Hajospa Rellusta laturi Jyväskylässä. Purkaamolla ei ollut korvakkeet kohdallaan, muuten olis ollut sama laturi. Hämeenautovarusteessa Relluni (19 TR, vm. 89, 1.2l) löytyi rekisternumerolla koneelta, mutta osaa ei kuulemma enää ole merkkiliikkeen kirjoissa. Vanha laturi oli tiskillä, että varmaan näin sitten oli, niinkuin sanottiin. Neuvoksi annettiin Jyväskylän Auto-Sähkön sijainti.
Niin sitten mentiin kuitenkin Tarvikehaussiin, kun siitä saatiin puhelinvihje ja se oli samalla Seppälänkankaan alueella. Liikkeen lyhyellä tiskillä oli vain yksi myyjä, ja sekin nainen. Ensimmäiseksi tuli mieli kysyä siltä varastomieheltä, joka seisoi palveluvalmiina taaempan.
Mutta annahan olla, kun siinä palveltiin edellistä asiakasta, rupes tuntumaan, että tämä nainenhan saattaa tietääkin jotain näistä osista, mitä se on myymässä. Ja niinpä hän sitten selvitti minulle senkin, ettei ampeerimäärän tarivitse olla justa sama, laturi toimii. Hyllystä löytynyt kappale ole tehdaskunnostettu, jossa oli hieman erilainen kiilakiekko, vaan asiantuntevasti myyjä mittasi korvakkeen ja kiekon etäisyydet, ja totesi ne samaksi senkä vanhassa että uudessa laturissa.
Ok, nyt joduin jo myöntämään, että nainenkin voi ymmärtää auton osista. Mutta en minä olis tämän takia viitsinyt tänne vaivautua kirjoittamaan. Mutta kun se oli vielä reilukin! Pyöristi nätisti hintaakin, vaikka ei olis mikään pakko ollut. Oli jo lähtöhintakin maan halvin (netistä jälkeenpäin tarkistettuna).
Rellu tuli kuntoon ja pelaa taas niinkuin ennenkin. Jään odottamaan seuraavaa osaa, minkä se "syö" (-; (Taitavat kutsua sitä luonteeksi?)
Joo, ihan näin kertakäymisellä uskallan suositella tätä Tarvikehaussia varaosaostoksia varten autoilijoille Keski-Suomen suunnalla. Siinä näytti olevan vielä joku korjaamo vieressä, ettei itse tartte edes osata.
Niin sitten mentiin kuitenkin Tarvikehaussiin, kun siitä saatiin puhelinvihje ja se oli samalla Seppälänkankaan alueella. Liikkeen lyhyellä tiskillä oli vain yksi myyjä, ja sekin nainen. Ensimmäiseksi tuli mieli kysyä siltä varastomieheltä, joka seisoi palveluvalmiina taaempan.
Mutta annahan olla, kun siinä palveltiin edellistä asiakasta, rupes tuntumaan, että tämä nainenhan saattaa tietääkin jotain näistä osista, mitä se on myymässä. Ja niinpä hän sitten selvitti minulle senkin, ettei ampeerimäärän tarivitse olla justa sama, laturi toimii. Hyllystä löytynyt kappale ole tehdaskunnostettu, jossa oli hieman erilainen kiilakiekko, vaan asiantuntevasti myyjä mittasi korvakkeen ja kiekon etäisyydet, ja totesi ne samaksi senkä vanhassa että uudessa laturissa.
Ok, nyt joduin jo myöntämään, että nainenkin voi ymmärtää auton osista. Mutta en minä olis tämän takia viitsinyt tänne vaivautua kirjoittamaan. Mutta kun se oli vielä reilukin! Pyöristi nätisti hintaakin, vaikka ei olis mikään pakko ollut. Oli jo lähtöhintakin maan halvin (netistä jälkeenpäin tarkistettuna).
Rellu tuli kuntoon ja pelaa taas niinkuin ennenkin. Jään odottamaan seuraavaa osaa, minkä se "syö" (-; (Taitavat kutsua sitä luonteeksi?)
Joo, ihan näin kertakäymisellä uskallan suositella tätä Tarvikehaussia varaosaostoksia varten autoilijoille Keski-Suomen suunnalla. Siinä näytti olevan vielä joku korjaamo vieressä, ettei itse tartte edes osata.
Vastaukset 4
Vanhimmat
haussin löysit? itse olen siellä harvakseltaan asioinut aina noissa laturiasioissa jo 80-luvun lopulta saakka
olet löytänyt. Ja pitänyt omana tietonasi. Eli mitä arvoa toteamuksesi tähän toi?
Ei mitään arvoa, mutta eipä sitä kissan häntää nosta muut kuin kissa itse. Kysymys on ns. paremmaksi panemisesta: "MINÄ tiesin tuon jo ajat sitten, ja tiedän paljon muutakin, josta kerron sitä mukaa kun te hitaammat saatte asioita selville."
jakanut, mutta miten tuo tuttumies siitä vasta nyt kuuli vai onko kenties viettänyt aikansa tähän saakka jossain kaapissa