Minut erotettiin noin 13.vuotta sitten kun olin onneni kukkuloilla pienessä perheessä,poika just juhli 2.v synttäreitään,olin palaamassa töihin hoitovapaalta ja sit vaan yks ilta katsoin mieheni takin povariin ja mitä siellä naisen kuva tekstillä rakkaudella...jne.Onni loppu siihen eikä ole koittanu vieläkään,uusi liitto,vaan pojalla ja nykyisellä miehelläni ei mene mitenkään,monesti olen katunut uutta liittoani,jossittelen tekemisiäni,en uskalla tehdä ratkaisua,meillä kun muka kaikki hyvin on töitä on talot useammat autot veneet rantatontit,mitä sitä valittamaan...mut niin on pahaolo et tekis mieli huutaa hitosti!!!
uusperhe
synkkä
181681
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jos kadut liittoa, niin parempi hakea apua vaikka ulkopuoliselta tai erota kokonaan. Ajattele itseäsi ja lastasi. Jos et saa mitä kaipaat, niin miksi hukata aikaa? Ei ratkaisu miehellesikään ole hyvä, kuka haluaa olla vain siedetty?
Olen pahoillani exäsi takia. Todellakin ansaitset parempaa,älä siis tyydy vielä huonompaan. Jaksamista.
Meillä kun on sit yhteinen iltatähti joka on miehelleni kaikki kaikessa ja niin minullekin niinkun molemmat lapseni ja sit on mieheni poika joka on hänestä kaikkein paras vaikka ei ole lapsensa kasvatukseen osallistunu mitenkään eli minun lapsi ei ole mitään yhteinen on iltatähti ja oma paras miehelleni siis...minä olen lapseni pilalle kasvattanu hän minulle sanoo kun ite ei ole vastuuta ottanu kummastakaan vanhemmasta lapsesta,ikäeroa lapsilla on yli kymmenen vuotta tähän meidän yhteiseen,olen minä tilanteeseen niin uupunut ollut et ulkopuolistakin apua olen tarvinnut,mut mitä se auttaa jos minä ymmärrän tilanteen mut mieheni ei ei hän myönnä mitään väärin toimineensa
Ai hän siis syrjii lastasi edellisestä avioliitosta, jos oikein ymmärsin? Paska juttu pojallesi. Tiedän itse millainen ilkeä äitipuoli voi olla, onneksi en joutunut asumaan hänen luonaan. Nyt kun hän on viimein saanut oman lapsen, niin kohtelusta kyllä huomaa, että oma on. Asetu rohkeasti puolustamaan poikaasi, muuten pojalla on tosi kusiset oltavat. Kyllä mies on ehdottomasti saatava tajuamaan, ettei hän voi syrjiä lastasi tai haukkua häntä, kun ei oma ole. Siitähän tässä varmaan kysymys on: hän näkee vain toisen miehen panon. Ehdottomasti täytyy kohdella lapsia tasavertaisesti, muuten tulee katkeruutta.
Onko teillä muita ongelmia kuin lapsesi? Pistä lapsi kuitenkin ykköseksi, kumppaneita tulee ja menee, mutta lapsi pysyy.Sanot miehelle vain, että jos sinä sanoisit vastaavia asioita hänen lapsestaan, niin varmasti ärsyttäisi häntäkin. Vaadi samaa kohtelua lapsellesi kuin hän osoittaa lapsilleen.
Kokemuksesta tiedän, että vanhemman uudelta kumppanilta voi joutua kokemaan tosi paljon ilkeilyä. Varmaan johtuu mustasukkaisuudesta tai kateudesta. En tiedä varmasti. Itse jouduin aina syömään koko puurolautasen loppuun, oli se sitten miten kylmää tahansa, enkä saanut nousta pöydästä ennen kuin valmista tuli. Tukkapöllytkin on muistissa. Omalle lapselleen nainen ei käyttäydy näin. Riittää, että lapsi syö pari lusikallista. Ja tukkapöllyt? Tuskin koskaan on hippaissut lastaan-onneksi.
Ihan oikeasti pidä lapsesi puolta. Hän tulee muistamaan sen.
Millä hitolla hänet sen saa tajuamaan,on nimittäin niin täydellinen omasta mielestään,hän ei ulkopuolista apua tarvii tekee meistä muista vaan huonompia,ja me kun haetaan apua meitä ihmetellään???Se mies tukahduttaa meidät,mistä minä sen voiman saan et lähen tästä ELÄMÄÄN
Voi herra jumala! Mies kuulostaa kyllä aivan narsistilta. Teillä on kuitenkin yhteinen lapsi, joten joudut joka tapauksesa tapaamaan häntä tuli ero tai ei, vaikkakin vain silmäykseltä. Jos tilanne on kuitenkin noin kriittinen, niin on todella parempi lähteä- vaikka sitten lapsen takia. Rakastako miestäsi vielä? Edes vähän? Jos et, niin taitaa olla parempi ajatella itseäsi ja lapsiasi tai sitten heittää eron mahdollisuus ilmaan ja vaatia sen varjolla vaikka sitä terapiaa, jos vielä haluat yrittää. Älä tuhlaa elämääsi ihmisen kanssa, joka tukahduttaa sinut-tai lapsesi.Hyvä vanhempi voi olla myös eronneena, joskus vielä parempi, kun lasten ei tarvitse riitelyä katsella, eikä enää ole niin kirenä henkisesti.
Jos ukko ei tajua, eikä jaksa edes yrittää, niin monoa vain. Onhan sulla raha-asiat kondiksessa, niin ettei sillä pääse kiristämään? Vaikka tulisikin tiukempaa, niin parempi se kuin perhehelvetti-lapsen näkökulmasta voin tämän sanoa.
Tuhannet kiitokset noista suorista sanoista olen samaa mieltä mieheni tilasta minua kun ei kukaan usko,pidä vaan liittos kasassa äläkä valita sanotaan ja minä onneton kuvittelen että olen jo kohta ihan vainoharhanen,osaahan se kaikille esittää tai ei sen muille tarvii edes esittää kun se on mukava kaveri kaikille, työpaikallaan tosi pidetty ja muka vielä hauskakin,itse kertoo, kotona on hauskuus kaukana harvoin nauraa tai on muuten hauska
Oma isäni on just tollanen. Muille näytellään kivaa, mut sitten helvetti alkoi, kun ovet sulkeutu, eikä ulkopuolisia enää ollut todistamassa. Kuoret ne oli tärkeät. Ei oo kivaa, kun oma isä uhkaa heittää parvekkeelta alas. Onneksi äiti eros siitä jo kun olin pieni, niin ei ole pakko tavata, jos ei halua. Nykyään on niin erilainen, kun ei ole sidoksissa, mutta muistan kyllä millaista se oli. Jatko vain kun jo itki, oikein innostui. Eikä mikään koskaan ollut sen vika, vaan koko maailma oli väärässä.Onneksi ei tarvitse nähdä sitä tai sen avovaimoa, jos ei halua. Nykyään tosi mukavia molemmat, kun ei tarvitse pinnan alle enää kurkata.
Ihmeessä ajattele itseäsi. Ei muut tiedä, millaista teillä on, kun ei ole vieraita.
mulle tää hätä tuli suurimmilleen kun koulu sano että lapsi on masentunut itse olin nähnyt tilanteen jo aiemmin siis kauan hävettää sanoa mut koko tämäm uuden avioliiton ajan....
Joo, ihan oikeasti se henkinen puoli on paljon tärkeäpi kuin raha tai muille ihmisille esittäminen. Asuttiin systerin kanssa äidin luona vuokra-asunnossa, kun taas faijallahan rahaa riittää: omakotitalot ja kaikki muut hienoudet. Itse en halunnut muuttaa faijan luokse, mutta sisko muutti teini-iässä, kun äidillä ei rahat riittänyt sen vaatimuksiin. Meni sitten faijalle asumaan ja on sitä katunut. Heti muutti lukion jälkeen pois ja oli ihan hermoraunio henkisesti, sai paniikkikohtauksia ja hallitsemattomia raivokohtauksia. Mulle kuvaili isää näin:saatana. Ei faija ollut käsiksi käynyt, mutta henkinen väkivalta oli ollut kuulemma kamalaa. Uhkaili siis väkivallalla ja kaikki piti olla presiis siistiä, itsehän ei siis siivonnut ollenkaan.
Kiitän Jumalaa, että vanhempani ovat eronneet jo, kun olin lapsi. Ei raha kaikkea korvaa. Kyllä vanhemman rakkaus on niin paljon tärkeämpää...ja se, ettei omassa kodissaan tarvitse koko ajan varoa yhtä ihmistä ja elää tämän ehdoilla.
kirjoitit vähän niinkuin lapseni puolesta ,äitinä vastaan että tunne on sama,en minä lasteni takia omaa onneani kaipaa lapset ensin niiden tulevaisuus on tärkeämpi kuin meidän vanhuksien menneeisyys
Juu, ei idea kuitenkaa ole, että sinun pitäisi oma onnesi haudata lapsesi takia, mutta tämän miehen kanssa et vaikuta ainakaan viestiesi perusteella olevan kovin onnellinen. Kyllä niitä miehiä riittää, toivottavasti löydät kunnollisen, joka hyväksyy sinut ja lapsesi.
Olen niin yksinäinen että kuolen pois
Et kuole. Et varmasti. Monilla muillakin on sama tilanne, muttei siitä puhuta, joskus ei koskaan. En minäkään näitä asioita edes ystäville kertonut tosi pitkään aikaan. Nyt vasta yhdelle tosi läheiselle kaverille (n. 6 vuotta ollaan tunnettu), eikä hän edes yllättynyt. Hänen perheessään vanhemmat juuri erosivat lasten nyt ollessa aikuisuuden kynnyksellä ja heidän perheessään oli vielä kamalampia asioita.
Ystävät ovat tärkeitä, ne jotka ovat todella ystäviä, punnitaan auttamatta. Varmasti tuntuu vaikealta lähteä, mutta aina ei ole muuta vaihtoehtoa. Sinä itse kuitenkin päätät näistä asioista.Kun saa etäisyyttä asioihin, niin jo alkaa helpottaa. Mikään yrittäminen ei riitä, jos kumppani ei ole valmis samaan. Kahden kauppahan parisuhde on.
...edes joku pilkku tai piste tuohon tekstiin. Eihän siitä saa kukaan selvää mitä selität! Oliko ikää kunka paljon, kun ei osaa edes kirjoittaa?
Jaa, tässä ilmestyi palstan ensimmäinen ilkeilijä. Pilkkusäännöt kun saattavat tuntua todella epärelevanteilta,kun ihmisellä on vaikea tilanne tai tunnekuohuja. Vähän voisi joustoa tapahtua myös kaltaisiltasi pilkunviilaajilta.
ei jaksa loppuun asti lukea noita.., mutta tosiaan toi nuoruus paistaa läpi.
Aika rankkaa on kehoittaa monoa antamaan toisille ja toimia terapeuttina kun ei ole kuullut kuin yhden osapuolen jutut sinänsä!
Varsinkin kun et ota vastuuta mahdollisesta erosta. Ikäänkuin ero olisi joku helppo nakki!
Se siitä.
Ei ero mikään helppo nakki ole, mutta joskus ihmisillä ei muuta vaihtoehtoa ole-nimittäin jos toinen ei edes suostu yrittämään. Totta kai kaikki oljenkorret täytyy käyttää ja yrittää, mutta sekin onnistuu vain jos molemmat tahtovat sen onnistuvan ja tekevät töitä. En kyllä usko, että huonoon parisuhteeseenkaan kannattaa jäädä ihan vain toisia miellyttämään, jos todella tuntee, ettei enää jaksa, eikä toinen halua apua hakea tai keskustella.Jos toinen on aina oikeassa ja toinen väärässä, niin kyllä siinä varmasti tuntee olonsa tukahdetetuksi.
Niin, kyllä se nuoruus varmasti paistaa läpi, mutta säälin kyllä tässä kirjoittajan lasta, jos kotona aina on joku häntä mollaamassa, vain siksi ettei ole miehen biologinen lapsi.
Vielä aloittajalle linkki, josta kanattaa käydä lukemassa juttua. Jos tunnistat tuolta jotain, niin perheessänne on ongelma. Voi myös kuitenkin olla, että kyseessä on normaalit parisuhdeongelmat, jotka selviävär terapialla ja keskustelulla. Sen tiedät kuitenkin vain sinä itse.
http://www.narsistienuhrientuki.info/