko suhtautua jokaiseen uuteen yritykseen uudella innolla?"
Mjaa, riippuu tapauksesta. Helppo (kiinnostuksensa/sen puutteen näyttävä nainen) tapaus, kyllä, vaikea ei. Yleisesti ottaen ei ole mielenkiintoa seurusteluun tai siihen verrattavissa olevaan toimintoon juuri nyt, joskin eräs tietty ihQ hunajablondi kiinnostaisi ehkä. Mutta että treffeille? Ei kiitos.
aikoinani noita säätämisvaiheita riittävästi kokeillut ja niihin väsähtänyt. Varsinaisesti säätäminen loppui siihen, että menin ja rakastuin käytännössä ensi silmäyksellä. No vaikka tuo tarina ei aivan kaikkein onnellisimmin päättynytkään niin olen n 99.16% varma, että se mahd. toinen kerta tulee tapahtumaan samalla tavalla. Eli jos ei alussa tunnu lähtevän täysillä niin ei se lähde myöhemminkään - et saa säätämiset jäädä.
Vastaan samaan krapulaan myös yhteen taannoiseen kysymykseesi, että mistä kaupasta ... Kaupan osoitetta en tiedä, mutta kallis kauppa se on - koska sinne kelpaa maksuksi vain koko elämä. Mutta silti uskon, että hinta-laatusuhde on kohdallaan.
"2, 3 tai 4 päivää ottamatta yhteyttä"
Jos mies ei ota yhteyttä niin se EI ole oikeasti
kiinnostunut.Mutta ethän sinä tosin sellaista haekaan..
Jaahas, Emmakin miettii tosissaan että miksi vielä sinkkuna.
Nojoo, mä oon sinkkuna varmaan aika lailla samoista syistä, eli en jaksa enää mitään turhia säätöjä ja siksi olenkin päättänyt etten edes yritä näitä seksi ja muita juttujakaan jos ei muuten kolahda...pääsee helpommalla, eikä vaivaa myöhemmin.
Mulla tuli jo vuosia sitten fiilis ettei toi jatkuva kokeilu toimi, vaan tarvitsee olla kutinaa jo ihan arkisessakin elämässä, eli suosin hidasta etenemistä. Mä luulen muutenkin että nämä nykyiset avioeroprosentit ovat seurausta siitä että ihminen jaksaa ajan x esittää jotain sellaista mikä ei sitten loppujen lopuksi kuitenkaan ole. Sen vuoksi mä ainakin pyrin olemaan niin arjessa kuin juhlassakin se sama oikea itseni.
Sä olet liian kärsimätön ja äkkipikainen. Itse susta ei ole tietenkään yhteydenottajaksi. Vaan jos mies ei suhun 3-4 päivän kuluttua ota yhteyttä, niin sä luulet heti, ettei se ole kiinnostunut.
mutta olen ratkaissut tuon ongelman ottamalla käyttöön suoran puheen ja asian ytimeen menevät kysymykset. Tällä menettelyllä karkotan lisäksi helposti ne, joilla on jonkin sortin ketunhäntä kainalossa.
En jaksa enää pelata mitään rakkauspelejä. Taistelu alkakoon heti. En jaksa pohtia ollako vai eikö olla. Muutenkin vähäistä energiaa tarvitaan niin moneen muuhunkin asiaan.
Teen heti aluksi selväksi, että kissa-hiiri -leikit on turhia. En jaksa juosta karkuun tai leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa vain yrittääkseni olla jotenkin viehättävämpi. Paras saalis on se, joka on haavoittunut ja ansassa. En innostu kenestäkään yhtään enempää jos hän pitää minua epävarmuuden sävyttämässä odotuksessa. Salaperäisyys ja viivytteleminen on useimmiten perseestä. Odottaminen on perseestä. Joko kiinnostaa tai ei. Miihailijoille jää luu käteen tässä elämässä, opetti jo äitini, jolle muuten rakkaimmat onnittelut:)
tuollainen vaikeasti tavoiteltava juttu oikeasti jonkun mieleen? Muuttuuko noin joku kiinnostavammaksi? Mut juu, samaa mieltä - pelit kuuluu nuoruuteen ja muille areenoille. Rakkauteen ei voi lähteä kuin yhdellä tavalla - tosin aivan taistelu sanaa en käyttäisi.
tuo taisteluvertaus tuli vaan mieleeni yhdestä sarjakuvasta, johon äskettäin törmäsin. Vaikea kertoa sarjakuvaa tällä tavalla, mutta yritän:
Tyyppi 1:
- pelataan rakkauspeliä
Tyyppi 2:
- miten sitä pelataan
Tyyppi 1:
- se on helppoa: sinä rakastat minua ja minä rakastan sinua. Sitten alan tehdä asioita, jotka ärsyttävät sinua ja sinä alat tehdä asioita jotka käyvät hermoilleni. Sitten alamme puhua suhteestamme. Sitten mielialamme vaihtelevat taivaallisesta helvetilliseen. Sitten riitelemme, nalkutamme, valitamme, syytämme, loukkaamme, näykimme. Sitten teemme sovinnon ja riitelemme vähän lisää. Lopulta päädymme tilaan, jossa kumpikin ovat kroonisesti pettyneitä.
Tyyppi 2:
- en halua pelata tätä peliä, haluan vain rakastaa ja olla rakastettu
Tyyppi 1:
- taistelu alkaa
asiassa pysyä idealistina ja uskoa mun pelikorttiteoriaan. Toi taistelu kuulostaa liian rasittavalta ja realistiselta.
mikä se pelikorttiteoria on?
Itse uskon, että (inho)realismi on tarpeellinen katsantokanta, jolla riisutaan rakkauden kohteeseen liittyvä täydellisyyden illuusio ja sitä kautta tullaan tekemisiin myös oman epätäydellisyyden kanssa, mihin taas sisältyy kasvun ja kehittymisen mahdollisuus.
Minulla ei kyllä ole mitään empiiristä toditusaineistoa siitä, mitä myönteisiä seurauksia tämän kaltainen parisuhteeseen orientoituminen saa aikaan:)
aiemmin kerroin, että minusta toi homma menee silleen et kumpikin pelaa avoimilla korteilla ja mielellään niitä kortteja ladotaan pöytään aika samaa tahtia. Sitten kun pakat alkaa olemaan aika tyhjiä niin voidaan todeta, että meidän kortit sopii tosi kivasti yhteen, että voisko nää pakat yhdistää.
Tosin erään toisen keskustelun yhteydessä totesin, että käytännössä tää homma menee niin, että itse latoo pöydälle koko elämänsä, mutta toinen vetää vain ässän hihastaan. Ja muutaman vuoden päästä setvitään miksei niin yhteesopivia oltukaan.
Et mullakin on vaan empiiriset todisteet tuosta jälkimmäisestä.
Mua ei todellakaan sytytetä odotuttamalla...
Ei hätää, tuo kuuluu sinkun elämään. Jos on varattu, niin ei tarvi miettiä noita suhteenaloituskuvioita ollenkaan.
Arkeen kuuluu myös se, että itse oot kiinnostunu niistä, jotka taas ei oo susta kiinnostuneita. Ja et susta kiinnostuu sellaiset, jota sä et pidä kiinnostavina.
Nou hätä, kuuluu elämään. Kato sit kun se laaki osuu kohdalle ja kaikki menee putkeen, niin sehän onki sitten melki siinä. Selvää, ettei tollasia kohtaamisia voi joka kerralla tulla.
mielestä kyse ole mistää pelaamisesta tai vastaavanlaisesta kikkailusta. jos se johtaa johonkin, niin se johtaa. nämä pohdiskelijat voisi välillä ottaa iisimmin ja katella mitä sieltä tarjotaan...eikä kaikkea kannata ottaa vastaan.