Eroamassa

Tiedän tunteesi ,ei ole helppoa mulla sama tilanne. Erottiin 2kk sitten ja ex-mies ei heti saanut asuntoa itselleen, minä muutin muualle ja hän minun mukana muutamaksi päiväksi, nyt kulunut se 2kk ja edelleen hän on täällä ja asunnon etsintä aika heikkoa. Hän myös vahtii minua kuin ennenkin ja kuulustelee kaikesta ja olenkin sanonut kymmeniä kertoja melkein polvillani rukoilen: muuta täältä pois ja anna minun olla.....ei auta, ja mulla ei hermot enään kestä!

Vaikea tilanne, aikuiselta ihmiseltä lapsellista käytöstä ja toisen tahallista kiusaamista.
Ei ole asista kokemusta mutta lueskelin täältä palstoilta asiasta. Jos puoliso ei muuta pois kehoituksesta huolimatta, haet käräjä oikeudelta päätöksen jolla puoliso velvoitetaan häädön uhalla heti muuttamaaan asunnosta. Jollei puoliso vieläkään muuta, päätös toimitetaan ulosotto viranomaiselle, joka panee häädön täytäntöön.
Tsemppiä kuitenkin!

Sovittiin erosta, hakemus jätetty, mutta ositusta ei olla paperille tehty. Ollaan muutenkin asiat saatu järjestymään ilman papereita paitsi nyt.

Sovittiin että mies lunastaa asunnosta velkaosuuteni ja maksaa loput rahassa. Sovittiin yhteisymmärryksessä että miehen maksettua voin ostaa itselleni uuden asunnon ja siihen asti maksan miehelle vuokraa. Miehen likviditeetti on kunnossa jne. mutta ei vaan saa ahteriaan edes pankkiin. En viitsis uhkailla oikeudellakaan kun ei kiinnosta itteäkään sellainen. Ehkä pitää thedä osistussopimus ja laittaa siihen päivämäärä mihin mennessä mies on maksanut.

Jos sitä kaduttaa ero niin voi voi. Itse alkoi siitä puhua ja kun nyt näin pitkällä ollaan mielestäni on typerää jahkailla ja jarrutella. Elämä jatkuu. Itkun aika ei ole vielä vaan sitten kun olen yksin omassa pesässä.

Meidän ero on pitkään harkittu ja nyt päätös on selvä. Mutta käytännön monet asiat pitkistyttävät nyt ratkaisuja kuka muuttaa mihin jne.

Jotenkin sitä on itse niin vereslihalla, että haluaisi kaiken ratkeavan nopeasti ja kun yksi asia viivästyy ensin viikon ja sitten toinen kaksi, tuntuu että aika pysähtyy ja aargh. Haluaisi jo lopullisen ratkaisun ja ehkä sitten tulisi se surutyökin alettua. Nyt asiat vaan odotuttaa itseään. Asunnon kaupaksimeno vai ei. Muutto vai ei... toimeentulotukea vai ei...etc.
Tsemiä teille.

Kun kyseessä on AVIOliitto, niin ei se ole ihan niin yksinkertaista se toisen ulos potkiminen vaikka kuinka olisi asunnon omistaja.

Ei muuta kuin osituspapereita tekemään sinäkin ap, niin saatte asioita oikeasti eteenpäin!