Tulemme mieheni kanssa melko erilaisista perheistä, omine tapoineen ja tyyleineen. Olemme kuitenkin olleet yhdessä jo yli neljä vuotta, ja nähneet siis monenlaista toimintaa ja tutustuneet kummankin puolen sukulaisiin.
Minua on nyt ruvennut häiritsemään tietyt piirteet / kommentit mieheni suvun, erityisesti anopin osalta. Mieheni suvun ajatusmaailma tuntuu keskittyvän yksin lasten ympärille. Eli kaikki tapaamiset, juhlat ym. keskittyvät vain lasten asioihin. He eivät yleensä järjestä mitään sukutapaamisia muutoin, kun jos on lapsen syntymäpäivät.
Itse olen yrittänyt järjestää juhlia meille kotiin, jotta molemmat suvut (siis omani ja mieheni suvut) kohtaisivat. Periaatteena on siis aikuisten juhlat, joihin myös lapset ovat luonnollisesti tervetulleita. Mutta tilaisuus ei kuitenkaan etene lasten ehdoilla, vaan perusideana on, että molemmat suvut tutustuisivat paremmin toisiinsa. Omat vanhempani ja isovanhempani kyllä kutsuvat anoppia heille kylään, mutta anoppi yrittää kaikin tavoin välttää sitä. Anoppi puolestaan ei kutsu koskaan omia sukulaisiani hänelle.
Viime kerralla järjestämissäni juhlissa anoppi lähti puolentoista tunnin kuluttua - heti ruokailun jälkeen - pois. VAstaavasti taas "lasten juhlissa" viihdytään puoli päivää.
Anoppi aina arvostelee, että "miten teillä on niin hienoa ja on niin hienoja ihmisiä". Isoäidillenikin hän sanoi ennen kuin ehti tervehtiä, että "ollaanpa sitä niin hienonana nyt". Paskan marjat sanon minä...
Jos näkee vaivaa järjestää juhlat, niin kai sitä voisi olettaa että vieraatkin vaivautuvat pukeutumaan juhliin.
MInä en ymmärrä tätä tilannetta: onko anoppi yksinkertaisesti kateellinen vai vaatimaton ihminen (niinkuin mieheni sanoo)?
Eipähän kyllä huvita enää passata miehen sukulaisia yhtään...
Minua on nyt ruvennut häiritsemään tietyt piirteet / kommentit mieheni suvun, erityisesti anopin osalta. Mieheni suvun ajatusmaailma tuntuu keskittyvän yksin lasten ympärille. Eli kaikki tapaamiset, juhlat ym. keskittyvät vain lasten asioihin. He eivät yleensä järjestä mitään sukutapaamisia muutoin, kun jos on lapsen syntymäpäivät.
Itse olen yrittänyt järjestää juhlia meille kotiin, jotta molemmat suvut (siis omani ja mieheni suvut) kohtaisivat. Periaatteena on siis aikuisten juhlat, joihin myös lapset ovat luonnollisesti tervetulleita. Mutta tilaisuus ei kuitenkaan etene lasten ehdoilla, vaan perusideana on, että molemmat suvut tutustuisivat paremmin toisiinsa. Omat vanhempani ja isovanhempani kyllä kutsuvat anoppia heille kylään, mutta anoppi yrittää kaikin tavoin välttää sitä. Anoppi puolestaan ei kutsu koskaan omia sukulaisiani hänelle.
Viime kerralla järjestämissäni juhlissa anoppi lähti puolentoista tunnin kuluttua - heti ruokailun jälkeen - pois. VAstaavasti taas "lasten juhlissa" viihdytään puoli päivää.
Anoppi aina arvostelee, että "miten teillä on niin hienoa ja on niin hienoja ihmisiä". Isoäidillenikin hän sanoi ennen kuin ehti tervehtiä, että "ollaanpa sitä niin hienonana nyt". Paskan marjat sanon minä...
Jos näkee vaivaa järjestää juhlat, niin kai sitä voisi olettaa että vieraatkin vaivautuvat pukeutumaan juhliin.
MInä en ymmärrä tätä tilannetta: onko anoppi yksinkertaisesti kateellinen vai vaatimaton ihminen (niinkuin mieheni sanoo)?
Eipähän kyllä huvita enää passata miehen sukulaisia yhtään...
Vastaukset 9
Vanhimmat
vaatimatonta sorttia. Tiedän oman sukuni tiimoilta, että vanhenevat ihmiset tulevat ujoiksi ja erakoituvat helposti. Kokevat olevansa jotenkin huonompia.... Nuorena olivat kaikenlaisissa kissanristiäisissä mukana ja tulivat toimeen ns. hienompienkin ihmisten kanssa. En tiedä, mikä sen saa aikaan. Tuskin se anoppisikaan pahaa tarkoittaa. Ei vaan osaa ilmaista itseään. Lasten kanssa on helppo seurustella, kun ei tarvitse jännittää.
ainakaan tuon kirjoituksesi perusteella,
ujolta ja vaatimattomalta vain.
Toivottavasti löydätte aikaa myötä yhteisen sävelen.
pienet ongelmat sinulla. Sinun anopistasi ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Olisipa minullakin sellainen.
anoppiasi ja miehesi perhettä?
Jos miehesi kotiväki ei pidä " hienoista pönötys-juhlista " miksi väkisin järjestät sellaisia?
Anoppisi ehkä käsittää ne vain yritykseksi osoittaa heille että ovat saaneet hienomman miniän kuin ovat ansainneet.
Muutenkaan ei ole kovin tärkeää näiden kahden sukujen yhteinen seurustelu muuten kuin oikeiden sukujuhlien vuoksi, eipähän tule sanomista kun ei olla liian läheisiä.
Toki maailmassa on suurempia ongelmia ja murheita, mutta harmillista tämä tilanne kuitenkin on.
Veljeni vaimon vanhemmat vierailevat vanhempieni luona, ja he tekevät vastavierailuja (vaikka asuvatkin eri puolilla Suomea, kun taas ko. anoppi samalla paikkakunnalla kuin vanhempani). Minusta on ainakin kiva kokoontua esim. jouluksi vanhempieni luokse, kun sinne on kutsuttu myös lasten puolisoitten vanhemmat. Omat vanhempani ainakin yrittävät luoda kontakteja.
Mutta minun anoppihan ei suostu tekemään / tulemaan mihinkään minun tai meidän suvun tilaisuuteen. On se minusta hiukka surullista...
Jos ei nyt ylimmiksi ystäviksi tarvitse ryhtyä eri sukujen, niin olisi nyt edes kohteliasta niinä harvoina kertoina (n. 2-3 kertaa vuodessa) olla "hengessä" mukana. Eihän tässä kukaan ole ketään yrittämässä muuttaa.
Jos haluat säilyttää välisi hyvinä niin anna appivanhempiesi olla sellaisia kuin ovat.
Sinut on naitu heidän sukuunsa, sinä olet heitä paljon nuorempi, ei heidän tarvitse tanssia sinun pillisi tahdissa.
Jos he katsovat etteivät kaipaa lisää "lähisukulaisia" niin tyydy siihen.
Etsi juhliisi ihmisiä jotka ovat valmiita pönkittämään ekoasi, ja anna appivanhempiesi olla.
Ehkäpä anoppis on vaan ihmisarka eikä viihdy tuntemattomien ihmisten joukossa.
Esim. minä olen ihminen joka kartan tuntemattomien tai oli sitten puolituttujen ihmisten suurta joukkoa. En viihdy yhtään ja ahdistaa, punastelen, änkytän, tunnen itseni tyhmäksi ja kömpelöksi, enkä oikein osaa puhua mitään, vaikka haluaisin.
Mitä ihmettä sinäkin päätäs tolla vaivaat. Ei kannata sukuja pakkonaittaa keskenään jos on vastahankaisia ihmisiä.
Ehkä anoppis ihan samalla tavalla ihmettelee miksi sinulla on verenmakusuussa tossa sukujen pakkonaittamisessa.
Eikä teistä kumpikaan ole oikeassa tai väärässä. Ihmiset toimivat, ajattelevat ja tekevät eri tavalla asioita. Ja siitä on turha loukkaantua.
minun harmistumisestani. Anoppi kun ei osaa vastata edes vanhempieni/isovanhempieni kutusuihin (ei siis reagoi yleensä millään tapaa). Minusta se on todella noloa. Eiväthän omat sukulaiseni (onneksi) lähde haukkumaan miehen vanhempia, mutta minusta se tuntuu epäkohteliaalta. Kuka aikuinen ihminen käyttäyy noin, vaikka olisi kuinka ujo ja arka.
Muuten: mielikuvitus on täällä vilkkaampaa kuin todellisuus on. Mitään pönötysjuhlia ei meillä ole, päinvastoin heidän "lasten juhlat" ovat enemmän sen kaltaisia (eli ei tiedä mihin kätensä laittaisi kahvipöydässä pullaa syödessä). Meillä on rennot ja hauskat juhlat, koska ollaan ihan tavallista väkeä minunkin suvun puolelta.
Mutta kuten jo alkuperäisessä viestissä totesin, ei minullakaan enää riitä intoa miehen sukulaisten passaamiseen, jos kerta ovat tuota sorttia. Pakkohan ne juhlimiset on sitten järjestää eri porukoilla. MInä en ainakaan laita tikkua ristiin heidän puolelleen.
Sinulla ap. on kova hinku olla oikeassa.
Ihmiset ovat erilaisia - joo, kliseeltähän tuo kuulostaa, mutta on silti tosi.
Ihan uteliaisuuttani kyselen: Onko anoppi tottunut erilaisiin juhliin tai seurustelutapoihin.
Tuli vain mieleeni, että meidän veljienvaimojen käsitys juhlimisesta on ihan erilainen, vaikka ollaan samanikäisiä. Olemme siis kälyksiä (veljesten vaimoja). Yksi on kotoisin Ahvenanmaalta, toinen keskeltä Helsinkiä, kolmas syvältä maaseudulta Pohjanmaalta ja minä hämäläisestä pikkukaupungista.
Erot näkyvät aina hupaisasti sukujuhlissa, vaikka väleissä kyllä ollaan.