Tämä on tarkoitettu teille, jotka olette löytäneet uuden heti entisen pitemmän suhteen loputtua. Kerron oman tarinani, mutta tiedän muitakin ja yhdessäkään ei ole onnellista loppua - ainakaan niin kuin onnellinen loppu yleensä käsitetään.
Erosin tyttöystävästäni, jonka kanssa minulla oli varsin pitkä aika seurustelua takana. Olin jo ennen seurustelun päättymistä ihastunut toiseen - hänkin vasta eronnut. Heti eron jälkeen päädyimme tämän uuden kanssa samaan sänkyyn. Kaikki tuntui täydelliseltä - hän oli juuri sellainen kuin mitä oli entisestäni toivonut. Etenimme nopeasti ja minulla oli koko ajan tunne, että näin sen pitääkin olla, kunnes yhtäkkiä kaikki muuttui.
Tunteet eivät sinänsä muuttuneet, vaan aloin miettiä exääni, en tuntenut ikävää hänen kanssaan seurustelua kohtaan, vaan kaipasin niitä yhteisiä hetkiä. Pidin edelleen tätä uutta lähes täydellisenä, mutta tajusin kaiken käyneen liian nopeasti. Oli liikaa tunteita enkä ollut päässyt yli entisestä suhteesta, vaikken entistäni enää takaisin halunnutkaan.
En palannut koskaan entisen kanssa yhteen, mutta erosin uudesta. Kaipaan tätä uutta oikeastaan enemmän kuin tätä vanhempaa. Olisimme hyvin voineet onnistua, jos olisimme malttaneet edes hieman, niin oikealta kuin se silloin tuntuikin.
Kaikki te joilla on uusi kierrossa - miettikää vielä kerran! Veto voi olla niin vahva, että sen vastustaminen voi olla vaikeaa, mutta kannattaa hillitä itsensä... Meidän tilanteessamme tuli vain kolme särkynyttä sydäntä.
Erosin tyttöystävästäni, jonka kanssa minulla oli varsin pitkä aika seurustelua takana. Olin jo ennen seurustelun päättymistä ihastunut toiseen - hänkin vasta eronnut. Heti eron jälkeen päädyimme tämän uuden kanssa samaan sänkyyn. Kaikki tuntui täydelliseltä - hän oli juuri sellainen kuin mitä oli entisestäni toivonut. Etenimme nopeasti ja minulla oli koko ajan tunne, että näin sen pitääkin olla, kunnes yhtäkkiä kaikki muuttui.
Tunteet eivät sinänsä muuttuneet, vaan aloin miettiä exääni, en tuntenut ikävää hänen kanssaan seurustelua kohtaan, vaan kaipasin niitä yhteisiä hetkiä. Pidin edelleen tätä uutta lähes täydellisenä, mutta tajusin kaiken käyneen liian nopeasti. Oli liikaa tunteita enkä ollut päässyt yli entisestä suhteesta, vaikken entistäni enää takaisin halunnutkaan.
En palannut koskaan entisen kanssa yhteen, mutta erosin uudesta. Kaipaan tätä uutta oikeastaan enemmän kuin tätä vanhempaa. Olisimme hyvin voineet onnistua, jos olisimme malttaneet edes hieman, niin oikealta kuin se silloin tuntuikin.
Kaikki te joilla on uusi kierrossa - miettikää vielä kerran! Veto voi olla niin vahva, että sen vastustaminen voi olla vaikeaa, mutta kannattaa hillitä itsensä... Meidän tilanteessamme tuli vain kolme särkynyttä sydäntä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei, olet selvästikin ottanut korvikkeen.
Minullakin tuli uusi 6kk päästä erosta ja ihanasti menee.
Ehkä otinkin, tosin silloin se tuntui oikealta ja sanoin hänelle monta kertaa hänen olevan aito eikä korvike. Se harmittaa. En halunnut takaisin entisen luo, mutta en ollut valmis uuteen suhteeseen.
kai tuo vaihtelee, miten nopeasti voi pääatä yli. 6kk on joillekin riittävä aika, mutta pari päivää, edes pari viikkoa ei.
"korvike" "roskakori" "dumppaus"
Kyllä nopeasti uudet löytyy aina miehillä. Vanha heiteään kuin roska pois, sama miehille vaikka toinen olisi kuollut tai joku sontakasa.
"Ihanasti menee" Kuinka voi löytyä aina oikea noin nopeaan. Joillakin kuluu vuosia ja vuosikymmeniä, jos koskaan, että oikean tapainenkaan tulee näkyviin.
Riippu tietysti mistä ero tuli.
tulla uusi, joka on oikea. tunnen pariskunnan, jotka molemmat varattuja kun tapasivat. no, rakastuivat ja erosivat entisistään.
tosi pian menivät yhteen ja ovat olleet jo vuosia, ja todella onnellisia. ja se kyllä heistä näkyykin. ovat sanoneet, että kyllä se "vaihtamalla parani" (vaikka sanotaan että ei parane)
noinkin voi käydä. en lähde siis tuomitsemaan heti, vaikka joku aloittaa suhteen heti entisen päätyttyä. kaikki on niin tapauskohtaista.
Kysymys sitten kuuluukin mikä parani. Pinnalliset arvot ja vai jokin muu. Miksi menivät ensimmäisten kanssa yhteen jos ei ollut oikea.
Mistähän sen voi tietää onko toinen oikea vai ei menemättä yhteen?
Tutustuu ensin ! (ilman suhteita ystävyydellä vaikka)!
se "uusi nainen" ja alkuun kyllä ymmärsin kun mies sanoi ettei halua vielä seurustella ja että voinko odottaa. Mutta kun vuosi oli mennyt eikä hän vieläkään tiennyt haluaako minua vai ei niin minä lähdin. Tosin kuvaan oli tullut mukaan uusi asia, hän halusi tapailla myös muitakin ja kun en hyväksynyt sitä niin meni kuulemma miehellä mielenkiinto kokonaan. Eli siis suomeksi sanottuna olin todellakin korvike ja kadun etten lähtenyt aiemmin.
Minulle kävi niin että 11 vuoden suhteen jälkeen löysin mukavan naisen ja se olisi varmaan jatkunutkin pidempään ellei olisi tullut semmoinen ehdoton show-stopperi kuin huumeet mukaan kuvioon. Tämän jälkeen toteutettiin sitten yhden pitkäaikaisen naispuolisen ystäväni kanssa muutakin kuin pelkkää ystävyyttä mutta ystäväksi meidät oli tarkoitettu. Sitten löysin vihdoinkin taas "elämäni rakkauden" mutta molemmilla oli tämä edellisen suhteen taakka selässä ja suhde kariutui. Nyt semmoinen olo että en sekaannu parisuhteisiin enää ikinä, sattuu vaan niin perkeleesti kun menettää rakkaan enkä sitä erohelvettiä halua enää koskaan käydä läpi.
nehän elää ihan eri maailmassa, ja aine tekee ne tunneköyhiksi.