olen rakastunut yhteen tyyppiin joka on tosi mahdotonta saada ja nyt kuitenkin yritän jo juttua toisen kans ja tuntuu että en pystyis vielä juttuun kun se toinen on koko ajan mielessä.onko joillain kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta.
en tiedä mitä tehdä
toivon kadottanut
191410
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ensinäkin en usko että olet rakastunut siihen yhteen tyyppiin, silloin et yrittäisi mitään jonkun toisen kanssa tai sitten et vaan käsitä vielä mitä rakkaus on - se on niin voimakas tunne että siinä ei paljon muita yritellä silloin, se ei yksinkertaisesti onnistu koska kukaan muu ei kiinnosta, ei edes niin paljon että "yrittäisi".
Miksi tämä yksi tyyppi on mahdoton saada? Varattu?
mä sitä rakastan mutta se on varattu.ja luulen että yritän uutta juttua sen takia kun en saa sitä kenet haluan.
Kai sinä itse tiedostat sen että sinun uudesta suhteestasi ei tule mitään niinkauan kun rakastat sitä varattua? Sinä et pysty antautumaan suhteelle uuden kanssa ennenkuin olet sujut itsesi kanssa ja unohdat kaikki muut tunnetasolla. Älä tee sitä sille miehelle, älä tee hänestä laastaria. Jos hän ehtii rakastua sinuun niin se tekee todella kipeätä kun karu totuus selviää että sinä käytit häntä laastarina ja pakotienä todellisesta rakkaudesta.
Parempi on etsiä itselleen rakas, kuin vain pyöriskellä yksin sängyssä ja haikailla jonkun varatun perään.
Tässä asiassa ollaan erilaisia, vaikka kuinka rakastaisi jotain ihmistä - jos hän on varattu niin sitten on varattu. Ei ole kiellettyä rakastaa varattua ihmistä mutta sen suhteen molempia osapuolia tulee kunnioittaa niin paljon ihmisinä että ei sekaannu siihen asiaan. Sen verran sitä selkärankaa pitää löytyä jokaiselta, tosin harvemmalta sitä sitten löytyy kun se laitetaan koetukselle.
Minä en todellakaan usko että pitää "etsiä" joku rakas itselleen. Silloin voi löytää kauniita tai komeita naisia/miehiä, voi löytää mielenkiintoisia persoonallisuuksia mutta etsimällä ei löydä elämänkumppania vaan se on semmoinen ihminen joka hurmaa pelkällä olemuksellaan, karisma osuu juuri nappiin, luottamus pelaa, kemiat toimii, yhteisiä arvoja ja aatteita, ystävyys toimii jne. Silloin kun tämmöinen ihminen osuu eteen niin ei tarvitse pelätä sitä että "pitää tehdä nopeasti joku liike että ei menetä sitä", jos se tarpeeksi oikea osuu eteen niin se on siinä ja voi rauhassa tutustua, ystävystyä ja nauttia toisistaan ilman mitään "ollanx ny yhes???" juttua.
Rakkaus on niin voimakas asia että se aito rakkaus ei tule "simänräpäyksessä" vaan se on osaksi ansaittua arvostusta, ansaittua kunnioitusta, halu suojella ja olla hyvä toiselle, kaikki nämä yhdessä ja niin voimakkaana että on valmis kävelemään vaikka helvetin tuleen toisen puolesta. Tuommoista ihmistä ei löydä kun vähän kävelee jossain kaupungilla etsimässä, semmoinen ihminen joko tulee elämään tai sitten ei. Kaikki muu on tätä parisuhdeleikkiä jotka johtaa pettämisiin, eroihin ja syyttelyihin puolin ja toisin.
Kaksi kertaa olen rakastanut joten tiedän mistä puhun ja osaan erottaa läheisyydenkaipuun, ihastukset ja aidon rakkauden toisistaan.
tule rakkaus yleensä silmänräpäyksessä ei, paitsi joskus, ja juuri sitä ihmiset kuvailevatkin elämänsä suurimmaksi rakkaudeksi. Sitä yleensä ei ihmiset vaan saa, joten täytyy "tyytyä" johonkin toiseen, jos ei yksin halua loppuelämäänsä viettää. Eikä toinen ole välttämättä laastari, ajan myötä kiintyy toiseen ja rupeaa rakastamaan niin, ettei vuosien päästä enää edes muista jotain varattua ihastusta.
Eli täytyy siellä kaupungilla/baareissa kuljeskella ja toivoa, että löytyisi joku muu sopiva kumppani. Ihmisillä on kuitenkin tarve rakastaa ja saada rakkautta ja ennenkaikkea toisen ihmisen läheisyyttä, kun ei enää omien vanhempien kainalossa voi köllöttää. Eikä se ole läheisriippuvuutta jos tahtoo löytää itselleen hyvän kumppanin. Se on, jos on huonossa (nimenomaan huonossa) suhteessa vain ettei tarvitse olla yksin.
Jotain olen elämässäni oppinut, niin sen, että VARATTUIHIN EI SEKAANNUTA..SAAMARI VIE...
Siskoni mies oli hyvä mies ja heillä kolme lasta. Uusi naapurin nainen teki 2 vuotta kaikki temppunsa, että saisi siskoni miehen.
Yksi kaunis kerta tämä mies taloyhtiön pileissä umpikännissä meni naisen kanssa sänkyyn ja siskoni veti ranteet auki...että silleen.
tiedän sen että on huono juttu kun ihastuu ja ajan myötä rakastuu varattuun ja huomaan että en pysty välittämään tästä uudesta ihastuksesta kun en pääse tämän edellisen tapauksen yli.mun on jotenkin vaikea hyväksyä että en voi saada tätä varattua ja tiedän myös sen että tällä varatulla on tunteita mua kohtaan.mitä voin enää tehdä?
Otat itseäsi niskasta kiinni, annat pariskunnan olla, kerrot rehellisesti tilanteen tälle sinun uudelle miehellesi ja jatkatte siltä pohjalta eteenpäin, hän joko pystyy tukemaan ja auttamaan sinua tilanteessasi tai sitten ei. Jos ei, niin käsittelet tunteesi yksin kunnes olet päässyt kokonaan tämän rakkautesi yli, siinä voi mennä päivä, viikko, vuosi tai 10 vuotta mutta älä mene sotkemaan muiden suhteita, jokaisella on heikot hetkensä ja jos on niin julma että käyttää tätä hetkeä hyväksi ja rikkoo suhteen niin ei ole ansainnut edes hyvää ja pysyvää suhdetta itse.
Mieti omalla kohdallasi jos sinulla on rakas ihminen vierelläsi ja teillä on vähän vastoinkäymisiä joka altistaa ihastumisiin suhteen ulkopuolelle ja sitten joku käyttää tilannetta hyväksi. Tosin jos mies on niin selkärangaton että siinä vaiheessa oikeasti lähtee niin eipä taida miehellä olla paljon tarjottavaa jatkossakaan.
Itsekunnioitusta, muiden ihmisten arvostamista, ei mitään "minä minä minä" asennetta. Kunnioita toista parisuhdetta ja jos heillä ei toimi niin sitten ei toimi ja saat mahdollisuutesi joskus tulevaisuudessa mutta älä lähde sekoittamaan sitä itse. Mies joko tulee sun luokse suhteen JÄLKEEN tai sitten ei, jos tulee niin sinä joko olet siihen sitten tulevaisuudessa valmis tai sitten et.
Tämä viesti voi kuulostaa katkeralta :) Mutta alkaa jo hieman ketuttamaan tämä kulutusyhteiskunta missä kaikki vaan materialisoidaan ja kaikki on minäminänythetitänne, jopa parisuhteet alkaa nykyään olemaan kulutustavaraa eikä sitä enää osata kunnioittaa lainkaan. Minun maailmassani en voisi koskea naiseen joka tulisi norkoilemaan takapihalleni silloin kun olen sitoutunut toiseen naiseen.
vaan luovuttaa ja unohtaa.jos mä tälle uudelle kerron tilanteen niin menetän hänet vaikka en tiedä tuleeko siitä koskaan mitään tai onko mulla koskaan sitä kohtaan tunteita.mutta niinkin voi käydä että yritän juttua tämän uuden kanssa ja lopulta huomaan että siitä ei tule mitään kun rakastan toista.tämä on mulle vaikea tilanne ja rakkautta on ollut jo kauan tätä toista kohtaan.
kaikkia kohtaan, jos antaa sinun ymmärtää, että kiinnostusta löytyy. Haluatko sellaista miestä?
sillä on kiinnostusta ja kyllä mä haluaisin sen varatun.mulla tuskin on koskaan tunteita tätä uutta kohtaan ja mä tiedän sen jo ja ajattelin että kannattaako mun edes yrittää mitään juttua sen kans.
yritä rikkoa heidän välit. Lakkaa jo ruikuttamasta, alkaa ärsyttämään!
sanoo jos sulla kaikki on hyvin!mutta tänne ajattelin kirjoittaa tapauksesta ja sain hyviä neuvojakin!
toi kolahti koska elän itse juuri sellaisessa tilanteessa että parisuhteessa kriisi (yhdessä oltu jo 15 vuotta)jota yritimme keskenämme selvittää... niin eiköhän siihen sekaantunut kolmas ulkopuolinen ja sekoitti pakan oikein kunnolla.Yhdessä ollaan edelleen ja yritetään selvitä päivä kerrallaan mutta helppoa ei ole kun omissa asioissakin on tarpeeksi selvitettävää ja siihen sitten pamahtaa vielä kolmas osapuoli teeskennellen viattomuuttaan...en halua teidän väliin tulla kun teillä on vaikeaa...sanoi tämä neitonen...mutta tuli silti.
Olen myös niin totaalisen kyllästynyt tähän itsekeskeisyyteen mitä nykyisin harrastetaan.
Mitään kunnioitusta ei ole toisten ihmisten tunteita tai suhteita kohtaan...kunhan oma napa voi hyvin.
Toisaalta toivon sydämestäni että nämä varattuihin niin ihastuneet ja epätoivoisesti itselleen seuraa etsivät saavat pilkan omaan nilkkaansa...se päivä jolloin luulet että olet rakastunut ja "täydellisessä" parisuhteessa niin toivon totisesti että silloin kohdallenne sattuu tällainen "epätoivoinen yksilö" joka sekoittaa ja hajoittaa parisuhteenne...toivottavasti silloin hymyilyttää vielä...saatte kokea sen omalla kohdallanne.
Anteeksi nyt kiukkuinen vuodatus...mutta alkaa niin välillä ottaan pattiin...
Alkuperäiselle kirjoittajalle toivon kaikkea hyvää ja unohda se varattu ja älä ota pakosta ketään uuttakaan jos et vielä ole selvinnyt edellisestä ihastumisesta...se ei ole oikein taas sitä uutta kohtaan...
mun täytyy vaan yrittää luovuttaa vaikka se vaikeaa on.ei tässä muutakaan vaihtoehtoa näytä olevan.
tämän miehen, vaikka sattuukin kumpaankin, mutta myöhemmin olet varmasti tyytyväinen ratkaisuihisi. jos teidät on luotu toisilleen, niin kyllä te joskus sitten myöhemmin törmäättä toisiinne, eri tilanteessa.
olkaa aikuisia ja ajatelkaa toisia, ettekä pelkästään itseänne.
vielä edes valmis uuteen juttuun ja varmaan on tälle uudelle helpompaa sanoa suoraan se ja antaa vaan olla vaikka se on todella vaikeaa ja sen takia olen luultavasti suruissani kun tämän ratkaisun teen.
kuvaa, sillä en varsinaisesti tarkoittanut, että heti uutta suhdetta kehittämään. ei ollut se kyllä itselläkään tarkoituksena, vaan uusi suhde tuli hieman salakavalasti eteen.
tarkoitin lähinnä, että olen oppinut sen, että ennemmin yksin, kuin huonossa parisuhteessa.