No niin mistähän sitä aloittasi..No olen seurustellut kumppanini kanssa hieman vajaan 3 vuotta..on ollut ylä-ja alamäkeä vuosien varrella ja niin se kai pitääkin olla,mutta jossain pitää mielestäni mennä se raja.
Tuntuu että väliajoin Hän tuottaa minulle pahaa mieltä milloin mistäkin syystä ja luulenpa,että vieläpä tahallaan.
No mikä taas sai minut pohtimaan näitä asioita on se mitä tapahtui tuossa muutama päivä sitten,kun olimme viettämässä baari-iltaa..Ensin kaikki oli oikein mainiosti kunnes menimme erääseen paikalliseen baariin..no siellä tämä minun avokkini törmäsi johonkin "exäänsä" ja vissiin halasi tätä ja vaihtoi kuulumisia..No eihän siinä mielestäni mitään,vaikka en niin pidä siitä että halaillaan exiä...ja vielä jälkeen minulle selvisi että tää "exä" oli kourinut avokkiani!
No tämän jälkeen Hän rupesi minulle selittämään kaikkea,että on ihastunut erääseen..no minä tietty ihmettelin järkyttyneenä ja kyselin,että keneen on ihastunut..No sanoi että siihen "exäänsä" johon oli törmännyt ja sanoipa vielä,ettei enää halua olla mun kanssa vaan tämän "exänsä" kanssa ja aikoo mennä hänen luokseen! Ja sanoipa vielä,että on sopinu jo TOISET treffit sen kanssa..Siis mitä ihmettä?Toiset treffit?!Tietenkin tulee mieleen,että onko jo käynyt treffeillä selkäni takana!
Tuossa vaiheessa,kun hän oli heittänyt kaiken tuon paskan naamalleni tuntui,kuin koko elämäni olis kaatunut ja sydän särkyi samantien.Eihän tuollaista pysty käsittämään ja vieläpä kun mielestäni niin törkeästi esitti asian!
No mitään ei kuitenkaan lopulta tapahtunut..ilta jatkui,vaikkakaan ei niin hyvin enää..Yhdessä mentiin kuitenkin kotiin jne.
Kotona sitten otin asian puheeksi ja kyselin,että onko todella näin ja vaadin muutenkin selitystä tapahtuneelle..no eihän hänen kanssaan voinut keskustella,koska oli niin hermona ja raivona ja varmasti se humalatilakin vaikutti asiaan..hänen suustaan tuli kyllä kaikenlaista minusta,josta tuli vieläkin pahempi mieli.
No siinä monta tuntia itkettyäni ajattelin,että pitää odottaa,kunnes on selvinnyt kännistä ja ottaa asia sitten selvinpäin puheeksi.No aamulla sitten avokkini oli aivan kuin toinen ihminen..ei kuulemma oikeasti ollut sitä mieltä mitä tarkoitti tai sanoi ja väitti minulle,että yritti vaan ärsyttää minua,koska olen ottanut häntä viime aikoina liikaa päähän.
No sen ymmärrän,että välillä toinen ottaa hermoon,mutta minkä takia tehdä sitten tuollaista sen takia.Onko se todella sen arvoista,että saa satuttaa toista niinkin pahasti ja aiheuttaa suurta mielipahaa ja vain ja ainoastaan sen vuoksi,että on olen ottanut päähän viimepäivinä häntä?!
Mä en oikein tiedä,että uskoakko vai ei tuota selitystä..eiihän siinä ole mitään järkeä loppujenlopuksi?
Olen vähän sitä mieltä,että avokkini todella tarkoitti sitä, mitä sanoi sillon humalassa ja hänestä todella sillä hetkellä tuntui siltä.Se tässä pahalta tuntuukin,vaikka ei enää selvin olisikaan samaa mieltä enää.
No siinä sitten tuli puhuttua vähän laajemmin asioista samalla..Hän sanoi minulle,että ei meillä ole tulevaisuutta..No kysyin sitten että mitä Hän haluaisi tulevaisuudelta?Tätä en pysty käsittämään,mutta hän sanoi että hän haluaa putkimiehen,palomiehen tai jotain vastaavaa ns. "miehekästä"..
Sanoin,että no mä en ole putkimies tai palomieskään,että mä olen mitä olen.Hän sanoi,että niinpä ja eikä hän tälläistä halua!No tuo sattui todella paljon kaiken tuon muun päälle.Minähän en ole todellakaan mikään ruma saatikka epämiehekäs nössö.
No myöhemmin Hän on pyydellyt anteeksi kaikkea ja sanonut ettei mikään ole totta,MUTTA kun en todellakaan tiedä puhuuko totta.
Mitä minun pitäis ajatella tästä kaikesta??Rakstan häntä enemmän kuin mitään tässä maailmassa,enkä vaihtaisi häntä mihinkään,mutta tuntuu vain niin pahalta,ku aiheuttaa minulle niin suurta mielipahaa väliajoin.
Pitääkö minun vain sulattaa tämä kaikki ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan..Koska se ei tule kysymykseenkään,että jättäisin hänet.
Tuntuu että väliajoin Hän tuottaa minulle pahaa mieltä milloin mistäkin syystä ja luulenpa,että vieläpä tahallaan.
No mikä taas sai minut pohtimaan näitä asioita on se mitä tapahtui tuossa muutama päivä sitten,kun olimme viettämässä baari-iltaa..Ensin kaikki oli oikein mainiosti kunnes menimme erääseen paikalliseen baariin..no siellä tämä minun avokkini törmäsi johonkin "exäänsä" ja vissiin halasi tätä ja vaihtoi kuulumisia..No eihän siinä mielestäni mitään,vaikka en niin pidä siitä että halaillaan exiä...ja vielä jälkeen minulle selvisi että tää "exä" oli kourinut avokkiani!
No tämän jälkeen Hän rupesi minulle selittämään kaikkea,että on ihastunut erääseen..no minä tietty ihmettelin järkyttyneenä ja kyselin,että keneen on ihastunut..No sanoi että siihen "exäänsä" johon oli törmännyt ja sanoipa vielä,ettei enää halua olla mun kanssa vaan tämän "exänsä" kanssa ja aikoo mennä hänen luokseen! Ja sanoipa vielä,että on sopinu jo TOISET treffit sen kanssa..Siis mitä ihmettä?Toiset treffit?!Tietenkin tulee mieleen,että onko jo käynyt treffeillä selkäni takana!
Tuossa vaiheessa,kun hän oli heittänyt kaiken tuon paskan naamalleni tuntui,kuin koko elämäni olis kaatunut ja sydän särkyi samantien.Eihän tuollaista pysty käsittämään ja vieläpä kun mielestäni niin törkeästi esitti asian!
No mitään ei kuitenkaan lopulta tapahtunut..ilta jatkui,vaikkakaan ei niin hyvin enää..Yhdessä mentiin kuitenkin kotiin jne.
Kotona sitten otin asian puheeksi ja kyselin,että onko todella näin ja vaadin muutenkin selitystä tapahtuneelle..no eihän hänen kanssaan voinut keskustella,koska oli niin hermona ja raivona ja varmasti se humalatilakin vaikutti asiaan..hänen suustaan tuli kyllä kaikenlaista minusta,josta tuli vieläkin pahempi mieli.
No siinä monta tuntia itkettyäni ajattelin,että pitää odottaa,kunnes on selvinnyt kännistä ja ottaa asia sitten selvinpäin puheeksi.No aamulla sitten avokkini oli aivan kuin toinen ihminen..ei kuulemma oikeasti ollut sitä mieltä mitä tarkoitti tai sanoi ja väitti minulle,että yritti vaan ärsyttää minua,koska olen ottanut häntä viime aikoina liikaa päähän.
No sen ymmärrän,että välillä toinen ottaa hermoon,mutta minkä takia tehdä sitten tuollaista sen takia.Onko se todella sen arvoista,että saa satuttaa toista niinkin pahasti ja aiheuttaa suurta mielipahaa ja vain ja ainoastaan sen vuoksi,että on olen ottanut päähän viimepäivinä häntä?!
Mä en oikein tiedä,että uskoakko vai ei tuota selitystä..eiihän siinä ole mitään järkeä loppujenlopuksi?
Olen vähän sitä mieltä,että avokkini todella tarkoitti sitä, mitä sanoi sillon humalassa ja hänestä todella sillä hetkellä tuntui siltä.Se tässä pahalta tuntuukin,vaikka ei enää selvin olisikaan samaa mieltä enää.
No siinä sitten tuli puhuttua vähän laajemmin asioista samalla..Hän sanoi minulle,että ei meillä ole tulevaisuutta..No kysyin sitten että mitä Hän haluaisi tulevaisuudelta?Tätä en pysty käsittämään,mutta hän sanoi että hän haluaa putkimiehen,palomiehen tai jotain vastaavaa ns. "miehekästä"..
Sanoin,että no mä en ole putkimies tai palomieskään,että mä olen mitä olen.Hän sanoi,että niinpä ja eikä hän tälläistä halua!No tuo sattui todella paljon kaiken tuon muun päälle.Minähän en ole todellakaan mikään ruma saatikka epämiehekäs nössö.
No myöhemmin Hän on pyydellyt anteeksi kaikkea ja sanonut ettei mikään ole totta,MUTTA kun en todellakaan tiedä puhuuko totta.
Mitä minun pitäis ajatella tästä kaikesta??Rakstan häntä enemmän kuin mitään tässä maailmassa,enkä vaihtaisi häntä mihinkään,mutta tuntuu vain niin pahalta,ku aiheuttaa minulle niin suurta mielipahaa väliajoin.
Pitääkö minun vain sulattaa tämä kaikki ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan..Koska se ei tule kysymykseenkään,että jättäisin hänet.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei tuo hyvältä kuulosta. vaikuttaa toi sun kumppanis aika itsekkäältä ja ajattelemmattomalta tyypiltä. ei tommosia kyllä puhu ihmiset jotka on ihan tosissaan toisen kanssa. ja jos teillä ei ole tulevaisuutta niin miksi ihmeessä jäät hänen luokseen??? ei kannata jäädä varamieheksi!!!
Mulla oli sama tilanne nykyisessä suhteessani. Mies oli ihan sika lapsellinen, käyttäyty ihan outona, haukku, mollasi, huusi, liioitteli mustasukkaisuutta kaikesta, aiheutti tahallaan mulle mustasukkaisuutta ja jopa löi ja päivänselvästi tahallaan tuotti tämä kaiken mielipahan!! Ja alkoholi aina aiheutti tämän kaiken potenssiin 2... Aivan niinkuin sullakin...
Sitten viimein sain selville mikä puristi kenkää!! Mies itkeskeli mulle että ei halua olla tällainen mulle. Painostin kertomaan missä oikeasti on vika ja uhkasin jopa että lähden meneen koko suhteesta jos ei asiat selviä. Ja sieltä se sitten tuli... Mies kertoi suurin piirtein näin:
En ole sulle tarpeeksi hyvä ja aiot kumminkin jossain vaiheessa lähteä ja jättää mut. Yritin kai tehdä sen sulle helpoksi ja tehdä mitä tein... Yritin karkottaa sua ennen kuin rakastun liikaa... Haluan olla varma että olet minun kanssa, vain minun kanssa ja aina minun kanssa! (Tässä vaiheessa seurustelua oli mennyt jo lähes puoltoista vuotta ja mies yhä oli epävarma että pysynkö hänen kanssaan!!?? Huh...!!)
Eli oma epävarmuus!! Siinä kaikki... Kerroin miehelleni että rakastan häntä yli kaiken, ja ei mulla ole aikomustakaan lähteä mihinkään! Ja että hänen kanssaan olen elämääni nyt suunnitellut. Tasaisin väliajoin yhä muistutan häntä että rakastan, ja kerron kuinka paljon hän minulle merkitsee... Tästä kriisistä on nyt jo 3 vuotta ja kaikki on hyvin! Kiukuttelut loppu siihen! :)
Joo, hauskaa lukea muidenkin kokemuksia siitä mitä epävarmuus aiheuttaa.
Minä en ole lyönyt ketään enkä nykyisessä vajaan vuoden kestäneessä suhteessa ole edes kunnolla haukkunutkaan. Mutta aina välillä humalassa tulee sellaisia ihme mustasukkaisuus ja riittämättömyyden tunne -juttuja. Ja sitten alkaa vääntää jostain ihan älyttömästä kumppanin sanomisesta ja melkein tahallaan ärsyttää toista ja kokeilee hänen rajojaan.
Ja tiedän sen juuri johtuvan siitä epävarmuudesta. Mulla on kanssa sellaisia ajatuksia, että ei tästä kuitenkaan mitään tule ja taas joutuu pettymään. Ja sitten työ- yms. paineet siihen päälle. Joskus aamulla on kyllä melkoiset morkkikset siitä että itselle OIKEASTI rakas ihminen joutuu moista kokemaan.
Lapsetkin etsivät rajojaan, mitä saa, ja mitä ei saa tehdä. Yhteiselämää totutellessa saattaa kumppanikin etsiä rajojaan. Ehkä yhteisiä myös omia rajojaan. Olisiko se toinen ollut sittenkin parempi? Ainakin naisesi olisi tahtonut, että olisit *taistellut* hänestä, kun exä kouri.
Meilläkin oli jokunen vuosi sitten samanoloinen kriisi, vaimo keksi kaikesta valittamista ja haukkui minua surutta. Teki kaikkea josta mulle tuli pahamieli. Uhkasi erolla ja vaikka mitä. Kuuntelin ja yritin joustaa ja ymmärtää. Jos jossakin annoin periksi se muuttui aina vaan pahemmaksi.
Lopulta kun olin itse katkeamispisteessä sanoin että näin ei voi jatkua. Tiedät varsin hyvin että olen tupakointia lukuun ottamatta kunnollinen ja rakastava puoliso. Jos kerta haluat jännitystä elämääsi sekin onnistuu. Olen nyt kuunnellut sun kiukutteluasi niin kauan eikä mikään puhe mene perille. Seuraavan kerran kun haluat minulle puhua, tuo koivunoksa tullessasi. Hän alkoi rähjää mään aivan hirmuisesti, menin tilanteesta pois. kaksi viikkoa kului ennekuin hän tuli luokseni oksa kädessä.