Lauluääni voimakkaaksi

Voimakas ääni ei synny siitä että suusta tulee paljon ilmaa tai sitä puhalletaan paineella.
Äänen voimakkuus syntyy siitä, että ääni pääsee resonoimaan laulajan sisällä; rinnassa, kurkussa, suussa, nenässä, poskionteloissa...
Kliseisen vertauksen mukaan kynttilän liekki ei saisi lepattaa suun edessä kun laulaa.

Rentous on tärkeää, leuan avaaminen ja "haukotustunne" jne. Ja oikea hengitys = tuki. Minä en niitä osaa netissä opettaa, oikea opettaja laulutunnilla "lähitaisteluetäisyydellä" on oikea apu.

Ja jos puhutaan kevyestä musiikista niin helpoin tapa voimakkaan äänen saamiseen on tietysti mikrofoni.

Ässävikakin voidaan korjata. Siihen on paras apu sen alan koulutettu opettaja.

Keuhkosi voivat puhaltaa ilmaa vaikka kuinka. Ääni ei voimistu ellet osaa hyödyntää ilmaa oikealla tavalla. Nämä muutamat perusvinkit olen joskus oppinut, ja ne ovat toimineet hyvin kohdallani ja myös niiden kohdalla joita olen neuvonut:

1. Suuntaa sisäänhengitys vatsan pohjaa kohti (hartiat eivät saa nousta eivätkä jännittyä)

2. Jännitys reisiin ja vatsalihaksiin (ns. tuki). Mitä korkeampi sävel laulettavana, sitä vahvempi tuki. (Tämä auttaa säännöstelemään laulamiseen tarvittaman ilman).

3. Vokaaleja laulaessa suu auki ja leuka alhaalla (korvanipukoiden ja leukaluun väliin pitäisi ilmestyä pieni kolo kun leuan asento on oikein. Kun leuka on alhaalla, kaikki pään resonanssikammiot ovat auki ja vahvistavat äänesi parhaalla mahdollisella tavalla (ajattele esim. akustisen kitaran onttoa kaikukoppaa)

4. Kielen tulee olla mahdollisiman edessä vokaaleja laulaessa jotta kurkunpää olisi mahdollisimman avoin.

Harjoittele laulamaan eri vokaaleja pitäen leuan ja kielen samassa asennossa vokaaleja vaihtaessa. Vain huulet muuttavat asentoaan vokaalista riippuen. Tämä tuntuu alussa oudolta.
Laita sitten vokaaleiden väliin konsonantteja ja opi löytämään leuan ja kielen oikea vokaaliasento automaattisesti kun konsonantti vaihtuu vokaaliin.

Älä unohda tukea. Kokeile myös muutta äänen korkeutta ja jännitä vatsa ja reisilihaksia sen mukaan kuinka korkeaa säveltä laulat. (Mitä korkeampi sävel, sitä suurempi jännitys. Myös se millä voimakkuudella haluat laulaa, ohjaa tuen käyttöä. Matala sävel kovaa vaatii minimaalisen tuen, korkea sävel hiljaa vaatii maksimaalisen tuen).

Älä koskaan jännitä leukaa tai hartioita jos eteesi tulee sävel joka on mielestäsi liian korkea äänellesi (tämä on ikävä kyllä yleensä refleksimäinen liike joka on treenattava pois). Opettele sen sijaan kohdistamaan tarvittava jännitys tukilihaksiin ja "aukaise päätä" ja rentouta hartioita vielä enemmän jos mahdollista.

Ajattele sitten vielä äänesi suuntautuvan suoraan suusta ulos ja varo nasaalisuutta (nenä-ääntä) ja pidä huoli että ääni ei jää myllertämään päässäsi kuin jollain mattisalmisella...

Tämän tekniikan oppiminen on vähän kuin opettelisi kävelemään uusiksi, eikä sitä varmaankaan näin kirjoitettujen ohjeiden perusteella kunnolla opi (kannattaa hakeutua hyvän laulupedagogin oppiin) mutta se on kuitenkin sovelias lähes kaikkien musiikkityylien laulamiseen. Vain oma tyylitajusi asettaa rajat.

Oletko koskaan kokeillut laulaa pahvi tms. töttörön läpi. Ääni kuulostaa kummasti isommalta.

Koskapa tötteröitä ei juuri lavalla käytetä, viiin kannattaa opetella klassiusta laulamista. Kun kurkunpää pysyy alhaalla, leuka aukeaa yms. niin se töttörö syntyy päässäsi...

Tuota sinun s-vikaasi, minulla on muutama vinkki. 1. aloita ensin heloppa sanalla jossa on s, vaikka sipuli ja toista sitä mahdollisimman selvästi. Keksi myös muita sanoja. Kun alat huomaamaan eron ota vaikka sana sossu sano se hitaasti aj selvästi. Jos ei eroa näy, niin mene puheterapeutille. Mutta voiko ola että s-vikasi on oikea ongelma, vai onko kyseessä rakko? vai onko s-viak ollut mukana elämässäsi koko ikäsi.

Harmoninen laulu ja resonanssiterapia. victoriankoulu.com