heippa hei!
Vähän pitkä kysymys, toivottavasti jaksaisitte lukea ja kommentoida. Aihe ei suoranaisesti kuulu tähän palstaan, mutta ajattelin silti kokeilla jos saisin täältä neuvoja/kommentteja/mielipiteitä.
Eli tilanne on semmoinen, että eräässä tuttavaperheessämme on tyttö (kohta noin 20 vuotias) ja hän on koko ikänsä ollut lihava ja murrosiästään lähtien tosi isokokoinen, huolestuttavan isokokoinen. Olen aina miettinyt sisarusteni ja perheemme kanssa, eikö kouluterveydenhoitajat tai lääkärit ole tajunneet puuttua tilanteeseen, mutta niin kai se on, että heidän resurssinsakin ovat rajalliset, eikä ketään voi pakottaa hoitoon (tässä tapauksessa laihikselle).
Mun käy tätä tyttöä tosi paljon sääliksi, koska hänestä huomaa, että hänellä on erittäin huono itsetunto ja häntä sorretaan hänen perheessään, pidetään tyhmänä jne. (Tämä käy ilmi kun muut perheenjäsenet puhuvat tästä tytöstä). Tytöllä ei ole kavereita oikeastaan ollenkaan, eikä hän käy missään ulkona kavereiden kanssa. Muut perheen lapset ovat menestyneet koulussa erittäin hyvin. Jotenkin näin ulkopuolisen silmin katsottuna näyttää siltä, että perheessä lasten menestyminen koulussa on nähty kaikkein tärkeimpänä asiana. Ja kun tämä tytö ei ole pärjännyt yhtä hyvin, niin häntä on alettu haukkua tyhmäksi...ehkä vanhemmat ovat ajatelleet että haukkumisella tyttö saadaan tekemään enemmän töitä ja yrittämään paremmin..vaikutus on kuitenkin ollut päin helvettiä..tyttö on sulkeutunut ja menettänyt itseluottamuksensa ja kai liikasyöminenkin on oire tähän...hän kai syö suruunsa..
Tuntuu jotenkin pahalta nähdä kuinka jonkun elämä valuu hukkaan... Olen itse häntä muutamia vuosia vanhempi ja olenkin tässä miettinyt sisarusteni kanssa, että voitaisiinko me jotenkin auttaa tuota tyttöä. Pitäisikö vain ottaa riski ja puuttua toisten asioihin?! Tiedän, että elämäntapamuutokset voivat onnistua vain jos ihminen niin itse haluaa.. Asun eri paikkakunnalla. Tekisi melkein mieli sanoa hänelle suoraan seuraavalla kerralla kun törmäämme, että hänen kannattaisi kääntyä ravintoterapeutin tai muun puoleen, jotta hän saisi itsensä kuntoon. Ja tietenkin olisin valmis olemaan sisarusteni kanssa hänen tukenaan siinä prosessissa.
Tavallaan mua harmittaa sekin, ettei esimerkiksi meidän porukat ole koskaan ottaneet asiaa esiin tämän tuttava perheen vanhempien kanssa...mutta toisaalta, pystyisinkö itse alkaamaan antaa neuvoja ja kritiikkiä kavereilleni joilla on lapsia? en. Perkele kuinka hankalaa.
Antakaa vinkkejä ihmiset!
Vähän pitkä kysymys, toivottavasti jaksaisitte lukea ja kommentoida. Aihe ei suoranaisesti kuulu tähän palstaan, mutta ajattelin silti kokeilla jos saisin täältä neuvoja/kommentteja/mielipiteitä.
Eli tilanne on semmoinen, että eräässä tuttavaperheessämme on tyttö (kohta noin 20 vuotias) ja hän on koko ikänsä ollut lihava ja murrosiästään lähtien tosi isokokoinen, huolestuttavan isokokoinen. Olen aina miettinyt sisarusteni ja perheemme kanssa, eikö kouluterveydenhoitajat tai lääkärit ole tajunneet puuttua tilanteeseen, mutta niin kai se on, että heidän resurssinsakin ovat rajalliset, eikä ketään voi pakottaa hoitoon (tässä tapauksessa laihikselle).
Mun käy tätä tyttöä tosi paljon sääliksi, koska hänestä huomaa, että hänellä on erittäin huono itsetunto ja häntä sorretaan hänen perheessään, pidetään tyhmänä jne. (Tämä käy ilmi kun muut perheenjäsenet puhuvat tästä tytöstä). Tytöllä ei ole kavereita oikeastaan ollenkaan, eikä hän käy missään ulkona kavereiden kanssa. Muut perheen lapset ovat menestyneet koulussa erittäin hyvin. Jotenkin näin ulkopuolisen silmin katsottuna näyttää siltä, että perheessä lasten menestyminen koulussa on nähty kaikkein tärkeimpänä asiana. Ja kun tämä tytö ei ole pärjännyt yhtä hyvin, niin häntä on alettu haukkua tyhmäksi...ehkä vanhemmat ovat ajatelleet että haukkumisella tyttö saadaan tekemään enemmän töitä ja yrittämään paremmin..vaikutus on kuitenkin ollut päin helvettiä..tyttö on sulkeutunut ja menettänyt itseluottamuksensa ja kai liikasyöminenkin on oire tähän...hän kai syö suruunsa..
Tuntuu jotenkin pahalta nähdä kuinka jonkun elämä valuu hukkaan... Olen itse häntä muutamia vuosia vanhempi ja olenkin tässä miettinyt sisarusteni kanssa, että voitaisiinko me jotenkin auttaa tuota tyttöä. Pitäisikö vain ottaa riski ja puuttua toisten asioihin?! Tiedän, että elämäntapamuutokset voivat onnistua vain jos ihminen niin itse haluaa.. Asun eri paikkakunnalla. Tekisi melkein mieli sanoa hänelle suoraan seuraavalla kerralla kun törmäämme, että hänen kannattaisi kääntyä ravintoterapeutin tai muun puoleen, jotta hän saisi itsensä kuntoon. Ja tietenkin olisin valmis olemaan sisarusteni kanssa hänen tukenaan siinä prosessissa.
Tavallaan mua harmittaa sekin, ettei esimerkiksi meidän porukat ole koskaan ottaneet asiaa esiin tämän tuttava perheen vanhempien kanssa...mutta toisaalta, pystyisinkö itse alkaamaan antaa neuvoja ja kritiikkiä kavereilleni joilla on lapsia? en. Perkele kuinka hankalaa.
Antakaa vinkkejä ihmiset!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jotenkin tulee mieleen että ette ehkä kuitenkaan ihan henkilökohtaisesti hirveän hyvin tunne ja tiedä tilannetta? Siinä mielessä vähän riskaabelia lähteä neuvomaan tyyliin "kuule, oletko huomannut että olet vähän pullea..." ;-D Voisitteko näin ensi alkuun tarjota omalta osaltanne sitä mitä tytöllä ei nyt tällähetkellä käsityksenne mukaan ole, eli yrittää ystävystyä? Että saisi positiivisia kokemuksia elämäänsä joltain elämänalueelta?