Panettelee:(väittää että haluan perinnöt, väitti sukulaisillensa että esikoisen isästä ei ole tietoa kunnes teetin isyystestin:) vaati aborttia kun tulin ekaa kertaa raskaaksi. väitti kun halusin isyydentunnustuksen että haluan mieheni maksumieheksi, antaa miehelleni neuvoja minua vastaan. suuttui kun ihmiset sai hänen tietää olevan tuplamummon kun me laitoimme ilmoituksen lapsemme syntymästä.
Uhkailee: väkivallalla, hoitoon panemisella, sanoo että en ikinä saa töitä jos hän haluaa niin
Haukkuu: Luuseriksi,huonoksi äitiksi,laiskaksi,epäsiistiksi, lihavaksi, valehtelijaksi,tyhmäksi,huonoksi juhlien järjestäjäksi(ei tarpeeksi hienot),huonoksi vaimoksi,epänaiselliseksi kun en vietä tuntikausia päivääni meikkaamalla,laittamalla tukkaa tai shoppaamaalla
Arvostelee ja puuttuu: Meidän riitoihin ja ongelmiin(mies itse itkee aina äidillensä kuin pikkupoika kaikki meidän asiat, puuttuu lasten kasvatukseen, meidän kodin siisteyteen, ostaa aikuiselle pojallensa vaatteita,kenkiä jne...
Olen alusta asti yrittänyt olla oma itseni,kuunnella häntä,arvostaa,kunnioittaa mutta jossakin se raja on mentävä. En jaksa enää hänen nalkutusta,uhkailua,asioihin puuttumista, Minä en saa mieheni ja anopin mielestä arvostella anopin tekemisiä ja sanomisia koska olen kuuleman alempiarvoinen. Mies palvoo ja puolustaa vanhempiaan kuin pikkupoika enkä minä jaksa enää. Anoppini saa kuuleman haukkua minua lapsilleni kun he kasvavat. Ei ole mukava tulla kotiin kun puhelimesta kuuluu että jos se akka ei ala rauhoittumaan niin tulen ja heitän sen hiuksista seinään. Minä inhoan väkivaltaa ja rakastan rauhaa mutta anoppi tykkää riidoista, erimielisyyksistä,ongelmista, ilkeilystä,uhkailusta ja hän haluaisi käydä päälleni, hän nauttii kun saa nöyryyttää,määräillä ja alistaa ihmisiä. ja eniten hän nauttii muiden ihmistenelämän pilaamisesta ja tuhoamisesta(on itse tunnustanut. Kun hänen miehensä sairastui häntä ei liikuttanut mies vaan se oliko mieheni mennyt töihin sinä päivänä. Olen itkenyt.pelännyt ja kärsinyt. Mitä voin tehdä? Miten tuon naisen voi pysäyttää ennen kuin hän pilaa kaiken. Uskon että meille tulee vielä ero hänen takiaan. En kaipaa mieheni puolustusta enkä tukea mutta en myöskään hänen verbaalisia hyökkäyksiä.
Uhkailee: väkivallalla, hoitoon panemisella, sanoo että en ikinä saa töitä jos hän haluaa niin
Haukkuu: Luuseriksi,huonoksi äitiksi,laiskaksi,epäsiistiksi, lihavaksi, valehtelijaksi,tyhmäksi,huonoksi juhlien järjestäjäksi(ei tarpeeksi hienot),huonoksi vaimoksi,epänaiselliseksi kun en vietä tuntikausia päivääni meikkaamalla,laittamalla tukkaa tai shoppaamaalla
Arvostelee ja puuttuu: Meidän riitoihin ja ongelmiin(mies itse itkee aina äidillensä kuin pikkupoika kaikki meidän asiat, puuttuu lasten kasvatukseen, meidän kodin siisteyteen, ostaa aikuiselle pojallensa vaatteita,kenkiä jne...
Olen alusta asti yrittänyt olla oma itseni,kuunnella häntä,arvostaa,kunnioittaa mutta jossakin se raja on mentävä. En jaksa enää hänen nalkutusta,uhkailua,asioihin puuttumista, Minä en saa mieheni ja anopin mielestä arvostella anopin tekemisiä ja sanomisia koska olen kuuleman alempiarvoinen. Mies palvoo ja puolustaa vanhempiaan kuin pikkupoika enkä minä jaksa enää. Anoppini saa kuuleman haukkua minua lapsilleni kun he kasvavat. Ei ole mukava tulla kotiin kun puhelimesta kuuluu että jos se akka ei ala rauhoittumaan niin tulen ja heitän sen hiuksista seinään. Minä inhoan väkivaltaa ja rakastan rauhaa mutta anoppi tykkää riidoista, erimielisyyksistä,ongelmista, ilkeilystä,uhkailusta ja hän haluaisi käydä päälleni, hän nauttii kun saa nöyryyttää,määräillä ja alistaa ihmisiä. ja eniten hän nauttii muiden ihmistenelämän pilaamisesta ja tuhoamisesta(on itse tunnustanut. Kun hänen miehensä sairastui häntä ei liikuttanut mies vaan se oliko mieheni mennyt töihin sinä päivänä. Olen itkenyt.pelännyt ja kärsinyt. Mitä voin tehdä? Miten tuon naisen voi pysäyttää ennen kuin hän pilaa kaiken. Uskon että meille tulee vielä ero hänen takiaan. En kaipaa mieheni puolustusta enkä tukea mutta en myöskään hänen verbaalisia hyökkäyksiä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miehesi tuntuu olevan äitinpoika.
Mitäpä sinä voit näitä kahta vastaan?
Ei auta muu, kuin pidät mahdollisimman hyvät välit lapsiisi, niin että heihin ei uppoa muiden motkotukset sinusta.
Älä mene samaan halpaan ja rupea kertomaan pahaa lapsillesi anopistasi. Lapset ovat sinun puolellasi noita kahta vastaan, jos heille sinua haukutaan.
Lapset ovat aina äidillen uskolliset, kuten miehestäsikin huomaat.
Oman mielenterveytesi takia toivoisi, että löytäisit asiantuntijan, jonka kanssa voisit keskustella näistä asioista. Voitko kysyä terveyskeskuksesta neuvoa?
jostain laitoksesta - ja jos nyt sattuisi pieni mahdollisuus olemaan, että olet itse kunnossa ja kirjoittamasi on totta, niin yksinkertaisesti teet rikosilmoituksen ja pyydät lähestymiskieltoa. Niin, ja otat tietysti avioeron.
Todennäköisemmin asiat järjestyvät keskustelemalla lääkityksesi tasosta lääkärisi kanssa.
Ota ero miehestäsi, tuosta ei nimittäin pitkän päälle seuraa mitään hyvää. Sinulta menee vaan terveys ja mielenterveys.
Jätä puolisosi äidilleen. Pitäköön tekopalkkoinaan.
Miehesi ei ole vielä millään mittapuulla kasvanut aikuiseksi - tarkoitan ennen kaikkea henkisesti ja sosiaalisesti.
Ota ja lähde omaan elämään lapsinesi. Hanki anopille lähestymiskielto ja itsellesi sekä lapsillesi vuokra-asunto kunnan kautta.
Juridista apua (avioero, lasten huoltosopimukset,lähestysmikelto yms.) saat tarvittaessa oikeusaputoimistosta sopuhintaan.
Parempaa elämää sinulle!
Hei kaikille
Pakko oli laittaa vastausta tähän viestiin, kun tuli niin myötätuntoinen olo. Minun anoppini ei ole pahimmasta päästä muttei hyvimmästäkään. Manipuloiva ja katkeroitunut ihminen kuitenkin on. Ei ole ikinä minusta pitänyt ja tunne on kyllä molemminpuolinen. 12 vuotta yritin niellä jatkuvaa vaatimista kylään ja muuta sontaa, sitten tuli mitta täyteen. Meinattiin miehen kanssa erota ja sen jälkeen sanoin miehelleni, etten hänen äidistään pidä enkä aio mennä heille, jollei pyssyllä uhata. Vieläkään se ihminen ei asiaa tajua, mutta minkäs teet.
Minä sen sijaan olen itselleni tehnyt selväksi että pysyn omassa päätöksessäni enkä mene mihinkään missä minulla ei ole hyvä olla. Mikäli mies ei asiaa tajua on tajuamatta tai voi ihan milloin vaan muuttaa äidilleen, vilkutan iloisesti, vaikka kolmas lapsi tuloa tekeekin aivan kohta.
Se mikä minua oikeasti ihmetyttää koko tässä asiassa on se, että tämänkaltaiset ihmiset eivät näe mitään vikaa omassa toiminassaan. Miksi toiset äidit ovat mustasukkaisia pojistaan kaikille naisille, eihän se ole normaalia, ei äiti voi antaa pojalleen enää aikuisena sitä mitä tyttöystävä/vaimo voi. Eikä synny lastenlapsia ilman miniöitä. Minulla on tytär ja poika ja kohta vielä vauva ja aion kyllä tulla tulevaisuudessa toimeen miniöitteni kanssa ja vävyni. Aikuisten lasten elämä on heidän omaansa, yrittäisivät anopit elää omaansa. Muutama vuosi eteenpäin lähtee tyttäreni maailmalle ja oikein toivon, että vanhempi poikani löytää mukavan tyttöystävän jakamaan elämäänsä ja pitämään vähän jöötä hänelle. Minä en enää aikuisille lapsilleni aio komennusta pitää.
Pitää osata luopua saa monin kerroin takaisin.Varmasti elämässä tulee vastaan aina ihmisiä joista ei pidä, lastenkin kumppaneissa voi tälläisiä olla, mutta silti aion pidättäytyä osallistumasta joka asiaan, luotan siihen, että kasvatukseni on mennyt perille ja vakavat valinnat osuvat mukaviin puolisoihin, jos ei niin asiaa pitää katsoa sitten kun se vastaan tulee. Miestä en kuitenkaan pojastani minulle tahdo, eikä äidit saisi sellaista odottaakaan.
Koitetaan jaksaa kaikki.
Sano miehellesi ettei teidän asiat kuulu hänen äidilleen ja pistä miehesi valitsemaan kumman puolella on sinun vai äitinsä ja jos hän valitsee äitinsä niin sanot miehellesi että olet valintasi tehnyt ja ota tai uhkaa miestäsi erolla
niin hänen silmänsä aukeaisi että kuinka sairas ja narsistinen ja vahingoniloinen hänen äitinsä on. Miehesi pitäisi jo katkaista napanuora lapsuuden kotiinsa ja rupea tuleen toimeen omillaan sinun kanssasi. Pistät miehesi lukemaan tämä teksti niin hänen pitaisi vähän aikuistua eikä olla äitinsä helmoissa aikuinillä.
Tämä ei ole provo juttu. Minulla on oikeasti näin mielivaltainen anoppi. En tarvitse lääkkeitä(en usko niihin enkä halua käyttää)ja en anna anopille sitä tyydytystä että romahtaisin henkisesti.
Olen jossain määrin kohtalotoveri ja tunnen suurta sympatiaa niitä naisia kohtaan, joiden miesten napanuora äitiinsä on vielä katkaisematta.
Sinun pitäisi saada tallennettua anopin vuodatuksia jotenkin eli videoida tai vaikka nauhoittaa kohtaus ja esittää se joku ilta miehellesi. Hän ei ehkä ole täysin tietoinen äitinsä käyttäytymisestä tai on niin tottunut tuollaisen manipuloivan narsistin äärimmäiseen hysteriaan, että ei pidä sitä vääränä. Jos hän voisi rauhassa katsoa videon ja ymmärtää vähän sinunkin näkökantaasi. Jos hän tosiaan pitää tilannetta normaalina - jätä se suhde omaan arvoonsa - sairastut varmasti!
Mies on kuullut ja nähnyt äitinsä käytöksen.Pitää äitiänsä vaikutusvaltaisena,verbaalisesti kovana,rohkeana ja kehuskelee sillä että kuinka kaikki pelkää,puhuu itsensä pussiin kun äiti suomii sanoillaan.
Minulla Narsku miniä. Lapseni ulosti oman äitinsä kokonaan elämästänn ja lapsensa elämästä. Eukkonsa mukana o räkyttänyt minua, äitiään syyttömästi. Narskut OVAT .
ota ero hyvä ihminen tai muuta kauas anopistasi, hän ei tule muuttumaan koskaan, turha toivo.
älä hyvä ihminen ittees siel kiusaa..sua arvostetaan muualla enemmän!!
mulla on kamala anoppi, mut mies sentää puhaltaa yhtee hiilee mun kans..
Olet pahaan jamaan joutunut ja jonkun ulkopuolisen apua tarvitsisitte todella. Mikä on tuplamummo? Onko miehelläsi lapsia edellisistä suhteista? Vai mikä oikein hiertää?
Anna miehesi palvoo vanhempiaan jos tahtoo ja pysy sinä heistä erossa kokonaan. Älä noteeraa heitä miksikään ja jos miehesi usuttaa vanhempiasi kimppuusi niin jätä koko luuseri äijä ja anna elää äitinsä kanssa jos kerran haluaa. Jotkut suvut ovat niin läpi paskoja, sisään lämpiäviä paskoja jotka eivät hyväksy ketään ulkopuolisia. Saman sain minäkin kokee mieheni suvun kautta. Olin alempiarvoinen joka suhteessa heihin kun olin eroperheen lapsi. Naimisiin en mennyt enkä lisäännnyttänyt heidän sukuaan niin en ollut minkään arvoinen heille. Heti sanoivat etten kuulu heidän sukuunsa ja vastasin etten kuulukkaan todellakaan kun en ole samaa tyhmää kaliiperia kun koko sakki.
Mulle ne eivät kauaa vittuilleet kun annoin täyslaidallisen takasin aina tarpeen tullen. Kukaan ei tule määräileen ja vittuileen minulle saamatta takasin samalla mitalla. On se kumma että teki niin tai näin niin ei kaikkia voi aina miellyttää. Mieheni oli minut valinnut ja sukulaisillansa ei ollut mitään valittamista sen suhteen. En minäkään ollut saanut täydellistä miestä vaan piti joitain asioita opettaa ihan kädestä pitäen. Samoin itsellänikin on aina oppimista sillä kukaan ei synny tänne valmiina.
Anopilla ja apeillakin pitäisi opetella ymmärtään että lapsensa opettelee elämää ihan ominkin avuin puuttumatta ihan kaikkeen kriisiin mitä nuorisolla on. Valmiiksi pureskeltua elämää kun ei lapsillensakkaan voi tarjota. Jos aina menee sen omien lapsiensa puolelle ei voi ymmärtää etteivät hekään täydellisiä ole. Kokonaisuus pitäisi nähdä puolueettomasti ja se taito puuttuu monasti anopeilta varsinkin.
Ei muuta kuin puhelut nauhalle ja kunnianloukkaussyytettä kehiin. Sano sille miehellsesi, että sinä et kuuntele hänen äitinsä jaskanpauhantaa yhtään...