Olen aivan loppu. Päätä särkee ja itkettää. En tiedä enää mitä kohta tekisin. Yksin kun istun kotona niin tuli tunne, että pakko kirjoittaa tänne edes ja purkaa ajatuksia.
Olen itse alle kolmikymppinen ja mies yli neljäkymmentä. Kymmenen vuotta yhteiseloa takana. Mies on todella mukava ihminen. Parisuhteessa hellä, huomaavainen ja huolehtivainen ja luotettava. Siksi rakastankin häntä, koska on mukavin koskaan tuntemani ihminen. Mutta aivan toivoton raha-asioissa. Nuoresta saakka kait ollut täysin "hälläväliä" raha-asioiden suhteen. Hänen tyyli on hoitaa asiat jättämällä ne hoitamatta. Luottotiedot olleet kuralla iät ja ajat. Töissä käy, mutta ulosotto vie osan palkasta. Laskut jää maksamatta ja menee perintään ja ulosottoon, perintäkirjeitä ja ulosoton kirjeitä satelee ovista ja ikkunoista. Mies on aina persauki. Mielestäni hän on raha-asioissa kroonisesti vastuuton, välinpitämätön, holtiton ja itse aiheuttanut tilanteensa näillä ominaisuuksilla. Ja sama tyyli jatkuu aina. Ei edes tosissaan yritä hoitaa asioitaan kuntoon. Vapaa-ehtoisesti ei hoida yhtään laskua tai muuta suoritusta. Jos en tolkuttomasti "mäkättäisi" ja painostaisi jatkuvasti ja kyttäisi ja valvoisi niin ei taatusti maksaisi yhtään maksua. Olen niin helvetin väsynyt tähän vahtimiseen. Minulla on erittäin pienet tulot, mutta parhaani mukaan yritän niillä osallistua asioiden hoitoon. Miehellä on isommat tulot, vaikka niistä osa meneekin ulosottoon. Ongelma on mielestäni se, että elämme yhdessä, mutta raha-asiamme ovat suoraan sanottuna helvetti, koska mies ei oikeasti ota vakavasti tai halua oma-aloitteisesti hoitaa yhtään velvoitetta. Joka kerta on mieletön painostus, huutaminen ja riitely nousee, kun pitäisi laskuja maksaa. Täytyy selittää kuin pienelle lapselle, että pakkohan ne on maksaa, vaikka tottahan se tympii kun kaikki rahat menee maksuihin, eikä mitään jää käteen. Mutta PAKKOHAN se on kaikkien hoitaa asiansa, vaikka kuin tympis. Mutta ei siinä vielä mitään, että olen helvetin väsynyt tähän paimentamiseen, mutta kun mies vielä kusettaa minua joka käänteessä, kun vain voi. En luota enää ollenkaan häneen raha-asioissa. Niin monia vuosia kusettanut, kertoo maksaneensa jonkun laskun tms. vaikka ei ole niin tehnyt. Saattaa tuoda jopa väärennettyjä "kuitteja" todisteeksi, että muka maksanut. Jättää tärkeitä maksuja, kuten vuokra, sähkö maksamatta ja minä olen siinä uskossa, että asiat on hoidettu. Nykyään en enää luota tippaakaan ja jatkuva kyttääminen ja salapoliisin homma alkaa väsyttää. Kaikista maksuista joudun vaatimaan kuitit ja muut todisteet, että voin uskoa. Pelkkään puheeseen ei voi uskoa yhtään. Yritin, mutta petyin ainakin sata kertaa. Kamalaa kun aikuiseen ihmiseen ei voi yhtään luottaa. Lisäksi vielä vippailee rahaa sieltä sun täältä, siis tuttavilta ja melkein tuntemattomilta, ja jättää maksamatta. Vain kamalan painostuksen ja uhkailun alla hyvällä tuurilla maksaa. Yksityisihmisille on kertynyt velkoja tonni tolkulla ja jos en pitäisi kamalaa vahtia ja painostaisi niin ei varmasti maksaisi yhtään mitään. Hävettää miehen puolesta sen töppäilyt, koska tuommoisesta saa aika huonon maineen ja sitä pitää minunkin sitten kestää. olen ajatellut, kun kuitenkin rakastan miestäni, että seison rinnalla, yritän auttaa ja odotan aikaa parempaa, mutta nykyään on alkanut silmät avautua, kun kaikki vain toistuu ja mutkistuu ja yhä enemmän mies on kiipelissä, ja kusettaa minua joka käänteessä. Tuntuu kohtuuttomalle tuommoinen valehteleminen. Melkein kaiken muun kestäisi, mutta se valehteleminen syö hermoja. Tänään viimeksi oli laskupino valmiina, olin menossa maksamaan, odottanut kaksi viikkoa miehen tiliä saapuvaksi, ja paljastui, että olikin rahat käytetty muualle ja laskut jäi maksamatta ja taas ahdinko syvenee. Olen koko päivän itkenyt ja miettinyt näitä asioita. Olisi helppo sanoa, että jätä mies ja lähde, mutta ei tästä niin vain lähdetä, koska olen vielä jonkinverran riippuvainen tästä kusettajasta, ja vaatisi pitemmän ajan, että voin lähteä lätkimään. Muutama vuosi sitten tyhjensi minun tililtä rahat, äidiltäni on lainaillut minun selän takana ja jättänyt maksamatta. Omalta (jo edesmenneeltä) äidiltään vippasi jatkuvasti rahaa. Mies ei tunnu edes tajuavan, kuinka paljon minua loukkaa hänen valehtelunsa ja kuinka väsynyt siihen olen. Sanoo vain aina, ettei tarkoita pahaa ja eikä osaa selittää miksi niin käyttäytyy. Kummallista sanon minä. Tänään tuli taas kamala riita, kun paljastui se kusetus ja mies jopa hyökkäsi minua vastaan ja alkoi haukkumaan ja säälimään itseään. Nyt taas katuu (muka) ja pyytelee anteeksi, eikä osaa selittää miksi taas kusetti minua. Lupaa taas hommata jostain puuttuvat rahat ensi viikolla ja kun kysyn että mistä nyt melkein tonnin meinaat hommata niin sanoo että "jostakin". Tietysti taas vippaa jostakin. Hoh hoijaa, kyllä tämä on rasittavaa kun mies on tuommoinen valepukki. Tulee vaan mieleen, että missä kaikessa muussa kusettaa minua, mikä ei tule edes ilmi? Luottamus on melko loppu ja sen olen ilmaissutkin tänään viimeksi. Muuten ihana mies, mutta niin epäluotettava! Olisi kiva kuulla muilta, että onko kokemuksia tällaisesta miestyypistä vai onko mieheni ainoa raha-asioissa valehtelija???
Olen itse alle kolmikymppinen ja mies yli neljäkymmentä. Kymmenen vuotta yhteiseloa takana. Mies on todella mukava ihminen. Parisuhteessa hellä, huomaavainen ja huolehtivainen ja luotettava. Siksi rakastankin häntä, koska on mukavin koskaan tuntemani ihminen. Mutta aivan toivoton raha-asioissa. Nuoresta saakka kait ollut täysin "hälläväliä" raha-asioiden suhteen. Hänen tyyli on hoitaa asiat jättämällä ne hoitamatta. Luottotiedot olleet kuralla iät ja ajat. Töissä käy, mutta ulosotto vie osan palkasta. Laskut jää maksamatta ja menee perintään ja ulosottoon, perintäkirjeitä ja ulosoton kirjeitä satelee ovista ja ikkunoista. Mies on aina persauki. Mielestäni hän on raha-asioissa kroonisesti vastuuton, välinpitämätön, holtiton ja itse aiheuttanut tilanteensa näillä ominaisuuksilla. Ja sama tyyli jatkuu aina. Ei edes tosissaan yritä hoitaa asioitaan kuntoon. Vapaa-ehtoisesti ei hoida yhtään laskua tai muuta suoritusta. Jos en tolkuttomasti "mäkättäisi" ja painostaisi jatkuvasti ja kyttäisi ja valvoisi niin ei taatusti maksaisi yhtään maksua. Olen niin helvetin väsynyt tähän vahtimiseen. Minulla on erittäin pienet tulot, mutta parhaani mukaan yritän niillä osallistua asioiden hoitoon. Miehellä on isommat tulot, vaikka niistä osa meneekin ulosottoon. Ongelma on mielestäni se, että elämme yhdessä, mutta raha-asiamme ovat suoraan sanottuna helvetti, koska mies ei oikeasti ota vakavasti tai halua oma-aloitteisesti hoitaa yhtään velvoitetta. Joka kerta on mieletön painostus, huutaminen ja riitely nousee, kun pitäisi laskuja maksaa. Täytyy selittää kuin pienelle lapselle, että pakkohan ne on maksaa, vaikka tottahan se tympii kun kaikki rahat menee maksuihin, eikä mitään jää käteen. Mutta PAKKOHAN se on kaikkien hoitaa asiansa, vaikka kuin tympis. Mutta ei siinä vielä mitään, että olen helvetin väsynyt tähän paimentamiseen, mutta kun mies vielä kusettaa minua joka käänteessä, kun vain voi. En luota enää ollenkaan häneen raha-asioissa. Niin monia vuosia kusettanut, kertoo maksaneensa jonkun laskun tms. vaikka ei ole niin tehnyt. Saattaa tuoda jopa väärennettyjä "kuitteja" todisteeksi, että muka maksanut. Jättää tärkeitä maksuja, kuten vuokra, sähkö maksamatta ja minä olen siinä uskossa, että asiat on hoidettu. Nykyään en enää luota tippaakaan ja jatkuva kyttääminen ja salapoliisin homma alkaa väsyttää. Kaikista maksuista joudun vaatimaan kuitit ja muut todisteet, että voin uskoa. Pelkkään puheeseen ei voi uskoa yhtään. Yritin, mutta petyin ainakin sata kertaa. Kamalaa kun aikuiseen ihmiseen ei voi yhtään luottaa. Lisäksi vielä vippailee rahaa sieltä sun täältä, siis tuttavilta ja melkein tuntemattomilta, ja jättää maksamatta. Vain kamalan painostuksen ja uhkailun alla hyvällä tuurilla maksaa. Yksityisihmisille on kertynyt velkoja tonni tolkulla ja jos en pitäisi kamalaa vahtia ja painostaisi niin ei varmasti maksaisi yhtään mitään. Hävettää miehen puolesta sen töppäilyt, koska tuommoisesta saa aika huonon maineen ja sitä pitää minunkin sitten kestää. olen ajatellut, kun kuitenkin rakastan miestäni, että seison rinnalla, yritän auttaa ja odotan aikaa parempaa, mutta nykyään on alkanut silmät avautua, kun kaikki vain toistuu ja mutkistuu ja yhä enemmän mies on kiipelissä, ja kusettaa minua joka käänteessä. Tuntuu kohtuuttomalle tuommoinen valehteleminen. Melkein kaiken muun kestäisi, mutta se valehteleminen syö hermoja. Tänään viimeksi oli laskupino valmiina, olin menossa maksamaan, odottanut kaksi viikkoa miehen tiliä saapuvaksi, ja paljastui, että olikin rahat käytetty muualle ja laskut jäi maksamatta ja taas ahdinko syvenee. Olen koko päivän itkenyt ja miettinyt näitä asioita. Olisi helppo sanoa, että jätä mies ja lähde, mutta ei tästä niin vain lähdetä, koska olen vielä jonkinverran riippuvainen tästä kusettajasta, ja vaatisi pitemmän ajan, että voin lähteä lätkimään. Muutama vuosi sitten tyhjensi minun tililtä rahat, äidiltäni on lainaillut minun selän takana ja jättänyt maksamatta. Omalta (jo edesmenneeltä) äidiltään vippasi jatkuvasti rahaa. Mies ei tunnu edes tajuavan, kuinka paljon minua loukkaa hänen valehtelunsa ja kuinka väsynyt siihen olen. Sanoo vain aina, ettei tarkoita pahaa ja eikä osaa selittää miksi niin käyttäytyy. Kummallista sanon minä. Tänään tuli taas kamala riita, kun paljastui se kusetus ja mies jopa hyökkäsi minua vastaan ja alkoi haukkumaan ja säälimään itseään. Nyt taas katuu (muka) ja pyytelee anteeksi, eikä osaa selittää miksi taas kusetti minua. Lupaa taas hommata jostain puuttuvat rahat ensi viikolla ja kun kysyn että mistä nyt melkein tonnin meinaat hommata niin sanoo että "jostakin". Tietysti taas vippaa jostakin. Hoh hoijaa, kyllä tämä on rasittavaa kun mies on tuommoinen valepukki. Tulee vaan mieleen, että missä kaikessa muussa kusettaa minua, mikä ei tule edes ilmi? Luottamus on melko loppu ja sen olen ilmaissutkin tänään viimeksi. Muuten ihana mies, mutta niin epäluotettava! Olisi kiva kuulla muilta, että onko kokemuksia tällaisesta miestyypistä vai onko mieheni ainoa raha-asioissa valehtelija???
Vastaukset 21
Vanhimmat
Eipä tuo miehesi- eikä sinunkaan - tilanne tuosta parane, ellei mies itse tajua sairauttaan ja hakeudu terapiaan.
Tässä on kysymyksessä taustaltaan aivan samanlainen sairaus kuin alkoholismi, ilmenemismuoto vain on erilainen!! Vastuuttomuus ja haluttomuus kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuuta; samanlaista kyttäämistähän se on alkoholistin puolisolla. Ja jatkuvia lupauksia ja pettymyksiä, valehtelua jne...
Tajuatko kuinka mies pitää sinua otteessaan ja elämäsi pyörii täysin hänen patologiansa ympärillä? Olet täysin sidottu tähän kuvioon, elät kuin varpaillasi kaiken aikaa...
Mutta valinta on sinun. Ota tai jätä.
Kiitos sinulle järkevästä kirjoituksesta. Kuulosti kyllä loogiselle, eli niinhän se tietenkin on, alkoholismiin verrattava sairaus. Jotenkin aina tähän saakka en ole osannut ajatella sitä niin "vakavana häiriönä" vaan olen vain tuskaillut miehen "huolimattomuutta" ja se siinä hämää, että mies on muuten niin kamalan kiltin oloinen ja uskon, että oikeasti kuitenkin välittää minusta, mutta sitten pystyy ihan silmät kirkkaana tekemään tuollaisia "temppuja". Kysyin häneltä äsken puhelimessa, että miten saattoi taas pettää minut noin? Sanoin, että on tosi paha ja petetty olo. Hyvin katuvaisen kuuloisena pyysi anteeksi ja lupasi järjestää asiat, mihin en kyllä yhtään voi uskoa. Olisihan se toki ihanaa jos asiat järjestyisivät parempaan päin, mutta kun en oikein jaksa siihen uskoa. Toisaalta välitän miehestä todella paljon, tiedän että ero olisi todella vaikea hänestä, kuitenkin 10 yhteistä vuotta.. on ihan totta, että tämä on kierre ja koko elämä pyörii miehen temppujen ympärillä ja samalla muu elämä on helvetin raskasta ja ongelmaista kun raha-asiat ovat päin honkia. Pakko ottaa särkylääke, kun päänsärky taas jumputtaa päässä. itku tulee kun ajattelenkin miehen tekemää temppua ja toisaalta sen katuvaa ääntä puhelimessa, kun kuitenkin välitän niin kovasti.
Ja niinhän tuo "rakastaminen ja tykkääminen kaikkine lupauksineen ja katumuksineenkin" on NIIIIIIIN tuttua kaikille alkoholistien puolisoille, ja peliriippuvaisten, pettävien ja rahan tuhlaajien ja... ... kaikkien, jotka eivät ole kyenneet omista persoonallisuuden ongelmistaan johtuen kasvamaan aikuisiksi ja vastuullisiksi ihmisiksi.
Ja sekin on totta, että TOTTA KAI hän sinua "rakastaa" (lue: tarvitsee). Kuka muuten olisi turvallisena äitinä häntä varten käytettävissä? Kuka nalkuttaisi (lue: pitäisi huolta asioista)?
Ja kilttejä ihmisiähän myös kaikki alkoholiongelmaiset ihmiset sisimmältään on... kuten on sinun miehesikin... En tiedä onko tuo "kiltteys" osa tiedostamatonta manipulaatiota vai onko se aitoa?
Aitoa ja totta on kuitekin se, että tämä sinun miehesi EI KYKENE TASAVERTAISEKSI KUMPPANIKSI sinulle eikä kenellekään muullekaan. Ainakaan ennen syvällistä "heräämistä" ja oikeanlaiseen terapiaan hakeutumista...
Niin ja onhan mies jo yli 4-kymppinen; kauan ovat naiset jaksaneet häntä hoitaa ja hoivata. Aivan kuten alkoholistillekin löytyy aina uusi "terveeksi rakastava ja hoitava" nainen, jonka omakin elämä menee sekaisin tämän ONGELMAISEN MIEHEN vuoksi...
Surullista, mutta totta.
Mita mies tekee on lahes rikollista.
Hanki oma asunto ja muuta omillesi. Anna miehen maksaa tai jattaa maksamatta laskujaan, katso sitten kuinka kauan kukaan vuokraisanta tai velkoja odottelee ennenkuin vaati hanta tilille.
Niinkauan kuin siina vieressa on maksaja ei han tietenkaan viitsi vaivautua tekemaan asiallle yhtaan mitaan.
Oikeastaan sina olet koko kierrokseen osasyyllinen, tuethan sina hanen haluaan ja valinpitamattomyyttaan olla taysin holtiton.
Puhe on halpaa, siksi sinun pauhaaminen meneekin kuuroille korville.
Teot ovat ne joista ihminen tunnetaan. Jos todella rakastat hanta sina auttaisit hanta murtamaan tuon kierroksen. Ts. muuta omillesi ja jata mies itse hoitamaan omat asiansa.
Se saattaa vaatia vankilakierroksen, mutta jotkut yksinkertaisesti eivat opi hyvalla.
Minäkin olen kiltti ja pidän sinusta jo nyt niin! Olisitko kiltti ja maksaisit minunkin laskuni? Tarvitsisin rahani mukavampiin asioihin! Siis oikeasti sinun ei tarvitse maksaa toisen nimelle tulleita laskuja, kyllä hänestä velkavankilassakin huolehditaan...
Moi,
Tiedän, ymmärrän ja otan osaa tilanteeseen. olin aikanaan samassa tilanteessa.
Voisimpa nopeasti kertoa mitä omassa tapauksessa kävi.. Eipä siitä apua ole mutta kuintenkin. Eikä tää nyt kauheen rohkaseva tarina ole. Mutta neuvomaan en käy!
Elikkä (tosi)nuorena tyttönä menin naimisiin itseäni 13 vuotta vanhemman miehen kanssa. Mies kaikin puolin täydellisen ihana... Mutta juuri ne raha-asiat.
Kaikki hoidettiin pitkään eräpäivän jälkeen, ellen ollut mäkättämässä jatkuvasti. Milloin ei vuokria maksettu, milloinka puhelin meni kiinni... ja aina sama tarina...
(vuokria maksettiin vuorotellen, mutta aika noloa kun vuokra-emäntä soittelee perään).
Pikku hiljaa meni siihen että ei oikein mikään sovittu, sanottu ja luvattu asiakaan pitänyt paikkansa. Siinä mielessä tyhmä mies että aina yritti peittää valheen valheella.
Eli koko homma oli jonkin asteinen lumipallo efekti.
Tuntui pahalle olla siinä nalkuttajan roolissa, ette varmaan usko, mutta en ole nalkuttaja luonteeltani, mutta kyllä se minäkin tilanteeseen turhauduin, tai siis valehteluun. Mielestäni nimenomaan rahaasiat VAAN PITÄÄ HOITAA, vaikka kuinka kirpaisee.
Miehellä ei ollut mitään luottotietojakaan tallella ollut moneen vuoteen (lama kaatoi yrityksen) Samoin suhteemme aikana mies sai viidestä paikasta kenkää. Ja ihan omaa hölmöyttään. Hän kun on jonkin sortin boheemi taiteijaluonne. Toisaalta miehen välitön ja rento suhtautuminen oli yksi puoli mitä rakastin, mutta sitä sama ei saa soveltaa rahaasioitten hoitamiseen.
Jonkin aikaa kyllä meni hyvin kun sovimme että MINÄ hoidan rahaasiat. (lue laskut). ja annan miehelle rahaa käteen tietyn summan ja tarvittaessa lisää (ilman selittelyjä), tarkoitus oli että varmasti kaikki tulisi hoidettua ettei tarvitse steressailla.
Mutta sitten alkoi tuo vippailu.
Työ rintamalla ansaitsin enemmän (tein myös enemmän töitä, ravintola-alalla)
Mutta, aina kun jotain yhteistä kivaa suunniteltiin, se kaatui siihen että just ennen mies ilmoitti taas kuinka paljon ja minne on velkaa. Eli paljon makselin omasta palkasta miehen vippejä. Eli mitään ei koskaan voinut oikeasti suunnnitella. Siihen kaatui myös suunnitelmat tulevaisudesta kun viimein tajusin että homma tulee aina pysymään samana.
Loppuen lopuksi 22 -vuotiaana tyttösenä en vain enää jaksanut kuunnella selityksiä selityksien jälkeen. Tarpeeksi monta kertaa lupaus rikottiin, ja lupausten rikkominen oli SE pahin. Niin enpä enää voinut muuta kuin antaa olla, ja mies mäkeen. Minulla kun ei mitään taloudellisia huolia yksin ollessa ole eikä ole ollut, se varran paljon töitä on aina ollut.
Ainoastaan kun mies sössii omat raha-asiat, niin niitä paikkailtiin hänen palkoillaan saa aika paljon myös minun rahoillani. Ei reilua noin niikuin pitemmän päälle!
Vaikka kuinka paljon miestä rakastin, en vain enää jaksanut, voinut, enkä uskonut enää loppuen lopuksi yhteiseen tulevaisuuteenkaan. Ja siinä vaiheessa mieskin tajusi minun olevan tosissani, mutta myöhäistä se jo oli! Ja erohan siinä tuli.
Kuten edelleen... Mies oli ja varmasti on vieläkin aivan uskomaton ihminen luonteelttaan.'
Mutta ei sitä toista ihmistä voi holhota tai muuttaa.
Tämä olikin sitten viimeinen niitti....
Kun meinasi minultakin mennä luottotiedot.
Miehen puhelinliittymä oli minun nimissäni, kun hänellä itsellään oli useampi tonni (vanhaa markkaa) operaattoreille pystyssä, joten ennen laskujen maksua ei hänelle olisi liittymää annettu vakuudet päälle.
Ja sitten hänelle ottamastani liittymästä laskut hän piilotti, kuten myös perintätoimiston laskut. Joten.... Arvatkaas mitkä kilarit sain?!?
Vahingossa löysin sitten perintätoimiston kirjeen jossa oli kaikenkakkiaan 1500 markkaa perinnässä. Ja kun asiaa sitten selvittelin, se oli menossa eteenpäin. Mutta sain sovittua viikon maksuajan (oma palkkapäivä). Se olikin se joka "katkaisi kamelin selän"
Nyt sitte 6 vuotta eron jälkeen meniin uusiin naimisiin. Yhdessä ollaan oltu nyt melkein 4 vuotta. Ja elämä on helppoa oikeanlaisen kumppaninin kanssa, jonka sanaan tosiaan voi luottaa.... Oma talo ostetiin vuosi sitten ja perheenlisäystkin suunnitellaan.
Mutta tuohon paskanjauhamisen aikakauteen en palaisi mistään hinnasta. On se vaan niin että muutaman ikävät asiatkin pitää hoitaa ja kumppanille totta puhua!! KELE!!!
Toivottavasti saatte jotenkin ratkaistua asian, niin että se tyydyttää molempia!
Mitä jos muuttaisit pois saman katon alta ja antaisit sen olla vaan. Olkoot sitten tuollainen. Et puutu sen raha asioihin, etkä myöskään lainaa sille senttiäkään.
Moi, helppo tähän on tulla sanomaan että jätä tollanen mies. Se ei tuu koskaan muuttumaan, jos nelikymppinen on noin vastuuton niin se tuskin tulee muuttumaan. Musta tuntuu että se ei oikeesti edes halua muuttua, ehkä toimii välillä vähän sun takias kunniallisesti. Mut pinnan alla on se oikea luonto, jota tuskin häiritsee lainkaan tuo vastuuttomuus.
Sä oot vielä nuori, pystyt olemaan yksinkin. Tsemppiä!
Taas näitä kirjoituksia joita ei jaksa edes lukea. Mitenkä helvetissä jonkun kappalejaon tärkeyden ymmärtäminen voi olla niin vaikeaa? Tekstiä EI KIRJOITETA YHTEEN PUTKEEN! Teksti jaetaan kappaleisiin, jolloin tekstille tulee jonkinlainen rakenne ja jäsentely. Nyt tuo puoli kusi aivan täysin. Tuskin olin ainoa kuka jätti tämän tekstin lukematta.
joku on todella noin höynäytettävä kuin sinä. Se mieshän käytännössä katsoen nauraa sulle päin naamaa kun sä paapot sitä ja itse se on näköjään kuin pieni lapsi. Aivan niin kuin tässä jo joku muu sanoikin niin vasta kun saa riittävän kovan "sanktion" toiminnastaan ja niin kauan kun myös sinä tai joku muu taho et mahdollista kyseistä toimintaa niin se tulee jatkumaan. Haluatko elää koko loppuelämäsi näin ? mitä sinä itse haluat ? anna miehen huolehtia omista asioistaan, aikuinen kun on ja vastata toimistaan. Sinuna muuttaisin omaan kämppään ja jos siltä tuntuu niin jatkaisin suhdetta mieheen mutta sen raha-asioihin en koskisi pitkällä tikullakaan. Huhhuh!
Laskujen piilottaminen ja valehtelu on NIIN tuttua. Mies ei todellakaan opi, vaan käyttää sinua hyväkseen. Eroaminen kirpaisee, mutta helpottaa elämää huomattavasti.
Teet mitä teet, mutta katto pään päällä ja muut pakolliset asiat kannattaa varmista eli kannattaa laskea mikä olisi kohtuullinen osuus miehesi palkasta, joka hänen pitäisi tilittää joka kuukausi sinulle, jotta sinä saat hoidettua pakolliset yhteiset menot. Jos mies ei tähän suostu, on se merkki siitä, että ei välitä yhtään sinusta ja sinun elämästäsi. Ainakin maksamattomia vuokrarästejä voidaan periä jälkikäteen avopuolisolta, jos vuokrat ovat jääneet hoitamatta.
Suosittelisin muutenkin miehen laittamista pakkotilanteen eteen eli annat jonkun määräajan, minkä kuluessa on pakko tulla muutosta raha-asioiden hoitoon tai hänen on ainakin haettava apua itselleen.
P.s. Naisen kannattaa kerätä pientä vararahastoa itselleen. Muutama kymppi kuussa ainakin salarahaa erilliselle tilille, jota ei käytetä miehen pelastamiseen vaan jolla voi varmistaa oman selustansa jos oikein tiukka paikka tulee.
Mulla samankaltainen mies ja meillä yhteisiä lapsia,joten et ole ainut! Toivottavasti saisin asiat niin rullaamaan,että pääsisin miehestä eroon.Itse opiskelen ja tulot pienet kaikkea muuta inhottavaa,joten ero vaatii superpaljon voimia,jotta velkojen ja lasten kanssa saa taas elämästä kiinni.
Mies on myös sellainen, ettei se helpolla meitä eroon päästä!
Kyllä vastaavista kokemuksia löytyy ja usiesta eri miehistä, valitettavasti. Välillä tuntuu, kuin olisin magneetti vastaaville tapauksille.
Virheeni on liika sinisilmäisyyteni.Nyt olen päättänyt, ettei minua enää helpolla kiipeliin saada. Kun perehtyy itseensä ja muuttaa ajatuksiaan, niin vetää puoleensa toisenlaisia
ihmistyyppejä. Nyt vain odotellaan rauhassa tuloksia virran maisemista nauttien.
Eli tärkein sääntö : älä pyri muuttamaan toista,
hän on todennäköisesti täydellinen, vaan muuta itseäsi, niin koko ympäristösi tulee muuttumaan !
kun annat itseäsi noin vain vedättää. Mitä nopeammin lähdet, sitä nopeammin siitä selviät. Kuvitteletko tosissaan, että jos ihminen on puoli elämäänsä ollut tuollainen, että johonkin siitä nyt muuttuisi??
Haloo...naiset, miksi me olemme niin hölmöjä??
Ja ps...opettele se kappalejako...
Hei
On ikävää kuulla, että tuollaisiakin miehiä on olemassa. Saat ainakin minun sympatiani. Itse en ole joutunut vastaavaan tilanteeseen, mutta olen ollut suhteessa, jossa mies on valehdellut jatkuvasti(mutta ei rahasta). Eli tiedän millaista on rakastaa jotakuta aivan mielettömästi, vaikka suhde myös satuttaa samalla aivan mielettömästi.
Olisiko sinun tilanteessasi helpompaa, että muuttaisitte erillenne? en tarkoita, että teidän tulisi erota, sillä olen ymmärtänyt, että rakastat miestäsi kuitenkin hyvin paljon. Voisitte hyvin muuttaa eri asuntoihin, jolloin kummallakin olisi täysin erillinen talous. Sinun rahasi olisivat sinun ja miehesi rahat (jos niitä nyt onkaan) olisivat hänen. Näin ollen sinä et vastaisi hänen raha-asioistaan. Tällä tavalla hän joutuisi itse vastaamaan sotkuistaan. Näin saisit myös hieman häneen välimatkaa, jolloin saattaisit pystyä näkemään tilannetta myös ulkopuolisen silmin.
Pidemmällä tähtäimellä erilleen muutossa voi olla kaksi vaihtoehtoa. Joko mies ottaa itseään niskasta kiinni ja selvittää ITSE sotkunsa. jos näin käy, voisitte te palata joskus vielä saman katon alle. Jos mies jatkaa samaa rataa, hän menettää kaiken lopullisesti Myös sinut). Jos tilanne menee erittäin pahaksi, olet ainakin turvannut erilleen muutolla oman selustasi. Eli sinä et ole vastaamassa kertyneistä veloista, ettehän te enää asuisi edes samassa taloudessa.
Vaikka asuisitte erillään, voisitte aivan hyvin tapailla ja viettää aikaa toistenne kanssa. Jos päätyisitte viimein lopulliseen eroon, olisi se ehkä hieman helpompi hoitaa kun olisi jo asumuseron myötä otettu hieman etäisyyttä.
En tiedä onko kirjoituksestani sinulle mitään hyötyä, mutta minulle vain tuli tällainen ratkaisu mieleen.
Pitsi, että minä olen 25 -vuotias ja mieheni samanikäinen. Juuri samanlaista vääntöä on meillä päivästä toiseen. Voit lukea oman tekstisi uudelleen läpi niin tiedät minun tilanteeni;) Mieheni työ on raskasta ja usein vetoaakin siihen, että minä en ymmärrä kuinka häntä v**uttaa kun kovasta työstä ei jää mitään käteen. Kaikenlisäksi meillä oli vielä ongelmana miehen peliriippuvuus jonka vuoksi sydämeni ottaa vieläkin ylimääräistä kiekkaa, kun laitan pyykkiä koneeseen ja tyhjennän hänen taskujaan. Vuosi takaperin mies pisti KAIKKI säästömme (yli 1000e) yhdessä illassa raveihin.
Sun on nyt laitettava kova kovaa vasten. Meillä homma toimii käytännössä niin, että suoraveloitukseen tärkeät laskut. Lisäksi pienemmät laskut maksetaan puoliksi siten, että kumpikin laittaa 600e kuukaudessa tilille, johon vain minulla on käyttöoikeus. Tältä tililtä maksan kaikki loput maksut. Näin oli pakko toimia miehen peliongelman takia.
Tehkää siis jokin tälläinen sopimus ja pidä siitä lujasti kiinni. Älä anna miehen lipsua sopimuksesta. Vieläkin mieheni joskus kyselee, että jos tässä kuussa laittais vaan näin vähän ja ens kuussa enemmän. Riitaahan siitä tulee. Sanoin hänelle, että viime kesänä nähtiin, että sun rahapolitiikka on lapsen kengissä, joten anna äiti hoitaa nyt raha-asiat. Toisinaan mies on kuitenkin hyvinkin tyytyväinen, koska on saanut maksettua velkansa ja laskunsa ulosotosta pois. Yksi lasku on vielä perinnässä, jota hän parasta aikaa maksaa ja sitten caput ja toivottavasti lisää ei tule, koska nuo miehen laskut nakertavat ison loven yhteiseen talouteemme, vaikka hän itse ne maksaakin.
Voit luovuttaa ja jättää miehesi ja voit hyvinkin löytää keskituloisen ihanan miehen, jolla on raha-asiat kunnossa ja kaikki laskut hoidettuina. -Tai sitten voit vääntää asiat rautalangasta nykyiselle äijä kullallesi. (Meillä väännettiin ratakiskoista..)
Kiva kuulla onnistumistarinoita, että joku on saanut tällaisen vaikean ongelman hallintaan:) Olet kehittänyt hyvät systeemit teille.
Meillä on sellainen tilanne, että mies oli silkkaa taitamattomuuttaan kerännyt sinkkuaikoinaan valtavan velkamäärän, jota oli sitten paikkaillut uusilla veloilla jne., kunnes hänen raha-asiansa olivat yksi hirveä sekamelska. Sitä sotkua on nyt yhdessä selvitelty. Mies ei ole tuhlailevainen, mutta häneltä tahtoo välillä "unohtua" laskuja maksamatta ja hän myös lykkää ikäviä rahaa syöviä asioita (mm. auton korjaukset ym.) tuonnemmaksi, kunnes ongelmat pahenevat ja yhtäkkiä ollaan pakkotilanteen edessä että pitää löytyä välittömästi iso summa rahaa, vaikka pankkitili on ihan tyhjä. Hänen palkkansa menee myös käytännössä kokonaan velkojen hoitoon, mutta se tilanne helpottaa onneksi pikkuhiljaa. Meillä homma toimii myös niin, että minä kerään varatilille ylimääräistä rahaa (katsomme joka palkkapäivänä kuinka paljon kumpikin laittaa), josta sitten annan pakollisiin menoihin ja katson että kaikki laskut tulee hoidettua ajallaan. Kaikki on melkein pelkästään minun suunnitteluni varassa, mutta nyt kun alkaa olla vähän toiveita tilanteen kohentumisesta tulevaisuudessa, mieskin on alkanut aktivoitua:) En tiedä onko se miesten ominaisuus, että vaikka ovat itse soppansa keittäneet, he ovat katkeria siitä kun palkasta ei jää yhtään ylimääräistä käteen, valitetaan kuinka elämä on paskamaista, eikä huomata olla kiitollisia siitä, että vierellä on nainen joka auttaa asioiden hoitamisessa ja tekee valittamatta kaikkensa yhteisen talouden eteen vaikka itsellä ei ole osaa eikä arpaa siihen sotkuun. Kyllä me olemme kiitoksen ansainneet tästä uskosta, toivosta ja rakkaudesta:)
P.s. Tietääkö joku onko velkaantuneille olemassa jotain hyviä keskusteluryhmiä olemassa? Olisi mielenkiintoista keskustella samassa tilanteessa elävien kanssa, kun kaikki omat ystävät matkustelevat, ostelevat omakotitaloja ym. ja itse elää aivan toisenlaista todellisuutta.
Mitä ihmettä odotat?Miehesi ei koskaan muuta tapojaan, olisi sen jo ehtinyt tehdä.Älä alistu kenenkään holhoajaksi. Katselin vuosia sitten samanlaista touhua avioliitossani ja totesin eron olevan ainoa vaihtoehto.
näissä kirjoituksissa (siis katastrofitarinoissa) yksi asia:aina ne alkavat sillä että kerrotaan että mies on ihana, huomaavainen, mukava jne. ja rakkautta riittää vaikka muille jaettavaksi. Sitten päästään varsinaiseen asiaan eli että käytännössä mies on ihan idiootti sika, uskomattoman vastuuton, usein väkivaltainenkin, kaikinpuolin kelvoton elätti. Joko nainen yrittää viimeiseen asti peittää itseltään sen että on tehnyt virheen ja erehtynyt miesvalinnassaan, eikä halua myöntää sitä edes itselleen, tai sitten mies kuin mies lisää statusta. Siis eikö niitä asioita voi nähdä niinkuin ne on?
Tässäkin ap:n tarinassa on aivan selvää sokeallekkin ettei mies koskaan muutu ellei jää yksin räpimään keittämässään sopassa. Jos 40-vuotias mies kokee että palkka on tarkoitettu vain kaikkeen kivaan ja että siksi laskuja ei tarvitse maksaa jollei huvita, niin menköön vankilaan. Siellä saa olla ilmaiseksi, hoito pelaa ja saa taskurahankin. Vankilassa hän nimittäin jo olisi jos ei ap käyttäisi kaikkia voimiaan ja hermojaan siihen että miehen asiat ei olisi aivan ravalla.
Eihän tulla naisparalla ole enää mitään omaa elämää, tuollaisessa tilanteessa kaikki voimat menee sen toisen tekojen paikkailuun ja vahtimiseen. Noin selvää äiti-lapsi-asetelmaa parisuhteessa harvoin näkee!
on sama tilanne,mies ei välitä pätkääkään.
Ainoa lohtu on että käytän molempien tilejä ja
mies saa rahaa viikonloppuolueihin.
Ei osaa käyttää ottoautomaatteja,eikä muitakaan.
Näin on ollut n.15 vuotta,laman ja konkurssin
jälkeen ja ykskään lasku ei ole mennyt minun
hoidossa perintään.
Laskut on vaan hoidettava,vaikka kuinka kirpaisee