ENÄÄ NYKYÄÄN SOLMII AVIOLIITON
SE ON SAMA KUIN PISTÄISI PÄÄNSÄ SONTAÄMPÄRIIN JA KIERISKELISI SEN JÄLKEEN HÖYHENISSÄ.
NO ASIAAN. MISSÄ IHMISTEN JÄRKI ON, KUN KOHTA KAIKKI EROO JA MIESTEN ON PAKKO SIIS PAKKO LUOVUTTAA OMAT BIOLOGISET LAPSENSA JOLLEKIN NAISENHÖRHÄLLE JA LISÄKSI MAINITTAKOON, ETTÄ NAINEN OTTAA AVIOERON 80 PROSENTISSA TAPAUKSISTA.
HELSINGISSÄ AVIOLIITTOJEN KESKIMÄÄRÄINEN KESTOIKÄ ON 7 VUOTTA JA AVOLIITOT MENEVÄT RIKKI
VIELÄKIN HELPOMMIN.
SIIS JOS HALUAA ELÄMÄÄNSÄ ONGELMIA ONGELMIEN PERÄÄN NIIN MENEE AVIOLIITTOON TAI VAIKKAPA PARISUHTEESEEN.
SE ON SAMA KUIN PISTÄISI PÄÄNSÄ SONTAÄMPÄRIIN JA KIERISKELISI SEN JÄLKEEN HÖYHENISSÄ.
NO ASIAAN. MISSÄ IHMISTEN JÄRKI ON, KUN KOHTA KAIKKI EROO JA MIESTEN ON PAKKO SIIS PAKKO LUOVUTTAA OMAT BIOLOGISET LAPSENSA JOLLEKIN NAISENHÖRHÄLLE JA LISÄKSI MAINITTAKOON, ETTÄ NAINEN OTTAA AVIOERON 80 PROSENTISSA TAPAUKSISTA.
HELSINGISSÄ AVIOLIITTOJEN KESKIMÄÄRÄINEN KESTOIKÄ ON 7 VUOTTA JA AVOLIITOT MENEVÄT RIKKI
VIELÄKIN HELPOMMIN.
SIIS JOS HALUAA ELÄMÄÄNSÄ ONGELMIA ONGELMIEN PERÄÄN NIIN MENEE AVIOLIITTOON TAI VAIKKAPA PARISUHTEESEEN.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ongelmat on vain elämää, voithan yrittää vain kerätä rusinat pullasta...
kukkaan lentelyä tai yhdenyönvisiittejä tai turhia suhteita, ei kiitos, tämä nykynaisten
sunneäly on köyhtynyt totaalisesti ja siitä ei ole jäljellä yhtikäs mitään.
Miehet ovat kohta kyllästyneet teihin niin, että saatte yh-persoonallisuuksina tai vanhapiika-persoonallisuuksina viettää koko elämänne.
Suosittele niitä rusinoitten noukkimista jollekin
moraalittomalle persoonalle.
Sitä teidän rusinanne ovat perin pahanmakuisia.
Kunhan sinulla on omakohtaista kokemusta avioliitosta, palataan asiaan.
Kohta 25 vuotta aviossa.
Manfred...
sitten. OOn ollut kolkyt vuotta naimisissa : )
minäkin 39 vuotta, joka kirjoitin aloituksen.
Puhuin nuoresta ikäpolvesta.
Kaikki päättyy eroon ja koko avioliitto on nykyisin tosi viheliäinen instituutio.
Siinä pitäisi huolehtia yhdessä lapsista, mutta
mitä niillä penskoilla on väliä, kun löytyy joku omaa vaimoa/miestä parempi tai oletettavasti parempi, niin siinä unohtuu kaikki muu.
Parempi pysyä nykyisin sinkkuna ja huolehtia omat asiansa.
Minulla on senikäisiä lapsia, että sen vuoksi olen lukenut näitä palstoja ja suoraan sanoen kauhistunut esim. anoppien ja miniöiden välisistä suhteista ja tietenkin avioliittojen ongelmista ja eroista.
tämä palsta EHDOTTOMASTI ennen kuin kirjoittaa maistraatissa alle. Lisäksi avioero maksaa aina rahaa, sitä ei saa ilmaiseksi tiedän kokemuksesta. Varsinkin jos olet ollut ansaitseva osapuoli, sinua rankaistaan siitä viimeistään avioerossa ja kaikki avioliiton aikana tekemäsi nk. uhraukset eivät merkitse mitään! (Ikäänkuin se ei olisi jo kyllin suuri rangaistus että olet ollut onnettomassa suhteessa ja menettänyt monta hyvää vuotta jonkun keskinkertaisen miehen aivoituksia ratkoessa).
Sinkun osa on kova sekin, mutta jotain hyvää siinäkin: mielenterveys ainakin säilyy. Nuorten naisten pitäisi unohtaa ne statusasiat ja keskittyä oman pään ja tarpeiden kuuntelemiseen esim. sukulaisten ja ystäväpariskuntien kuuntelemisen sijaan!!
Tsemppiä kaikille omaa tietään kulkeville ihanille nuorile naisille!
eronnut 28v nainen
Noin se luonto aina menee, että jälkikasvu oppii vanhemmiltaan. Tuskin täällä ketään muuta voi syytellä kun vaan itseä. Kotikasvatus, katso, on oikein tärkeä juttu ja jos 30 v naimisissä olevat vanhemmat eivät sitä ole osanneet antaa, miltä luulet jälkikasvun tulevaisuuden näyttävän. Parjatkaa vaan itseänne ja kunnolla.
Olen täysin samaa mieltä (ilmeisesti miehen) kanssa joka kirjoitti äskeisen, paitsi että olen nainen, ja se joka jätti miehensä, yksi noista 80%:eista.
Avioliittoon kun on kerran mennyt alkaa ymmärtää omien vanhempien helvettiä, puhumattakaan isovanhemmista.
Onko täällä joku joka vielä uskoo avioliittoihin?
Entä mitä mieltä olette siitä että ero periytyy suvussa (jos vanhemmat eroaa, sinäkin eroat; jos sinä eroat, tulevat lapsesikin todennäköisesti jne)?
Eroton suku paitsi nyt.
Olen itse eronnut v.2000 melkein 10 vuoden väkivaltaisen aviovuoden jälkeen, nuoruuden liitostani.Nyt, 40 ikäisenä, olen seurustellut avomieheni kanssa 3 vuoden ajan ja uskon jälleen avioliittoon.Elin 5 vuotta yksin, olen etä-vanhempi, eli maksan elatusmaksuja lasten isälle. Kokemuksistani voisi kirjoittaa kirjan, tuskastani voisi synnyttää lammen, mutta aika on parantanut haavat tässäkin suhteessa.Vaikka elämä potkii, ja tulee vaikeita tilanteita, niin: sitähän elämä on: vaikeuksia, jotka on luotu voitettaviksi ja kun on elämää on toivoa, ja kun on toivoa ja unelmia, on elämää.Uskokaa, kyllä rakkaus on se voima joka tätä maailmaa liikuttaa, pahuuksista huolimatta!
hankkiko. Ei ihmiset osaa enää rakastaa ollenkaan. Avioliitto on lupaus siitä, että yrittää rakastaa valitsemaansa puolisoa. Lapset kärsivät eniten, kun aikuiset eroavat. Lapset eivät sitä vanhemmilleen halua tunnustaa, kun ovat korrekteja vanhempiaan kohtaan. Jäljet näkyvät lapsessa kyllä enemmin tai myöhemmin. Vanhempien ero ei ole lasten vika. Heidän syntymänsä on kuitenkin vanhempien vapaaehtoinen päätös! Vastuuta vanhemmat!
Vaivaa se sinua pahemman kerran kun noin kovaa huudat? Kai ihmisillä unelmia on onnellisesta parisuhteesta. Jokainen voi tehdä parhaansa suhteen onnistumiselle vaikka eroaminen onkin tänä päivänä oikein muotitauti. Yks eroaminen vaikuttaa toiseen, kynnys lähteä mataloituu. Mutta itse voi aina yrittää!!!
Minä menin 20 v naimisiin ja olen ollut 39 vuotta onnellisesti naimisissa.
Ihmettelen tätä seuraavan sukupolven menoa, koska minullakin on aikuisia lapsia, jotka ovat onneksi pysyneet sinkkuina.
Ainakin toistaiseksi.
Miehiä kun ovat, ei ole kiire, vaan on järkevää ensin opiskella pitkälle, hankkia omaisuus, ettei sitten tartte kaikkea aikaa viettää rahan haalimiseen, jos se kumppani löytyy.
Tosin olen itse hyvin epäilevä, kun lukee näitä palstoja.
Jotain täysin peruuttamatonta on tapahtunut.
Naisia säälin eniten, koska heistä niin äärimmäisen monista tulee yh-äitejä.
No, miehillä on myös suuret ongelmat, jos vaimo lähtee lätkimään, niin lapset tulee mukana, eikä se ole miehelle enää minkäänlaista elämää eikä sekään, että yksin mies kasvattaisi lapsensa.
Kyllä tämä nykyelämä on jotenkin kammottavaa....
Jos puolisolle sattuu jokin onnettomuus tai kuolee sairauteen niin ei mene omaisuutta valtiolle. Alaikäiset lapset saa jonkun kerta korvauksen ja leski lesken eläkettä, tietyin rajoituksin muistaakseni.
Jos sitten suhde ei toimikkaan niin ero on helppoo. Avioliitto on vain paperi minkä laki vaatii saadakseen taloudellista turvaa puolin ja toisin. Avioliiton "uskon" kysymykset ovat ihan hömppää, jokainen joka muuta koittaa uskotella niin heh, heh...
Jos keski- ikäisille pojillesi naiset löytyy joskus niin varmasti olet sulkenut heidät ulos perinnöistä ja avioehdot vedenvarmat tehty niin että menkööt naimisiin ja erotkoon jos tahtovat. Lapsia jos tekevät niin maksajiksi he joutuvat kuitenkin jos muija päättää lähtee. Jos olet hyvä ymmärtäväinen tukeva anoppi miniöillesi ja poikasi hyvin kasvatettuja naisiaan arvostavia niin mikä hätä sinulla oikein on?
Mitään kammottavaa ei ole edes vielä tapahtunut jos poikasi ovat vapaita poikamiehiä etkä sinäkään ole anopin rooliin vielä edes joutunut. Elä itse ja anna muidenkien elää ja tehdä omat virheensä jos tekee. Ompahan pojillasi sitten varaa maksaa elatusmaksuja jos jokin vikaan menee kun omaisuutta on ensin tarpeeksi kerättynä.