Olen ollut tyytyväinen elämääni ja kiitollinen, koska minulla on perusasiat hyvin, mutta siltikin on tuntunut, että jotain puuttuu..
Olen 22-vuotias tyttönen, minulla on työpaikka, ihana perhe (siis vanhemmat ja sisarukset), mutta.. Ystävät minulta puuttuvat. Semmoset, joille voin kunnolla purkaa sydäntäni ja he aidosti kuuntelisivat ja auttaisivat minua, kun minulla menee huonosti, he pitäisivät minuun yhteyttää muulloinkin, kuin silloin, kun tarvitsevat jotain. Olisivat aktiivisia, eivätkä istuisi vain kotona neljän seinän sisällä, vain murehtien, että kun "pitäisi tehdä"..
Mutta ei ilmeisesti sitten. En seurustele, eikä minulla ole lapsia, mutta siltikään en kelpaa kellekään ystäväksi.
JOs minä lopetan yhteydenpidon, niin tulen olemaan yksinäinen, mutta eikö sekin ole parempi kuin se, että yrittää, mutta ei saa vastakaikua?
Yksilönähän tätä elämää tallataan eteenpäin.
Olen 22-vuotias tyttönen, minulla on työpaikka, ihana perhe (siis vanhemmat ja sisarukset), mutta.. Ystävät minulta puuttuvat. Semmoset, joille voin kunnolla purkaa sydäntäni ja he aidosti kuuntelisivat ja auttaisivat minua, kun minulla menee huonosti, he pitäisivät minuun yhteyttää muulloinkin, kuin silloin, kun tarvitsevat jotain. Olisivat aktiivisia, eivätkä istuisi vain kotona neljän seinän sisällä, vain murehtien, että kun "pitäisi tehdä"..
Mutta ei ilmeisesti sitten. En seurustele, eikä minulla ole lapsia, mutta siltikään en kelpaa kellekään ystäväksi.
JOs minä lopetan yhteydenpidon, niin tulen olemaan yksinäinen, mutta eikö sekin ole parempi kuin se, että yrittää, mutta ei saa vastakaikua?
Yksilönähän tätä elämää tallataan eteenpäin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja ihmissuhteet yleensäkin.Minä olen kanssa se,joka pitää yhteyttä ja ehdottaa tapaamisia, jos en pidä yhteyttä "ystävyys" lopahtaa.