Kertokaa pitäisikö naisen olla pitempi kuin mies vai miehen pitempi kuin naisensa ?
vai molempien ehdottomasti samankokoisia?
Entä ärsyttäkö sinua pariskunta joilla on ainakin puolimetriä kokoeroa?
vai molempien ehdottomasti samankokoisia?
Entä ärsyttäkö sinua pariskunta joilla on ainakin puolimetriä kokoeroa?
Vastaukset 16
Vanhimmat
sellanen toinen 190 ja nainen 160 on tosi kauhee.
Pitäis olla molempien saman kokoisia.
mielipide, ei millään pahalla.
ai että nainen 190 cm!!
Mitä väliä pituuserolla on? Jos kaksi ihmistä viihtyy keskenään, mitä se muita kiinnostaa kuinka paljon pituuseroa heillä on. Mulla ja mun miehellä on 40 cm pituuseroa, eli olen miestäni noin rinnankorkeudelle. Tuijotuksia tulee, enkä ymmärrä miksi. Ihmiset ovat kummallisia, joskus yksin liikkuessa vieressä oleva pariskunta arvosteli kauempana olevaa toista pariskuntaa pituuseron takia, eikä tuolla arvostelun kohteeksi joutuneella pariskunnalla ollut pituuseroa kuin 20 cm. Mikä ihme siinä ärsyttää?
Suhteessa on pääasia, että synkkaa. Muulla ei ole mitään väliä.
Miksi ihmeessä ihmiset ylipäätään tuollaista miettii, miten pitkiä parien pitäisi olla jotta se ei olisi "kummallista". Heidän tulisi hävetä.
Taitaa olla taas tuo itsetunto-ongelma tässä takana. Yhtä"hyvin" voisi miettiä sopiiko sini- ja ruskeasilmäinen pari yhteen tai kalju ja pitkätukkainen...
Olisi erittäin mielenkiintoinen parivaljakko, jossa nainen kalju, ruskeasilmäinen ja pituudeltaan 190cm, miehen kanssa, joka on pitkähiuksinen, sinisilmäinen ja 150cm.
Ei asialla sinänsä ole muuta väliä, mutta olen ympäristössäni havainnut, että lyhyet miehet ovat usein väkivaltaisia kumppaneitaan kohtaan, mistä lie sitten johtuu. En siis yleistä, vaan sanon että usein. Aika tavallinen näky moisesta on erittäin lyhyt mies, ja muutaman sentin miestään pidempi muuten isokokoinen nainen.
Olen myös huomannut että pienillä miehillä
on "pienen miehen kompleksi". Kun ollaan niin
pieniä eikä uskalleta haastaa riitaa miesten
kanssa, niin käydään muijiin käsiksi. Olen
itse seurustellut pari kertaa pätkien kanssa
ja molemmilla kerroilla ero tuli väkivaltai-
suuden takia. Nyt en edes harkitse alle 180 cm
pituisen kanssa ulos menoa, ise olen 162cm.
Toinen ääripää pienillä miehillä että ne haluu
kerätä huomiota esim. tanssimalla baarissa
jotenkin "erikoisesti" tms. eli kun olemus ei
riitä, niin pitää keksiä jotain muuta.
Ison miehen ei tarvitse kuin olla, niin se
tekee jo vaikutuksen. Pienet miehet on perseestä.
Entinen heila oli 20 senttiä itseäni pidempi. Oli vähän tukalaa kävellä kädet toistensa ympärillä saati pussailla niska takakenossa.
Nykyinen mieheni on - tosin täysin sattumoisin, ei mikään valintakriteeri - tismalleen mittaiseni. Tämäpä vasta on nastaa, suukottelu on helpottunut huomattavasti. Sängyssäkin on havaittavissa muutama huomattava etu ;)
Joskus selailin niitä hyvinkin aktiivisesti, ja huomasin, että 95 % naisista etsi yli 180 cm:isiä miehiä. Huvittavaa oli, että myös lyhyet naiset hakivat pitkiä miehiä, ja niin puuttuvat sentit tekivät minusta epäkelvon. En tosin täyttänyt monia muitakaan kriteerejä.
ole epäkelpo vaan nuo ilmoitukset!
Olen 160 senttinen nainen, enkä voisi kuvitellakaan seurustelevani lyhyemmän miehen kanssa. :D
Kaikki "vakavammat miesjuttuni" - myös nykyinen avomieheni - ovat olleet n. 185 senttisiä. En tosin itse ole tietoisesti koskaan hakenut juuri sen pituista miestä... On vain kiva käpertyä kainaloon ja tuntea olevansa "turvassa".
Ei ole ongelma, jos todella rakastaa.
Rakkaus ei ehkä ole kovinkaan rehellinen, jos siihen ulkopuolisten mielipiteet vaikuttavat.
Esimerkiksi eräs ystäväni on isokokoinen nainen, pituutta 180 ja painoakin kunnolla. Hän on naimisissa miehen kanssa, joka painossa pärjää, mutta pituus jää uupumaan lähes kymmenen senttiä.
Kommentteja kuulevat edelleen, kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen, mutta hepä rakastavat toisiaan, ja ovat onnellisia kokoerostaan huolimatta.
Itse taas edustan ikuista nappulaliigaa. Pituutta löytyy kokonaista 158 senttiä. Koskaan ei pienuuteni ole suosiotani haitannut.
Olen seurustellut monenkokoisten miesten kanssa, tapailin jopa(!) itseäni lyhyempää kaveria muinoin. Hän oli harvinaisen hellä pieneksi mieheksi, mutta lemppasi allekirjoittaneen löytäessään rinnalleen itseään lyhyemmän naisen.
Olen pistänyt merkille lyhyiden miesten taipumuksen pullistella. Olen ristinyt tämän napoleon-komleksiksi. Entinen mieheni edusti tätä sarjaa, siksi hän onkin entinen.
Mies oli kyllä minua yli 10 senttiä pidempi, mutta jostain syystä hänen piti tukea egoaan mittelemällä voimiaan kanssani.
Luultavasti hän tunsi alemmuutta joutuessaan katsomaan useimpia muita miehiä ylöspäin.
Nykyinen mieheni on minua reilusti pidempi. 184 senttinen. Alussa tunsin itseni aivan kirpuksi hänen rinnallaan ( ja allaan ;), mutta kaikkeen tottuu. Pituuserosta en ole mitään harmia huomannut olevan. On mukava tuntea olevansa nainen, mies on siinä suurena ja turvallisena, ja päinvastoin kuin joku tässä sanoi, sänkypuolellakin kokoero on plussaa.
Mies jaksaa ja pystyy nostamaan, kääntämään ja kannattelemaan minua täsmälleen sitämukaa kun mielikuvitus toimii.. ja vähemmänkin mielikuvituksekkaat suoritukset, kuten koko akti seisaaltaan minä miehen sylissä, onnistuvat, kuin vettä vain. :))
Ja tietysti, kuten Rosaliina sanoi; on kiva käpertyä kainaloon ja tuntea olevansa "turvassa".
Ison miehen syliin mahtuu tällainen vaahtosammutin mitenpäin vain. :)
Kyllähän sitä kuulee näitä "majakka ja perävaunu"- juttuja, mutta huihai, mitäs noista, minä rakastan pitkää miestäni ja mies minua, vaikka miten missinmittaiset vinoilevat. :)
Hyvää kevättä ja aurinkoa kaikille toivoopi
Kevätlempi
joko saman pituisia tai mies naista pitempi!