Kuka on sun suosikkikitaristi? Saa nähdä minkälainen liuta vastauksia tähän tulee
Paras kitaristi
twisting-doc
883511
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 88
Vanhimmat
on Mark Knopfler Dire Straitsista. Niin pehmee mahtava soundi
Kyllä se on Ritchie Blackmore.
Slash Guns N' Roses:ista ja Velvet Revolverista.:)
Esa Pulliainen!
siinä se jo tuliki
Ehdottomasti Ritchie Blackmore. Nuoriso ei ihan vielä tunnu tajuavan miehen taitoja ja meriittejä, mutta onneksi me "vanhan liiton miehet" jaksamme siitä muistuttaa ;)
Itse olen 18-vuotias tyttö, en oikein kuulu noihin "vanhan liiton miehiin" ja kovasti Blackmoresta tykkään. ;P
Onneksi olkoon, olet tehnyt hyvän valinnan! :)
Vaikka olenkin ns. vanhan liiton mies, en siltikään ole vanha mies :p . Vanha 70 - 80 luvun hard rock vain on sellaista, että se kuulostaa paremmalta kuin nykyinen.
Jos kerran pidät Blackmoresta, niin mitä mieltä olet Blackmore´s Nightista?
Blackmore's Night on yksi lempibändeistäni, eli pidän siis todella. Aikaisempaan Blackmoren tuotantoon verrattuna meininki on tietenkin erilaista, mutta eiköhän se mies ole rock-musiikin eteen niin paljon tehnyt että saa nyt tehdä jotain ihan erilaista. Blackmore's Nightin musiikki on niin mukavan rauhoittavaa ja melodiat on upeita, Ritchien sooloilut on komeita. Erityisesti pidän All for One- kappaleen alkusoolosta. Candicen ääni on niin ihanan soinnukas. :) Riittääköhän tämä tästä aiheesta.. :D Mikäs on oma mielipiteesi bändistä? :>
Ja muuten, nimimerkkisi herätti huomioni. Soitatko kitaraa? :) Stratot on kauneimpia kitaroita mitä on.
Blackmore´s Night on minunkin mieleen ja jopa niin paljon, että se soi melkeinpä eniten tässä taloudessa. Tykästyin bändiin heti ensikuulemalta ja se "tauti" ei ole hellittänyt. Biisit ovat kehittyneet alkupäivistä koko ajan paremmiksi eli uusi levy on minun mielestäni aina ollut kauttaaltaan edellisiä jotenkin parempi ja mielenkiintoisempi.
Aika mielenkiintoinen yhteensattuma on myös tuo All for onen intro ja välisoolo. Kun kuulin sen ekan kerran, niin mieli herkistyi ihan oudolla tavalla. Kuuntelen siis musiikkia enemmänkin fiilispohjalta. Siinä oli jotain niin erikoista, ettei sitä pysty oikein kuvaamaan. Ritchiellä on ihmeellinen kyky loihtia tarttuvia, koskettavia ja ennen kaikkea toimivia melodioita ja nyt sattui taas sellainen. Kertakaikkiaan upea "veto" Ritchien sävellyskynästä!
Sitä ovat myös instrumentaalit The Messenger, Beyond the sunset ja Praetoruius (Courante). Kaksi ekaa sopivat hyvin ns. hämärään iltatunnelmaan (tai rauhoittamaan olotilaa) ja kolmas (lainabiisi) on melodialtaan ja meiningiltään kuin raikas, iloisesti soljuva keväinen puro kukkakedon keskellä! (Meniköhän nyt liian imeläksi...? :)
Olet oikeassa siinä, että BN:n musiikki on rauhoittavaa. Kettumaisen työpäivän päälle pistän usein soimaan edellä mainittua ja kohta on fiilis parempi. Tuolla musiikilla on siis lääkkeenomainen vaikutus ja mikä parasta, sitä saa ilman reseptiä :D
Voisin kirjoittaa Blackmore´s Nightista ja Blackmoresta kirjan verran, mutta jääkööt tällä kertaa. Mainittakoon vielä, että Blackmoren aikainen Purple ja sitä seurannut Rainbow ovat BN:n ohella minun ykkösvalintojani. Toivottavasti BN tulee tänäkin vuonna keikalle Suomeen. Viimevuotinen Finlandiatalon keikka oli huippuhyvä, joten äkkiä tänne, Ritchie ja Candice!
Joo, soitan kitaraa ja luonnollisesti Stratocastereita. Samanvärisiä kuin Blackmorella eli musta -70´s, natural -68 ja arctic white, plus muutama muu. Alun alkaen Ritchien innostamana hankin ekan ja siitä se soitto- ja (keräily)harrastus sitten lähti liikkeelle.
Mitenkäs Sinä, soitteleko jotain instrumenttia?
Itse en soita mitään, mutta hyvä kaverini soittaa juuri sellaista Ritchielle ominaista valkoista stratoa, malleista en sen tarkemmin uskalla sanoa.. Yritän kyllä laulaa hyvin vaihtelevalla menestyksellä, eipä tällä raakkumisella ihan Candicen tasolle ylletä. :P
En päässyt viime vuonna valitettavasti Suomen keikoille, Tampereen ja Helsingin keikoilla oli kummallakin kavereita jotka kyllä ylistivät. Eräs kaverini on myös ollut Saksassa Castle tourilla viime vuonna, ja ilmeisesti on tänäkin vuonna menossa. Olisihan se ihan uskomatonta johonkin vanhaan saksalaiseen linnaan päästä kuuntelemaan jotain niinkun hyvää kuin Blackmore's Night. Ei vaan oikein kukkaro salli suurempia reissuja.
Sinä tulit sanoneeksi tuossa omassa viestissäsi melkein kaiken, jota itse en olisi osannut sanoiksi pukea. Bändin musiikilla on terapeuttinen ja rauhoittava vaikutus eikä siihen voi kyllästyä. Varsinkin instrumentaalina Memmingen on loistava, ja myös Durch den Wald zum Bach Haus on upea osoitus Ritchien taidoista.
Olisi kyllä unelmien täyttymys päästä katsomaan BN:a paikan päällä, ehkäpä ne sieltä vielä joskus tulevat. Kesän keikkakalenterissa ei näytä kyllä Suomelle tilaa löytyvän.. harmi. Eipä täällä kyllä pahemmin vanhoja linnojakaan ole, missä varmasti myös bändi saa parhaan fiiliksen aikaan.
Myös Rainbow'ta ja Purplea luukutan ahkerasti, aivan upeita bändejä molemmat (eikä vähiten siksi, että Blackmore molempien kokoonpanoista löytyy/on löytynyt). Nykyinen Purple ei oikein enää niin iske, koska ajatusmaailmani ei hyväksy Morsea ja kumppaneita. Deep Purple=Ritchie Blackmore. :D
Jokainen laulaa äänellään, ja jos oma ääni on omasta ja vaikkapa kavereiden mielestä hyvä, niin so what? Tai no, karaokessa kuulee kaikenlaista :), mutta reiluuden nimessä jokainen toteuttakoon itseään parhaaksi katsomallaan tavalla. Räkättirastaskin laulaa kauniisti, kun sen ääneen asennoituu oikealla tavalla.
Helsingin keikka oli hieno elämys ja siitä jäi erittäin hyvä jälkifiilis pitkäksi aikaa. Jos Sinulla on joskus tilaisuus ja mahdollisuus BN:n keikalle, niin mene ihmeessä. Se on äänellisesti, visuaalisesti ja henkisesti kokemisen arvoista.
Kiitos Sinulle kirjoittelusta. Harvoin täällä tapaa saman "aatteen" ihmisiä, joten oli mukava vaihtaa ajatuksia. Jatketaan samoissa merkeissä, kun tulee tilaisuus. Hyvää kesää Sinulle!
T. Fenderisti
PS. Steve Morsekin on hieno kitaristi ja lauluntekijä. Tyyliltään erilainen kuin Ritchie, mutta silti kehumisen arvoinen. Tapasin hänet kolme vuotta sitten ja myöskin viime vuonna. On muuten todella mukava kaveri. Välittää faneistaan ihan aidosti ja on erittäin kohtelias. Juuri sellainen mitä ihmisen pitääkin olla :)
En omista originaalia ghost of a rose levyä,josta asian voisi tarkistaa, mutta olen kuvitellut/luullut että all for one kipale olisi trad. eikä siis rikun sävellys??? Mitenköhän on???
Kappaleen alkuperäinen sävel on jonkun muun käsialaa ja Ghost of a rosella kuultava versio on Ritchien uudelleen sovittama. Lehtitiedon mukaan kappaleen alkup. sanat olivat jotain ihan muuta ja Candice teki siihen uudet sanat. Erään nettikeskustelun mukaan Ritchie olisi säveltänyt intron ja samaisen välisoolon.
En tiedä täyttä totuutta tuosta Ritchien osuudesta intron säveltämiseen, joten faktatietoa odotellessa elän siinä uskossa, että hän on sen tehnyt.
On muuten hieno tuo BN versio Greensleeves-kansanlaulusta!
http://www.youtube.com/watch?v=vnm5isS2rHM
Vaikka Morse on yksi suosikkikitaristeistani, niin kieltämättä oon samalla linjalla tossa, että Purple oli vaan niin voimakkaasti Blackmore -vetonen juttu, ettei bändi ole enää ollut oma itsensä.
Silti oiva valinta Blackmoren tilalle! Morse on soittaja yhtä kokenut, kun Blackmore ja omaa oman persoonallisen tyylin, joka on kuitenkin kaukana siitä mitä Ritchie edusti! Sinänsä fiksua että hakivat totaalisen erillaisen kitaristin tilalle, eivätkä lähteneet valitsemaan mitään Blackmore-kloonia, joita ois varmasti ollu tarjolla pilvinpimein!?
Morsen Dixie Dregs on loistava bändi, jossa Steven soittotyyli pääsee oikeuksiinsa!
Oon n. 11 vuotiaasta asti tähän 19 ikävuoteen kuunnellut rainbowta; eteenkin bent out of shape, difficult to cure, straight between the eyes ja long live rock n roll. Voin todeta että hän on taidokkain kitaristi musiikin tekemisessä mitä maa päällä kantaa, vaikka mies ei teknisesti malmsteenin tasolle yllä, mutta malmsteenin onglema onkin aina ollut se, ettei hän musiikkia osaa oikein tehdä, "hän vain osaa soittaa". Siksi malmsteen ja blackmore ovat minulla kuin enkeli ja piru olkapäillä, mutta kuuntelen mieluusti kumpaakin.
Jimi Hendrix!
Jimi Hendrix
kitaristista, mutta oma suosikki on edesmennyt Stevie Ray Vaughan (1954-1990). JEPS =)
Paras kitaristi ikinä on Sepi Kumpulainen. Dippadai
Totta puhut. Oli todella fantastinen. Mutta kaikki oikeasti luovat ihmiset tapetaan. Keskinkertaisuudet vihaavat luovia henkilöitä ja tasokasta musiikkiq. Ne haluavat tappaa. Hänetkin tuhottiin nuorena.
Costello Hautamäki....!!!!
soittajana mitä taitavin-Ulkonäkökarsimmattinen puhuttelee ja hivelee komeudellaan.
Vapaana liehuva tukka,totinen katse,ilmeet,ihanat silmät,timmi kokonaisuus
Taitoa kitaran soitossa ja elehtinen ,lavakarismaatiisuus kohdallaan
Voiko soittaja vaatia keikoiltaan enepää?
Ylivoimainen ykkönen, vaikka kusi hattuun nousikin.
http://www.youtube.com/watch?v=rpWQiGQSUyk
http://www.youtube.com/watch?v=6MSyFA84u48
Kyllä Morsekin osaa!
Oma suosikkini on Queenin Brian May.
Liian kliininen ehkä mut toki ammattiukko.
Keith Richards'ia. Mies on nimenomaan bändisoittaja, eikä mikään trubaduuri, joka vinguttelee maratonsooloja niin kauan kuin joku viitsii kuunnella ja pitempäänkin, parin nimettömän taustamuusikon myötäillessä.
Eli henkilöt joiden nimet ovat mm. Shawn Lane, sekä Frank Gambale. Musiikin ei tarvitse iskeä, mutta Mr. Lanen virtuositeettiä ei pysty ohittamaan, tai taidon tai tiedon takia pysty vihaamaankaan...
on Randy Rhoads ! suuri vaikuttaja Quiet Riotissa Ja Ozzy Osbournen parhaat 2 albumia olivat juuri roadsin kanssa soitettuja.. harmin paikka kuten yllä mainittiin niin rhoadskin kuoli liian nuorena, humeita ottanut kaveri houkutteli lentämäänsä lentokoneeseen kyytiin joka putosi sitten.. noin kurjasta syystä menetettiin heavyrockin tulevaisuus.. ei muuta kun dee:tä kuunnellessa kunnianosoitus rhoadsille. hän sen ansaitsee
Pon Jovi ja se piitlesin pasisti.
Tommy Emmanuel ja Petteri Sariola
Ei nopein ja taidokkain mutta ne riffit!! vau ja sielukkaat soolot. Tyylitajua riittää monelle ns tiluttajalle.
Jotain 20-30 vuotta sitten iski deep purple kovaa ja sitten rainbow. Vieläkin ihmetyttää mistä ne taikoi niin hienot soundit blackmoren kitaraan niihin levyihin? Omalla stratolla on lähelle päässyt ajottain mutta jokin puuttuu, ilmeisesti studio:)
Malcolm Young
Keef Richards
Ron Asheton
Fred Smith & Wayne Kramer
John Fogertylla myös hallussa kepitys ,kuunnelkaa Fortunate Son !
Link Wray
Unohtamatta Fast Eddietä !
Buckethead. Ja ei saa tulla sanomaan, että on yliarvostettu, koska ei ole... tai muuten tulee MUKS! Ja sitten vaan pidän paljon Jerry Cantrellin matalista saundeista. Kyse ei nyt siis ole maailman parhaimmista kitaranvinguttajista vaan sellaisista joista itse pidän ehdottomasti eniten...
Slash
Paras. On siis ystäväni Reino. Pystyy soittamaan Bonanzan tunnaria jopa seitsemän ja puolen promillen änkyrässä.
tollasessa tuiterissa pystyy soittamaan, niin suattaapi olla paras... ;D
tietysti Alexi Laiho
Pakkohan se kai omatkin suosikkinsa on sanoa (tai yhdet niistä). Klassiselta puolelta Paco de Lucia ja sähkäriosastolta ehkä Paul Gilbert. Hyviä ehdokkaita kumpaankin kategoriaan olisi ollut kymmenkunta, joten jätän perustelut sikseen.
Chuck Berry ja Brian Setzer !
Vaikkei ehkä teknisesti olekkaan kovin kummonen niin pakko vastata Wildheartsin Ginger. Sen verta hyviä ne riffit o.
Pakko heittää tähän Peppersin John Frusciante.
Se mies tietää mitä tekee
Miehen soitto kuulostaa teknisesti rajoittuneelta, lähinnä sellaiselta trippailulta. Ja ihmekös tuo, mieshän trippaili yhdessä vaiheessa oikein kunnolla :D
Angus Young
Gary Moore
Joe Satriani
Carlos Santana
Juha Torvinen
minun top-10
1.jimmy hendrix
2.jimmy page
3.slash
4.kirk hammet
5.brian may
6.steve vai
7.tony lommi
8.angus young
9.ace frehley
10.alex laiho
Saul Hudson eli Slash. Se on kyllä jumala.
Soitti ennen Guns n' rosesissa nykyään Velvet revolveris.
Kyl ne Izzy Stradlin ja Slash on.
Vetivät upeesti kun vielä olivat Guns n' rosesissa.
Ja onhan se Mick Marski tosi hyvä. Soittaa mahtavasti
Mötley Crüessa ainaki näyttävästi.
..vaikka Frank Marino(valitettavasti hukassa?)
ja nimenomaan väkevääkin väkevämpi Zakk Wylde.En ole uutta Ossia paljon kuullut, mutta liekö Wiedlandtin poika enää vireessä?
BUCKETHEAD BUCKETHEAD!!
Puhtaasta tietämättömyydestähän se kertoo jos luulee Hendrixin,Slashin, Pagen tai jonkun tuollaisen olevan paras...Eihän ne osaa edes soittaa!! Tekniseltä taidoilta Paul Gilbert on paras mutta ehdoton suosikki on Buckethead. Ei maailman nopein mutta ihan v**un nopea silti, älyttömän hyvä säveltäjä myös ja ehkä vähän liiankin monipuolista musaa soittaa. Todennäköisesti maailman ainoa muusikko joka ei ole bisneksessä rahan ja maineen takia.
Tässähän se taas tulee, että millä mittarilla näitä kitaristeja vertaillaan? Kuka on teknisin vai kuka on vaikuttanut kitaransoittoon eniten.
Jos jälkimmäinen vaihtoehto on kyseessä, niin eihän Gilbert, Bucketheadista puhumattakaan ole saanut yhtään mitään suurta aikaiseksi kitaramaailmassa, jos verrataan herroihin Hendrix tai Page.
Jos puhutaan taas tekniikasta, niin silloin osat on varmaanki toistepäin. Täytyy kuiteki muistaa se, että nämä kitaristit vaikuttivat ihan eri aikakausilla!
Hendrix 60-luvun loppupuolella ja Page vähän myöhemmin olivat aikansa virtuooseja/taitureita. Eli ansaitsivat samanlaista kunnioitusta myös teknisellä tasolla, kun nämä nuoremmat herrat nykyään.
Eli ei kannata syyttää tietämättömyydestä, koska homma on pitkälti siitä kiinni, miltä näkökannalta kysymystä tarkastellaan.
Paras kitaristi?! Eihän se vielä paljon kerro...
Näinpä, ei voi kuin jälleen kerran olla kanssasi samaa mieltä. Eri aikojen kitaristeja on mielestäni aika väärin vertailla hyvässä tai pahassa koska todellakin he ovat täysin erilaisessa asemassa musiikin historialliseen jatkumoon nähden. Page tai Hendrix on niitä jättiläisiä joiden harteilla vaikkapa Gilbert seisoo. Mutta vaikka arvostankin pioneerit aivan omaan legendojen kategoriaan, en missään tapauksessa halua yhtään väheksyä tämän ajan suuruuksia ja tiennäyttäjiä jotka tulevaisuudessa tullaan epäilemättä muistamaan ihan samalla tavalla.
Kitarismissa tosin ei olla ehkä noin kolmeen vuosikymmeneen nähty mitään valtavan käänteentekeviä ilmiöitä, mutta suurenmoisia muusikoita ihan läjäpäin. Itse tunnustan jokaisen tässäkin topikissa mainitun muusikon hyväksi ja suurenmoiseksi. Itse en ole kelvollinen sitomaan edes Gilbertin kengän nauhoja joten kukapa minä olisin häntä väheksymäänkään;-)
Minusta tuntuu, että kahdeksankymmentä luvulla tapahtui edellinen suuri mullistus kitaransoitossa ja silloin vaikutti montakin tekijää jotka ovat olleet suunnan näyttäjiä yhä tänä päivänä. Tilukitaroinnin suuria uudistajia olivat mielestäni Eddien Van Halen (laistava biisintekijäkin), ja myöhemmin ruotsalainen Yngvie Malmsten, joka yhä tänä päivänä on esikuvan asemassa ja sai aikoinaan sukat pyrimään jalassa joka pikkujätkällä.Se kenet tunnutaan kokonaan unohtaneen on Stanley Jordan, joka voi tyylittelevän showkitara-agrobatian ihan tappiinsa eikä hänen veroista täppinkiä taida oikein löytyä tänä päivänäkään soittipa vielä erittäin musikaalisesti. Sen jälkeen se on mennyt vähän että enemmän, kovempaa, paksumpaa, nopeammin, mutta ei varsinaisesti mitään uutta.
Nykyisin kun tuo tilukitarointi on kovasti muotia, niin haluaisin nostaa esille kaksi suurta tilutuksen mestaria joista Django Reinhardille on velkaa varmaan jokainen tilu-ukko. Tämän päivän mestarina pidän Jocho Stephania, joka vermasti saa leuat loksahtamaan vähän puritaanisemmaltakin nahkahousulta.
Itse kuuntelen nykyisin paljon muuta kuin kitaramusaa ja ehkä noi puhaltimet ovat pitkälti täyttäneet kotimme äänimaiseman. Yhdeksän vuotiaan poikani kanssa kuuntelimme tänä kesänä mennen tullen koko matkan helsingistä rovaniemelle Charlien Parkeria.
Omia kitaristisuosikkejani harvoin näissä topikeissa mainitaan kun ei me aikuiset usein viitsitä osallistua näihin teinien pippelipyörityskilpailuihin, mutta mainitaan nyt kaksi kitaristia joita olen paljon kuunnellut viimeaikoina, Eli Wes Mongomery, John Scofield, Joe Pass, Robben Ford (alunperin muuten hänkin fonisti) .... oho tulikin neljä;-)
Eihän näitä kaikkia suuremmoisia musiikin historiaan ja itseeni vaikuttaneita soittajia jaksa millään luetella kun he kaikki ansaitsisivat tulla yhtälailla mainituksi (myös suomalaiset joita hyvin harvoin mainitaan).
Alexi Laiho, Zakk Wylde, Steve Vai, Ritchie Blackmore, Steve Morse, Michael Angelo Batio, Randy Rhoads ja lista jatkuu... Vaikee valita, mutta jos nyt joku pitäisi valita, niin se olisi sitten Alexi Laiho
Andy Timmons
Dave Meniketti
Mike Slamer
Neal Schon
Eddie Van Halen
1.Paul Gilbert
2.Steve Vai
3.Yngwie Malmsteen
4.Jimi Hendrix
5.Zakk Wylde
6.Andy McCoy
7.Jimmy Page
8.Alexi Laiho
9.Slash
10.James Hetfield
Että siinä
Hethfiel.... AHHHAAHHAH ei vittu mitä paskaa.... seriously ??
Andy McCoy,salli mun nauraa🤣
Eddie Van Halen, Richie Blackmore, "Fast" Eddie Clark, Brian Robertson...
TÄMÄ KESKUSTELU ON NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN PASKAA,
Paras kitaristi on mahdollisimman nopeasti pickaamalla soittava, pitkähiuksinen (hiusten täytyy hulmuta soittaessaan), kyseinen kitarajumala soittaa (ego)munan kasvatus musiikkia (joka kuulostaa täysin paskalle), tietysti tupakka suussa/ tai hänen pitää olla jollain tavalla omalaatuinen virtuoso, en tiedä nouseeko kyseisillä taitureilla kusi päähän (?virtsatiet aivoissa?) vai jostain muusta syystä kyseiset henkilöt ovat koppavia ja juhlivat ja osoittavat huonoa käytöstä.
Esimerkillisiä henkilöitä on listattu yläpuolella.
Ja oma vastaukseni kysymykseen: Oma mielipiteeni, se naapurin puli joka soittaa torilla, mutta semmosella tunteella että ei mitään rajaa.
PS. On harvinaisen tyhmää riidellä mielipideasioista näitä keskusteluja on yli tuhat suomi24:ssä.
Unohdit tatuoinnit. Tatuointeja PITÄÄ olla!
”Huippukitaristeilla” pitää olla käsivarret kirjavina niinkuin ”huippukokeillakin”.
1.Johnny Ramone
2.John Lennon
3.Marc Bolan
Juu, ja Johnny Ramonen ei siksi tarvinnut ikinä harjoitellakaan yhtään.
DARON MALAKIAN!
Daron Malakian ROCKS!! :D
Tommy Emmanuel
Dann Huff
Steve Lukather
Guthrie Govan
Hank Marvinin musikaalisuus ja tyylitaju miellyttävät korviani eniten. Suomessa ei tosin tunneta hänen koko tuotantoaan kovin hyvin. Marvin on levyttänyt mm. 1930-luvulla vaikuttaneen mustalaiskitaristin Django Reinhardtin musiikkia yhden cd-levyllisen verran.
Aloitti soittamisen ja levyttämisen vuonna 1958 ja jatkaa...
Lari Basilio
Lari Basilio - Seven
https://youtu.be/wWzYg5Me-Vg?si=BZlmD1J6KygwgjNO
Lari Basilio - The Way Home
https://youtu.be/8gGkj0DrZi4?si=NuWlkP50Iz3BDsLb
Lari Basilio - Seasons
https://youtu.be/C2eTZr25hps?si=Hf4TjUsc_vYqPPIv
Tässä nyt muutamia.
David Gilmour
John Mayall
Peter Green
Jimi Hendrix
Eric Clapton
Stevie Ray Vaughan
Ritchie Blackmore
Jerry Carcia
Carlos Santana.
Kotimaisia muutama.
Esa Pulliainen
Jukka Tolonen
Hasse Valli
Pepe Ahlqvist
Erja Lyytinen
Ylivoimaisesti parashan on tietenkin Sepi Kumpulainen!
Dippa, dappa...
Kun Sepi kepittää, katsoo vaan Van Halen sitä kateellisena itkien...
JUMANKAUTA, JOS SEPI EI OLE PARAS, NIIN KUKA SITTEN ON?
Ei parhaat maailmassa eikä Suomessakaan mutta tykkään Apulannan toni Wirtasen tavasta soittaa kitaraa (hyvä groove) ja maj karman kauniiden kuvien kitaristin tyylistä myös tykkään (hänellä myös hyvä groove).
hyviä kitarariffejä keksineet suomalaisista esim Kari peitsamo joka ekana tulee mieleen vaikkei olekaan teknisesti sieltä parhaimasta päästä mutta joskus yllättää kyllä hyvällä teknisyydellä.
Omat suosikit on siis niitä jotka ei ole välttämättä parhaita, ei levyillä eikä livenäkään.
Enemmän muhun vetoaa kitaransoitossa tyyli tai tapa sekä groove&raasto tai joku mieleenjäävä riffi.
Ulkomaisista edesmennyt SRV
Ja Suomalaisista Juha Särkiaho
Matteo Mancuso on tällä hetkellä yksi kova tekjä.
Matteo Mancuso - Drop D
https://youtu.be/_gqgc05GVxU?si=vidtohxX3zU0xDt8
Nopeus ei tee mitään vaikutusta, oikeastaan päinvastoin jo.
Joe Bonamassa on yksi parhaista ja Jimmy Page nuorempana.Erja Lyytinen ärsyttävä irvistelijä,katsoo kitaraan ja taas läväyttää ääliömäisen hymyn,ei jaksa katsoa.
Ei kannata katsella, vaan kuunnella.
Vinny roth on kova.
Neil campbell joka soittaa kitaraa ja tyylilajina proggressiivinen rock&akustinen rock. Ei laulunsanoja. Koskettava kitaristi ja puhdas sointi.
mut empä oikein osaa sanoa kuka olis paras kitaristi.... paljon kovia kitaristeja on. Kukin omalla tyylillä vetää.
Nettiin on tullut viime vuosina aika paljon videoita, joissa kitarastit kertovat suosikkikitaristeistaan, niitä kannattaa varmaan katsoa, voiko parhaimpia asiantuntijoita ollakaan, kuin soittajat itse?
https://www.youtube.com/watch?v=45B0y1ewHw4
https://www.youtube.com/watch?v=iop-3UUM67M
Itse olen jo teinistä (1980-luku) saakka alkanut seuraamaan kaikenlaisia kitaristeja, eikä mitään yksittäistä, parasta kitaristia tietenkään ole, joten mitään nimiä on turha mainita, listasta tulisi vaan liian pitkä,
Innostuin silloin itsekin soittamaan, vaikka en mikään virtuoosi olekaan, pelkkä harrastelija vaan, näin vanhelmapa on ollut paljon enemmän aikaa keskittyä opettelemaan kaikenlaista, muuten aikani tuliskini hieman pitkäveteiseksi, jos en kitaraan tarttuisi, tunnit menevät aina heittämällä, kerran soitin 6 tuntiakin putkeen, huomaamatta edes ajan kulua, suosittelen kaikille soittamista, se pitää aivotkin vireänä, siitä on ihan lääketieteellistäkin näyttöä, eli soittaminen on terveellistäkin.
Varmaan paras harrastus mikä minulla on koskaan ollut.
Eikä ikäkään ole mikään este, hidaste se valitettavasti kuitenkin usein on, olen alkanut siis opetella soittamista kunnolla vasta vanhemmalla iällä, joten tiedän asiasta jotain, kannattaa mennä soitonopettajallekin, itse olen opetellut itse, koska se on nykyään aika helppoakin, kun on tämä nettikin apuna, tabulatuuritkin löytyvät täältä, oli biisi ihan mikä tahansa. Minulla on ollut vaan paljon aikaa, ettei ole ollut niin tarvetta opettajaan, mutta sellainenkin kannattaa ehdottomasti itselleen löytää, niin pääsee paljon helpommalla.
Näköjään se on Albert Järvinen ollut tuolla soittamassa bassoakin:
https://youtu.be/j5pIsl-GUoM?si=P-R4SbmAlAFMSfSe
Rick Parfitt