Gynekologi käynnistä

keskenmenon yhteydessä keskellä yötä sairaalaan mennessäni jouduin miesgynelle kun ei muutakaan ollut ja kieltämättä oli ihan hyvä kokemus vaikka itkin siellä että eiei en halua miehelle. minulle oli samana päivänä aiemmin tehty ultra sisäkautta naislääkärin toimesta ja se sattui niin p*********i mutta kun mies teki saman niin ei sattunut lainkaan niin paljon :) hyvin se menee. työtään tekevät eikä niitä kiinnosta se sinun pimpsas sen enempäää.

juuri alle 16v ekaa kertaa gynelle - joka sattui olemaan mies. Sellaiset traumat jäi keikasta etten saanut itseäni pakotettua gynelle ennen kuin olin päälle 20!

En oikeastaan tiennyt mitään gynestä. Tiesin tottakai että jotain alapää-tutkimusta tulisi, ja tottakai jännitin muutenkin koko asiaa, ei tuntunut mukavalta että mies koskettelisi alapäätä (olin vielä neitsyt ja hain vain e-pillereitä 9päivää kestävien äärimmäisen runsaiden, kivuliaiden menkkojen takia, mitään kokemusta ei miehistä ollut, ei pusuttelua, ei kädestä pitelyä eikä halimista, mistään muusta puhumattakaan, eli tilanne todella stressaava).

Äitini oli kyllä infonnut miestä että olin ekaa kertaa gynellä ja että jännitin vähän. Eli mies täysi tomppeli kun ei ottanut näitä asioita huomioon.

Menin yksin sisään, ja mies ei kunnolla edes katsonut minuun, mulkaisi vain ja murahti tervehdyksen. Mies oli kaikenlisäksi joku ainakin 50v vanha ukko. Kyseli pari asiaa menkoista ja käski sitten mennä laverille. Tyhmänä kysyin että pitääkö ottaa vaatteita pois, mies vilkaisi minua halveksivasti ja tölväisi tylyllä äänellä että sinne verhon taakse voi mennä riisumaan.

Laverilla mies alkoi samantien ronkkimaan, kertomatta mitä teki. Papakoe sattui kuin helvetti, hyvä etten alkanut itkemään (sain tietää että kyseessä oli papakoe myöhemmin äidiltä kysymällä!). Sitten totesi että voin mennä pukemaan ja heihei.

Tuon kokemuksen jälkeen minulla oli huonoa tuuria - seuraava kerta kun oli naisgyne-opiskelijalla. Opiskelija oli sinällään ystävällinen ja mukava, muttei myöskään selostanut mitä teki ja raapi välineillään minua niin että papakoe sattui ja kouristi mahaa aivan yhtä paljon kuin ekallakin kerralla, nyt vain en kyennyt pidättelemään kyyneliä kun sattui ja nolotti kun opiskelija pyyteli kovasti anteeksi. Hyvä kuitenkin että pyysi, näki että vaikkei osaamista ollut niin kuitenkin välitti miltä toisesta tuntui.

Taas meni vuosia, viimeisin kerta oli nyt puoli vuotta sitten, 25vuotiaana.

Minut otti vastaan n.40 vuotias mukava äidillinen nainen, todella asiallinen, selitti mitä teki ja miltä voisi tuntua, olin puhunut näistä peloistani ja äärimmäisen huonoista kokemuksistani. Koe ei sattunut pätkääkään. Jännitti vieläkin ihan helvetillisesti, mutta ei tuntunut pahalta. Ja kaikki tuo kipu olisi vältetty jos olisi viitsitty vähääkään kiinnostua ketä tai mitä "ronkitaan" ja miten "ronkitaan"!

Enää en suostu opiskelijoiden saati miesten tutkittavaksi! Että se siitä että se on ihan se ja sama meneekö naiselle vai miehelle..

Ai niin, tuli tuosta kommentistasi "Minusta miesgynekologit ovat mukavampia, kun suhtautuvat naisen ruumiiseen ihan eri tavalla kuin naisgynet" mieleen - kaverini kommentti oli sen ekan miesgynen jälkeen:

"Nähnyt sekin äijä niin monta pillua ettei enää kiinnosta pätkääkään että siinä on elävä nainen eikä mikään ronkittava barbara". Juu-u, voin tähän mielipiteeseen yhtyä heti....

ollessani kirjoitti:

juuri alle 16v ekaa kertaa gynelle - joka sattui olemaan mies. Sellaiset traumat jäi keikasta etten saanut itseäni pakotettua gynelle ennen kuin olin päälle 20!

En oikeastaan tiennyt mitään gynestä. Tiesin tottakai että jotain alapää-tutkimusta tulisi, ja tottakai jännitin muutenkin koko asiaa, ei tuntunut mukavalta että mies koskettelisi alapäätä (olin vielä neitsyt ja hain vain e-pillereitä 9päivää kestävien äärimmäisen runsaiden, kivuliaiden menkkojen takia, mitään kokemusta ei miehistä ollut, ei pusuttelua, ei kädestä pitelyä eikä halimista, mistään muusta puhumattakaan, eli tilanne todella stressaava).

Äitini oli kyllä infonnut miestä että olin ekaa kertaa gynellä ja että jännitin vähän. Eli mies täysi tomppeli kun ei ottanut näitä asioita huomioon.

Menin yksin sisään, ja mies ei kunnolla edes katsonut minuun, mulkaisi vain ja murahti tervehdyksen. Mies oli kaikenlisäksi joku ainakin 50v vanha ukko. Kyseli pari asiaa menkoista ja käski sitten mennä laverille. Tyhmänä kysyin että pitääkö ottaa vaatteita pois, mies vilkaisi minua halveksivasti ja tölväisi tylyllä äänellä että sinne verhon taakse voi mennä riisumaan.

Laverilla mies alkoi samantien ronkkimaan, kertomatta mitä teki. Papakoe sattui kuin helvetti, hyvä etten alkanut itkemään (sain tietää että kyseessä oli papakoe myöhemmin äidiltä kysymällä!). Sitten totesi että voin mennä pukemaan ja heihei.

Tuon kokemuksen jälkeen minulla oli huonoa tuuria - seuraava kerta kun oli naisgyne-opiskelijalla. Opiskelija oli sinällään ystävällinen ja mukava, muttei myöskään selostanut mitä teki ja raapi välineillään minua niin että papakoe sattui ja kouristi mahaa aivan yhtä paljon kuin ekallakin kerralla, nyt vain en kyennyt pidättelemään kyyneliä kun sattui ja nolotti kun opiskelija pyyteli kovasti anteeksi. Hyvä kuitenkin että pyysi, näki että vaikkei osaamista ollut niin kuitenkin välitti miltä toisesta tuntui.

Taas meni vuosia, viimeisin kerta oli nyt puoli vuotta sitten, 25vuotiaana.

Minut otti vastaan n.40 vuotias mukava äidillinen nainen, todella asiallinen, selitti mitä teki ja miltä voisi tuntua, olin puhunut näistä peloistani ja äärimmäisen huonoista kokemuksistani. Koe ei sattunut pätkääkään. Jännitti vieläkin ihan helvetillisesti, mutta ei tuntunut pahalta. Ja kaikki tuo kipu olisi vältetty jos olisi viitsitty vähääkään kiinnostua ketä tai mitä "ronkitaan" ja miten "ronkitaan"!

Enää en suostu opiskelijoiden saati miesten tutkittavaksi! Että se siitä että se on ihan se ja sama meneekö naiselle vai miehelle..

Ai niin, tuli tuosta kommentistasi "Minusta miesgynekologit ovat mukavampia, kun suhtautuvat naisen ruumiiseen ihan eri tavalla kuin naisgynet" mieleen - kaverini kommentti oli sen ekan miesgynen jälkeen:

"Nähnyt sekin äijä niin monta pillua ettei enää kiinnosta pätkääkään että siinä on elävä nainen eikä mikään ronkittava barbara". Juu-u, voin tähän mielipiteeseen yhtyä heti....

Minua ovat tutkailleet niin mies- kuin naisgynetkin, eivätkä tutkimukset ole ikinä sattuneet pätkän vertaa. Ei edes ekalla kerralla. Luulen, että lääkärin kovakouraisuus ym. riippuu pitkälti hänen muista ominaisuuksistaan kuin sukupuolesta. Mutta varmaan osaltaan tutkimusten kivuttomuus on minulla johtunut siitä, että en ole ikinä noita tilanteita jaksanut jännittää. Arkipäivää sekä potilaalle että lääkärille.

Btw, paras ja mukavin gyne jolla olen käynyt, oli n. 6-kymppinen mies.