Euroviisujen jälkimainingeissa mietiskelin miksi itselleni on aika mahdotonta kuunnella ko. showta. Kestän kyllä yhden tai kaksi kappaletta, mutta useampi tuottaa suunnatonta tuskaa. Minussa viisut herättävät saman tunteen kuin tv:n/radion mainosmusiikki tahi kauppojen melusaaste.
Itselleni musiikki kaataa mennessään kaikki aidat ja avaa suoran kanavan aivojen tunteita käsittelevään osaan - ja ei toivotut äänet saavat myös ei toivotut tunteet heräämään.
Entä muut. Tuletteko levottomiksi tai jopa agressiivisiksi äänistä tai musiikista? Entä onko niitä, jotka noin kohtuu rehellisesti voivat sanoa, että musiikki ei oikeastaan vaikuta mitenkään? Voitteko pitää esim. elokuvaa huonona vain sen sisältämän musiikin vuoksi? Onko musiikissa sanoitus tärkeää?
Itselleni musiikki kaataa mennessään kaikki aidat ja avaa suoran kanavan aivojen tunteita käsittelevään osaan - ja ei toivotut äänet saavat myös ei toivotut tunteet heräämään.
Entä muut. Tuletteko levottomiksi tai jopa agressiivisiksi äänistä tai musiikista? Entä onko niitä, jotka noin kohtuu rehellisesti voivat sanoa, että musiikki ei oikeastaan vaikuta mitenkään? Voitteko pitää esim. elokuvaa huonona vain sen sisältämän musiikin vuoksi? Onko musiikissa sanoitus tärkeää?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Musiikki harvemmin aiheuttaa minussa ärtymystä tai levottomuutta. Myös euroviisut menivät eilen kevyesti, meillä oli jopa kisastudio valkokankaineen ja videotykkeineen, discovalot, omat pisteenantosysteemit jne. Halvat on huvit köyhällä.
Mutta se kaaosmainen häly, mikä tulee lapsijoukosta esim. koulussa/päiväkodissa, on jotain mitä en kestä hyvällä tahdollakaan. Stressiä pukkaa heti jos pari päivää joutuu tuommoiselle altistumaan. En voisi koskaan tehdä työtä lapsiryhmien kanssa. Muutenkin olen hiljaisuutta ja rauhaa rakastava ihminen.
on helpompi itseasiassa kestää lasten huutoja, lokkien kirkunaa yms. Liitän ne enempi sellaiseen yleiseen luonnon taustameteliin, mutta tottakai noiltakin ääniltä on päästävä välillä eroon - hiljaisuus on myös hyväksi. Mutta se ongelmani on enempi siinä, että yritetään luoda harmoonisempia sointeja, mutta se ei osukaan yksiin oman mielihyväkeskukseni kanssa.
Ja hyvä, että pystyy nauttimaan halvoista huveista - useimmiten ne on parhaita.
arvelen, että me ihmiset eroamme toisistamme paljon sen suhteen, minkä verran kestämme meteliä, hälyä jne. Koitin miettiä jotain tutkimuksia aiheesta, muttei tullut mieleen. Mutta siis toisilla vain stressireaktion syntymiseen riittää hyvinkin pieni määrä hälyä. Joskus ihminen voi myös häiriintyä melusta esim. työssään, vaikkei itse edes tiedosta, että jokin oirehdinta tai epämääräinen huonovointisuus johtuu siitä.
Onneksi olemme tässäkin erilaisia, ja kai tuohonkin asiaan pätee se, että ihminen on sopeutumiskykyinen ja tottuu suhteellisen nopeasti tiettyihin ärsykkeisiin. Muutenhan meillä ei olisi opettajia ja lastenhoitajiakaan:)
ehkä, mutta pitkäaikaisvaikutukset voivat olla merkittäviäkin. Ei tule itsellenikään suoraan mieleen yhtään tutkimusta, mutta muistaisin melun vaikuttavan jopa odotettavissa olevaan elinikään. En tiedä onko yhtään tutkimusta siitä mitä nykyaikainen jatkuva äänien sekamelska saa aikaiseksi - pitkäaikaituloksia saanemme odottaa vielä pari vuosikymmentä.
Josta tulikin mieleeni - tapasin taannoin erään henkilön joka suunnattomasti ahdistui metsässä kulkemisesta nimenomaan hiljaisuuden vuoksi - tosin eihän luonto mitenkään hiljainen ole. Et erinlaisia tosiaankin.
Jos musiikin vaikutus terveyteen kiinnostaa, niin ensi syyskuussa (20-22.9) Gyllenbergin säätiö järjestää mielenkiintoisen symposiumin aiheesta Espoon Hanasaaressa. Aiheina mm. "music, culture & evolution", "silence and sounds - keys of health", "modern neuroscience for the musician", "mental responses to music", "infectious diseases and music" jne.
Kiitokset vaan tiedosta - panin kalenteriin.
Tulen todella levottomaksi ja ärtyneeksi monenlaisista äänistä: Kaikenlaiset äänekkäät koneet kuten ruohonleikkuri tai pölynimuri, moottoripyörät, vesiskootterit, koiran haukunta, lasten kiljuminen, kuorsaus, urheilukilpailut jne. Kauppakeskukset on helvetillisiä paikkoja koska niissä on niin monenlaista sekavaa meteliä, musakkia, mainosjinglejä ja liikaa ihmisiä. Yökerhot on ihan mahdottomia koska niissä on aivottoman jumpsutuksen ohessa vilkkuvia valoja, tungosta ja huono ilma.
Musiikin suhteen olen kuitenkin aika kaikkiruokainen, mikäli voin itse vaikuttaa volyymiin, millä musiikkia soitetaan. Biisien sanoilla ei ole minulle juurikaan merkitystä, ellei sanoitus ole sitten aivan poikkeuksellisen koskettava. Mutta jos sanoitus on typerä ei se haittaa, jos biisi on muuten hyvä. Suurin osa poplyriikastahan on joka tapauksessa tyyliin "awop-bop-aloo-bop-alop-bam-boom". Jos biisien sanoja alkaisi ihan kuuntelemalla kuunnella niin hulluksi tulisi.
Noi mainitsemasi vempeleet kuuluvat myös suosikkilistaani, mutta reagointi niihin on hivenen erinlaisempi kuin musiikkiin. Aivan yhtä syvälle ne eivät mene, mutta pystyvät kyllä häiritsemään mieltä aika hyvin.
Yökerhot kestän useimmiten paremmin - musiikki on ehkä kuitenkin homogeenisempaa kuin esim. viisuissa, mutta karaoke kuuluu sarjaan "Mission Impossible".
Olen myös itse varsin kaikkiruokainen ja kaikkivolyyminen - tosin Jazz:ia en saa oikein uppoamaan - varsinkaan jos mennnään kovin improvisoidulle linjalle.
yökerhot. Jos sellaiseen pakon sanelemana joudun, muutun täysin erilaiseksi persoonaksi, joka tavallisesti olen. Siirryn pimeimpään nurkkaan murjottamaan, otan sellaisen ilmeen, ettei varmasti kukaan tule kymmentä metriä lähemmäs, yritän olla ajattelematta kaikkea sitä mitä näen ympärilläni, ahdistun, juon viskiä kaksin käsin ettei tuntuisi niin kamalalta. Olen se, joka erittäin mielellään pitelee tyttöjen laukkuja kun ne tanssivat. Se meteli, örvellys, markkinat. Hui. Olen siellä kuin kala kuivalla maalla.
tälle ovat tärkeitä. musa, puhe, jopa liikenteen äänet. tuulen suhinat, linnun laulut. kaikki.
äänet vaikuttais mielentilaan site, et tää pystyy rentoutuun pelkästää musalla. tai sitte ajaan ittesä sellasee tilaan, et iha sama mitä tekee, sen pystyis hoitaan, niinku tsemppimielessä. tai sit joskus kävis sillee, et vaiks baarissa, keskittyis vaan kuunteleen kappaleen loppuun silmät kii ja tekeen mielikuvamatkan esim. edith piafin mukana ranskaan :D hähä
samoin sit musasta jää tunnekuvii. et tietyt biisit liittyis tiettyihi tilanteisii.
sit toi leffa- juttu. se olis niinku yks kokonaisuus, jonka musa periaatteessa vois pilata. mut tää ei muistais yhtää leffaa, jonka musa olis pilaannu. paremminki toisinpäin, musa olis jääny monestakin mielee, itse juoni sit melkee unohtus.
myös sellaisiin mielikuviin musiikin avulla, että ne muistuttavat enempi trippiä (en tosin ole oikeata matkaa kokenut) kuin mitään selkeetä? Siis et näkyy vaan villisti värejä ja epämääräisiä hahmoja.
Ja sammaa mieltä - musiikilla pystyy potkimaan itsensä melkein mihin tilaan hyvänsä.
Pulmuset on hyvä esimerkki sarjasta, joka on muuten ihan hyvä (ainakin aikansa), mutta kammottava alkumusiikki täytyy jotenkin kiertää. Juu - mä kans muistan monen leffan biisin vaikka leffasta ei ole kummemmin sanottavaa esim. "The Hunt for Red October" ja puna-armeijan kuoro aika leffan alussa.
tuo on totta, että musiikilla pystyy potkimaan itsensä hyvin monenlaisiin tiloihin. Olen niitä ihmisiä, joille itkeminen on joskus aika vaikeata, vaikka olisi aika ja tarve itkeä. Silloin otan musiikin avuksi. Kyllä toimii:) Siihen on muutamia vakkareita, mutta niitäkin on vaihdeltava aika ajoin, koska niiden itketysvaikutus laimenee käytössä.
totta et saman kappaleen teho hyytyy/muuttuu ajan myötä - eikä pelkästään itkettämisen suhteen. Tai ainakin liian usein toistettu kappale menettää tehoaan. Ehkä se on samoin kuin huumeillakin, että annostusta pitää kasvattaa (tai tässä tapauksessa muuttaa), jotta pääsee samaan tuntemukseen.
porttiteoriaanhan tässä tullaan. Aina vaan tarvitaan kovempaa matskua toivotun olotilan aikaansaamiseksi. Mihin se vielä meidät johtaa? Kuuntelemaan Mikko Alataloa?
kyllä enemmän yhteiskunnassa keskustelua ko. ilmiöstä. Mikä on jo nuorena mp3-soittimen saaneen nuoren kohtalo? Pitäisikö ns. kova musiikki kieltää - hei onks tää sitä Hard Rokkia. Entä hevi puhutaanko silloin jo tosi kovista jutuista? Ovatko huumeet vieneet huomion todella vakavasta ongelmasta?
sanotaa et nerot näkis värei kuunnellessaa musaa.
tää ei näkis mitää värei, mut mielikuvamatkat onnistuis kevyesti, et olisko ne sit niit trippei :) ei mitää kuvii tai sellasii, pelkkii tuntemuksii. okei ehkä jonki verran jotai mielikuvitusta tms, ehkä jotai kuviiki mitä olis nähny kuvis tai leffois.
nuorisoa pitäisi ehdottomasti varoittaa siitä, että kevyemmän kaman käyttäminen saattaa hyvinkin johtaa raskaampien aineiden himoon. Eihän siitä niin kovin kauankaan ole kun populaarimusiikkia pidettiin sielulle turmiollisena. Ehkä sitä ei kuitenkaan pitäisi kieltää, vaan pikemminkin kasvattaa lapsia ajatukseen, että rokkia voi käyttää moniin tarkoituksiin, kuten aatteelliseen manipulointiin, hurmaamiseen, pahantekoon yllyttämiseen tai herkkyyteen kannustamiseen. Ja tällä tavalla opettaa heille musiikinlukutaitoa - aivan kuten muutakin medianlukutaitoa - osana yleistä terveeseen skeptisyyteen kasvattamista:)
tuo kieltäminen voisi johtaa rokin ja hevin pimeään kauppaan, rikollisuuteen ja salakuljetukseen. Et äkkiä tulis aika kalliiksi palkata armeija poliiseja kuuntelemaan ihmisten koteja ja tutkimaan kadulla mp3-soittiminen sisältöjä. Pystyykohän tuohon kehittämään jonkin testin, jotta työnantajatkin voisivat välttyä vääränlaisen aineksen palkkaamisen.
Sussa on kyllä selkeesti kasvattaja-aineista - siis huolimatta tuosta kyvyttömyydestä sietää lasten huutoja. Kannattais laajemminkin alkaa markkinoimaan tuota tervettä skeptisyyttä esim. vauvalehdessä ja neuvoloiden seinillä.
"Tuletteko levottomiksi tai jopa agressiivisiksi äänistä tai musiikista?"
Joo, äänet vaikuttaa. Aggressiivinen musa saa pulssini nousemaan, rauhallinen musa rauhoittaa jne. Luulisin, että ei oo kyse niinkään ihmisen yksilöllisestä ominaisuudesta vaan siitä että fiilis vaan tarttuu.
"Entä onko niitä, jotka noin kohtuu rehellisesti voivat sanoa, että musiikki ei oikeastaan vaikuta mitenkään?"
En voi allekirjottaa, musiikki vaikuttaa minuun.
"Voitteko pitää esim. elokuvaa huonona vain sen sisältämän musiikin vuoksi?"
Hmm, en varmaankaan pitäis huonona. Ajattelen et hyvä leffa nut harmittavan ikävää musiikkia siinä.
"Onko musiikissa sanoitus tärkeää?"
On, mut ei niin tärkeetä kuin rytmi. Suomalaisissa kappaleissa, suomirockissa, hyvät sanat on tärkeitä, kun rytmi yms. harvemmin ovat kovin raflaavia, joten sanoihin tulee kiinnitettyä huomiota. Sanoissa ei tarvi olla kuin muutama hyvä kohta, niin sanoitus tuntuu hyvältä.
Noista Euroviisuista vielä, että ne kappaleet saattaa ärsyttää, kun jotkut maat käyttää omia kansallissoittimiaan...mikä on eksoottista suomalaisen korvaan. Turkilla esim. on aina ollut se tietty "hilavitkutinsaundi" niitten kappaleissa. Hyvä vai huono asia...hmm no minä olen tottunut kuuntelemaan tuollaistakin musaa mut vaatii vähä totuttelua. Kreikalla oli kans se sellanen kreikkalainen kitara mukana ev-biisissään...kuuluu hyvin siinä biisissä.
eivät noudata samaa nuotistoa kuin meikäläisille tutummat soittimet - musiikki on myös (vai ainostaan) oppimisasia. Kokeile Intialaista tai Kiinalaisia soittimia. Tosin itse tykkään kuitenkin säkkipillistä ja sekin taitaa mennä sivuun näistä tutummista - vai tietääkö joku muuta?
Balkanin alueella huiluja, Turkilla on se joku kitaran ja viulun välimuoto (josta tulee se "ininän ääni" (positiivisena tarkoitan) biiseihin. Onkos se Kreikan kitara joku sitra, vai mikäs sen nimi olikaan. Venäjän puolella tietty haitari..mut se on yleinen meilläkin.
Ainiin ja suomalainen kantele...
Katselin Baarissa tota viisu huumaa... ja aika kiusaantunut olohan siitä tuli kun ei todellakaan jaksanut kuunnella ... No normaalisti siellä soin suomi pop... Aika moni muukin oli kiusaantunut noista euroviisubiiseistä siellä ja "tyhjä" katse silmissä tuijotti TV:tä... yleisin kommentti tais olla että "Nää on tosi surkeita kappaleita... "
Joo kyllä mullakin musiikki vaikuttaa tunteisiin, mutta ei se oo aina kovin automaatti kuitenkaan, se vaihtelee todella paljon, mutta kyllä esim. ruuanlaiton yhteydessä mökillä tietty musiikki on tosi jees.. muista syttymisjutuista nyt puhumattakaan...
Kelpaako rauhallinen musiikki vai pitääkö olla tekemisen meininki? Entä jos jää niin koukkuun musiikkiin, että unohtaa mitä on tekemässä - no hajuaisti viimeistään herättää, mutta se on vähän myöhäistä.
Meksikolainen ja Kuubalainen on viimeksi ollut käytössä mökillä ja hyvin toimi...
http://www.youtube.com/watch?v=BaLgvrHfnIg&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=P2dFLlaEaIU&mode=related&search=
vastine noille
http://www.youtube.com/watch?v=wxV4wi-sa2s
Todella hienoa musiikkia ruuanlaittoon... !
En ole ikinä sanoista välittänyt enemmän, pääasiassa ne ovat täyttä roskaa joten jätän ne huomiotta. Joitain artisteja tulee tosin kuunneltua myös sanojen takia, Nick Cave esim.
Pystyn kuuntelemaan lähes kaikkea musiikkia, jossa on vähänkin artistin omaa saundia. Siinä vaiheessa kun musiikista kuuluu lähinnä rahaa takovan tuottajan kädenjälki niin se aiheuttaa oksennusreaktion. Epäsäännöllinen meteli häiritsee, mutta semmoinen kahvila/uimahallikohina on melko rauhoittavaa. Koneiden äänetkin ovat mielenkiintoisia jos niistä löytää jonkun rytmin.
kone hommaa miettimään uudestaan. Juu olet oikeassa esim. laivan koneiden ääni on aika rauhoittava ja junassakin kiskojen tasainen kolina on ihan mukavaa (tosin nykyiset saumattomat eivät enää toimi). Kait yleisesti noi pienimmillä kierrosluvuilla toimivat koneet on jopa rauhoittavia jos vertaa esim. formuloihin tai radio-ohjattaviin.
Auton ratissa vaikuttaa paljonkin, ja siellä sitä myös tarvitsen.
Kotona en kuuntele oikeastaan ikinä musiikkia, enkä siedä edes MTV:ia. Joskus jos pitää murtaa ne itkupadot, niin saatan laittaa jonkun biisin tai levyn soimaan, hetkeksi.
Ei musiikki minua ärsytä, Euroviisutkin pystyn katsomaan innostuneena, vaikka en pitäisi suurimmasta osasta kappaleita.
Hyvä musiikki vaikuttaa, huono ei juurikaan. Minä en edes huomaa markettien musakkia.
Sanoitus on tärkeää, joskus. Sanoituksella voi kompensoida sävellyksen puutteita, mutta sekin riippuu ihan musiikkityypistä. Esim. Kolmannen Naisen tai Eppujen tyylinen musa nojaa nimenomaan sanoitukseen, kun taas monet latinokesähitit tehdään siksi, että saataisiin ihmiset fiilikseen ja tanssimaan ("o-o-o-o, on bileet, o-o-o-o mennnään kaikki rannalle, o-o-o-o-o juhlitaan koko yö..."). Molempi parempi, ja musiikin hyvyyden tai huonouden ratkaisee nimenomaan tilanne, aika ja paikka. Ja subjektiivinen mielentila.
Voi hurja. Se on kyllä aika pahimmasta päästä.
Se ois ihan kiva jos huonon musiikin vaikutuksen vois kytkeä pois päältä, mutta ei onnaa.
Vaikuttaako tuo autossa valittu musiikki myös ajotapaan?
Teräsbetonia ei kannata laittaa soimaan kun istuu ruuhkassa... Ja kun ajellaan mummolaan, niin viimeistään Varkauden jälkeen Just Jack vaihtuu iskelmäradioon tai Matin ja Tepon levyyn. :)
Mä aloitin joululaulujen kuuntelun jo marraskuussa, se helpotti kummasti räntäisiä, pimeitä aamuja ja iltapäiväruuhkia :DD
ei tarvitse tehdä tuollaisia valintoja - täytyy pitää aistit valppaina musiikkia kuuntelevia autoilijoita varten.
Mut julkisilla liikkuessa mp3-soitin on aika usein käytössä. Osittain tosin myös esim. duunista tai tentistä irtautumisen vuoksi - fillarilla liikkuessa noista mietteistä pääsee irti aika nopeasti muutenkin.
että ei mitään merkitystä kuulenko jotain musiikkia vai en. Musiikin sisältö on siis täysin merkityksetön, jos kerran silläkään ei ole merkitystä onko sitä musiikkia laisinkaan. Voin istua auton ratissakin vaikka puoli vuorokautta putkeen, ainoana seuranani radio suomen säätiedoitukset tai sitten pelkkä tuulensuhina.
Ainoa vaatimus musiikille on, että se ei soi häiritsevän kovaa. Kohtuullisilla volyymeilla on ihan sama mitä soitetaan vai soitetaanko lainkaan.
Esitin tuntemukseni siis sellaista tilannetta koskien, että pelkän musiikin (siis pelkän kuulohavainnon) olisi tarkoitus koskettaa. Minunkin kohdalla tilanne muuttuu toiseksi, jos musiikki on lisätehokeino esimerkiksi elokuvassa tai jossain muussa esityksessä, jonka päätehokeino on visuaalinen ärsyke.
sua. Osittain ajatteluni lähti liikkeelle jo perjantaina, kun juttelin erään ihmisen kanssa, joka antoi aika samat kommentit kuin sinä. Jäin silloin hivenen ihmettelemään, että onko paljonkin ihmisiä, jotka eivät välitä musiikista tuon taivaallista.
No entäs mut äänet? Koetko ne häiritsiviksi vai pystytkö ohittamaan nekin? Opitko asiat ennemmin tekemällä (tai näkemällä) kuin kuulemalla?
ohittamalla turhan melun, jos sitä tarkoitit. Mutta se on kyllä opeteltu taito toisin kuin tuo musiikin mitäänsanomattomuus.
Opin parhaiten tekemällä.
sulkemaan melun ulkopuolelleni, eikä se sitten enää häiritse. En kai ole sitä erikseen opetellut, en ainakaan muista. Mutta silloin minulta on kyllä turha tulla mitään kyselemäänkään. Tai voin kuulemma jotain vastatakin, mutta ajatuksissani olen siis oikeasti ollut ihan jossain toisessa maailmassa. Musiikista pystyn kyllä saamaan hienoja tunnekokemuksia.
Sano ruattalainen vaikkakin suurinosa europliisuista aiheutti kauhun sekaisia tunteita, voi vee mitä p.... askaa useimmat olivat :)
Jotkut biisit olivat melodisesti hyvin tehtyjä vaikkakin vaikeita, vaati tarkempaa kuuntelua.
Mulla musa synnyttää koko fiiliskategorian laidasta laitaan, joskus jopa joutuu kuunteleen tippa linssissä jotain hyvää ja herkkää kappaletta.
Sanat merkitsee mulle paljon. Myös musiikissa ja vaikkapa runoissa. Kaikkein hienoimmillaan ja vaikuttavimmillaan ne sanat lakkaavat olemasta sanoja ja jää vain ajatus tai oikeastaan tunne. Kuunetelen kappaleen vaikka 10 kertaa enkä silti pysty niitä sanoja toistamaan koska ne vain ovat osa sitä kokonaisuutta, josta olen nauttinut. Ei ne sanat silti välttämättömiä ole ja voin hyvin nauttia vaikka täysin vieraskieleisestä laulusta. Ihmisääni on minusta kaunisäänisimpiä instrumentteja. Kuorolaulu livenä kuunneltuna on hienoa, vaikka Mozartin Requiem. Sanat taitaa jädä tajuamatta...
Katselin Euroviisut hyvässä seurassa, joten ärsytyskynnys ei ylittynyt vaikka aika kovaa kritiikkiä esitettiinkin joidenkin biisien kohdalla. Pidin Serbian ja Unkarin kappaleista, muiden maiden esitykset olivat aika latteita.
Sanoisin, että ärsytyskynnys äänien suhteen on omalla kohdallani melko korkea. Työnkin puolesta on ollut pakko sopeutua siihen, että ympärillä on melua ja hälinää. Mariseva ja valittava äänensävy on kuitenkin sellainen ääni, joka alkaa hyvin nopeasti käymään hermoille, ja pyrin välttelemään sellaisia henkilöitä, joilla asiat ovat kroonisesti huonosti. Se kertoo jo jotain kyseisen henkilön elämänasenteesta.
Musiikin suhteen en ole ollenkaan kaikkiruokainen. Kestän kyllä esim. suomalaista tusinaiskelmähumppaa jonkin aikaa, mutta pitkäkestoinen altistuminen sille tai muulle vastaavalle "oi beibi beibi ai lav juu" crapille saa minut huonolle tuulelle. Autossa saatan joskus pidemmillä matkoilla kuunnella radiota, mutta kanava vaihtuu aina siedettävän musiikin/puheohjelman perässä. Mieluummin kuuntelen autossa ja kotona levyjäni.
Musiikissa hyvä sanoitus merkitsee aika paljon ja tavailen sanoituksia kansilehdistä levyjä kuunnellessani. Toisaalta hyvä melodia ja sovitus korvaavat helposti puutteet sanoituksessa, mutta toisinpäin homma ei toimi. On tiettyjä biisejä, joita kuuntelen lyriikoiden ja musiikin yhteensopivuuden vuoksi ja toisia, jotka kolahtavat pelkästään musiikin ansiosta. Käytän musiikkia paljon tunnetilojen ja fiiliksen säätelyyn. Sen avulla voi rypeä itsesäälissä, jos ryvetyttää ja huuhtoa taas alavireisyyden tiehensä, kun siltä tuntuu. Levyhyllystä löytyy jokaiseen mielentilaan jotakin.
Euroviisubiisit ovat sulle liian taiteellisia ja monimutkaisia, kun olet tottunut Eero Aveniin, Ruikonperän multakurkkuun ja Mattiin ja Teppoon?
euroviisurenkutuksia oikein musiikiksi lainkaan. Miten ne ovatkin vuosi vuodelta aina sitä samaa paskaa? Jokainen pystyisi "säveltämään" euroviisubiisin parissa minuutissa.
Musiikilla on suuri merkitys elämässäni, nimenomaan hyvällä musiikilla. Musiikki antaa voimaa ja iloa, lohtua ja innostusta elämään.
Kovat äänet, joissa ei ole sointia, vaikuttavat epämiellyttävällä tavalla hermoihin. Etenkin silloin, kun on väsynyt ei jaksaisi kuunnella jokapäiväisiä ääniä, kuten kännyköiden piippaamisia. Joskus pelkkä ilmastoinnin ääni voi ruveta häiritsemään. Mun on vaikeaa kuulla normaaliäänistä puhetta esim. autossa, koska kuulen liian selvästi kaikki hälyäänet ympärillä.
Musiikki on vaikkapa kauhuleffoissa melko ratkaiseva tekijä pelottavuuden aikaansaamisessa. Hyvä elokuvamusiikki sopii elokuvan tunnelmiin ja tapahtumiin siten, ettei sitä ala liikaa kuunnella erikseen leffan tapahtumista. Joku renkutusbiisi voi sopia hyvin tietynlaiseen leffaan. En ole miettinyt tuota, että pilaisiko huono musiikki hyvän elokuvan - ajattelen toisinpäin: huonon leffan tekijöillä ei todennäköisesti ole musiikkimakukaan hääppöinen.
Sanoitus ei ole niin tärkeää.