Suurinkin rakkaus sammuus jos se saa jatkuvasti vain osakseen torjuntaa, ylenkatsetta, vähättelyä ja kylmää kohtelua.
Niin kävi minullekin. En enää pystynyt rakastamaan sinua saadakseni vain torjuntaa ja halveksuntaa osakseni. En enää jaksanut tulla yhä uudelleen kaltoinkohdelluksi. En enää kestänyt välinpitämättömyyttäsi. En enää kestänyt sitä että en merkinnyt sinulle mitään. En enää halunnut tulla yhä uudelleen toistuvasti loukatuksi ja hylätyksi. Kysymys ei ole siitä ettetkö sinä olisi riittänyt minulle, vaan siitä että minä en riittänyt sinulle.
Ehkä liian myöhään, vasta menetettyäsi minut huomasit miten paljon sinulle merkitsinkään, mutta se oli liian myöhäistä. Jätin sinut sinun itsesi vuoksi, siksi että voisit tulla onnelliseksi, ja siksi koska en merkinnyt sinulle mitään. Tuskin edes huomasit kun lähdin. En vain jaksanut enää. Todella tunsin että en kelpaa sinulle. Yritin mitä tahansa. Että en ole riittävä sinulle. Että yritin miten tahansa, olit minuun aina tyytymätön. Että en ole sinulle riittävä. Että en merkinnyt sinulle mitään. Yritin mitä tahansa.
Ymmärrätkö, sinä itse tietämättäsi "ajoit" minut pois.. Kylmyydelläsi..kovuudellasi..
Mutta siitä voit olla varma etten koskaan unohda sinua.
Niinpä yritin hetken jatkaa elämääni toisessa suhteessa joka ei kuitenkaan kestänyt.. ei tietenkään..
Siitä ei tullut mitään, koska sinä olet jatkuvasti ajatuksissani..
ja sydämessäni..
Niinpä olen päättänyt viettää koko loppuelämäni yksin, totaalisen yksin. Koska olen niin sydämestäni ehdottomasti kiinnittynyt sinuun, että kukaan muu kuin sinä, ei lopultakaan kelpaa minulle. Koskaan. En voi edes kuvitella elämää kenenkään toisen, kuin sinun kanssasi.
Tämä tuntemasi mies ei ole petollinen. Vaan uskollisista uskollisin. Nyt ymmärrät sen. Sinä vain hylkäsit minut ensin. Siitä huolimatta rakastin sinua. Ja tulen aina rakastamaan. Vain sinua. Ainoastaan sinua.
Olet jättänyt minuun jälkesi, lähtemättömän jäljen, särkyneen sydämen. En toivu sinusta koskaan. Koska rakastan sinua. Aina.
Hyvää elämää sinulle. Toivon että löydät hänet jota todella voit rakastaa, joka todella merkitsee sinulle kaikkea, ja josta todella voit iloita. Minulle ei sitä onnea elämä tule enää suomaan. Mutta älä ole murheellinen puolestani. Ainut onneni on sinun onnesi, se että sinä olet onnellinen. Muuta onnea minulla ei enää koskaan tule olemaan. Koskaan.
En ole katkera..mutta minuun koskee..
Anteeksi..
Olet aurinkoni ja tähteni.. yksinäisellä taivalluksellani..
Hyvästi rakkaani!
Niin kävi minullekin. En enää pystynyt rakastamaan sinua saadakseni vain torjuntaa ja halveksuntaa osakseni. En enää jaksanut tulla yhä uudelleen kaltoinkohdelluksi. En enää kestänyt välinpitämättömyyttäsi. En enää kestänyt sitä että en merkinnyt sinulle mitään. En enää halunnut tulla yhä uudelleen toistuvasti loukatuksi ja hylätyksi. Kysymys ei ole siitä ettetkö sinä olisi riittänyt minulle, vaan siitä että minä en riittänyt sinulle.
Ehkä liian myöhään, vasta menetettyäsi minut huomasit miten paljon sinulle merkitsinkään, mutta se oli liian myöhäistä. Jätin sinut sinun itsesi vuoksi, siksi että voisit tulla onnelliseksi, ja siksi koska en merkinnyt sinulle mitään. Tuskin edes huomasit kun lähdin. En vain jaksanut enää. Todella tunsin että en kelpaa sinulle. Yritin mitä tahansa. Että en ole riittävä sinulle. Että yritin miten tahansa, olit minuun aina tyytymätön. Että en ole sinulle riittävä. Että en merkinnyt sinulle mitään. Yritin mitä tahansa.
Ymmärrätkö, sinä itse tietämättäsi "ajoit" minut pois.. Kylmyydelläsi..kovuudellasi..
Mutta siitä voit olla varma etten koskaan unohda sinua.
Niinpä yritin hetken jatkaa elämääni toisessa suhteessa joka ei kuitenkaan kestänyt.. ei tietenkään..
Siitä ei tullut mitään, koska sinä olet jatkuvasti ajatuksissani..
ja sydämessäni..
Niinpä olen päättänyt viettää koko loppuelämäni yksin, totaalisen yksin. Koska olen niin sydämestäni ehdottomasti kiinnittynyt sinuun, että kukaan muu kuin sinä, ei lopultakaan kelpaa minulle. Koskaan. En voi edes kuvitella elämää kenenkään toisen, kuin sinun kanssasi.
Tämä tuntemasi mies ei ole petollinen. Vaan uskollisista uskollisin. Nyt ymmärrät sen. Sinä vain hylkäsit minut ensin. Siitä huolimatta rakastin sinua. Ja tulen aina rakastamaan. Vain sinua. Ainoastaan sinua.
Olet jättänyt minuun jälkesi, lähtemättömän jäljen, särkyneen sydämen. En toivu sinusta koskaan. Koska rakastan sinua. Aina.
Hyvää elämää sinulle. Toivon että löydät hänet jota todella voit rakastaa, joka todella merkitsee sinulle kaikkea, ja josta todella voit iloita. Minulle ei sitä onnea elämä tule enää suomaan. Mutta älä ole murheellinen puolestani. Ainut onneni on sinun onnesi, se että sinä olet onnellinen. Muuta onnea minulla ei enää koskaan tule olemaan. Koskaan.
En ole katkera..mutta minuun koskee..
Anteeksi..
Olet aurinkoni ja tähteni.. yksinäisellä taivalluksellani..
Hyvästi rakkaani!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Viestisi oli upea lukea. Olet varmasti nyt surullinen tapahtumasta. Itselläni aivan sama tilanne. Vaimo otti ja lähti ja myös minä en tule löytämään ketään tai mitään vastaavaa mitä minulla joskus oli. Rakastan edelleen valtavasti exää, mutta tunne on ainostaan yksipuolinen. Älä ole ankara itsellesi. Uskon, että voit vielä löytää ihmissuhteen, mutta samanlaista suhdetta ei vaan yksinkertaisesti ole. Älä vertaa suhteita, jos löytäisitkin sen. Voimia sinulle ja
sure nyt rauhassa tämä tilanne.
en silti tiedä selviänkö tästä koskaan. Tuntuu että kaikki elämässäni on loppu. Vaikka en ole itsemurhatyyppiä, tällä hetkellä tuntuu siltä että koko olemassaolollani ei ole mitään tarkoitusta. Olen kuin pois heitetty roska. Tarpeeton ja hyödytön. En tiedä miten jatkaa tästä eteenpäin, koska kysymyksiä on paljon, mutta vastauksia ei ainuttakaan..
En tiedä miten jaksan huomiseen...
todellakaan tiedä, tuleeko huomista.
Never ever give up!
Tuntui miltä hyvänsä!
Älä koskaan anna periksi!
Älä koveta sydäntäsi, vaan anna sen sulaa ja murtua.
Elämääsi tulee rakkaus joka korjaa sydämesi sirpeleet. Hän pyyhkii kyyneleesi, ja tallettaa ne sydämeensä kuin kalleimmat aarteensa. Rakkaus joka ei milloinkaan petä, hylkää tai torju sinua.
Niin tapahtuu, kun et vain anna periksi...
Tuo oli kuin oma tekstini, mutta en ole miestäni kuunaan päivänä pettänyt, petetyksi ja torjutuksi tullut kyllä. Olet kyllä niin epäitsekäs, että ansaitset parempaa.
Itken ja sanat juuttuvat näppäimistölle, enkä tiedä mitä sanoisin.
Vaikka en tunne sinua, toivon sinulle kuitenkin kaikkea hyvää, enkelinsiipien havinaa, iloa onnea syvää.
Vaikka itseni osalta koko elämä on ohi,
toivon ja uskon että ennemmin tai myöhemmin, -saat nauraa ja iloita, ja koko elämäsi hehkuu, loistaa ja säteilee. Ja se aika jälleen tänäänkin yhtä päivää lähempänä.
NEVER EVER GIVE UP!
Tuntui miltä hyvänsä!
Älä koskaan luovuta!
Muista tämä!
Voimia sinulle!
että on oikeasti vielä olemassa ihmisiä, jotka jaksaa välittää. Niistäkin, joita ei tunne.
Itse muutuit kylmäksi ja tunteettomaksi ensiksi.
Perhe ei merkinnyt sulle enään mitään, vain ja ainoastaan sun uusi kumppanisi ja työsi olivat tärkeitä. Itse sanoit ensiksi mulle, ettet rakasta mua enään. Siitä hetkestä alkaen,muutuin sua kohtaan väliinpitämättömäksi.
Ja valehtelit vielä, ettet pettänyt minua. Vaistosin ne monet kerrat, kun olit ollut vieraan kanssa.
Joten älä ihmettele, etten huomannut pois lähtöäsi, koska olin sulkenut sinut pois mielestäni jo paljon aikaisemmin.
En tiedä kuka olet ja kenelle kirjoitat. En tiedä suhdettanne, sen ongelmia enkä siis voi ottaa kantaa siihen kumpi teistä hylkäsi ensin toisen.
Kirjoitin viestini hyvästelläkseni exäni. En saa häneen millään muulla tavalla yhteyttä. Pelkään että hän on tehnyt itsemurhan. Nimittäin myöskään sosiaaliviranomaiset eivät ole saaneet häneen yhteyttä. Lapsemme ovat nyt sitten minulla, koska exäni on "kadonnut". Näin ainakin toistaiseksi.
Tuo mitä kirjoitit, koski minuun. Myötätuntoni on puolellasi. Sinua on kohdeltu ehdottomasti väärin. Pettäminen ei ole koskaan oikeutettua! Muttamyötätuntoni on myös miehesi puolella. myös Sinä olet saattanut kohdella miestäsi väärin. Et sinäkään ilmeisesti siis täysin syytön ole. Koska myöskään hylkääminen ei ole koskaan oikeutettua. Ehkä miehesi petti sinua juuri siksi että sinä olit häntä kohtaan kylmä ja julma?
Mutta tämä on vain spekulointia, kun en tiedä tapaustanne. Tietysti saattaa olla niin että omasta mielestänne kummassakaan teissä ei ole mitään vikaa tai syytä, vaan vika ja syy on aina toisessa. Mutta toisen syyttäminen silloin kun on itse tehnyt väärin on kypsymätöntä ja epäoikeudenmukaista. Olisi hyvä jos lakkaisitte syyttämästä toisianne, ja kantaisitte oman vastuun omista tekemisistänne ja sanomisistanne. Henkilökohtaisen vastuun kantaminen voisi olla teille kummallekin tie kasvamiseen ja aikuisuuteen.
Tuskinpa yksiselitteistä vastausta voi kukaan täällä antaa, ei voi tietää toisen tilannetta täysin miksi asiat on näin ja mikä mihinkin asiaan vaikuttaa.
Kirjoituksesi ovat koskettavia ja ajattelet asioita syvästi ja itsestä käsin. Vain sellainen voi kasvaa ja kehittyä joka ajattelee itsestäänkin kaunistelematta ja rehellisesti.
Ei voi paljonkaan tehdä toisen hyväksi jos toinen on itsetuhoinen ajatusmaailmaltaan. Olet kokenut kovia ja se on kasvattanut sinua. Elämä on joskus julmaa. Toivoisin vierellesi rakkaan joka todella rakastaa sinua. Nyt sinusta tuntuu että hän oli ainoa rakkautesi, mutta uudellekin rakkaudelle sinussa lienee sijaa. Aika muuttaa ajatuksia vaikka vaalitkin kauniina hänen muistoaan.
Taistelen katkeroitumista vastaan.. Vaikka nyt on vaikeaa.. Ehkä sittenkin.. elämä vielä joskus.. hymyilee minullekin.. Yritän ylläpitää toivoa.. Etten menettäisi elämänhaluani kokonaan.. Haluan uskoa että ennemmin tai myöhemmin voin vielä iloita..
Ja kenties kärsimykseni ei ole turhaa, jos sen läpikäytyäni, ja siitä selvittyäni voi auttaa muita samanlaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä... Kenties tällä kaikella on jokin tarkoitus.. vaikka kaikki näyttääkin nyt turhalta ja mielettömältä.. Yritän koota elämäni sirpaleita..pala kerrallaan.. Olen nyt vain niin sairas ja rikkinäinen. Tunnen olevani tarpeeton ja hyödytön kuin pois heitetty roska. En tiedä miten jaksan pitää huolta lapsistani, ja minua surettaa kun he joutuvat näkemään minut näin rikkinäisenä ja surullisena. Olisi väärin jos pienet lapseni joutuisivat pitämään minusta huolta.. Haluaisin olla heille hyvä isä. En ole voinut kertoa heille äitinsä "katoamisesta" En voi sanoa kuin että äiti on matkoilla. Eniten minua itkettää se jos heillä ei ole enää äitiä..
... ...
Kiitos sanoistasi, ja kaikkea hyvää sinulle..
Olen mies. En nainen.Kirjoitin ex vaimolleni. Sattui olemaan toi sun kirjoituksesi kuin ex,n suusta.
Hmm, ensin kerrot, että rakkaus loppui ja sitten, että että häntä rakastat, etkä ketään muuta koskaan.
Ihan kaunis kirjoitus, juuri samankaltaisessa itsesäälissä olin minäkin noin kolme kuukautta sitten. Mutta, voi, aika auttaa kuin auttaakin!! Olen jo ihminen, tosin en vielä minkään sukupuolen edustaja omasta mielestäni, mutta ainakin olen päässyt tästä pahimmasta.
Kirjoitta kirjoita, kerää myös kirjoituksesi ja huomaa, että kyllä sinullakin muutosta tapahtuu!
Voimia!
Tosin luen rivien välistä, että toivot yhteenpaluuta, hmm. Älä mene siihen samaan enää takaisin samoilla ehdoilla.
Todella hyvin kirjoitit,Minun aviopuoliso myös torjuu lähentely yritykset tyystin monta kertaa.On aina jotakin muuta tai väsyttää pettämistä ei minun mielestä ole!! Olen hänelle sanonut .että minulle rupiaa piisaamaa,Haen reilusti rakastajan,Eroa en hae,Muuten on puoliso on jees.En tiedä onko sillä merkitys kun asumme omissa asunnoissa tiiä häntä.Onneksi mailmassa on muitakin ihmisiä sekä naisia että miehiä.Kesä on onneksi tulossa!!! JOspa se jossain ottas lämmin syli ja hellyys!! Hyvää kesää kaikille.