Outoa käytöstä anopiltani... Olemme eläneet mieheni kanssa jo joitakin kuukausia aikamoisessa kriisissä, eikä vieläkään näytä yhtään paremmalta. Mieheni lähti ja jätti minut neljän lapsen kanssa, hän haluaa miettimisaikaa... Haluaa siis miettiä, onko tämä perhe-elämä sittenkään se mitä hän haluaa ja haluaako jatkaa minun puolisonani. Ei ole ollut helppoa, ja mikä hulluinta anoppini ei ole ottanut yhteyttä minuun millään lailla, ei tarjonnut apua tai tukea. Jokainen äiti on tietysti omansa puolella, mutta luulisi myötätuntoa kuitenkin löytyvän. Olemme kuitenkin olleet mieheni kanssa useita vuosia yhdessä enkä muista koskaan, että anoppini olisi minua millään tavalla muistanut. Tulen hänen kanssaan kuitenkin hyvin toimeen, mutta tämä asia minua ihmetyttää. Mistähän voisi johtua???
Anoppiasiaa...
Nimetön
5915
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tämä on vain ehdotus, olen hyvin pahoillaan puolestasi ja en halua sinua loukata. Mutta voisiko ajatella, että kysyisit anopilta asiaa ja kertoisit tuntemuksesi hänelle.
Ajattelin vain, jos anopista tuntuu myös yhtä pahalta, ja jos hän epäilee sinun syyttävän avioerostanne häntä. Useinhan on tapana, että sanotaan että äitisi on sinut noin huonosti kasvattanut yms.
Omista tunteistaan kannattaa aina keskustella asianomaisen kanssa, vaikka se on varmasti vaikeaa.
Tsemppiä!
Erotessamme mieheni kanssa hänen uskottomuutensa paljastuttua sovimme, että en kerro totuutta eromme syistä mieheni vanhemmille. Ajattelin, että en jatkossa varmaan pidä anoppiini mitään yhteyttä, mutta mieheni on hänen poikansa. Anoppi sittemmin vieritti syyn erosta minun niskoilleni, koska hänen silmissään poikansa on suorastaan pyhimys. Vaikka olisin kertonut totuudenkin mieheni touhuista, eikä siis olisi tarvinnut suorastaan valehdella, en kaivannut anoppia uskotukseni tai tukijakseni. Minulle oli jotenkin itsestään selvää ja ehkä jopa helpottavaa päästä anopistani jä hänen kannanotoistaan eroon.
En voi muuta kuin ihmetellä anoppisi käytöstä, luulisi häntä sentään kiinnostavan lastenne hyvinvointi jne... Mutta mistä sitä ikinä tietää, mitä miehesi on hänelle tilanteesta kertonut, aina on kaksi puolta asioissa. Älä vaivaa päätäsi anopilla, keskity muihin asioihin.
hei, ollaan me suomalaiset kyllä semmoisiakin, ettei oikein tiedetä, onko soveliasta ottaa toiseen yhteys vai ei. Anoppi voi pelätä myös sinun purkaustasi tms.
Entä jos kutsut anopin nätisti käymään? Eivätkö kaikki lapset kuitenkin ole hänen lapsenlapsiaan?
miksi ihmeessä suhteet pitäisi katkaista avioeron yhteydessä tai "asettua jomman kumman puolelle"? Veljeni erosi muutamia vuosia sitten ja edelleen pidän yhteyttä kuten ennenkin veljen exään ja on jopa vietetty yhteisiä viikonloppuja, mukana myös mun vanhemmat, siis exän anoppi. Mun äidille tapaamiset ovat tärkeitä. Anoppikin voi kiintyä miniään ja miniä voi olla kuin oma tytär. Me puhuttiin asiat selväksi sekä veljen että veljen exän kanssa (molemmat minulle tärkeitä ihmissuhteita) ja kaikkiin meidän perheen juhliin molemmat uusioperheineen (veljen ja veljen exän uudet puolisot ja lapset) ovat olleet lämpimästi tervetulleita. Koin myös, että lapsilleni suhteet serkkuihin ovat tärkeitä, serkuthan ovat kuin sisaruksia. Miksi kaiken pitäisi päättyä avioeron takia?