Kaksi kertaa olen nyt elämässäni joutunut luopumaan siitä ihmisestä jota olen rakastanut. Todella raskasta. Ihastumisia tulee ja menee, niistä luopuminen on helpompaa kuin keksin syöminen.
Tästä viimeisestä rakkaudesta on äärettömän vaikeata luopua, oli niin kaunis ja mielenkiintoinen nainen. Tein sen virheen että omistin iltatähden (venus) hänelle ja nyt kun pitäisi tästä rakkaudesta luopua, ja joka ilta näen tuon tähden taivaalla niin en voi unohtaa häntä. Hän on pysyvästi sydämessäni enkä häntä voi enää ikinä saada elämänkumppanikseni :(
Erosta on kaksi kuukautta, edelleen tunnen sitä samaa ahdistusta mikä tulee rakkaan menettämisestä kuin ensimmäisten päivien aikana. Tämä menetys todella repii sieluni kappaleiksi. Luulin että se olisi helpompaa kun olen jo kokenut tämän kertaalleen aikaisemmin mutta nyt tämä on entistäkin raskaampaa.
En halua enää ikinä rakastua. En halua enää ikinä käydä tätä helvettiä läpi. Luovun suosiolla siitä autuudesta mikä rakkaus tuo mukanaan jotta minun ei tarvitsisi ottaa sitä riskiä että tämän helvetin joutuisin käymään vielä kolmannen kerran joskus läpi.
Niin tämä vain menee, kaikki ei ole tarkoitus rakentaa itselleen avioliittoa, perhettä, kotia. Jotkut on tarkoitus jäädä pelkäksi ystäväksi muille, minä olen semmoinen. Minä en enää kykene rakastamaan. Ensimmäisen kerran jälkeen sydämeni meni umpijäähän ja tämä viimeisin rakkaus käveli suoraan jäästä läpi, nyt sydän iskettiin pirstaleiksi ja se pysyy pirstaleina. Ei enää ikinä rakkautta.
Tästä viimeisestä rakkaudesta on äärettömän vaikeata luopua, oli niin kaunis ja mielenkiintoinen nainen. Tein sen virheen että omistin iltatähden (venus) hänelle ja nyt kun pitäisi tästä rakkaudesta luopua, ja joka ilta näen tuon tähden taivaalla niin en voi unohtaa häntä. Hän on pysyvästi sydämessäni enkä häntä voi enää ikinä saada elämänkumppanikseni :(
Erosta on kaksi kuukautta, edelleen tunnen sitä samaa ahdistusta mikä tulee rakkaan menettämisestä kuin ensimmäisten päivien aikana. Tämä menetys todella repii sieluni kappaleiksi. Luulin että se olisi helpompaa kun olen jo kokenut tämän kertaalleen aikaisemmin mutta nyt tämä on entistäkin raskaampaa.
En halua enää ikinä rakastua. En halua enää ikinä käydä tätä helvettiä läpi. Luovun suosiolla siitä autuudesta mikä rakkaus tuo mukanaan jotta minun ei tarvitsisi ottaa sitä riskiä että tämän helvetin joutuisin käymään vielä kolmannen kerran joskus läpi.
Niin tämä vain menee, kaikki ei ole tarkoitus rakentaa itselleen avioliittoa, perhettä, kotia. Jotkut on tarkoitus jäädä pelkäksi ystäväksi muille, minä olen semmoinen. Minä en enää kykene rakastamaan. Ensimmäisen kerran jälkeen sydämeni meni umpijäähän ja tämä viimeisin rakkaus käveli suoraan jäästä läpi, nyt sydän iskettiin pirstaleiksi ja se pysyy pirstaleina. Ei enää ikinä rakkautta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
voi sua.. mulla aivan sama tilannne, paitsi että miespuolisten kanssa- Keväällä pitäis olla onnellinen ja rakastunut ja täällä sitä ollaan itku kurkussa ja yritetään hymyillä kun elämä monottaa.. Ei ole tarkoitettu kaikille rakkautta, joskus se vaan on uskottava ja luovutettava... ei ole paljon muita neuvoja kuin että itke ja raivoo, juokse pitkin metsiä ja laske vaikka neulasia, ei näihin suruihin auta mikään..paitsi sitten joskus jonkun lämmin kainalo ja lohtuseksi.
Mikä tulee lohtuseksiin, niin se on yksi pieni ongelma minulle. Seksi ei ole minulle vain akti, vaan paljon paljon enemmän, mulla se pitää toimia niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla jotta pystyisin nauttimaan siitä ja jos sitä syvempää yhteyttä ei ole niin minua ei ensinäkään edes kiinnosta harrastaa seksiä ja toiseksi en usko että jos siihen vaiheeseen mennään että "innostuisin" asiasta tarpeeksi, se tuntuisi vain halventavalta ja säälittävältä jutulta. Olen henkeen ja vereen "tunne-ihminen" ja minua ei (valitettavasti) ohjaa se alapää. Joskus se olisi niin paljon helpompaa jos olisi tunteeton ja ajattelisi alapäällä.
Eikö voisi kuitenkin ajatella niin, että olet onnekas kun olet saanut rakastaa? Olet saanut kokea ihania hetkiä ihanan ihmisen kanssa, niitä muistoja ei sinulta kukaan voi pois ottaa. Eivät kaikki ihmiset saa kokea sellaista koko elämänsä aikana.
Eikä koskaan kannata sanoa ei koskaan, et voi tietää mitä elämä tuo tullessaan - eivätkä kaikki naiset ja suhteet ole samanlaisia.
Tiedän kyllä - se sattuu niin perhanasti, ja pitkään. Mutta aika parantaa haavat, ja vaikutat järkevältä ja viisaalta ihmiseltä, pärjäät kyllä!
Ja toisaalta yksinkin on ihan hyvä olla... Tiedän kokemuksesta.
En todellakaan suosittele sitä kolmatta kertaa. Niin hyvä ja tasapainoinen elämäni meni totaalisesti sekaisin. Tuskin koskaan toivun tästä entiselleni. Jo toisen kerran jälkeen jotakin minusta sisäisesti kuoli. Nyt tuntuu vielä pahemmalta ja jokainen päivä on taistelua.
Kertomuksesi vastaa hyvin paljon omaani. Kaksi kuukautta ei ole mikään aika, vaikka äkkiseltään niin luulisi. Tuntuu että kaikki tapahtui vasta eilen. Edellinen "toipuminen" kesti lähes neljä vuotta ja pelottaa ajatellakin, että tähänkö tuhlautuu paras aika elämästä. Ei tässä oikeasti uskalla enää ketään tavata.
Tämän siitä saa kun oli siinä jonossa, jossa jaettiin suurimmat sydämet...
Siinä olet tasan oikeassa, ettei rakkaus ole sen arvoista, mitä siltä joutuu kärsimään. Jaksamista sulle. Yksin on parempi.
Samassa veneessä ollaan...
Minulla on myös ollut kaksi suurta rakkautta tähän päivään saakka ja nyt saa riittää... Miksi sitä aina uudestaan pistää itsensä siihen tilanteeseen että taas sattuu? Aina sitä löytää sen luottamuksen että "tämä on se..". Itse kun olen vielä sellainen että toipuminen rakkaudesta kestää monta vuotta..mutta en koskaan lopeta rakastamista, en voi sille mitään..
Nyt olen sanonut itselleni että saa riittää. En jaksa enää tulla jätetyksi ja petetyksi! Mikä minussa on vikana kun minua on niin vaikeata rakastaa? Annan kaikkeni mutta se ei koskaan riitä. Olen nätti ja laiha, minulla on omia harrastuksia ja elämä käsissä... vain nämä miehet ovat minulle ongelma.
Mitkäs on sun omat kokemuksesi sitten miehistä? Miten ovat käyttäytyneet? Minkälaisia suhteesi ovat olleet? Miksi on suhde mennyt poikki? Kerro kohtalon kaima niin ehkä saan itse jotain käsitystä siitä miksi näin on käynyt minulle ja ehkä parhaimmassa tapauksessa voin antaa sulle jotain "miesten sisäpiiritietoa" siitä miksi näin on sinulle käynyt.