Miten ihmeessä kolhuista selvitään? Olin vielä vuosi sitten rakastunut ja hyvässä suhteessa, mutta tulin petetyksi. Tavallaan kaikki tuntuu jo taakse jääneeltä asialta. Nyt olen tavannut uuden miehen ja tuntuu että rakastuminen alkaa pikkuhiljaa versoa. Samalla kuitenkin jostakin nousee esille todella vaikeita tunteita ja pelkoja, enkä niitä oikein voi tai halua uudelle kumppanille selittää. Haluaisin kovasti taas luottaa ja rakastua, mutta tuntuu että edessä on kauhea muuri ja välillä sitä haluaa vain laittaa pään pensaaseen ja olla yksin.
luottamisen sietämätön vaikeus
mari_
4836
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kerro ihmeessä uudelle kumppanille jossain vaiheessa niin annat hänelle mahdollisuuden ymmärtää sinua. Puhe on silta kahden sydämen välillä.
Järjellä ajatellen tiedät itsekin ettei kaikki miehet ole samalla tavalla vietävissä kuin se yksi sun menneisyydessäsi. Jos et itsekään tunne tehneesi mitään mikä olisi "työntänyt miestä toisen syliin", niin miksi kantaisit syyllisyyttä siitä. Syy ei ollut sinun.
Mitä muuta voit tehdä nytkään kuin olla aidosti se kuka olet ja antaa itsestäsi sen mihin olet valmis. Seurustelet tasan niin kauan, että olosi on turvallinen ja itseluottamuksesi eheytynyt. Et voi luottaa toiseen ihmiseen ellet ensin luota itseesi, kykyysi selvitä vastoinkäymisistä jne.
Nauti kaikesta mitä sulla nyt on äläkä vaadi itseltäsi yhtään sen enempää.
Tämän asian kanssa painin itsekkin ja se tuntuu olevankin se syy miksi jätän KAIKKI varteenotettavatkin miehet/kumppanit. :(
Avioerostani on jo 4vuotta, mutta aika ei tunnu parantavat niitä haavoja millään jotka liittyvät uuden ihmisen luottamiseen ja mahdollisuuden antoon.
Olen varma, että minua on petetty avioliittoni aikana vaikka mies ei sitä koskaan minulle suostunutkaan myöntämään..Sen vain tietää kun sen tietää.
Nämä sinkkuvuodet eivät ole tehneet minulle yhtään hyvää sillä olen nähnyt liian paljon miten helposti jopa perheelliset(ns.onnelliset) miehet ovat valmiita pettämään ja vaarantamaan KAIKEN! :/
Minun luottamus miehiin on 0. :( Eikä sitä tunnut saavan millään suuremmaksi...
Jos petetyksi tulemisesta on jo aikaa eikä silti pääse asiasta yli, on minustakin aika pysähtyä ihan kunnolla. Miksi tuntuu siltä ettei pääse eteenpäin, mikä estää. Teko oli paha, mutta sen ei pitäisi viedä uskoa tulevaan tai muihin ihmisiin. Jos näin kuitenkin tuntuu olevan, on mahdollisesti jotain problematiikkaa, löytyy myös syvemmältä kuin itse pettämisestä.
Minusta on tärkeä aikanaan miettiä, miksi puoliso petti - sen sijaan että keskittyisi vain siihen mitä lopulta kävi. Silloin näkee asian sen ihmisen tekona ja valintana, ei vain itseensä kohdistettuna loukkauksena. Seuraavaksi omaa itsetuntoaan kannattaa pohtia; oliko se riippuvainen toisesta ihmisestä, vai olisiko sitä syytä kehittää. Pettymyksen ja vihan tunteita voi myös ruotia, onko ne oikeasti käsitelty loppuun, voisiko jo päästää ihan oikeasti irti siitä tunteesta ja ihmisestä.
Sekin auttaa jos voi hyväksyä sen faktan, että ihmiset pettävät. Se ei tarkoita, että hyväksyisi teon, vaan että hyväksyy tämän faktana. Kannattaa sitä kautta pohtia myös omaa ehdottomuuttaan, miksi ajattelee että pettäminen "vaarantaa kaiken", miksi se ei olisi anteeksi annettavissa, mitä tarkoittaa valinnanvapaus ja avoimuus parisuhteessa, mitä tarkoittaa luottamus ja onko oma luottamus sidoksissa nimenomaan seksuaalisuuteen ja miksi se on niin jne. Voi myös kysyä, että koska havaitsee että nämä hairahtumiset ovat niin tavanomaisia, miksi se on itselle yllätys - onko oma parisuhdekuva jollain tapaa lapsenuskoinen.