Olen mieheni kanssa seurustellut kolme vuotta jossa yhdessä on asuttu reilu puoli vuotta. Oliko yhteen muuttaminen virhe? Kaikki tunteet on ihan sekaisin, olleet koko kevään.
Toisaalta rakastan ja hän on ihana ja olemme suunnitteleet tulevaisuuttakin jo vaikka kuinka pitkälle
Toisaalta jokin kaihertaa, miksi en osaa olla onnellinen?
Olimme reilu vuosi sitten 3kk erossa, mutta palasimme yhteen koska en osannut erossa olla, ikävä oli jatkuva eikä rakkaus ollutkaan loppunut.
Nyt sitten mietityttää että miksi taas mietin yksinään olemista? Toisaalta tuntuu niin mahdottomalta pois muutto ja yksinään asuminen..
Olemmeko vain tottuneet toisiimme vai onko enää oikeaa rakkautta/halua jäljellä? Onko sitä tarpeeksi?
Ja hankalaa on kun asioista kyllä pystytään puhumaan, mutta kun molemmat ovat sekaisin niin ei osaa sanoa muuta kuin että olen sekaisin...
Mistä sen tietää mitä haluaa?
Toisaalta rakastan ja hän on ihana ja olemme suunnitteleet tulevaisuuttakin jo vaikka kuinka pitkälle
Toisaalta jokin kaihertaa, miksi en osaa olla onnellinen?
Olimme reilu vuosi sitten 3kk erossa, mutta palasimme yhteen koska en osannut erossa olla, ikävä oli jatkuva eikä rakkaus ollutkaan loppunut.
Nyt sitten mietityttää että miksi taas mietin yksinään olemista? Toisaalta tuntuu niin mahdottomalta pois muutto ja yksinään asuminen..
Olemmeko vain tottuneet toisiimme vai onko enää oikeaa rakkautta/halua jäljellä? Onko sitä tarpeeksi?
Ja hankalaa on kun asioista kyllä pystytään puhumaan, mutta kun molemmat ovat sekaisin niin ei osaa sanoa muuta kuin että olen sekaisin...
Mistä sen tietää mitä haluaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
miestä?? Tai ajatteletko usein toisia miehiä? Puuttuuko suhteestasi hellyyttä tai seksiä?
Jos suhteessa kaikki hyvin, ei kai sitä kannata lopettaa. Asutte yhdessä ja katsotte mihin se johtaa aikanaan. Naimisiin ei varmaan kannata suin päin rynnätä. Mut kyllä tossa vaiheessa pitäis aika onnelliselta tuntua vielä...
Ehkä te nyt elätte rakkaussuhteenne suvantovaihetta. Tunnette jo toisenne aika hyvin, pääsitte vihdoin saman katonkin alle ja kaikki on hyvin. Tuntuu ehkä, että elämä on nyt jotenkin tasaista, jopa "pysähtynyt".
No, sekin on vain yksi vaihe muiden joukossa ja menee kyllä ohi aikanaan, kun ette luovuta kesken.
Keksikää yhteistä tekemistä, kutsukaa kavereita kylään, matkustakaa kesällä jonnekin uuteen ympäristöön jne. Kyllä se yhdessä eläminenkin siitä taas iloksi muuttuu.
me oltu miehen kanssa kohta 20.vuotta yhessä ja kyllähän se niin on että arki tulee jossain vaiheessa väkisinkin kuvioihin mukaan sitä ei voi estää...itteenikin väliin niin tympii ku ain vaan sitä samaa paskaa 24.tuntia mutta kyllä välillä on niin huisin hauskaakin ku saa olla ihan kaksistaan...
Väittäisin, että suurin osa suomalaisten tyytymättömyydestä parisuhteessa johtuu pikemminkin utopistisista odotuksista kuin siitä, että suhteessa olisi jotain oikeasti pielessä. En kannata sitä, että pitäisi tyytyä vähempään kuin tahtoo, tai että laskee rimaa ja päätyy jonnekin missä itku pääsee. Mutta omien toiveittensa kanssa kannattaa olla realistinen... tarvitsetko Hollywood-käsikirjoittajan parisuhteellesi? Siinä tapauksessa olet pahasti metsässä.
Olen itse ollut mieheni kanssa seitsemisen vuotta. Arki tuli kun oli tullakseen, ja mitäpä siitä. Se ei minun onnellisuuttani hetkauttanut ainakaan negatiiviseen suuntaan, päin vastoin! Sama vaikutus oli yhteenmuutolla. Tämä lieneen seurausta siitä, että asiat ovat arvojärjestyksessä... en kaipaa kukkia tai jatkuvia haleja tai jotain ihmeellistä mitä en osaa edes nimetä, vaan kahden ihmisen välistä rakastavaa, tasa-arvoista ja kunnioittavaa parisuhdetta, jonka mausteena on hyppysellinen intohimoa - silloin kun on =)
Ja taas et tuota ole saanut, silloin on aihettakin ehkä olla onneton.
kiitos vastauksista, ihanata kun saa asioihin asiallista kommenttia:)
itse ajattelin että taisin myös säikähtää yhteen muuttamista, sekun tuntui niin lopulliselta, vakavalta :P oman tilan haluaminen ja yhteisen ajan sovittaminen, uuden opettelua:)
mutta onneksi taas jälleen puhuminen aukaisi tilannetta ja paineet tuntui poistuvan, toivottavasti myös mieheltä:)
Katsellaanhan nyt minne se elämä vie