Paras kitaristi

Kyllä se on Ritchie Blackmore.

Slash Guns N' Roses:ista ja Velvet Revolverista.:)

siinä se jo tuliki

Itse olen 18-vuotias tyttö, en oikein kuulu noihin "vanhan liiton miehiin" ja kovasti Blackmoresta tykkään. ;P

pauu kirjoitti:

Itse olen 18-vuotias tyttö, en oikein kuulu noihin "vanhan liiton miehiin" ja kovasti Blackmoresta tykkään. ;P

Onneksi olkoon, olet tehnyt hyvän valinnan! :)

Vaikka olenkin ns. vanhan liiton mies, en siltikään ole vanha mies :p . Vanha 70 - 80 luvun hard rock vain on sellaista, että se kuulostaa paremmalta kuin nykyinen.

Jos kerran pidät Blackmoresta, niin mitä mieltä olet Blackmore´s Nightista?

Fenderisti kirjoitti:

Onneksi olkoon, olet tehnyt hyvän valinnan! :)

Vaikka olenkin ns. vanhan liiton mies, en siltikään ole vanha mies :p . Vanha 70 - 80 luvun hard rock vain on sellaista, että se kuulostaa paremmalta kuin nykyinen.

Jos kerran pidät Blackmoresta, niin mitä mieltä olet Blackmore´s Nightista?

Lue lisää

Blackmore's Night on yksi lempibändeistäni, eli pidän siis todella. Aikaisempaan Blackmoren tuotantoon verrattuna meininki on tietenkin erilaista, mutta eiköhän se mies ole rock-musiikin eteen niin paljon tehnyt että saa nyt tehdä jotain ihan erilaista. Blackmore's Nightin musiikki on niin mukavan rauhoittavaa ja melodiat on upeita, Ritchien sooloilut on komeita. Erityisesti pidän All for One- kappaleen alkusoolosta. Candicen ääni on niin ihanan soinnukas. :) Riittääköhän tämä tästä aiheesta.. :D Mikäs on oma mielipiteesi bändistä? :>

Ja muuten, nimimerkkisi herätti huomioni. Soitatko kitaraa? :) Stratot on kauneimpia kitaroita mitä on.

pauu kirjoitti:

Blackmore's Night on yksi lempibändeistäni, eli pidän siis todella. Aikaisempaan Blackmoren tuotantoon verrattuna meininki on tietenkin erilaista, mutta eiköhän se mies ole rock-musiikin eteen niin paljon tehnyt että saa nyt tehdä jotain ihan erilaista. Blackmore's Nightin musiikki on niin mukavan rauhoittavaa ja melodiat on upeita, Ritchien sooloilut on komeita. Erityisesti pidän All for One- kappaleen alkusoolosta. Candicen ääni on niin ihanan soinnukas. :) Riittääköhän tämä tästä aiheesta.. :D Mikäs on oma mielipiteesi bändistä? :>

Ja muuten, nimimerkkisi herätti huomioni. Soitatko kitaraa? :) Stratot on kauneimpia kitaroita mitä on.

Lue lisää

Blackmore´s Night on minunkin mieleen ja jopa niin paljon, että se soi melkeinpä eniten tässä taloudessa. Tykästyin bändiin heti ensikuulemalta ja se "tauti" ei ole hellittänyt. Biisit ovat kehittyneet alkupäivistä koko ajan paremmiksi eli uusi levy on minun mielestäni aina ollut kauttaaltaan edellisiä jotenkin parempi ja mielenkiintoisempi.

Aika mielenkiintoinen yhteensattuma on myös tuo All for onen intro ja välisoolo. Kun kuulin sen ekan kerran, niin mieli herkistyi ihan oudolla tavalla. Kuuntelen siis musiikkia enemmänkin fiilispohjalta. Siinä oli jotain niin erikoista, ettei sitä pysty oikein kuvaamaan. Ritchiellä on ihmeellinen kyky loihtia tarttuvia, koskettavia ja ennen kaikkea toimivia melodioita ja nyt sattui taas sellainen. Kertakaikkiaan upea "veto" Ritchien sävellyskynästä!

Sitä ovat myös instrumentaalit The Messenger, Beyond the sunset ja Praetoruius (Courante). Kaksi ekaa sopivat hyvin ns. hämärään iltatunnelmaan (tai rauhoittamaan olotilaa) ja kolmas (lainabiisi) on melodialtaan ja meiningiltään kuin raikas, iloisesti soljuva keväinen puro kukkakedon keskellä! (Meniköhän nyt liian imeläksi...? :)

Olet oikeassa siinä, että BN:n musiikki on rauhoittavaa. Kettumaisen työpäivän päälle pistän usein soimaan edellä mainittua ja kohta on fiilis parempi. Tuolla musiikilla on siis lääkkeenomainen vaikutus ja mikä parasta, sitä saa ilman reseptiä :D

Voisin kirjoittaa Blackmore´s Nightista ja Blackmoresta kirjan verran, mutta jääkööt tällä kertaa. Mainittakoon vielä, että Blackmoren aikainen Purple ja sitä seurannut Rainbow ovat BN:n ohella minun ykkösvalintojani. Toivottavasti BN tulee tänäkin vuonna keikalle Suomeen. Viimevuotinen Finlandiatalon keikka oli huippuhyvä, joten äkkiä tänne, Ritchie ja Candice!

Joo, soitan kitaraa ja luonnollisesti Stratocastereita. Samanvärisiä kuin Blackmorella eli musta -70´s, natural -68 ja arctic white, plus muutama muu. Alun alkaen Ritchien innostamana hankin ekan ja siitä se soitto- ja (keräily)harrastus sitten lähti liikkeelle.

Mitenkäs Sinä, soitteleko jotain instrumenttia?

Fenderisti kirjoitti:

Blackmore´s Night on minunkin mieleen ja jopa niin paljon, että se soi melkeinpä eniten tässä taloudessa. Tykästyin bändiin heti ensikuulemalta ja se "tauti" ei ole hellittänyt. Biisit ovat kehittyneet alkupäivistä koko ajan paremmiksi eli uusi levy on minun mielestäni aina ollut kauttaaltaan edellisiä jotenkin parempi ja mielenkiintoisempi.

Aika mielenkiintoinen yhteensattuma on myös tuo All for onen intro ja välisoolo. Kun kuulin sen ekan kerran, niin mieli herkistyi ihan oudolla tavalla. Kuuntelen siis musiikkia enemmänkin fiilispohjalta. Siinä oli jotain niin erikoista, ettei sitä pysty oikein kuvaamaan. Ritchiellä on ihmeellinen kyky loihtia tarttuvia, koskettavia ja ennen kaikkea toimivia melodioita ja nyt sattui taas sellainen. Kertakaikkiaan upea "veto" Ritchien sävellyskynästä!

Sitä ovat myös instrumentaalit The Messenger, Beyond the sunset ja Praetoruius (Courante). Kaksi ekaa sopivat hyvin ns. hämärään iltatunnelmaan (tai rauhoittamaan olotilaa) ja kolmas (lainabiisi) on melodialtaan ja meiningiltään kuin raikas, iloisesti soljuva keväinen puro kukkakedon keskellä! (Meniköhän nyt liian imeläksi...? :)

Olet oikeassa siinä, että BN:n musiikki on rauhoittavaa. Kettumaisen työpäivän päälle pistän usein soimaan edellä mainittua ja kohta on fiilis parempi. Tuolla musiikilla on siis lääkkeenomainen vaikutus ja mikä parasta, sitä saa ilman reseptiä :D

Voisin kirjoittaa Blackmore´s Nightista ja Blackmoresta kirjan verran, mutta jääkööt tällä kertaa. Mainittakoon vielä, että Blackmoren aikainen Purple ja sitä seurannut Rainbow ovat BN:n ohella minun ykkösvalintojani. Toivottavasti BN tulee tänäkin vuonna keikalle Suomeen. Viimevuotinen Finlandiatalon keikka oli huippuhyvä, joten äkkiä tänne, Ritchie ja Candice!

Joo, soitan kitaraa ja luonnollisesti Stratocastereita. Samanvärisiä kuin Blackmorella eli musta -70´s, natural -68 ja arctic white, plus muutama muu. Alun alkaen Ritchien innostamana hankin ekan ja siitä se soitto- ja (keräily)harrastus sitten lähti liikkeelle.

Mitenkäs Sinä, soitteleko jotain instrumenttia?

Lue lisää

Itse en soita mitään, mutta hyvä kaverini soittaa juuri sellaista Ritchielle ominaista valkoista stratoa, malleista en sen tarkemmin uskalla sanoa.. Yritän kyllä laulaa hyvin vaihtelevalla menestyksellä, eipä tällä raakkumisella ihan Candicen tasolle ylletä. :P

En päässyt viime vuonna valitettavasti Suomen keikoille, Tampereen ja Helsingin keikoilla oli kummallakin kavereita jotka kyllä ylistivät. Eräs kaverini on myös ollut Saksassa Castle tourilla viime vuonna, ja ilmeisesti on tänäkin vuonna menossa. Olisihan se ihan uskomatonta johonkin vanhaan saksalaiseen linnaan päästä kuuntelemaan jotain niinkun hyvää kuin Blackmore's Night. Ei vaan oikein kukkaro salli suurempia reissuja.

Sinä tulit sanoneeksi tuossa omassa viestissäsi melkein kaiken, jota itse en olisi osannut sanoiksi pukea. Bändin musiikilla on terapeuttinen ja rauhoittava vaikutus eikä siihen voi kyllästyä. Varsinkin instrumentaalina Memmingen on loistava, ja myös Durch den Wald zum Bach Haus on upea osoitus Ritchien taidoista.

Olisi kyllä unelmien täyttymys päästä katsomaan BN:a paikan päällä, ehkäpä ne sieltä vielä joskus tulevat. Kesän keikkakalenterissa ei näytä kyllä Suomelle tilaa löytyvän.. harmi. Eipä täällä kyllä pahemmin vanhoja linnojakaan ole, missä varmasti myös bändi saa parhaan fiiliksen aikaan.

Myös Rainbow'ta ja Purplea luukutan ahkerasti, aivan upeita bändejä molemmat (eikä vähiten siksi, että Blackmore molempien kokoonpanoista löytyy/on löytynyt). Nykyinen Purple ei oikein enää niin iske, koska ajatusmaailmani ei hyväksy Morsea ja kumppaneita. Deep Purple=Ritchie Blackmore. :D

pauu kirjoitti:

Itse en soita mitään, mutta hyvä kaverini soittaa juuri sellaista Ritchielle ominaista valkoista stratoa, malleista en sen tarkemmin uskalla sanoa.. Yritän kyllä laulaa hyvin vaihtelevalla menestyksellä, eipä tällä raakkumisella ihan Candicen tasolle ylletä. :P

En päässyt viime vuonna valitettavasti Suomen keikoille, Tampereen ja Helsingin keikoilla oli kummallakin kavereita jotka kyllä ylistivät. Eräs kaverini on myös ollut Saksassa Castle tourilla viime vuonna, ja ilmeisesti on tänäkin vuonna menossa. Olisihan se ihan uskomatonta johonkin vanhaan saksalaiseen linnaan päästä kuuntelemaan jotain niinkun hyvää kuin Blackmore's Night. Ei vaan oikein kukkaro salli suurempia reissuja.

Sinä tulit sanoneeksi tuossa omassa viestissäsi melkein kaiken, jota itse en olisi osannut sanoiksi pukea. Bändin musiikilla on terapeuttinen ja rauhoittava vaikutus eikä siihen voi kyllästyä. Varsinkin instrumentaalina Memmingen on loistava, ja myös Durch den Wald zum Bach Haus on upea osoitus Ritchien taidoista.

Olisi kyllä unelmien täyttymys päästä katsomaan BN:a paikan päällä, ehkäpä ne sieltä vielä joskus tulevat. Kesän keikkakalenterissa ei näytä kyllä Suomelle tilaa löytyvän.. harmi. Eipä täällä kyllä pahemmin vanhoja linnojakaan ole, missä varmasti myös bändi saa parhaan fiiliksen aikaan.

Myös Rainbow'ta ja Purplea luukutan ahkerasti, aivan upeita bändejä molemmat (eikä vähiten siksi, että Blackmore molempien kokoonpanoista löytyy/on löytynyt). Nykyinen Purple ei oikein enää niin iske, koska ajatusmaailmani ei hyväksy Morsea ja kumppaneita. Deep Purple=Ritchie Blackmore. :D

Lue lisää

Jokainen laulaa äänellään, ja jos oma ääni on omasta ja vaikkapa kavereiden mielestä hyvä, niin so what? Tai no, karaokessa kuulee kaikenlaista :), mutta reiluuden nimessä jokainen toteuttakoon itseään parhaaksi katsomallaan tavalla. Räkättirastaskin laulaa kauniisti, kun sen ääneen asennoituu oikealla tavalla.

Helsingin keikka oli hieno elämys ja siitä jäi erittäin hyvä jälkifiilis pitkäksi aikaa. Jos Sinulla on joskus tilaisuus ja mahdollisuus BN:n keikalle, niin mene ihmeessä. Se on äänellisesti, visuaalisesti ja henkisesti kokemisen arvoista.

Kiitos Sinulle kirjoittelusta. Harvoin täällä tapaa saman "aatteen" ihmisiä, joten oli mukava vaihtaa ajatuksia. Jatketaan samoissa merkeissä, kun tulee tilaisuus. Hyvää kesää Sinulle!

T. Fenderisti

PS. Steve Morsekin on hieno kitaristi ja lauluntekijä. Tyyliltään erilainen kuin Ritchie, mutta silti kehumisen arvoinen. Tapasin hänet kolme vuotta sitten ja myöskin viime vuonna. On muuten todella mukava kaveri. Välittää faneistaan ihan aidosti ja on erittäin kohtelias. Juuri sellainen mitä ihmisen pitääkin olla :)

Fenderisti kirjoitti:

Blackmore´s Night on minunkin mieleen ja jopa niin paljon, että se soi melkeinpä eniten tässä taloudessa. Tykästyin bändiin heti ensikuulemalta ja se "tauti" ei ole hellittänyt. Biisit ovat kehittyneet alkupäivistä koko ajan paremmiksi eli uusi levy on minun mielestäni aina ollut kauttaaltaan edellisiä jotenkin parempi ja mielenkiintoisempi.

Aika mielenkiintoinen yhteensattuma on myös tuo All for onen intro ja välisoolo. Kun kuulin sen ekan kerran, niin mieli herkistyi ihan oudolla tavalla. Kuuntelen siis musiikkia enemmänkin fiilispohjalta. Siinä oli jotain niin erikoista, ettei sitä pysty oikein kuvaamaan. Ritchiellä on ihmeellinen kyky loihtia tarttuvia, koskettavia ja ennen kaikkea toimivia melodioita ja nyt sattui taas sellainen. Kertakaikkiaan upea "veto" Ritchien sävellyskynästä!

Sitä ovat myös instrumentaalit The Messenger, Beyond the sunset ja Praetoruius (Courante). Kaksi ekaa sopivat hyvin ns. hämärään iltatunnelmaan (tai rauhoittamaan olotilaa) ja kolmas (lainabiisi) on melodialtaan ja meiningiltään kuin raikas, iloisesti soljuva keväinen puro kukkakedon keskellä! (Meniköhän nyt liian imeläksi...? :)

Olet oikeassa siinä, että BN:n musiikki on rauhoittavaa. Kettumaisen työpäivän päälle pistän usein soimaan edellä mainittua ja kohta on fiilis parempi. Tuolla musiikilla on siis lääkkeenomainen vaikutus ja mikä parasta, sitä saa ilman reseptiä :D

Voisin kirjoittaa Blackmore´s Nightista ja Blackmoresta kirjan verran, mutta jääkööt tällä kertaa. Mainittakoon vielä, että Blackmoren aikainen Purple ja sitä seurannut Rainbow ovat BN:n ohella minun ykkösvalintojani. Toivottavasti BN tulee tänäkin vuonna keikalle Suomeen. Viimevuotinen Finlandiatalon keikka oli huippuhyvä, joten äkkiä tänne, Ritchie ja Candice!

Joo, soitan kitaraa ja luonnollisesti Stratocastereita. Samanvärisiä kuin Blackmorella eli musta -70´s, natural -68 ja arctic white, plus muutama muu. Alun alkaen Ritchien innostamana hankin ekan ja siitä se soitto- ja (keräily)harrastus sitten lähti liikkeelle.

Mitenkäs Sinä, soitteleko jotain instrumenttia?

Lue lisää

En omista originaalia ghost of a rose levyä,josta asian voisi tarkistaa, mutta olen kuvitellut/luullut että all for one kipale olisi trad. eikä siis rikun sävellys??? Mitenköhän on???

for one kirjoitti:

En omista originaalia ghost of a rose levyä,josta asian voisi tarkistaa, mutta olen kuvitellut/luullut että all for one kipale olisi trad. eikä siis rikun sävellys??? Mitenköhän on???

Lue lisää

Kappaleen alkuperäinen sävel on jonkun muun käsialaa ja Ghost of a rosella kuultava versio on Ritchien uudelleen sovittama. Lehtitiedon mukaan kappaleen alkup. sanat olivat jotain ihan muuta ja Candice teki siihen uudet sanat. Erään nettikeskustelun mukaan Ritchie olisi säveltänyt intron ja samaisen välisoolon.

En tiedä täyttä totuutta tuosta Ritchien osuudesta intron säveltämiseen, joten faktatietoa odotellessa elän siinä uskossa, että hän on sen tehnyt.

pauu kirjoitti:

Blackmore's Night on yksi lempibändeistäni, eli pidän siis todella. Aikaisempaan Blackmoren tuotantoon verrattuna meininki on tietenkin erilaista, mutta eiköhän se mies ole rock-musiikin eteen niin paljon tehnyt että saa nyt tehdä jotain ihan erilaista. Blackmore's Nightin musiikki on niin mukavan rauhoittavaa ja melodiat on upeita, Ritchien sooloilut on komeita. Erityisesti pidän All for One- kappaleen alkusoolosta. Candicen ääni on niin ihanan soinnukas. :) Riittääköhän tämä tästä aiheesta.. :D Mikäs on oma mielipiteesi bändistä? :>

Ja muuten, nimimerkkisi herätti huomioni. Soitatko kitaraa? :) Stratot on kauneimpia kitaroita mitä on.

Lue lisää

On muuten hieno tuo BN versio Greensleeves-kansanlaulusta!

http://www.youtube.com/watch?v=vnm5isS2rHM

Fenderisti kirjoitti:

Jokainen laulaa äänellään, ja jos oma ääni on omasta ja vaikkapa kavereiden mielestä hyvä, niin so what? Tai no, karaokessa kuulee kaikenlaista :), mutta reiluuden nimessä jokainen toteuttakoon itseään parhaaksi katsomallaan tavalla. Räkättirastaskin laulaa kauniisti, kun sen ääneen asennoituu oikealla tavalla.

Helsingin keikka oli hieno elämys ja siitä jäi erittäin hyvä jälkifiilis pitkäksi aikaa. Jos Sinulla on joskus tilaisuus ja mahdollisuus BN:n keikalle, niin mene ihmeessä. Se on äänellisesti, visuaalisesti ja henkisesti kokemisen arvoista.

Kiitos Sinulle kirjoittelusta. Harvoin täällä tapaa saman "aatteen" ihmisiä, joten oli mukava vaihtaa ajatuksia. Jatketaan samoissa merkeissä, kun tulee tilaisuus. Hyvää kesää Sinulle!

T. Fenderisti

PS. Steve Morsekin on hieno kitaristi ja lauluntekijä. Tyyliltään erilainen kuin Ritchie, mutta silti kehumisen arvoinen. Tapasin hänet kolme vuotta sitten ja myöskin viime vuonna. On muuten todella mukava kaveri. Välittää faneistaan ihan aidosti ja on erittäin kohtelias. Juuri sellainen mitä ihmisen pitääkin olla :)

Lue lisää

Vaikka Morse on yksi suosikkikitaristeistani, niin kieltämättä oon samalla linjalla tossa, että Purple oli vaan niin voimakkaasti Blackmore -vetonen juttu, ettei bändi ole enää ollut oma itsensä.

Silti oiva valinta Blackmoren tilalle! Morse on soittaja yhtä kokenut, kun Blackmore ja omaa oman persoonallisen tyylin, joka on kuitenkin kaukana siitä mitä Ritchie edusti! Sinänsä fiksua että hakivat totaalisen erillaisen kitaristin tilalle, eivätkä lähteneet valitsemaan mitään Blackmore-kloonia, joita ois varmasti ollu tarjolla pilvinpimein!?

Morsen Dixie Dregs on loistava bändi, jossa Steven soittotyyli pääsee oikeuksiinsa!

Oon n. 11 vuotiaasta asti tähän 19 ikävuoteen kuunnellut rainbowta; eteenkin bent out of shape, difficult to cure, straight between the eyes ja long live rock n roll. Voin todeta että hän on taidokkain kitaristi musiikin tekemisessä mitä maa päällä kantaa, vaikka mies ei teknisesti malmsteenin tasolle yllä, mutta malmsteenin onglema onkin aina ollut se, ettei hän musiikkia osaa oikein tehdä, "hän vain osaa soittaa". Siksi malmsteen ja blackmore ovat minulla kuin enkeli ja piru olkapäillä, mutta kuuntelen mieluusti kumpaakin.

Jimi Hendrix

Paras kitaristi ikinä on Sepi Kumpulainen. Dippadai

Totta puhut. Oli todella fantastinen. Mutta kaikki oikeasti luovat ihmiset tapetaan. Keskinkertaisuudet vihaavat luovia henkilöitä ja tasokasta musiikkiq. Ne haluavat tappaa. Hänetkin tuhottiin nuorena.

soittajana mitä taitavin-Ulkonäkökarsimmattinen puhuttelee ja hivelee komeudellaan.
Vapaana liehuva tukka,totinen katse,ilmeet,ihanat silmät,timmi kokonaisuus
Taitoa kitaran soitossa ja elehtinen ,lavakarismaatiisuus kohdallaan
Voiko soittaja vaatia keikoiltaan enepää?

http://www.youtube.com/watch?v=rpWQiGQSUyk

Retku kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=rpWQiGQSUyk

http://www.youtube.com/watch?v=6MSyFA84u48

taidon näyte kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=6MSyFA84u48

Kyllä Morsekin osaa!

Eli henkilöt joiden nimet ovat mm. Shawn Lane, sekä Frank Gambale. Musiikin ei tarvitse iskeä, mutta Mr. Lanen virtuositeettiä ei pysty ohittamaan, tai taidon tai tiedon takia pysty vihaamaankaan...

Malcolm Young
Keef Richards
Ron Asheton
Fred Smith & Wayne Kramer
John Fogertylla myös hallussa kepitys ,kuunnelkaa Fortunate Son !
Link Wray

kalvotaiteilija kirjoitti:

Malcolm Young
Keef Richards
Ron Asheton
Fred Smith & Wayne Kramer
John Fogertylla myös hallussa kepitys ,kuunnelkaa Fortunate Son !
Link Wray

Unohtamatta Fast Eddietä !

Slash

Paras. On siis ystäväni Reino. Pystyy soittamaan Bonanzan tunnaria jopa seitsemän ja puolen promillen änkyrässä.

TOTUUS !!! kirjoitti:

Paras. On siis ystäväni Reino. Pystyy soittamaan Bonanzan tunnaria jopa seitsemän ja puolen promillen änkyrässä.

tollasessa tuiterissa pystyy soittamaan, niin suattaapi olla paras... ;D

Chuck Berry ja Brian Setzer !

Miehen soitto kuulostaa teknisesti rajoittuneelta, lähinnä sellaiselta trippailulta. Ja ihmekös tuo, mieshän trippaili yhdessä vaiheessa oikein kunnolla :D

minun top-10
1.jimmy hendrix
2.jimmy page
3.slash
4.kirk hammet
5.brian may
6.steve vai
7.tony lommi
8.angus young
9.ace frehley
10.alex laiho

Tässähän se taas tulee, että millä mittarilla näitä kitaristeja vertaillaan? Kuka on teknisin vai kuka on vaikuttanut kitaransoittoon eniten.
Jos jälkimmäinen vaihtoehto on kyseessä, niin eihän Gilbert, Bucketheadista puhumattakaan ole saanut yhtään mitään suurta aikaiseksi kitaramaailmassa, jos verrataan herroihin Hendrix tai Page.

Jos puhutaan taas tekniikasta, niin silloin osat on varmaanki toistepäin. Täytyy kuiteki muistaa se, että nämä kitaristit vaikuttivat ihan eri aikakausilla!
Hendrix 60-luvun loppupuolella ja Page vähän myöhemmin olivat aikansa virtuooseja/taitureita. Eli ansaitsivat samanlaista kunnioitusta myös teknisellä tasolla, kun nämä nuoremmat herrat nykyään.

Eli ei kannata syyttää tietämättömyydestä, koska homma on pitkälti siitä kiinni, miltä näkökannalta kysymystä tarkastellaan.
Paras kitaristi?! Eihän se vielä paljon kerro...

NoJust... kirjoitti:

Tässähän se taas tulee, että millä mittarilla näitä kitaristeja vertaillaan? Kuka on teknisin vai kuka on vaikuttanut kitaransoittoon eniten.
Jos jälkimmäinen vaihtoehto on kyseessä, niin eihän Gilbert, Bucketheadista puhumattakaan ole saanut yhtään mitään suurta aikaiseksi kitaramaailmassa, jos verrataan herroihin Hendrix tai Page.

Jos puhutaan taas tekniikasta, niin silloin osat on varmaanki toistepäin. Täytyy kuiteki muistaa se, että nämä kitaristit vaikuttivat ihan eri aikakausilla!
Hendrix 60-luvun loppupuolella ja Page vähän myöhemmin olivat aikansa virtuooseja/taitureita. Eli ansaitsivat samanlaista kunnioitusta myös teknisellä tasolla, kun nämä nuoremmat herrat nykyään.

Eli ei kannata syyttää tietämättömyydestä, koska homma on pitkälti siitä kiinni, miltä näkökannalta kysymystä tarkastellaan.
Paras kitaristi?! Eihän se vielä paljon kerro...

Lue lisää

Näinpä, ei voi kuin jälleen kerran olla kanssasi samaa mieltä. Eri aikojen kitaristeja on mielestäni aika väärin vertailla hyvässä tai pahassa koska todellakin he ovat täysin erilaisessa asemassa musiikin historialliseen jatkumoon nähden. Page tai Hendrix on niitä jättiläisiä joiden harteilla vaikkapa Gilbert seisoo. Mutta vaikka arvostankin pioneerit aivan omaan legendojen kategoriaan, en missään tapauksessa halua yhtään väheksyä tämän ajan suuruuksia ja tiennäyttäjiä jotka tulevaisuudessa tullaan epäilemättä muistamaan ihan samalla tavalla.

Kitarismissa tosin ei olla ehkä noin kolmeen vuosikymmeneen nähty mitään valtavan käänteentekeviä ilmiöitä, mutta suurenmoisia muusikoita ihan läjäpäin. Itse tunnustan jokaisen tässäkin topikissa mainitun muusikon hyväksi ja suurenmoiseksi. Itse en ole kelvollinen sitomaan edes Gilbertin kengän nauhoja joten kukapa minä olisin häntä väheksymäänkään;-)

Minusta tuntuu, että kahdeksankymmentä luvulla tapahtui edellinen suuri mullistus kitaransoitossa ja silloin vaikutti montakin tekijää jotka ovat olleet suunnan näyttäjiä yhä tänä päivänä. Tilukitaroinnin suuria uudistajia olivat mielestäni Eddien Van Halen (laistava biisintekijäkin), ja myöhemmin ruotsalainen Yngvie Malmsten, joka yhä tänä päivänä on esikuvan asemassa ja sai aikoinaan sukat pyrimään jalassa joka pikkujätkällä.Se kenet tunnutaan kokonaan unohtaneen on Stanley Jordan, joka voi tyylittelevän showkitara-agrobatian ihan tappiinsa eikä hänen veroista täppinkiä taida oikein löytyä tänä päivänäkään soittipa vielä erittäin musikaalisesti. Sen jälkeen se on mennyt vähän että enemmän, kovempaa, paksumpaa, nopeammin, mutta ei varsinaisesti mitään uutta.

Nykyisin kun tuo tilukitarointi on kovasti muotia, niin haluaisin nostaa esille kaksi suurta tilutuksen mestaria joista Django Reinhardille on velkaa varmaan jokainen tilu-ukko. Tämän päivän mestarina pidän Jocho Stephania, joka vermasti saa leuat loksahtamaan vähän puritaanisemmaltakin nahkahousulta.

Itse kuuntelen nykyisin paljon muuta kuin kitaramusaa ja ehkä noi puhaltimet ovat pitkälti täyttäneet kotimme äänimaiseman. Yhdeksän vuotiaan poikani kanssa kuuntelimme tänä kesänä mennen tullen koko matkan helsingistä rovaniemelle Charlien Parkeria.

Omia kitaristisuosikkejani harvoin näissä topikeissa mainitaan kun ei me aikuiset usein viitsitä osallistua näihin teinien pippelipyörityskilpailuihin, mutta mainitaan nyt kaksi kitaristia joita olen paljon kuunnellut viimeaikoina, Eli Wes Mongomery, John Scofield, Joe Pass, Robben Ford (alunperin muuten hänkin fonisti) .... oho tulikin neljä;-)

Eihän näitä kaikkia suuremmoisia musiikin historiaan ja itseeni vaikuttaneita soittajia jaksa millään luetella kun he kaikki ansaitsisivat tulla yhtälailla mainituksi (myös suomalaiset joita hyvin harvoin mainitaan).

Hethfiel.... AHHHAAHHAH ei vittu mitä paskaa.... seriously ??

Daron Malakian ROCKS!! :D