Kumppanini petti minua kerran..kuulema elämänsä suurin virhe,pikapano ja blaa blaa ne kuuluisat muut sanat. Ok,uskon että oli jotenkin näin..mutta uskonko että jäi viimeiseksi kerraksi? Kertokaas onko OIKEESTI olemassa sellasta joka vain kerran elämässään hairahtuu ja ottaa siitä opikseen? Puolisollani ei ole ollut koskaan muita seksikumppaneita kuin minä,joten voisko pistää kokeilunhalun piikkiin? Ihan epätoivosta...Tää sattuu niin syvältä ja loukkaa,,,haluisin vaan ymmärtää ja luottaa taas joskus...
pettääkö taas?
rikkinäinen!
71156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aika kova ajatus, että saisi maistaa koko elämän aikana vain yhtä tavaraa. Itse olen jo nähnyt melkein kaiken, niin vierassa käynti ei huvita.
nuorena ja tarpeeksi ja sitoutua vasta sitten, niin ei ole myöhemmin tarve katsella "vihreämmille laitumille." Näin se vain valitettavasti menee, jos on sitoutunut liian nuorena. Moni vain joutuu kokemaan sen omakohtaisesti. Kun menee nuorena ja vapaana, niin ei tule sitten parisuhteessa sitä "jälkijuoksutarvetta," että kun jotakin jäi kokematta. Eikä myöskään loukkaa toista pettämisellä. Se on vain luonnonlaki - erityisesti miehillä.
suustani, muutetaan vain vähän tuota loppua, naiset pilaavat hyvänkin suhteen, kun alkavat etsiä jotakin, jonka tajuavat lopulta olevan utopiaa.Siinä sitä on miehellä kestämistä, kun muutenkin on itsetunto perseestä.
Aina täällä ollaan niin yksikantaisia pettämisen suhteen. Nuorena ilman ulkopuolisia kokemuksia solmitun avioliiton jälkeen voi tulla jälkijuoksuvaihe, jossa vierasta kokeillaan. Mutta sen jäkeen voidaan rauhoittua molemmin puolin ja elää aivan hyvää ja normaalia perhe-elämää. Ei rakkaus lopu uskottomuuteen, vaikka on loukkaavaa. Rakkaus on rakkauta, eikä sillä tarvitse olla ripustautumisen kanssa mitään tekemistä. Siitä hoilottavat itse eronneet tai kakkoset. Luota AP vain tulevaisuuteen.
Sekä mä että vaimoni juostiin juoksumme parisuhteessa, koska olimme toisillemme ensimmäiset. Nyt olemme onnellisia. Tsemiä vaan.
No niin mä sitä itsellenikin "selitin"..että kaipa varsinkin miehille voi tulla kokeiluvaihe jos ei muita kumppaneita ole ollut. Ei hän itse osannut mitään kummempaa syytä sanoa.Aika avoimesti juteltiin sillo ku paljastu tää koko kuvio.Virhe,moka,hairahdus...ei koskaan enää.Eka ja vika kerta...jne jne...Mutta kuten joku sanoi: hypyt ois voinu hyppiä silloin joskus! Mutta tapahtunu mikä tapahtunu. Haluaisin vaan niin kovasti ymmärtää ja rakentaa luottamuksen.Mutta en tiedä pystyykö sitä ihan 100% koskaan luottamaan,eikä toisaalta pidäkkään.Eiköhän tää tästä..Kiitos kaikille jotka vaivauduitte pohtimaan asiaa mun kanssa :)
... ei voi sanoa, eikä pidä luulla, että ei enää koskaan. Kaikki on mahdollista yhtä hyvin pettäjälle kuin petetyllekin. Jokaisessa parisuhteessa on ihmisen mentävä aukko, sanoi joku asiantuntija. Luultavasti se pitää paikkansa. Sen tähden on turha pohtia, jäikö tuo eka kerta viimeiseksi. Sitä ei voi kukaan tietää eikä luvata. Ehkä jäi, ehkä ei. Olkoonkin, että se oli kokeilunhalua, niin se halu saattaa tulla lukemattomia kertoja uudelleen. Yksi vieras nainen ei voi edustaa kaikkia vieraita naisia. Ehkä tämän samaisen kanssa ei tule uutta kertaa, mutta mahdollisesti monen muun kanssa iskee uudelleen se samainen kokeilunhalu. Niin, ehkä sinä itse, rikkinäinen, koet sen saman halun ennemmin kuin osaat arvatakaan!
En oikein jaksa uskoa siihen, että jos on nuorena ollut useita kumppaneita, niin vanhempana ei ole enää mielenkiintoa vieraisiin. Sehän on melkein sama, kuin jos sanoisi, että kun on nuorena seurustellut, niin vanhempana ei enää kiinnosta moinen ajanhukka. Lantin toinen puoli on luonnollisesti se, että jos on nuorena tottunut juoksemaan, niin mihinpä sitä ihminen tavoistaan pääsisi.
Eihän ihminen lakkaa olemasta seksuaalinen olento ikääntyessään. Kun kohdalle osuu tarpeeksi mielenkiintoinen tapaus, se liikauttaa sisikuntaa, olkoon sitten kumppaneita ollut yksi tai useampia ja vaikka takana olisi kuinka ehyt ja toimiva parisuhde tahansa. Jokaisessa ihmisessä on ainekset uskottomuuteen. Toiset ovat siihen vain jotenkin alttiimpia kuin toiset.