Täytän syksyllä 17 vuotta ja olen seurustellut pian puoli vuotta 23-vuotiaan Irakista kotoisin olevan kurdi miehen kanssa. Miehellä on jo Suomen kansalaisuus. Hän on jo pitkään ollut halukas menemään naimisiin mun kanssa, ja oon itsekin miettinyt asiaa ja haluan myös naimisiin, kunhan ensin täytän edes 17 vuotta, ehkä vähän pidempääkin. Mies on tosi ystävällinen ja huolehtivainen, mutta tosi tarkka siitä etten puhu kenenkään miesten kanssa. Yleensä hän ei haluaisi päästää mua yksin edes kirjastoon. Tästä ei oo kuitenkaan ainkaan vielä tullut mulle iso ongelma, mutta ehkä rajat tiukkenee entisestäänkin jos me mennään naimisiin? Onko täällä ketään jolla ois kurdi/muslimi mies? Ois kiva keskustella jonkun kanssa...
naimisiin kurdi miehen kanssa
sabiina16
294035
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Olet kyllä TOSI nuori ja olette seurustelleet vain vähän aikaa. Mieti nyt tarkkaan mitä teet? Ja on varmaan ihan totta, että jos jo seurusteluvaiheessa huomaat "kontrolloivia" piirteitä miesystävässäsi, ne eivät ainakaan helpota naimisiin menon jälkeen. Ottaisin sinuna nyt kyllä tosi rauhassa, juttelisin kaikista mahdollisista jutuista miehen kanssa (aviovaimon asema, päätöksen teot, asumiset, molempien omien perheiden ajatukset teidän suhteesta, uskonto jne...) Minulle saa kyllä lähettää sähköpostia, minun seurustelukumppanini on myös kurdi (syntyjään Turkista) ja yhdessä on oltu pian vuoden verran.. [email protected]
Tiedän, että oon nuori, mutta oon halunnut jo pitkään perhettä, ja perhe on aina ollut mulle tärkeämpi asia kuin ura tsm ja oon saanut käsityksen että muslimeille perhe on yleensä myös se tärkein asia, ja sen käsityksen oon saanut myös tästä miehestä.oon seurustellut jonkun kerran suomalaisen pojan kanssa, mutta en ole saanut suhteista mitään irti, eikä tunteita olla osattu näyttää toisin kuin nyt..
pelkkää romantiikkaa ja satuja.
Elämässä tarvitsee ammatin ja työn.Haaveilkaa sitten vasta suhteista ja perhe-elämästä kun nuo asiat ovat kunnossa.Vaikka teistä siltä tuntuu mutta ette tiedä elämisestä ja tunteista vielä yhtään mitään.
Usko minua minä olen tehnyt lapseni nuorena ja apua ei ollut miehestä eikä muista.
Kuka teidät elättäisi perheenä.Opiskelijan elämä on aika tiukkaa myös.Ellei ole rikasta sukua ja mummoja ja ukkeja joutilaina jotka kaitsee lapsianne kun itse teette mitä haluatte.
kurdin kanssa, vaikka kurdeja tunnenkin. Mutta olipa kaverisi vaikka suomalainen, niin annan sinulle muutaman hyvän neuvon:
Käy ensin koulusi loppuun ja hanki ammatti tai ainakin opiskelupaikka. Sitten kun olet naimisissa ja lapsia alkaa tulla, et siihen pysty etkä ehkä saa mieheltäsi lupaakaan.
Tutustu muihinkin kivoihin poikiin, itsesi ikäisiinkin. Se ei enää onnistu sitten kun olet naimisissa, kuten jo tiedätkin.
Vietä vielä muutama vuosi huoletonta nuoruutta. Se loppuu siihen, kun menet naimisiin, eikä tule enää koskaan takaisin.
Juttele asiasta äitisi kanssa.
Mieti oikein tosissasi, mitä tulevaisuudeltasi ja elämältäsi haluat. Mieti, millaista elämäsi on vaikkapa viiden tai kymmenen vuoden kuluttua siinä tapauksessa, että menet nyt naimisiin hänen kanssaan tai siinä tapauksessa, että et mene.
mikä tahansa, olet luultavimmin suomalaisten "sääntöjen" parissa kasvanut. Tuleva miehesi on todella onnellien jos on saanut noin nuoren tytön koulutettavaksi mielensä mukaiseksi.
Liitolla on hyvät mahdollisuudet onnistuakkin, mutta kuulostaisi siltä, että saat unohtaa suomalaisen vapautesi. Siitä on keskusteltava ja paljon!
Mikä kiire on naimisiin? Täällä ei oikein onnistu se, että mies elättää perheen ja vaimo hoitaa kodin. Toivottavasti elätte elämänne onnellisina :)
Olen seurustellut kiinteästi jo muutaman vuoden toisesta maasta kotoisin olevan kurdimiehen kanssa ja me olemme huomattavasti vanhempia kuin te. Yrityksen ja erehdyksen kautta olen aiemmin elämän varrella oppinut jotakin miehistä. Jotakin vain. Olen tullut aika varovaiseksi seurustelusuhteissa. Luulen, että seuraavat neuvot pätevät ihan kaikenmaalaisten kanssa naimisiin menoa harkitseville. Eivätkä nämä ajatukset kumpua vain nykysuhteestani vaan kaikesta siitä, mitä olen aiemmin nähnyt, kuullut tai kokenut.
Neuvoni on : keskustelkaa, keskustelkaa, keskustelkaa. Katsokaa, millainen toinen on, miten reagoi, mitä tekee. Selvittäkää nyt ainakin ensin, mitä tarkoittaa kummallekin sanat vaimo ja mies. Mitä sisältöä sanoihin kätkeytyy? Mikä on "roolipelin nimi"? Entä se, että on naimisissa? Mitä hän ajattelee yleensä naisista? Entä sinä? Entä miehistä?
Mitkä asiat pahoittavat toisen mielen, mitkä tekevät iloiseksi? Entä arjen työnjako ja päätökset? Mitä on esim. puhtaus? Mistä asioista sovitaan yhdessä ja mistä asioista kumpikin itsekseen.... Myös yleistä keskustelua elämänarvoista kannattaa käydä. Ja elämästä yleensä. Puhukaa myös maailmankatsomuksistanne ja uskonnollisista vakaumuksistanne tai uskonnottomuudestanne. Puhukaa politiikasta, uskottomuudesta, luottamuksesta, väkivallasta, opiskelusta, työstä, rahankäytöstä, lapsista ja lapsettomuudesta, kaikesta. Puhukaa vaikeistakin asioista. Olkaa eri mieltä vapaasti. Tarkista oletteko eri vai samaa mieltä esim. eri sukupuolten ajattelukyvystä. Entä homoseksuaalisuudesta, seurustelusta, ehkäisystä, laeista, lastenkasvatuksesta?
Miten kumpikin tunnette ja puolustatte tai kritisoitte omaanne ja toistenne kulttuuria?
Kuinka purattte stressiä? Tunnetteko toistenne riitelytavat? Tunnistatteko toistenne tunteet? Onko luvassa mahdollisesti henkistä tai ruumiillista väkivaltaa? Uhkailua? Äkkipikaisuutta? Alkoholia?
Voitko sanoa suoraan, että tässä ja tässä asiassa mä olen heikko ja sä vahva, ja tossa toisessa taas päin vastoin. Tuntuuko, että voitte olla eri mieltä ja kuitenkin kunnioittaa toisen mielipidettä ja itsemääräämisoikeutta? Voitteko olla toisillenne tuki, turva, lohtu ja ymmärrys myös pahojen aikojen ja heikkouden tullen? Mitä hän odottaa sinulta , mitä sinä häneltä? Haluaisiko hän sinun muuttavan jotain itsessäsi tai tavoissasi? Entä olisiko sinun mielestäsi hänen muutettava tai parannettava jotain ajattelussaan ja tekemisissään? Usein ne seikat, joihin alussa viehättyy, voivatkin parin vuoden kuluttua olla kaikkein ärsyttävimpiä. Kumma juttu. Parin vuoden päästä ensi vaiheen rakkaudenhuuma on haihtunut ja toisen näkee realistisemmin tavallisena ihmisenä. Pidätkö hänestä sittenkin vielä niin paljon, että haluat jakaa elämäsi hänen kanssaan?
Koulutus olisi kummankin - erityisesti sinun - syytä saada loppuun ennen avioitumista. Usein lastenteolta ja -hoidolta ei enää joudakaan opiskelemaan ja valitettavan usein miehet eivät kannusta ja tue vaimojansa opiskelussa. Elämässä voi sattua monenlaista ja olisi siksikin hyvä turvata vähän myös sitä omaa selustaansa. Onko miehellä muuten jo kunnon ammatillinen koulutus? Onko työtä ja toimeentuloa? Säilytä riippumattomuutesi. Suhdehan on avioliittonakin vapaaehtoinen.
Mitä hän sinussa ihailee? Mitä kunnioittaa? Miksi viihtyy juuri sinun seurassasi? Entä mikä pitemmän päälle hänessä on niin paljon parempaa kuin muissa miehissä? Oletko hänen paras kumppaninsa? Kuunteletteko toisianne? Ymmärrättekö oikein, miltä toisesta tuntuu? Mitä hän pelkää, mitä toivoo?
Onko teillä yhdessä jotain kodin ulkopuolista tekemistä? Onko yhteisiä mielenkiinnon kohteita? Onko yhteisiä näkemyksiä ja tavoitteita? Onko molemminpuolinen luottamus sataprosenttista?
Ja käykö huumorintajunne yksiin?
Monet tärkeät asiat selviävät oikeasti vasta ajan kuluessa ja käyvät ilmi erilaisissa käytännön tilanteissa, joihin joudutte. Naimisiinmenoa ei minusta siksi kannata kiirehtiä. Miksi pitäisi?Jos mies ei jaksa odottaa, että tutustutte kunnolla ja sinustakin tulee aikuinen, hän ei halunnutkaan juuri sinua vaan kunhan vaan jonkun naisen vaimokseen.
Kukaan ei ennakkoon voi tietää mitä huominen tuo ja jokainen itse tekee omat päätöksensä. Toivon teille kummallekin parasta mahdollista tulevaisuutta kävipä avioliittoaikeissanne sitten kuinka tahansa.
että muslimimiehillä jotka ovat hallitsevia luonteeltaan tulee suusta kaikki ruususen sanat ennen avioliittoa mutta kun on naimisiin päästy alkaa hirmuhallitseminen ja periksiantamaton inttäminen ja loukkaantumiset ja kiukunpuuskat.
Valitettavasti sama pätee kaikkien uskontokuntien miehiin ja vieläpä niihin kuulumattomiinkin, jos tyyppi nyt vaan on sellainen. Miehethän puolestaan kysyvät, mistä ne pahat akat tulevat...
Oli ilo lukea tällä palstalla välillä neutraalia kulttuurirajoja ylittävää asiatekstiä. Tätä voisi vaikka säännöistä poiketen "massapostittaa" ;-) Lämmin kiitos.
Tämän edellisen viestin kirjoittaja "puhuu" järkeä! Olen ollut naimisissa vasta 20 vuotta enkä tunne puolisoani vieläkään!!! Ne pienet riidat jotka paisuvat suuriksi ongelmiksi riippuvat AINA KUMMASTAKIN OSAPUOLESTA! Ole tervejärkinen ihminen ja ajattele omilla aivoillasi. KOKEILE (ja koettele) SUHDETTASI ennen avioitumistasi. Anna tunteittesi tulvia, katso ja opi tulevan miehesi reaktioita... Luota siihen mitä näet ja koet niistä. Tee sitten vasta päätöksesi. Älä... siis ÄLÄ anna kenenkään painostaa sinua naimisiin. Jo SE on väärin...
Olisipa joku sanomassa nuo sanasi kaikille naimisiin hinkuville.siinä listautui niin monta tärkeää asiaa,joista varmasti monessa liitossa ei ole puhuttu eikä osatakaan tilnteen tullen puhua.tuon listauksen otan tarkastelun alle,kun mietin oman liittoni särmiä.kiitos!
Heippa!
Älä suotta pidä kiirettä naimisiinmenon kanssa. Olen itse 23 vuotias tällä hetkellä, ja myös minulle perhe merkitsee enemmän kuin mikään muu. Siltikään en voisi vielä kuvitella meneväni naimisiin poikaystäväni kanssa, ja hän on suomalainen. Eipä sen puoleen suomalainen mies mene kovin helposti naimisiin alle kolmikymppisenä..:)
Mutta odota ihan rauhassa. Mikä kiire teillä voisi olla? Hyvää jatkoa teille ;)
Taiaa olla provo koko kirjoitus. Ei tämä oikein vaikuta tosielmältä, nimittäin Suomessa.
No hei vaan, itse olen sinusta parisen vuotta vanhempi ja naimisissa muslimin kanssa.
Hyvä jos miehellä on jo Suomen kansalaisuus (miten lie sitten sen saanut ja mitä kaikkea on joutunut sen eteen tekemään (onko lapsia exiä tms??)).
Myös minun mies oli alussa ystävällinen ja huolehtivainen ja on sitä vieläkin, tosin tottumuksen vuoksi tuo nykyisin enemmän esille myös negatiivisia tunteitaan (kuten kaikissa pidemmissä suhteissa on tapana jossain vaiheessa).
No itse olen käynyt nyt tällä viikolla lähes joka päivä baarissa ja mies on sen ilon maksanut ja kyytsännyt (itse on mennyt kotiin nukkumaan ja odottamaan, että tulen kotiin ennen aamua mutta eihän sitä aina muista...), että tällaista kontrollointi ongelmaa ei ole ollut, mikä näyttäisi teillä olevan jo noin alussa suhdetta... että tosiaan kannattaa harkita...
Niin ja mies on tavannut myös baarituttaviani (miehiä ja naisia).
Ainahan suhteessa toinen pyrkii jonkinlaiseen hallintaan ja toisen kontrollointiin ja toisinaan myös pitkään yhdessä olleiden tavat mukautuvat samaan muottiin joskus jopa asenteet ja mielipiteet (ei meillä kuitenkaan mutta pitäähän sitä jotain olla mistä kinata;D)
Mielestäni sinun ei kannata jatkaa kaverisi kanssa ellet halua joutua kontrolloiduksi (enteet ovat ainakin selvät).
Jos haluat keskustella niin pistä vain meiliä
bidrali@suomi24
(nyt en jouda kirjoittamaan pidempää kun kontrollifriikki mieheni on mennyt nukkumaan ja kone raksuttelee ja minä naksuttelen tässä vieressä;D Kohta varmaan herää ja alkaa örähtelemään jotain nukkumaanmenoajoista... jep olen tuhma vaimo;D )
"Neuvoni on : keskustelkaa, keskustelkaa, keskustelkaa. Katsokaa, millainen toinen on, miten reagoi, mitä tekee. Selvittäkää nyt ainakin ensin, mitä tarkoittaa kummallekin sanat vaimo ja mies. Mitä sisältöä sanoihin kätkeytyy? Mikä on "roolipelin nimi"? Entä se, että on naimisissa? Mitä hän ajattelee yleensä naisista? Entä sinä? Entä miehistä?
Mitkä asiat pahoittavat toisen mielen, mitkä tekevät iloiseksi? Entä arjen työnjako ja päätökset? Mitä on esim. puhtaus? Mistä asioista sovitaan yhdessä ja mistä asioista kumpikin itsekseen.... Myös yleistä keskustelua elämänarvoista kannattaa käydä. Ja elämästä yleensä. Puhukaa myös maailmankatsomuksistanne ja uskonnollisista vakaumuksistanne tai uskonnottomuudestanne. Puhukaa politiikasta, uskottomuudesta, luottamuksesta, väkivallasta, opiskelusta, työstä, rahankäytöstä, lapsista ja lapsettomuudesta, kaikesta. Puhukaa vaikeistakin asioista. Olkaa eri mieltä vapaasti. Tarkista oletteko eri vai samaa mieltä esim. eri sukupuolten ajattelukyvystä. Entä homoseksuaalisuudesta, seurustelusta, ehkäisystä, laeista, lastenkasvatuksesta?
Miten kumpikin tunnette ja puolustatte tai kritisoitte omaanne ja toistenne kulttuuria?
Kuinka purattte stressiä? Tunnetteko toistenne riitelytavat? Tunnistatteko toistenne tunteet? Onko luvassa mahdollisesti henkistä tai ruumiillista väkivaltaa? Uhkailua? Äkkipikaisuutta? Alkoholia? "
-tuossa tulikin jo tosi paljon ja kyseisen kirjoittajan teksti oli muutenkin hyvää.
Olen itse Irakin kurdin kanssa naimisissa, eikä minun ole tarvinnut valintaani katua. Kannattaa kuitenkin tutustua kurdikulttuuriin ja mieheen kunnolla ennenkuin avioituu, toki avioliitto merkitsee eri ihmisille eri asioita mutta itselleni se on loppuelämän kestävä instituutio (jos hyvin käy) ja halu tehdä suhteen eteen töitä on oltava kova. Tuo mustasukkaisuus on sellainen asia mikä kannattaa selvittää koska se voi tuoda ongelmia ja käydä ylitsepääsemättömäksi asiaksi. Aivan varmasti tulee vaikeitakin asioita vastaan ja pelkästään se ei riitä että haluaa perustaa perheen, sun on haluttava perustaa juuri kyseisen miehen kanssa perhe eikä yhtään vähempää. Sun pitää nähdä kyseinen mies vikoineen kaikkineen rinnallasi ja sinun täytyy nähdä itsesi OMANA ITSENÄSI hänen rinnallaan hyväksyttynä sellaisena kuin olet että liitto (ylipäätään kenenkään kanssa) voisi toimia. Jos ajatusmaailmanne käyvät yhteen ja rakastatte toisianne niin miksi ette menisi naimisiin - ei kuitenkaan kannata hätiköidä ja suosittelisin minäkin odottelemaan, olet nuori vielä. Kurdeille avioitumisikänne on täysin normaali mutta meidän yhteiskunnassamme se voi herättää ihmetystä ja kannattaa myös miettiä taloutta ja tulevaisuutta. Tulevaisuus kannattaa turvata aina - niin yhteinen kuin omakin selusta.
Me olimme myös nuoria kun naimisiin mentiin, mieheni sinun miehesi ikäinen ja itse sinua muutaman vuoden vanhempi.
Jos haluat jutella asiasta voidaan vaihtaa kyllä sähköpostiosoitteita.
Kehoitat tutustumaan kurdikulttuuriin.
niin missä?Missä siihen kultuuriin voi tutustua,olisin kiitollinen tiedosta.
tai vaikkapa Iranissa. Sinne vaan.
Saattaa tosin käydä niin, että asenne vähän muuttuu. Ei taida kurdit olla enää niin ihQui sen jälkeen.
Ensin kannattaa perehtyä internetin antiin useammalla hakusanalla ja useammalla kielellä. Saksa ja ruotsi on hyvä muistaa suomen ja englannin ohella. Kurdin kielen osaaminen tietysti avaa aivan uuden ulottuvuuden kulttuuriin, jos kiinnostusta todella riittää.
Sieltä netistähän se tiedon haku ja itsensä sivistäminen monessa asiassa alkaa.
Joku jo heittikin että netistä löytyy tietoja, jos tunnet kurdeja keskustele heidän kanssaan kulttuurista ja tavoista, ystävyysseurakin löytyy ja sieltä annetaan varmasti mieluusti lisätietoa.
Tai jospa saisin jotenkin sinun e-mail osoitteen?
Suomi-Kurdistan Yhdistys ry
Nahkurinpolku 5 A 8
04200 Kerava
p. (09) 247 223
Yhteystiedot otettu Ystävyyliittojen seuran sivuilta.
Minulle voi laittaa sähköpostia [email protected]
Oltu yhdessä kohta 4v.mieheni oli suhteen alussa kontrolloiva,raivostui jos lähdin yksin edes kauppaan.sitten luottamus kasvoi,vaikkakin kriisien kautta.nykyään ei mitään ongelmaa jos kuljen yksin.jos mies ei anna sinun kulkea yksin ja on uhkaava,jätä hänet.se voi muuttua täydelliseksi kontrolloinniksi jos et itse pistä vastaan.siinähän näet käykö väkivaltaiseksi kun sanot vastaan.ainoa tapa testata tulevaisuutesi turvallisuus.mieheni on arabikulttuurista ja tiedän mistä puhun.
hey!
itse olen seurustellut monen maalaisten kanssa olen (17)mm .arabien&kurdien. kokemuskesta voin sanoa että jos suhteen alussa on havaittavissa vahvaa mustasukkaisuutta, se tulee jatkumaan ja lisääntyy varmasti naimisiin mentäessä. Haluaisin kertoa paremmin & jakaa kokemuksia ,jos mahdollista..olisiko sulla meseä:)? PS.itse olen menossa kihloihin egyptiläisen miehen kanssa joka on 22
seurustellut monen ulkomaalaisen miehen kanssa jo?!
ja montahan suomalaista sopii joukkoon?
Aikamoiset kokemukset on tytöllä! HUH HUH
Ei yhtään suomalaista,ollut 5poikaystävää kaikki ulkomaalaisia...kaikkien kanssa pitkä suhde 2-1.5vsuhde.En tod tarkoita mitään yhden illan juttuja, ja kyllä kokemusta on tullut niin hyvää kun huonoakin.Asia ei tietenkään periaatteessa sinulle kuulu mutta halusin vähän selventää laatua.
Yksi asia josta muslimimiehet eivät pidä suomalaisissa naisissa on se että suomalainen nainen vaihtaa miestä kuin...hmmmm...eräs kansanryhmä hevosta.
Jos joku sanoo ,ei kuulu teille kun tänne kirjoittaa olleen lukuisia suhteita ulkkismiehiin.
Kyllä se silloin jo kuuluu,sinä luot sitä suominaisen kuvaa näiden ulkkismiesten tajuntaan.
no huhu,tarkotin kyllä että mulla ei ole mitään vastuuta alkaa tarkemmin selittämään( mutta selitin juuri tämmöisten käsitysten takia) JA EDELLÄNKÄÄN monia ei tarkoita 10...ja kuka sanoi että vaihtaa kuin mustalaiset hevosta????? en ainakaan minä...niin että omat päätelmät kannatta pitää ihan itsellään.
no huhu,tarkotin kyllä että mulla ei ole mitään vastuuta alkaa tarkemmin selittämään( mutta selitin juuri tämmöisten käsitysten takia) JA EDELLÄNKÄÄN monia ei tarkoita 10...ja kuka sanoi että vaihtaa kuin mustalaiset hevosta????? en ainakaan minä...niin että omat päätelmät kannatta pitää ihan itsellään.
Ihastuneena toisen mustasukkaisuus voi tuntua jopa imartelevalta, mutta ajan mittaan olet kuin vanki omassa kodissasi. Puhun kokemuksesta, joka onneksi on jo jäänyt taakse enkä halua sitä tässä enempää muistella.
Olette seurustelleet vasta puolisen vuotta ja mies on "pitkään" halunnut mennä naimisiin kanssasi??? Kovin lyhyt aika tutustua toiseen kunnolla ja päättää noinkin isosta asiasta. Ns. ensihuuma kestää noin 1,5 - 2 vuotta, sitten alkaa jo nähdä toisen huonotkin puolet realistisemmin. Miettisitte vasta sitten sitä naimisiin menoa uudestaan...